Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

EU 2020 -tavoitteet nojautuvat laajaan indikaattorituotantoon

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Leena Storgårds on tilastojohtaja Tilastokeskuksen Yritysten rakenteet -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2011.

EU 2020 -strategia hyväksyttiin noin vuosi sitten ja kansallinen ohjelma valmistui vuoden 2011 keväällä. Strategian tavoitteita ja toimeenpanoa seurataan viidellä indikaattorilla. Strategiaan sisältyvien lippulaivahankkeiden osalta indikaattorien kehittäminen ja valitseminen on vielä kesken. Indikaattorien kehittäminen kiinnostaa laajasti sekä kansallisia että kansainvälisiä toimijoita. Keskeinen kysymys koskee sitä, voiko yhdellä yhdistelmäindikaattorilla kuvata laaja-alaisia ilmiöitä.

Euroopan komissio antoi vuoden 2010 maaliskuussa tiedonannon Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi saman vuoden kesäkuussa. Strategia on jatkoa Lissabonin strategialle, joka toimi Euroopan uudistusstrategiana viime vuosikymmenenä. Strategian työstämisen taustalla oli finanssikriisi ja sen esille nostamat talouden ongelmat ja haasteet. Komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso on todennut, että kriisi herätti Euroopan unionin ja sen jäsenmaat huomaamaan, että pysyminen vanhoissa rakenteissa veisi Euroopan kakkosluokan alueeksi maailmassa.

Kriisiin vastaaminen vaatii oikeita päätöksiä ja toimenpiteitä sekä korkealaatuista tietoa ja tilastollista analyysia päätöksenteon tueksi. Tähän haasteeseen vastattiin laatimalla pitkän aikavälin EU 2020 -strategia, jonka avulla voimavarat pyritään kohdistamaan älykkään, kestävän ja osallistavan talouden toteuttamiseen. Strategia perustuu viiteen mitattavaan tavoitteeseen (työllisyys, innovaatiot, koulutus, ilmasto ja energia sekä köyhyyden torjunta) ja seitsemään lippulaivahankkeeseen, joiden tulisi toteutua vuoteen 2020 mennessä.

EU 2020 -strategian tavoitteet ovat:

  • Työllisten osuus 20–64-vuotiaista on 75 prosenttia.
  • EU:n bruttokansantuotteesta 3 prosenttia investoidaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan.
  • Ilmasto- ja energiapolitiikan ns. 20–20–201 tavoitteet saavutetaan ja päästöjä vähennetään 30 prosentilla mikäli olosuhteet ovat oikeat.
  • Koulunkäynnin keskeyttävien osuus on alle 10 prosenttia ja vähintään 40 prosenttia nuoremmasta sukupolvesta suorittaa korkea-asteen tutkinnon.
  • Köyhyysuhan ja sosiaalisen syrjäytymisen piirissä eläviä on 20 miljoonaa vähemmän.

Strategiset tavoitteet antavat Euroopan kehitykselle ja poliittisille toimenpiteille suunnan ja toimivat samalla viestinnän välineinä. Strategian tavoitteiden tueksi tarvitaan toimenpiteitä niin kansallisella kuin Euroopankin tasolla. Kansalliset toimenpiteet ja tavoitteet konkretisoituvat kansallisissa ohjelmissa ja suunnitelmissa (NRP = National Reform Programme). Tavoitteiden avulla kansalaisille pyritään konkreettisesti kuvaamaan, mitä poliittisia linjauksia on tehty, mihin päätökset perustuvat ja miten niiden toteutumista seurataan. Tavoitteita tukemaan on valittu seitsemän lippulaivahanketta.

Tavoitteet ja lippulaivahankkeet velvoittavat EU:n instituutioita ja jäsenvaltioita sitoutumaan hankkeisiin sekä raportoimaan edistyksestä säännöllisesti. EU 2020 -strategian vastuu on Eurooppa-neuvostolla. Komission tehtävänä on ohjata, koordinoida ja monitoroida strategian täytäntöönpanoa sekä kartoittaa vaadittavat toimenpiteet. Toimenpiteissä on kiinnitettävä erityistä huomiota tehtäviin, joiden avulla irtaudutaan kriisistä, uudistetaan rahoitusjärjestelmä, varmistetaan pitkäaikaista kasvua tukeva julkisen talouden vakaus ja vahvistetaan talous- ja rahaliiton sisäistä koordinointia. (Eurooppa 2020... 2010.)

