Naiset aiempaa vaativammissa tehtävissä – palkkapussi ennallaan

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Mika Idman työskentelee asiantuntijana hinnat ja palkat -yksikössä Tilastokeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 6/2011.

Naiset ovat siirtyneet työelämässä yhä vaativampiin tehtäviin. Erityisesti naisten osuus johtajista on kasvanut merkittävästi. Muutos ei kuitenkaan liiemmin näy kukkarossa, ei ainakaan suhteessa miehiin. Sukupuolten välinen palkkaero elääkin sitkeässä: poliittisesta tahdosta ja toimista huolimatta viimeisen 15 vuoden aikana ero on säilynyt lähes ennallaan. Vuonna 2009 naisen keskiansio oli 81 prosenttia miehen keskiansiosta.
__________________

Sukupuolten välisen palkkaeron kaventaminen kuuluu poliittisiin ohjelmiin sekä kansainvälisesti1) että kansallisesti2). Suomen työmarkkinoille on tuotu viime vuosina useita palkkaerojen supistamiseen tähtääviä toimia ja tasa-arvoa edistäviä palkkausjärjestelmiä.

Poliittisesta tahdosta ja toimista huolimatta palkkaerot eivät ole supistuneet merkittävästi. 2000-luvulla tehdyissä kansainvälisissä selvityksissä3) todetaan, että palkkaerojen merkittävästä kaventumisesta ei ole merkkejä EU:n tasolla. Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston mukaan naisten ja miesten välinen palkkaero on pysynyt Suomessa viimeisen 15 vuoden aikana lähes muuttumattomana.

Naisten ammatinvalinnassa painaa kutsumus, miehillä palkka?

Sukupuolten välisiä palkkaeroja käsittelevissä tutkimuksissa on toistuvasti todettu, että yksi tärkeimmistä naisten ja miesten keskipalkkaeroja selittävistä tekijöistä on naisten sijoittuminen miehiä yleisemmin ammatteihin, joissa palkka on pieni. Tähän ns. ammatilliseen eriytymiseen on haettu muutosta muun muassa tuoreessa hallitusohjelmassa ja EU:n neuvoston suosituksessa sukupuolten välisen palkkaeron pienentämisestä.

Ammatillisen eriytymisen muutosta työmarkkinoilla voidaan seurata mm. Tilastokeskuksessa palkkarakennetilastosta lasketun ID-indikaattorin4) avulla. Mitä lähempänä nollaa indikaattori on, sitä vähäisempää ammatillinen eriytyminen työmarkkinoilla on. Indikaattorin mukaan ammattirakenteeseen liittyvät erot sukupuolten välillä ovat kaventuneet viime vuosina kaikilla työmarkkinasektoreilla.

ID-indikaattori työmarkkinasektoreittain 2003–2008

Lähde: Palkkarakennetilasto. Tilastokeskus

ID-indikaattori 2003 – 2009

Lähde: Palkkarakennetilasto. Tilastokeskus

Nyt ensimmäistä kertaa ID-indikaattori on laskettu palkkarakenneaineistosta myös yli työmarkkinasektorien. Tulosten mukaan myös kaikkien palkansaajien välillä ammatillinen eriytyminen on vähentynyt.

Tarkasteltaessa palkansaajarakenteen muutosta ammattiluokituksen avulla, vahvistuu ID-indikaattorin avulla saatu tulos. Naisten suhteellinen osuus on kasvanut korkeaa ammattitaitoa vaativissa ammateissa. Naisten osuus johtajista on kasvanut erityisesti, mihin ovat oletettavasti vaikuttaneet osaltaan valtiohallinnossa asian edistämiseksi käynnistetyt hankkeet.

Vaativampiin tehtäviin siirryttäessä myös palkka yleensä nousee. Tilastojen perusteella tällaista kehitystä ei naisilla kuitenkaan suoraan ole havaittavissa, ainakaan suhteessa miehiin. Naisten keskiansio on toki noussut, mutta miesten ansio on noussut samaa vauhtia eikä ansioiden välinen ero ole täten juurikaan kaventunut.

