Joustava korkeakoulujärjestelmä lisää koulutuksen tasa-arvoa

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Kaisa Saarenmaa on projektitutkija ja Vesa Virtanen kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2011.

Suomalainen korkeakoulujärjestelmä tarjoaa tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet. Koulutusjärjestelmän joustavuus edistää omalta osaltaan tasa-arvon toteutumista.

Tilastokeskus teki opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta Eurostudent-opiskelijatutkimuksen vuonna 2009 (ks. tietolaatikko). Esitämme artikkelissamme tämän tutkimuksen tuloksia sekä eurooppalaisen vertailututkimuksen ennakkotietoja erityisesti koulutuksen tasa-arvon näkökulmasta. Tarkastelemme ennen kaikkea opiskelijoiden kotitaustan vaikutusta opintoihin hakeutumiseen. Lisäksi vertaamme suomalaisten ja muiden maiden korkeakouluopiskelijoiden taustoja (oheisessa tietolaatikossa on eräitä numerotietoja suomalaisista opiskelijoista).

Vanhempien koulutus vaikuttaa opintojen aloittamiseen

Korkeakouluopiskelijoilta kysyttiin tutkimuksessa vanhempien koulutuksesta sekä heidän ammatillisesta ja yhteiskunnallisesta asemastaan. Muun muassa Myrskylän (2009) tilastotarkastelusta ilmenee, että hyvin koulutettujen lapsilla on muita suurempi todennäköisyys hankkia korkeakoulututkinto eli koulutus periytyy.

Eurostudent-tutkimuksesta selviää, että yliopistoissa opiskelevien suomalaisten vanhemmilla on useammin korkeakoulututkinto kuin ammattikorkeakouluopiskelijoiden vanhemmilla. Yliopisto-opiskelijoiden isistä 25 ja äideistä 28 prosenttia on suorittanut yliopiston perustutkinnon. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden isistä 13 ja äideistä 14 prosenttia on suorittanut yliopiston perustutkinnon. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden vanhemmilla on ammatillinen koulutus useammin kuin yliopisto-opiskelijoiden vanhemmilla. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden vanhempien koulutustaso vuonna 2009. Prosentta.

Lähde: Saarenmaa ym. 2010.

Lisäksi suurempi osa yliopisto-opiskelijoiden vanhemmista on johtaja- tai asiantuntijatehtävissä kuin ammattikorkeakouluopiskelijoiden vanhemmista.

Opiskelijoilta kysyttiin myös, mikä on heidän vanhempiensa tämänhetkinen pääasiallinen toiminta. Opiskelijoiden isistä 58 prosenttia ja äideistä 65 prosenttia oli kokoaikaisessa ansiotyössä. Osa-aikaista ansiotyötä teki 4 prosenttia isistä ja 7 prosenttia äideistä. Äideistä 3 prosenttia hoiti omaa kotitaloutta.

Isistä 3 ja äideistä 4 prosenttia oli työttömänä. Eläkkeellä tai sairauseläkkeellä oli 24 prosenttia korkeakouluopiskelijoiden isistä ja 17 prosenttia äideistä.

Yliopisto-opiskelijoiden vanhemmat olivat useammin eläkkeellä tai sairauseläkkeellä ja harvemmin kokoaikaisessa ansiotyössä kuin ammattikorkeakouluopiskelijoiden vanhemmat. Tämä johtunee suureksi osaksi siitä, että yliopisto-opiskelijat ovat yleensä hiukan vanhempia kuin ammattikorkeakouluopiskelijat, ja siten myös heidän vanhempansa ovat vanhempia.

Sivun alkuun

Suomessa on monta tapaa päästä korkeakouluun

Suomalaisopiskelijat erosivat monien muiden maiden opiskelijoista siinä, että Suomessa korkeakouluun on mahdollista päästä monia reittejä; meillä korkeakouluun mennään muun muassa ammatillisen tutkinnon suorittamisen jälkeen. Sama mahdollisuus on myös Englannissa, Irlannissa, Ruotsissa ja Walesissa. Useimmissa Euroopan maissa korkeakouluun mennään lähes poikkeuksetta lukiosta tai vastaavasta. Myös Suomessa kaksi kolmesta korkeakouluopiskelijasta on ylioppilaita tai lukion oppimäärän suorittaneita.

Epätavanomaista reittiä korkeakouluun menevät usein niin Suomessa kuin muissakin Euroopan maissa ne opiskelijat, joiden vanhemmilla on vähäinen koulutus. Kaikista suomalaisopiskelijoista 21 prosenttia ja vähäisen koulutuksen kodeista tulleista 42 prosenttia on päätynyt opiskelemaan epätyypillistä koulutuspolkua pitkin. Eurostudent-raportissa todetaan, että epätavanomaiset koulutusreitit hyödyttävät erityisesti huonosti koulutettujen vanhempien lapsia, ja sen vuoksi ne lisäävät koulutuksen tasa-arvoisuutta (Eurostudent IV 2008–2011).