Uusi eurooppalainen ohjausjakso hyväksyttiin vuoden 2010 syyskuussa talous- ja rahoitusasiainneuvostossa. Tämän myötä komissio antaa vuosittain tammikuussa kasvuselvityksen (AGS = Annual Growth Survey), jonka perusteella Eurooppa-neuvosto määrittelee tärkeimmät talouspoliittiset haasteet ja antaa niiden osalta jäsenmaille strategista ohjausta.

Jäsenmaiden kansallista päätöksentekoa on arvioitu ensimmäisen kerran vuoden 2011 huhtikuussa, jolloin jäsenmaat raportoivat talous- ja työllisyyspolitiikastaan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa. Kuluvan vuoden kesäkuussa neuvosto antoi jäsenmaille maakohtaisia konkreettisia ohjeita, jotka on otettava huomioon kansallisten budjettien valmistelussa. Ensimmäinen vuosittainen kasvuselvitys annettiin 12.1.2011 ja maakohtaiset konkreettiset ohjeet 7.6.2011. (Vuotuinen kasvuselvitys... 2011.)

Suomen tavoitteet vaativia

Suomen kansallinen ohjelma EU 2020 -strategiasta annettiin vuoden 2011 keväällä (Eurooppa 2020..., Valtiovarainministeriö 2011). Ohjelman linjaukset perustuvat pääministeri Mari Kiviniemen hallituksen ohjelmaan ja sen välitarkasteluun, hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen Kestävän talouskasvun ja työllisyyden -ohjelmaan sekä muihin hallituksen tekemiin periaatepäätöksiin. Ohjelmaan sisällytetyt kehittämistoimet toteutetaan kulloinkin voimassa olevan valtiontalouden kehyspäätöksen puitteissa. Kevään eduskuntavaalien jälkeen kesäkuussa virkaan astunut uusi hallitus antaa tarkennetun ohjelman.

Suomen kansallisessa ohjelmassa ovat mukana seuraavat tavoitteet:

  • 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen nostaminen 78 prosenttiin.
  • Tutkimus- ja kehittämistoiminnan pitäminen 4 prosentissa bruttokansantuotteesta.
  • EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden toteuttaminen.
  • Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuden nostaminen 42 prosenttiin sekä koulupudokkaiden osuuden pitäminen alle 8 prosentissa.
  • Köyhyys- ja syrjäytymisuhan alaisten määrän vähentäminen.

Suomen tavoitteet ylittävät EU 2020 -strategian tavoitteet ja niitä voidaan pitää kunnianhimoisina. Työllisyysasteen nostaminen 78 prosentin tasolle tarkoittaisi työttömyysasteen pudottamista viiden prosentin tasolle. Työllisyysasteen nostamista varten pyritään koulutusta suuntaamaan työvoiman kysynnän ja rakennemuutosten mukaisesti, lisäämään työvoiman alueellista ja ammatillista liikkuvuutta, pidentämään työuria sekä parantamaan työllistymisen edellytyksiä ja työelämän laatua.

Tutkimus- ja kehittämistoimintaan tehtävä panostus pyritään pitämään vähintään samalla tasolla kuin vuonna 2010 (3,9 % BKT:sta). Nykyisen tason säilyttämiseksi ehdotetaan muun muassa julkisen sektorin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopolitiikan vaikuttavuuden parantamista, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokannustimien kehittämistä, koulutuksen ja tutkimuksen suuntaamista vastaamaan yhteiskunnan ja yritysten tarpeita sekä kilpailun lisäämistä erityisesti palvelualoilla.

EU:n 20–20–20-tavoitteen taso on Suomen osalta vaativa. Uusiutuvan energian osuudeksi energian loppukulutuksesta on Suomelle määritelty 38 prosenttia vuonna 2020. Päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla (mm. rakennusten lämmitys, jätesektori, liikenne ja maatalous) vähentämistavoite EU:ssa vaihtelee jäsenmaittain –20 prosentista +20 prosenttiin. Suomelle vähentämistavoitteeksi on tämän osalta asetettu 16 prosenttia. Keskeisinä keinoina päästökaupattoman sektorin osalta todetaan, että taloudellisen ohjauksen, sääntelyn ja neuvonnan kannustimia kehitetään. Lisäksi tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopolitiikkaa hyödynnetään tavoitteisiin pääsemiseksi.

