Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Sairaus – fakta vai kokemus?

  1. Tiedon kaksi tyyppiä
  2. Myös faktakysymys vaatii tulkintaa ja arviointia
  3. "Ei kerta kaikkiaan tullut mieleen"
  4. "Ei se semmoinen oikea sairaus ole"
  5. Tosiasiatieto – voiko sitä saada?

Koko dokumentti yhdellä sivulla


"Ei kerta kaikkiaan tullut mieleen"

Avokysymys ja sairausluettelo tuottivat testauksissa muotoilusta riippumatta eri määrän ja erilaisia sairauksia ja terveysongelmia. Haastatelluista 13 henkilöstä 10 ilmoitti ensimmäisen kysymyksen yhteydessä, että heillä on sairauksia. Kysyttäessä asiaa uudelleen sairauslistan avulla 7 ilmoitti useamman sairauden ja osin eri sairauksia kuin avoimessa kysymyksessä. Myös loput 5 haastateltavaa jäivät miettimään listassa lueteltujen sairauksien kohdalla, tulisiko heidän vastata kyllä vai ei. Sairauksien luetteleminen siis sai vastaajat pohtimaan omaa terveydentilaansa tarkemmin, ja tämä menettely tuotti siksi erilaisia vastauksia.

Lisäksi listan avulla tulivat paremmin esiin sellaiset terveysongelmat, joita vastaaja ei pitkäaikaissairauden määritelmän lukemisesta huolimatta miellä sairauksiksi. Tällaisia ovat erityisesti työperäiset tuki- ja liikuntaelinongelmat, niska-, hartia- ja selkävaivat, sairaudet, jotka saatetaan kokea "arkipäiväisinä", sekä sellaiset terveysongelmat, jotka eivät juuri vastaamishetkellä ole akuutteja.


H (kysyy sairauslista-kysymystä):
"Migreeni?"
N2: "Joo. Mä oon ihan tyypillinen migreenipotilas. Mutta eihän se joka päivä oo, mutta voi olla joka viikko. Tää ei tullut ollenkaan mieleen kun se on semmoinen arkinen vaiva."

Jos vastaajan sairaus ei ilmene suoraan sairauslistasta, se voi jäädä ilmoittamatta. Tämän takia listan tulee olla mahdollisimman kattava, jotta se toimii toivotulla tavalla. Lista kuitenkin toimii muistamisen tukena, mikä on tärkeää erityisesti yleisten, mutta diagnosoimattomien ja pienempien terveysongelmien kohdalla.

Avoimen kysymyksen hyvä puoli on se, että se antaa henkilölle mahdollisuuden kertoa itse sairaudestaan. Sen huono puoli on kuitenkin se, että vaikka haastattelija lukee pitkäaikaissairauden määritelmän, vastaajat nostavat herkästi esiin myös sellaisia vakavia sairauksia, jotka ovat vaikuttaneet henkilön persoonaan ja identiteettiin vahvasti, mutta jotka on hoidettu eivätkä enää vaivaa. Esimerkiksi sairastettu rintasyöpä nousee korostetusti esiin avokysymyksellä, muttei suoralla sairauslistalla.

H: "Onko teillä jokin pitkäaikainen sairaus tai muu pitkäaikainen terveysongelma: kyllä, yksi; kyllä, useampia vai ei sairauksia?
N3: "Täytyy sanoa, että useampia. Sydän ja tavallaan se on jatkuvassa kontrollissa. Ja sitten on tää rintasyöpä, joka on uudempi."
[- - -]
H (kysyy sairauslista-kysymystä):
"Syöpä?"
N3: "Ei."
H: "Tässä se syöpä ei oo... et onko se ohi?"
N3: "Mä koen sen sillä tavalla, että koska mun joka päivä täytyy sydämen takia ottaa lääkkeet, mutta syövän takia ei tarvii ottaa. Että vaikka se oli rintasyöpäepäily niin tavallaan se oli semmoinen, että voihan se vielä puhjeta. Et kyllä se siellä kuitenkin on takaraivossa. Sitä on kuitenkin siinä ringissä mukana ja jatkuvasti tarkkailussa ja kun naisilla on tää mammografia, niin siinä se tulee esille."

Listakysymys näyttäisi huolellisesti tehtynä siis paitsi tukevan vastaajan muistamista ja vähentävän koettua vastausrasitusta, myös vähentävän jo hoidettujen, mutta vastaajalle merkityksellisten sairauksien ilmoittamista. Avoin kysymys houkuttelee vastaajaa keskustelemaan sairauskokemuksistaan enemmän kuin strukturoitu kysymysmuoto.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 26.9.2011