Eurostudent-tutkimuksen mukaan vähän koulutettujen vanhempien opiskelevat lapset ovat yleensä hiukan vanhempia kuin hyvin koulutettujen vanhempien lapset. Myös Suomessa vähän koulutettujen vanhempien lasten korkeakoulutukseen hakeutuminen viivästyy todennäköisemmin kuin muilla.

Viivästyminen (delayed transition) tarkoittaa, että korkeakoulutuksen aloittamisen ja toisen asteen koulutuksen päättymisen väliin jää yli kaksi vuotta. Muutamissa maissa kuten Alankomaissa, Irlannissa, Itävallassa, Norjassa, Ranskassa, Romaniassa, Suomessa ja Tšekissä viivästyminen on yleisempää kuin muissa Euroopan maissa.

Suomessa vähän koulutettujen vanhempien korkeakouluissa opiskelevista lapsista 36 prosenttia oli lähtenyt opiskelemaan alle vuoden, 12 prosenttia kahden vuoden ja 52 prosenttia yli kahden vuoden kuluttua lukion tai vastaavan päättämisestä. Vastaavasti hyvän koulutustaustan kodeista lähtöisin olevista opiskelijoista 59 prosenttia meni korkeakouluun heti lukio-opintojen tai ammatillisen koulutuksen päätyttyä, 18 prosenttia kahden vuoden ja 23 prosenttia yli kahden vuoden jälkeen (Eurostudent IV 2008–2011).

Sivun alkuun

Yhdeksällä kymmenestä opiskelijasta on työkokemusta ennen opintojen alkua

Euroopassa on tavallisinta mennä suoraan koulun penkiltä korkeakouluun ja valmistua ilman yli 12 kuukauden keskeyttämisiä. Näin etenee kaksi kolmesta eurooppalaisesta opiskelijasta, ja alle 25-vuotiaiden joukossa keskeytyksettä opiskelleiden osuus on kolme neljästä. Pohjoismaat (Ruotsi, Norja, Tanska ja Suomi) ovat poikkeus, sillä yli puolet pohjoismaisista opiskelijoista pitää vähintään vuoden mittaisen tauon opinnoissaan toisen asteen koulutuksen päättymisen ja korkeakoulusta valmistumisen välillä.

Suomessa jopa kaksi kolmesta korkeakouluopiskelijasta on pitänyt vähintään vuoden mittaisen tauon ennen opintojen aloittamista. Sekä yliopisto- että ammattikorkeakouluopiskelijat olivat yleensä töissä välivuotensa aikana. Työssäkäynti oli yleisin välivuoden viettotapa riippumatta siitä, missä opintojen vaiheessa välivuosi oli pidetty.

Kaikista ammattikorkeakouluopiskelijoiden pitämistä välivuosista 42 ja yliopisto-opiskelijoiden välivuosista 38 prosenttia oli kulunut työssä kotimaassa. Toiseksi yleisin tapa viettää välivuosi oli suorittaa ase- tai siviilipalvelus. Kaikista ammattikorkeakouluopiskelijoiden välivuosista 27 ja yliopisto-opiskelijoiden välivuosista 23 prosenttia kului asevelvollisuutta suorittaessa.

Yhdeksällä kymmenestä suomalaisopiskelijasta on työkokemusta ennen korkeakouluopintojen aloittamista. Mies- ja naisopiskelijoilla työkokemusta on suunnilleen yhtä paljon.

Opiskelijoilla oli myös muita välivuoden viettotapoja kuten ulkomailla opiskelu, avoimessa korkeakoulussa tai kansanopistossa opiskelu, vanhempainvapaa, työttömyys, matkustelu, harrastaminen, työharjoittelun suorittaminen, pääsykokeisiin lukeminen tai sairaudesta toipuminen.

Opiskelijoiden työkokemuksessa on vanhempien koulutuksen mukaisia eroja. Vähän koulutettujen vanhempien lapset olivat yleensä työskennelleet säännöllisesti (yli 20 tuntia viikossa tai yli vuoden ajan) ennen korkeakouluopintojen alkua. Sen sijaan hyvin koulutettujen vanhempien lasten työkokemus oli muita yleisemmin osa-aikaisista tai epäsäännöllisistä töistä (alle 20 tuntia viikossa tai alle vuoden ajalta). Hyvin koulutettujen vanhempien lapsista 13 prosentilla ja vähän koulutettujen vanhempien lapsista 6 prosentilla ei ollut työkokemusta ennen korkeakouluopintoja (Eurostudent IV 2008–2011).