Korkea-asteen koulutuksen on väestön koulutustietojen mukaan suorittanut vuoden 2009 loppuun mennessä 27 prosenttia 15 vuotta täyttäneestä väestöstä. Vastaava luku 30–34-vuotiaista on jo 43 prosenttia2. EU 2020 -strategian mukaisesti Suomessa pyritään siis pitämään saavutettu tutkintojen taso ennallaan. Erityisesti on kuitenkin panostettava 18–24-vuotiaisiin, jotta he jatkaisivat tutkintoon saakka eivätkä keskeyttäisi koulunkäyntiä ennenaikaisesti. Jotta tavoitteisiin päästään, on koulutuksen ja tutkimuksen vastattava paremmin työvoiman kysyntää, nostettava osaamistasoa, parannettava koulutusjärjestelmän tehokkuutta ja uudistettava aikuiskoulutusta.

Köyhyys- ja syrjäytysmisuhan alaisina on noin 17 prosenttia Suomen väestöstä. Köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa ovat erityisesti iäkkäät, naiseläkeläiset, työttömät, yksinhuoltajat, maahanmuuttajat, vajaatyölliset ja kotona lapsia pitkään hoitavat naiset. Keskeisenä köyhyyden alentamiskeinona pidetään työllisyysasteen ja osaamisen tason nostamista, työkyvyn edistämistä, työllistymisen edellytysten kohentamista ja julkisten palvelujen kehittämistä. (Eurooppa 2020 -strategia..., Valtiovarainministeriö 2011.)

Edellä esitetyistä luvuista ja taulukon tuloksista voidaan havaita, että Suomelle asetetut vaatimukset ovat EU:n keskimääräisiä tavoitteita suuremmat. Tähän vaikuttaa osaltaan Suomen korkea lähtötaso joillakin alueilla. Esimerkiksi uusiutuvan energian loppukulutus oli vuoden 2010 ennakkotietojen mukaan Suomessa yli 26 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta ja työllisyysaste oli 73,3 prosenttia vuonna 2009.

Taulukko. Eurooppa 2020 -tavoitteet.

  Työllisyys-
aste
%
T&K
% BKT:stä
Päästö-
vähennys-
tavoite
1
%
v. 2005
tasosta
Uusiutuvan
energian
osuus
%
Energia-
tehokkuus
2
energian-
kulutuksen
vähennys
Mtoe-yks.
Koulun
keskeyttä-
minen
%
Korkea-
asteen
koulutus