Naisten osuuden muutos ammattiluokituksen pääluokissa 2001–2009

Lähde: Palkkarakennetilasto. Tilastokeskus

Sivun alkuun

Erot sitkeässä myös paremmin palkatuissa ammateissa

Mistä sitten johtuu, että sukupuolten välinen palkkaero ei ole kaventunut enempää, vaikka palkansaajarakenteessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia?

Kun katsotaan esimerkiksi johtajia, niin naisten osuus on vuodesta 2001 kasvanut 30 prosentista 35 prosenttiin. Tämä rakennemuutos on luonnollisesti nostanut naisten keskiansiota, sillä johtajilla palkkataso on kaikkien palkansaajien keskiarvoa suurempi. On kuitenkin otettava huomioon, että naisten ja miesten välinen palkkaero kyseisessä ammattiluokassa ei ole juurikaan kaventunut samalla ajanjaksolla. Naisjohtajien ansiot olivat vuonna 2001 keskimäärin 78 prosenttia miesjohtajien keskiansioista ja vuonna 2009 ero oli 79 prosenttia.

Erityisasiantuntijoissa naisten osuus on myös kasvanut, mutta naisten ja miesten välinen palkkaero on jopa suurentunut. Asiantuntijoilla kehitys on ollut johtajien kanssa samanlainen. Naisten suhteellinen osuus ammattiryhmässä on kasvanut, mutta samaan aikaan palkkaero miehiin on kaventunut vain vähän.

Naisjohtajien ja asiantuntijoiden määrän kasvulla on positiivinen palkkavaikutus, mutta sen saattaa hyvinkin kumota toinen muutos – naisten osuuden kasvu matalamman palkkatason ammateissa kuten hoivatyössä.

Naisten ansioiden osuus miesten ansioista 1995–2009

Lähde: Palkkarakennetilasto, Tilastokeskus

Sukupuolten välisen palkkaeron supistuminen ei ole palkansaajarakenteen muutoksen kanssa yhtä nopeaa, sillä sukupuolten ansioiden välillä on myös korkeamman vaativuuden tehtävissä eroa.

Se seikka, että naiset saavat korkeamman vaativuuden tehtävissä alempaa palkkaa kuin miehet, saattaa myös hankaloittaa sukupuolten välisen todellisen palkkaeron mittaamista. Kun naisten määrä lisääntyy korkeamman palkan tehtävissä, on mahdollista, että sukupuolten välinen palkkaero supistuu kaikkien palkansaajien välillä, vaikka palkkaero säilyy ennallaan kyseisissä ammateissa.

Sivun alkuun

Edelleen on miesten ja naisten aloja

Naiset valitsevat nykyään useammin ammatin alalta, joka oli ennen miesvaltainen. Silti edelleen on olemassa aloja, joilla on enimmäkseen miehiä tai naisia. Tämä näkyy myös sukupuolten välisessä palkkaerossa. Johtajista edelleen 65 prosenttia on miehiä, mikä osaltaan lisää miesten etumatkaa laskettaessa palkkojen keskiarvoa kaikkien palkansaajien välillä. Erityisasiantuntijoissa naisia on tällä hetkellä enemmän. Ammatin pääluokan sisällä on kuitenkin paljon vaihtelua toimialoittain ja miehet ovat valikoituneet hieman paremmin palkatuille toimialoille.

Palkansaajarakenne ja keskiansio ammattiluokituksen mukaan 2009

Lähde: Palkkarakennetilasto, Tilastokeskus

Naisten ansioiden osuus miesten ansioista johtajilla ja asiantuntija-ammateissa 2001 - 2009

Lähde: Palkkarakennetilasto, Tilastokeskus

Tietyissä korkeamman palkkatason ammateissa naisten määrä on lisääntynyt huomattavasti. Muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan naisten ja miesten osallistumisen tasa-arvo on parantunut nimenomaan vaativissa tehtävissä toimivien kohdalla.

Lääkäri on hyvä esimerkki ammatista, jossa palkka on suhteessa yleiseen palkkatasoon korkea. Naisten määrä on lisääntynyt merkittävästi viime vuosikymmenten aikana ja tällä hetkellä naislääkäreitä onkin jo enemmän kuin mieslääkäreitä.