Myös muilla pohjoismaisilla korkeakouluopiskelijoilla on yleensä työkokemusta ennen opintojen alkua. Sen sijaan monissa Etelä-Euroopan maissa puolella korkeakouluopiskelijoista ei ole minkäänlaista työkokemusta korkeakouluopintoja edeltävältä ajalta (Eurostudent IV 2008–2011).

Sivun alkuun

Valtaosa opiskelijoista pitää taustaansa keskiluokkaisena

Eurostudent-tutkimusta mukaillen suomalaisilta opiskelijoilta kysyttiin myös sitä, mihin sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen asemaan opiskelija sijoittaisi vanhempansa asteikolla yhdestä kymmeneen (ks. oheinen taulukko). Kyseessä on siis opiskelijan subjektiivinen arvio omien vanhempien asemasta, ja joidenkin koulutusalojen osalta tulokset perustuvat melko pieniin vastaajamääriin.

Taulukko 1. Suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden vanhempien sosiaalinen ja yhteiskunnallinen asema heidän lastensa arvioimana* vuonna 2009. Prosentta.

Koulutus-
ala
 		 Alhainen asema          Korkea asema
1 ja 2 3 ja 4 5 ja 6 7 ja 8 9 ja 10
%
Ammattikorkeakoulu
Kulttuuriala sekä humanistinen ja kasvatusala 2 14 42 36 6
Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 1 12 33 47 7
Luonnonvara- ja ympäristöala 1 14 34 43 8
Tekniikan ja liikenteen ala sekä luonnotieteiden ala 5 17 31 40 7
Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 3 13 36 42 6
Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 7 10 30 47 6
Ammattikorkeakouluopiskelijat yhteensä 3 14 34 42 7
 
Yliopisto
Humanistinen ja teologian ala 1 16 34 40 9
Kasvatustieteellinen ala 1 16 27 43 13
Kauppatieteellinen ala 1 16 27 45 12
Kuvataiteen, musiikin ja teatterin ala sekä taideteollinen ala 1 16 35 35 11
Liikuntatieteellinen ja terveystieteiden ala 5 15 38 41 1
Luonnontieteellinen ala 3 15 34 44 4
Lääketieteen, eläin- ja hammaslääketieteen sekä farmasian ala 1 5 19 63 13
Maatalous-metsätieteellinen ala 0 22 24 54 0
Oikeustieteellinen ala 4 13 23 49 11
Teknillistieteellinen ala 2 13 32 46 7
Yhteiskuntatieteellinen ja psykologian ala 4 13 35 43 6
Yliopisto-opiskelijat yhteensä 2 14 31 45 8
 
Kaikki opiskelijat 3 14 32 43 7
* Tutkimuksen kysymys: "Mihin sijoittaisit omat vanhempasi seuraavalla sosiaalista ja yhteiskunnallista asemaa kuvaavalla asteikolla yhdestä kymmeneen?"

Lähde: Saarenmaa ym. 2010.

Yliopisto-opiskelijoiden ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden vastauksissa ei ole suuria eroja. Tämä on kenties yllättävää kun otetaan huomioon, että yliopisto-opiskelijoiden vanhemmilla on useammin korkeakoulutus ja he työskentelevät johtaja- tai asiantuntijatehtävissä selvästi enemmän kuin ammattikorkeakouluopiskelijoiden vanhemmat. Tuloksia voi tulkita niin, että sosiaalinen ja yhteiskunnallinen asema koostuu monista muistakin asioista kuin koulutuksesta ja ammatillisesta asemasta.

Suurin osa opiskelijoista pitää taustaansa keskiluokkaisena. Opiskelijoista 43 prosenttia arvioi vanhempiensa sosiaalisen ja yhteiskunnallisen aseman melko korkeaksi (pisteet 7–8), ja vajaa kolmannes vanhemmista sijoittui asteikon keskivaiheille (pisteet 5–6). Melko alhaiseksi (pisteet 3–4) vanhempiensa aseman arvioi 14 prosenttia opiskelijoista. Ääripäihin sijoittui melko vähän vanhempia: 3 prosenttia alimpaan (pisteet 1–2) ja 7 prosenttia ylimpään ryhmään (pisteet 9–10).

Tulokset vaihtelivat koulutusaloittain: lääketiedettä ja oikeustiedettä opiskelevilla oli selvästi useammin kuin muilla opiskelijaryhmillä melko hyvä tai hyvä yhteiskunnallinen tausta. Aiemmissa tutkimuksissa on lisäksi todettu, että korkeakouluopiskelijoiden sosiaalinen tausta eroaa opiskelupaikkakunnittain siten, että pääkaupunkiseudun yliopistojen opiskelijoilla on elitistisempi tausta kuin vaikkapa Lapin, Joensuun tai Vaasan yliopistojen opiskelijoilla (Nori 2011).