%
Köyhyyden3
vähentäminen
henkilöitä
Alankomaat Ei tavoitetta
NRP:ssa
Ei tavoitetta
NRP:ssa
1 14 Ei tavoitetta
NRP:ssa
ESL:n väh
25 000:een 
= 9 %
Ei tavoitetta
NRP:ssa
Ei tavoitetta
NRP:ssa
Belgia 71–74 2,6–3,0 -15 13 Ei tavoitetta
NRP:ssa
10 46–48 330 000–
380 000
Britannia Ei tavoitetta
NRP:ssa
Ei tavoitetta
NRP:ssa
-16 15 Ei tavoitetta
NRP:ssa
Ei tavoitetta
NRP:ssa
Ei tavoitetta
NRP:ssa
Lasten
köyhyyden
väh.
Bulgaria 76 1,5 20 16 3,2 11 36 260 000
(500 000)
Espanja 74 3,0 -10 20 25,2 15 44 Ei tavoitetta
NRP:ssa
Irlanti Ei tavoitetta
NRP:ssa
Ei tavoitetta
NRP:ssa
-20 16 2,8 8 60 186 000
Italia 67–69 1,5 -13 17 27,9 15–16% 26–27 2 200 000
Itävalta 77–78 3,8 -16 34 7,2 10 38
(sis.
ISCED 4a,
nyt 12) 
235 000
Kreikka 70 2,0 -4 18 5,4 10 32 450 000 
Kypros 75–77 0,5 -5 13 0,5 10 46 18 000 
Latvia 73 1,5 -16 40 0,7 13 34–36 121 000 
Liettua 73 1,9 17 23 0,7
(vain loppu-
käyttö)
9 40 170 000 
Luxemburg 73 2,6 5 11 0,2
(vain loppu-
käyttö)
alle 10 40 3 000 
Malta 63 0,7 14 10 0,2 29 33 6 560 
Portugali 75 2,7–3,3 -17 31 Ei tavoitetta
NRP:ssa
10 40 200 000 
Puola 71 1,7 19 15 13,6 5 45 1 500 000–
2 000 000
Ranska 75 3,0 -14 23 43,0 10 50 1 600 000
v. 2015
mennessä
Romania 70 2,0 4 24 10,0 11 27 580 000 
Ruotsi 80 4,0 13 49 Ei tavoitetta
NRP:ssa
10 40–45 Ei tavoitetta
NRP:ssa
Saksa 75 3,0 -14 18 37,7 alle 10 42
(sis.
ISCED 4a,
nyt 11)
33 000
(660 000)
Slovakia 71–73 0,9–1,1 5 14 1,1
(vain loppu-
käyttö)
6 30 170 000
Slovenia 75 3,0 17 25 Ei tavoitetta
NRP:ssa
5 40 40 000
Suomi 78 4,0 -16 38 4,2 8 42 150 000
Tanska 79 3,0 -20 30 Ei tavoitetta
NRP:ssa
alle 10 40 22 000
Tšekki 75 2,7 9 13 Ei tavoitetta
NRP:ssa
6 32 30 000
Unkari 75 1,8 10 13 Ei tavoitetta
NRP:ssa
10 30 450 000–
500 000
Viro 76 3,0 11 25 0,5
(vain loppu-
käyttö)
10 40 49 500
Arvioitu EU  72–73 2,7–2,8 20
(vrt.
v.1990
taso)
20 alle 10 11 37  
EU tavoite 75 3 20
(vrt.
v.1990
taso)
20 20 % lisäys
energia-
tehokkuutteen
10 40 20 000 000
 
1) Päästövähennystavoitteet on määritetty "Effort Sharing" -päätöksessä (2009/406/EC),
   jotka koskevat niitä päästöjä, jotka eivät kuulu päästökauppaohjelmaan (Emissions
   Trading System). Negativiinen arvo ilmaisee vähennystavoitteen, positiivinen arvo ilmaisee
   tavoitteen, jonka yli päästöt eivät saa kasvaa. Päästökauppaohjelmaan kuuluvat
   päästöt: vähennys 21 %:lla verrattuna vuoden 2005 tasoon. Vastaava kokonaispäästöjen
   vähennys on 20 % verrattuna vuoden 1990 tasoon.
2) Energiatehokkuus:kansalliset arviot vaihtelevat riippuen siitä, mille perusvuodelle
   säästöt on arvioitu.
3) Köyhyys: EU-tavoitteen arvioitu osuus (estimated contribution to EU target).

Lähde: Euroopan komissio. http://ec.europa.eu/europe 2020/targets.

Sivun alkuun

Indikaattorit syntyvät yhteistyössä

Indikaattoreita on tuotettu ja kehitetty jo pitkään. Niiden tuotantoon ovat osallistuneet muun muassa tutkimuslaitokset, tilastojen tuottajat ja hallinto eli sangen laaja joukko toimijoita. Indikaattorien kehittämistä voidaan kuvata tilastollisen tiedon pyramidina (kuvio)3, joka koostuu primaari- ja sekundaaritiedoista (perustilastot), tilinpitojärjestelmästä (esim. kansantalouden tilinpito, ympäristötilinpito), indikaattoreista ja yhdistelmäindikaattoreista. Tilastoviranomaisten vastuulla ovat lähinnä pyramidin kolme alinta osaa. Yhdistelmäindikaattoreista vastaavat muun muassa politiikan tekijät ja tutkimuslaitokset. Niiden laatiminen edellyttää eri asioille annettujen painoarvojen määrittelyä, joka on poliittinen tehtävä ja joihin tilastoviranomainen ei ammattieettisten periaatteiden (mm. puolueettomuus ja objektiivisuus) mukaisesti ota kantaa. Eurostatin pääjohtaja Walter Radermacher totesikin kuluvan vuoden kesäkuussa pidetyssä ympäristötilastoijien ja -asiantuntijoiden seminaarissa, etteivät yhdistelmäindikaattorit tule tästä syystä saamaan virallisen tilaston asemaa.