Vuonna 1975 lääkäri ansaitsi lähes 2,5 kertaa niin paljon kuin kuntasektorilla yleisesti ansaittiin. Lääkäreistä naisia oli tuolloin noin 28 prosenttia. Vuonna 2010 naisten osuus lääkäreistä kuntasektorilla oli yli 59 prosenttia ja lääkärit ansaitsivat 2,4 kertaa niin paljon kuin kuntasektorilla keskimäärin ansaittiin.

Lääkäreillä alan naisvaltaistuminen ei ole laskenut ammatin palkkatasoa suhteessa muihin palkansaajiin. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että vuonna 1975 naislääkärit ansaitsivat 83,6 prosenttia mieslääkäreihin verrattuna. Vuonna 2010 sukupuolten välinen palkkaero lääkäreillä oli 84,4 prosenttia eli palkkaero oli kaventunut lääkäreillä 35 vuodessa vajaan prosenttiyksikön.

Henkilöstöjohtaja on myös lisännyt ammatinvalintana suosiotaan naisten keskuudessa ja vuonna 2009 yksityisellä sektorilla henkilöstöjohtajista naisia oli 65 prosenttia. Palkkaero naisten ja miesten välillä oli 90 prosenttia. Henkilöstöjohtajat ansaitsivat lähes kaksi kertaa enemmän kuin keskimäärin yksityisellä sektorilla ansaittiin. 19 vuotta aiemmin henkilöstöjohtajista 39 prosenttia oli naisia ja sukupuolten välinen palkkaero oli 86 prosenttia. Tuolloin henkilöstöjohtajat ansaitsivat 2,2 kertaa enemmän kuin muissa ammateissa keskimäärin yksityisellä sektorilla ansaittiin.

Myös henkilöstöjohtajien tapauksessa naisten osuuden kasvu vaikuttaa positiivisesti kaventaen naisten ja miesten välistä palkkaeroa. Lisäksi ammatin sisällä palkkatasa-arvo on parantunut reilun vuosikymmenen aikana.

Palkkauksen perusteella tasa-arvoisimmat ammattiryhmät

Ammattiryhmä naisia miehiä palkkaero*, %
Keittiöapulaiset 8 381 602 102,3
Henkilökohtaiset avustajat ym. 4 989 508 101,6
Ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten
oppilaitoksien opettajat 		901 972 99,9
Kirjasto-, arkisto- ja museotyöntekijät 3 132 735 99,9
Sosiaalityöntekijät 5 049 554 99,8
Työn- ja askartelunohjaajat 1 194 624 99,8
Vastaanoton ja neuvonnan hoitajat 4 404 758 99,6
Perushoitajat ja lähihoitajat 39 912 1 854 98,7
Peruskoulun ja lukion lehtorit ja tuntiopettajat 956 521 98,0
Maitotaloustuotteiden teolliset valmistajat 1 162 1 562 97,8
Sosiaalialan ohjaajat ym. 2 291 749 97,7
* Naisten palkan keskiarvon prosentuaalinen osuus miesten palkan keskiarvosta.

Suurimmassa osassa ammateista miehillä on suuremmat ansiot kuin naisilla. On kuitenkin myös ammatteja, joissa naisilla ansio on joko sama kuin miehillä tai jopa suurempi. Kuten jo edellä on todettu, naisvaltaisuus ei automaattisesti tee ammatista sellaista, missä naisilla on paremmat ansiot kuin miehillä. Poikkeuksista huolimatta näyttäisi kuitenkin siltä, että useimmissa ammateissa, jossa naisten ja miesten ansiot ovat lähellä toisiaan, ammatti on myös naisvaltainen. Ammatin naisvaltaisuus ikään kuin edesauttaa sitä, että naisten ansiot ovat miesten ansioiden kanssa tasavertaisempia.

