Lama liippasi elokuva-alaakin

  1. Yritysrakennetta hankala hahmottaa
  2. Pitkän elokuvan heikko vuosi
  3. Televisio on merkittävin tilaaja
  4. Dokumentteja teattereihinkin
  5. Mainoselokuvillakin huono vuosi
  6. Infra-alalla monenlaista toimijaa
  7. Televisio dominoi av-klusteria
  8. Elokuvatuotannon keskittymisaste on kulttuurialojen keskitasoa
  9. Suomi – Ruotsi elokuvatuotannossa

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Pitkän elokuvan heikko vuosi

Kaikkiaan vuonna 2009 oli enemmän kotimaisia ensi-iltoja kuin koskaan aiemmin eli 20. Kotimaisten elokuvien katsojaosuus laski kuitenkin 15 prosenttiin vuoden 2008 ennätykselliseltä 23 prosentin tasolta. Vuonna 2010 noustiin sitten taas uuteen ennätykseen, 27 prosenttia, mitä voi pitää jo hyvänä myös eurooppalaisella tasolla.

Vuoden 2009 romahdusta saattaa eniten selittää se, ettei silloin tullut ensi-iltaan yhtään isoa perhe-elokuvaa, jotka perinteisesti nostavat kotimaista katsojaosuutta. Lama sinänsä ei selitä laskua, koska elokuvissa käynti kokonaisuudessaan ei vähentynyt taantumavuonna.

Pitkän fiktioelokuvan tekoa pääasiallisena toimintanaan pitävien yritysten liikevaihto- ja henkilöstömäärät laskivat kokonaisuudessaan hieman vuonna 2009 edelliseen vuoteen verrattuna. Heikko kehitys ei johdu yhdestä tai kahdesta yrityksestä, vaan useiden yritysten liikevaihto laski.

Tilanne on kiinnostava, koska Elokuvasäätiön tuki on kuitenkin kasvanut jatkuvasti joka vuosi (Kuvio 1). Tukiahan ei toki saa laskea osaksi liikevaihtoa. Koska Suomessa ei käytännössä tehdä yhtään pitkää fiktioelokuvaa ilman säätiön tukea, muut rahoittajat eivät ylipäätään lähde mukaan ilman säätiön ennakkohyväksyntää.

Kuvio 1. Fiktioelokuvien rahoituslähteet 2007 – 2010

Lähde: Elokuvasäätiö

On myös kiinnostavaa, että tuotantobudjettien keskimääräinen loppusumma, lähes puolitoista miljoonaa euroa, oli vuonna 2009 pienempi kuin vuonna 2008. Keskimääräinen tuki pitkää elokuvaa kohden on hieman kasvanut muutaman vuoden ajan, ja myös kokonaistuki on kasvanut samaan aikaan. Apajille on tullut enemmän jakajia.

Pitkien fiktioiden tuotantobudjetista on säätiön tuki ollut viime vuosina yli kolmanneksen ja vuonna 2010 jo

41 prosenttia, mikä on jo niin suuri osuus, ettei se voine enää paljon kasvaa. EU-säännösten 50 prosentin tukiraja on aika pian edessä. Euromääräisesti yksittäinen elokuva voi saada tukea enintään 800 000 euroa.

Elokuvasäätiön roolin kasvun taustalla on veikkausvoittorahojen elokuvalle edullinen jako. Myös tv-yhtiöiden osuus fiktioiden rahoituksessa on keskimäärin kasvanut mutta vain hieman. Sen sijaan ulkomainen rahoitusosuus on hieman laskenut. Se voi olla osin vielä tilastoharhaa, koska ainakin pyrkimykset ulkomaisen rahan saamiseksi ovat kovasti lisääntyneet.

Pitkää elokuvaa pidetään usein juuri sinä oikeana elokuvana. Koko audiovisuaalista klusteria ajatellen se on kuitenkin pieni ala: tuotannon liikevaihto-osuus on noin 1 prosentti, henkilöstöosuus noin 4 prosenttia koko av-alasta. Julkisuusarvoltaan pitkä elokuva on kuitenkin merkittävin elokuvan laji.

Pitkään elokuvaan keskittyneitä yhtiöitä Suomessa oli vuonna 2009 vajaat 30. Yritysten suuruusjärjestys vaihtele vuosittain sen mukaan, mihin ajankohtaan isot tuotannot sattuvat. Suurin vuonna 2009 oli Helsinki-filmi, joka kuuluu Yellow Film&TV -konserniin. Konserni on sikälikin kiinnostava, että se on säilynyt toimijoidensa omistamana. Konsernilla on oma yhtiö eri lajeja varten, ja sen tv-tuotantoihin erikoistunut yhtiö Filmiteollisuus Fine kuuluu sekin oman ryhmänsä kärkikymmenikköön. Helsinki-filmi oli myös vuoden 2009 kovin kasvaja alalla.

Vielä vuonna 2008 olivat Solarfilms ja Matila Röhr fiktioyhtiöiden kärjessä liikevaihdolla mitattuna, mutta vuonna 2009 ne olivat jääneet hieman Helsinki-filmin taakse. Matila Röhr on edelleen suurin työllistäjä kokoaikaisella henkilöstömäärällä mitattuna. Seuraavat, Kinotar ja Selkie, olivat jo kertaluokkaa pienempiä. Em. viisi yhtiötä olivat ainoat yli miljoonan euron liikevaihdon yritykset vuonna 2009.

Suurin osa fiktiontuottajayhtiöistä on kotimaisessa omistuksessa. Tanskalainen Egmont-konserni omistaa Nordisk Filmin ja merkittävän osuuden Solarista että Matila Röhristä. Nordisk Filmillä taas on tytäryhtiönsä Zentropan kautta puolikas keskisuuresta Edith filmistä. Tanskalaisohjaaja Lars von Trierin aikoinaan perustama Zentropa on Pohjoismaiden suurin fiktion tekijä, jolla on osaomistusyhtiö lähes kaikissa Euroopan maissa.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 6.9.2011