Kuvio. Tilastotiedon pyramidi.

Lähde: Radermacher 2009.

Tilastoviranomaisten rooli indikaattorien tuottamisessa liittyy indikaattorien metodologiseen suunnitteluun sekä niiden tietopohjan arvioimiseen ja kehittämiseen. Tilastoasiantuntijoilla on pitkä ja laaja-alainen kokemus tiedontuotannon suunnittelusta sekä tiedon keräämisestä, analysoinnista ja tuottamisesta, ja tätä osaamista on syytä käyttää hyväksi uusia indikaattoreita kehitettäessä. Tilastoasiantuntijalle tiedontuotannossa tärkeätä on jatkuvuuden, toistettavuuden, luotettavuuden ja laadun varmistaminen sekä tiedon tuottaminen taloudellisesti.

Osa niin Suomessa kuin muissakin maissa kehitetyistä indikaattoreista ei pysty edellä mainittuja tavoitteita täyttämään. Erilasten politiikkaohjelmien ja tavoitteiden seurantaa varten on saatettu valita indikaattoreita, jotka sellaisenaan ovat hyviä, mutta jotka ovat kertaluonteisia, niitä ei voida edullisesti toistaa eikä niiden tuotantomenetelmää ole välttämättä selkeästi kuvattu ja raportoitu.

Hyvien indikaattoreiden valitsemiseksi tulisikin käydä aktiivista vuoropuhelua niin politiikantekijöiden, tutkimuslaitosten kuin tilastoasiantuntijoiden välillä. Yhteistyöllä ja verkostoitumalla voidaan nopeammin päästä pysyvämpiin tuloksiin ja näin voidaan paremmin palvella myös tiedonkäyttäjää.

Sivun alkuun

Hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen mittaaminen herättää keskustelua

Viimeisten viiden vuoden aikana keskustelu indikaattoreista on kiihtynyt. Erityisen ajankohtaista on hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen mittaamisen ympärillä käytävä kansainvälinen keskustelu (mm. Stiglitz—Sen—Fitoussi-raportti, GDP and Beyond, EU 2020), jota käydään myös Suomessa. Pääministeri Mari Kiviniemen hallitusohjelmassa todettiin: "Hallitus käynnistää valmistelun kansainvälisten suuntaviivojen mukaisesti laajemman kehitysindikaattorin käyttöön ottamiseksi bruttokansantuotteen rinnalle lähivuosina. Tällaiset indikaattorit kuvaavat talouden kehityksen lisäksi inhimillistä hyvinvointia ja ympäristön tilaa." Uudessa pääministeri Jyrki Kataisen, hallitusohjelmassa todetaan, että kestävän kehityksen mittariston yksityiskohdat täsmennetään asiantuntijatyönä. Hallituksen tavoitteena on, että uudet seuranta- ja viestintävälineet otetaan hallituksen päätöksenteon pohjaksi ja kansalaiskeskustelujen virittäjiksi.

Valtioneuvoston kanslia asetti Kiviniemen hallitusohjelman linjauksen mukaisesti vuoden 2010 syksyllä kehittämishankkeen Hyvinvoinnin ja ympäristön kehityksen mittaaminen talouskasvun rinnalla, jossa selvitettiin mahdollisuuksia laajentaa hyvinvoinnin mittaamista nykyisistä, lähinnä talouteen keskittyvistä avainluvuista myös inhimillisen hyvinvoinnin ja ympäristön tilan paremmin huomioon ottaviin indikaattoreihin. Hankkeen työryhmän puheenjohtajana toimi alivaltiosihteeri Jukka Pekkarinen valtioneuvoston kansliasta, ja työryhmän työhön osallistuivat edustajat valtioneuvoston kansliasta, Tilastokeskuksesta, Palkansaajien tutkimuslaitoksesta, Suomen ympäristökeskuksesta, Aalto-yliopistosta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselsta ja Itä-Suomen yliopistosta.