Sivun alkuun

Suomalainen korkeakoulujärjestelmä on tasa-arvoinen

Euroopassa on tavallista, että hyvin koulutettujen vanhempien lapset ovat yliedustettuina ja vähän koulutettujen vanhempien lapset aliedustettuina korkeakouluissa. Maiden välistä vertailua varten luotiin yksinkertainen indeksi siten, että opiskelijoiden vanhempien koulutusta verrattiin 40–60-vuotiaan väestön koulutukseen (Suomessa verrattiin 35–54-vuotiaaseen väestöön). Eurostudent-raportissa maat jaettiin korkeakoulutuksen tasa-arvoisuuden suhteen neljään ryhmään (kuvio 2).

Kuvio 2. Korkeakouluopiskelijoiden isien ja väestön koulutuksen vastaavuus* eräissä Euroopan maissa.

Lähde: Eurostudent IV 2008–2011.

Eurostudent-raportissa todetaan, että vain Alankomaiden, Irlannin, Suomen ja Sveitsin korkeakouluissa vähän koulutettujen vanhempien lapset eivät ole merkittävästi aliedustettuina eivätkä hyvin koulutettujen vanhempien lapset yliedustettuina (Eurostudent IV 2008–2011, 41).

Suomessa opiskelijoiden isät ovat paremmin koulutettuja kuin koko väestön 35–54- vuotiaat miehet, mutta toisaalta vähän koulutetut tai työntekijäasemassa olevat isät eivät ole aliedustettuina. Suomi kuuluu niihin harvoihin Euroopan maihin, joiden korkeakoulutusjärjestelmä Eurostudent IV -raportissa luokiteltiin tasa-arvoiseksi.

Lähteet:

Eurostudent IV 2008–2011. Social and Economic Conditions of Student Life in Europe. Synopsis of Indicators. Conference Version. Saatavissa: http:// www.eurostudent.eu.
Myrskylä, P. 2009. Koulutus periytyy edelleen. Hyvinvointikatsaus 1/2009.
Nori, H. 2011. Keille yliopiston portit avautuvat? Tutkimus suomalaisiin yliopistoihin ja eri tieteenaloille valikoitumisesta 2000-luvun alussa. Kasvatustieteiden laitos. Turun yliopiston julkaisuja.
Saarenmaa, K. – Saari, K. – Virtanen, V. 2010. Opiskelijatutkimus 2010. Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja opiskelu. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:18. Opetus- ja kulttuuriministeriö.

___________________________

Tietolaatikko

Suomalaiset korkeakouluopiskelijat lukuina

 –  55 prosenttia korkeakouluopiskelijoista on naisia ja 45 prosenttia miehiä.
–  Opiskelijoiden äidinkielet: suomi 90, ruotsi 6 ja muut kielet 4 prosenttia.
–  Suomalaiset opiskelijat aloittavat korkeakouluopintonsa keskimäärin
    21-vuotiaina (mediaani).
   Viidennes korkeakouluopiskelijoista on yli 30-vuotiaita.
–  Suomalaiset opiskelijat asuvat tavallisimmin yksin omassa taloudessa.
    Vain 6 prosenttia opiskelijoista asuu vanhempiensa tai sukulaistensa luona.
–  13 prosentilla korkeakouluopiskelijoista on lapsia.

 

 

Tietolaatikko

Eurostudent

 Eurooppalaista opiskelijatutkimusta Eurostudentia koordinoi HIS (Hochschule Information System GmbH) ja usean maan yhteenliittymä. Tutkimukseen osallistui 26 Euroopan maata.

Tilastokeskus toteutti tutkimuksen suomalaisen tiedonkeruun opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta vuoden 2009 marras-joulukuussa. Tutkimus tehtiin verkkokyselynä, ja se osoitettiin 8 400:lle korkeakoulussa perustutkintoa suorittavalle suomalaiselle opiskelijalle. Vastausosuus oli 45 prosenttia.

Kysely sisälsi sekä kaikille eurooppalaisille tarkoitettuja kysymyksiä että kansallisen ohjausryhmän tekemiä Suomeen sovellettuja kysymyksiä.

Kyselyaineiston tilastollisen käsittelyn avulla opiskelijoiden vastaukset voitiin yleistää koskemaan 248 000 korkeakouluopiskelijaa.

Eurostudentin indikaattorit perustuvat seuraaviin ydinmuuttujiin:
–  Korkeakouluopiskelijan vanhempien vähäinen koulutus vastaa kansainvälisen
    ISCED-luokituksen tasoja (0), 1 ja 2. Se tarkoittaa korkeintaan ylempää perusastetta
    (peruskoulu kymppiluokka mukaan lukien).

–  Vanhempien hyvä koulutus puolestaan on vähintään ISCED-luokituksen tasoa 5
    vastaava koulutus,
    jolloin ainakin toinen vanhemmista on suorittanut alemman tai ylemmän
    korkeakoulututkinnon.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 12.12.2011