Ammatteja, joissa naisten osuus on kasvanut eniten 2003 – 2009

Ammattiryhmä naisia miehiä muutos, %
Painopinnan valmistajat 706 527 26
Vakuutusalan asiamiehet 2 021 1 247 25
Radio- ja tv-toimittajat 781 704 23
Huolitsijat ja tullaajat 1 924 1 499 15
Tullivirkamiehet 912 1 156 13
Pakkaajat, lajittelijat ym. 3 197 3 214 12
Myyntineuvottelijat ja myyntiedustajat 16 338 21 389 12
Valtionhallinnon erityisasiantuntijat 6 476 4 441 11
Myyntineuvottelijat, -edustajat ja -sihteerit 1 928 1 616 11
Muut liike-elämän ym.
erityisalojen asiantuntijat 		1 841 2 597 10
Taulukkoon on valittu palkansaajarakenteen muutoksen vaikutuksen pienentämiseksi
sellaisia ammatteja, joissa sekä naisia ja miehiä on vähintään 500 palkansaajaa.
Taulukoiden lähde: Palkkarakennetilasto, Tilastokeskus

Ammatteja, joissa naisten ja miesten palkkaero on supistunut eniten 2003 – 2009

Ammattiryhmä naisia miehiä palkkaero, % palkkaeron
muutos*, %
Pakkaajat, lajittelijat ym. 3 197 3 214 91,1 9,6
Valvojat ja vartijat 1 579 3 829 92,8 9,4
Toimistonhoitajat 3 322 1 640 79,7 8,7
Sahausprosessinhoitajat 787 2 323 93,9 6,8
Kemianteollisuuden prosessinhoitajat 2 671 5 528 82,8 6,6
Muut toimistotyöntekijät 8 900 2 822 90,8 6,5
Sihteerit 29 429 1 153 96,1 6,2
Erikoismyyjät 8 225 12 484 82,3 6,2
Tietotekniikan tukihenkilöt, operaattorit ym. 5 441 14 694 94,1 5,5
Erikoislääkärit ja osastonlääkärit 1 774 1 344 89,0 5,1
Taulukkoon on valittu palkansaajarakenteen muutoksen vaikutuksen pienentämiseksi
sellaisia ammatteja, joissa sekä naisia ja miehiä on vähintään 500 palkansaajaa.

Sivun alkuun

Sukupuolten välinen palkkaero historian jäänne?

Tilastojen valossa näyttäisi siltä, että naisten siirtyminen vaativampiin tehtäviin ei ole juurikaan näkynyt naisten ja miesten välisen palkkaeron supistumisena. Kyseessä voi tosin olla lyhyen aikavälin tilanne. Naisten määrä on hiljattain lisääntynyt vaativammissa tehtävissä ja mahdollisesti tämän seurauksena naisilla on keskimäärin vähemmän ikää ja työkokemusta kuin vastaavissa tehtävissä toimivilla miehillä. Vähäisempi kokemus näkyy myös palkkauksessa.

Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen saattaa kaventaa sukupuolten välistä palkkaeroa. Ainakin tällä hetkellä nuoremmissa ikäryhmissä ero on selvästi pienempi kuin vanhemmissa ikäryhmissä.

Sukupuolten välinen palkkaero ikäryhmissä vuonna 2009

Ikäryhmä Naisia Miehiä palkkaero*, %
15 – 19 3 022 4 101 94,0
20 – 24 25 439 31 364 88,7
25 – 29 64 166 75 790 89,3
30 – 34 75 002 92 588 83,2
35 – 39 75 937 85 371 79,2
40 – 44 98 722 94 571 79,1
45 – 49 111 763 95 632 78,9
50 – 54 111 285 88 866 78,2
55 – 59 98 030 75 008 77,5
60 – 69 43 872 36 989 74,6
* Naisten palkan keskiarvon prosentuaalinen osuus miesten palkan keskiarvosta.
Taulukoiden lähde: Palkkarakennetilasto, Tilastokeskus

1) EU:n kasvu- ja työllisyysstrategia, Euroopan komission tasa-arvon etenemissuunnitelmassa vuosille 2006–2010.

2)Palkkaerojen kaventaminen sisältyy tavoitteena kolmeen viimeisimpään hallitusohjelmaan

3) Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle; Naisten ja miesten välisen palkkaeron torjunta

4) ID-indikaattorin lukuja laskettiin vuosille 1995–2008 palkkarakennetilaston tiedoista Segregaatio ja sukupuolten väliset palkkaerot -hankkeessa.

Päivitetty 6.9.2011