Työryhmä luovutti loppuraporttinsa BKT ja kestävä hyvinvointi. Yksi luku ei riitä suomalaisen yhteiskunnan tilan kuvaamiseen vuoden 2011 toukokuussa. Raportti sisältää erinomaisen katsauksen indikaattorien kansainvälisestä kehittämistyöstä ja antaa suosituksia toimenpiteiksi mittariston kehittämiseksi (1. hyvinvoinnin mittariston kehittäminen, 2. Findikaattori.fi-palvelun kehittäminen ja 3. säännöllisten hyvinvoinnin arviointifoorumien järjestäminen). (BKT ja kestävä hyvinvointi... 2011.)

 Työryhmä painotti näkemystä, että ilmiöiden moniulotteisuuden johdosta yhdellä indikaattorilla on vaikea kuvata taloutta, hyvinvointia ja kestävää kehitystä. Tämän sijasta tarvitaan indikaattorikokoelma. Toisaalta monet tahot ovat puhuneet yhdistelmäindikaattoreiden puolesta.

Yhdistelmäindikaattoreissa on kuitenkin useita mittaamiseen liittyviä ongelmia kuten arvottaminen ja painokertoimien määrittäminen. Mistä saadaan hinnat tuotteille, joille ei suoraan voida löytää markkinahintaa kuten ympäristön saastuminen, ilmansaastuminen, onnellisuus tai hyvinvointi? Miten painottaa esimerkiksi ilmansaastumista suhteessa rikollisuuteen? Yhdistelmäindikaattoreiden käyttäjän tulisi erityisen hyvin tuntea indikaattorin rajaukset, painotukset ja oletukset, joilla indikaattori on tuotettu. Lisäksi analyysien tekemistä varten tulisi tuntea osakomponenttien kehitys ja niiden vaikutus lopullisiin tuloksiin.

Sivun alkuun

Aika siirtyä politiikasta indikaattoreiden kehittämiseen

EU 2020 -strategian lähestymistapa on erinomainen, sillä siinä poliittiset painopisteet ja linjaukset pyritään johtamaan selkeiksi toimenpiteiksi ja seuraamaan niitä tarkoitukseen valituilla indikaattoreilla. EU 2020 -strategiassa on lähdetty yhteistyöstä politiikan tekijöiden ja tiedon tuottajien välillä ja yhä enemmän keskusteluissa ovat nousseet esille tilastotietojen hyödyntäminen politiikanteossa (statistics for policy making). Yhteistyö on tarpeellista hyvien indikaattorien tunnistamiseksi ja tuottamiseksi. Keskustelun painopiste tulisi siirtää yleisestä ja tarpeellisesta politiikkakeskustelusta indikaattorien valintaan, tuottamiseen ja julkistamiseen. Vain hyvällä seurannalla voidaan varmistaa, että strategiasta tulee päätöksentekoa ja jokapäiväistä toimintaa ohjaava väline.

Kuluvan vuoden maaliskuussa pidetyssä seminaarissa Statistics for Policymaking: Europe 2020 ympäristökomissaari Janez Potocnik totesi, että tilastojen tuottaminen on halvempaa kuin huonojen poliittisten päätösten seurausten kantaminen. Kaikki tilastoammattilaiset varmasti ovat yhtä mieltä.

Lähteet:

BKT ja kestävä hyvinvointi. Yksi luku ei riitä suomalaisen yhteiskunnan tilan kuvaamiseen. 2011. Valtioneuvoston kanslian raporttisarja. 12/2011.
Eurooppa 2020-strategia. Suomen kansallinen ohjelma 2011. Valtiovarainministeriö. Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset 14a/2011.
Eurooppa 2020. Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia 2010.Komission tiedonanto. KOM (2010) 2020 lopullinen.
Neuvoston suositus Suomen kansallisesta uudistusohjelmasta vuodelta 2011 sekä siihen sisältyvä neuvoston lausunto Suomen tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2011–2014. (2011) SEC(2011) 805 lopullinen.
Radermacher, W. 2009. Esitys "National accounts: recent achievements and new perspectives" Eurostatin National Accounts 2009 tilaisuudessa (16.9.2009).
Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 Strategian lippulaivahanke. 2011. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. KOM (2011) 11 lopullinen.
Statistics for Policy making EU 2020 -seminaari. Maaliskuu 2011. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/ portal/page/portal/statistics_policymaking_europe_ 2020/introduction.
Vuotuinen kasvuselvitys: EU:lle kattava ratkaisu kriisiin. 2011. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. KOM (2011) 11 lopullinen.

_______

1  20–20–20: Euroopan unionin joulukuussa 2008 hyväksymä ilmasto- ja energiapaketti, jossa määritellään yleiset tavoitteet, joiden mukaan a) kasvihuonekaasuja vähennetään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta, b) lisätään uusiutuvien energialähteiden osuus keskimäärin 20 prosenttiin EU:n energian loppukulutuksesta ja c) lisätään energiatehokkuutta keskimäärin 20 prosentilla peruskehitykseen verrattuna vuoteen 2020 mennessä. Jäsenmaille on määritelty tarkemmat maakohtaiset tavoitteet.

2  EU 2020 -starategiassa korkeakoulututkinnon suorittaneiden määritelmä eroaa perinteisestä määritelmästä, johon kuuluvat yliopisto-, korkeakoulu- ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet siten, että lukuun lasketaan mukaan myös entiset opistotason tutkinnot.

3  Pyramidi on kuvattu mm. Eurostatin Yritystilastovisiossa. Eurostatin pääjohtaja on esittänyt kuvion jo vuonna 2009 mm. Eurostat Conference – National Accounts 2009 tilaisuudessa.

_________

Lippulaivahankkeet

a.  Älykäs kasvu

1.  Innovaatiounioni, jolla parannetaan tutkimuksen ja innovoinnin
     reunaehtoja ja rahoituksensaantia, jotta voidaan varmistaa, että
     innovatiiviset ajatukset voidaan jalostaa kasvua ja työllisyyttä luoviksi
     tuotteiksi ja palveluiksi.

2.  Nuoret liikkeellä (Youth on the move), jolla parannetaan koulutus-
     järjestelmien tuloksia ja helpotetaan nuorten pääsyä työmarkkinoille.

3.  Eurooppalainen digitaalistrategia, jolla vauhditetaan nopeiden
     internetyhteyksien leviämistä ja jonka avulla kotitaloudet ja yritykset
     pääsevät nauttimaan verkkopalvelujen ja -sisältöjen sisämarkkinaeduista.


b.   Kestävä kasvu

4.  Resurssitehokas Eurooppa, jolla autetaan talouskasvun irtautumista
     resurssien käytöstä, tuetaan siirtymistä vähähiiliseen talouteen, lisä-
     tään uusiutuvien energianlähteiden käyttöä, uudistetaan liikenne-
     alaa ja edistetään energiatehokkuutta.

5.  Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka, jolla parannetaan liike-
     toimintaympäristöä etenkin pk-yritysten osalta ja tuetaan vahvan ja
     kestävän, maailmanlaajuiseen kilpailuun pystyvän teollisen perustan
     kehittymistä.


c.   Osallistava kasvu

6.  Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma, jolla uudistetaan työ-
     markkinoita ja voimaannutetaan ihmisiä kehittämällä heidän osaa-
     mistaan koko heidän elämänsä ajan, jotta voitaisiin lisätä osallistu-
     mista työmarkkinoille ja saada työvoiman kysyntä ja tarjonta vastaa-
     maan toisiaan myös työvoiman liikkuvuuden avulla.

7.  "Euroopan köyhyydentorjuntafoorumi", jolla varmistetaan sosiaalinen
     ja alueellinen yhteenkuuluvuus niin, että kasvun ja työllisyyden edut
     jakaantuvat laajalle, ja köyhyydessä elävät ja sosiaalisesti syrjäytyneet
     voivat elää arvokkaasti ja osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan.

 

Case:
Kestävä kasvu ja ympäristöindikaattorit

Strategiassa yhtenä seitsemästä lippulaivahankkeesta on resurssitehokas Eurooppa. Resurssien tehokkaammalla käytöllä pyritään saavuttamaan EU:n keskeisiä tavoitteita kuten kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, maatalouden ja kalatalouden kestävä jatkaminen, riippuvuuden vähentäminen niukkenevista resursseista ja luontoarvojen säilyminen. Tavoitteiden ja toimenpiteiden seurantaa varten tarvitaan hyvin valitut indikaattorit.


EU 2020 -strategian tavoite kestävä kasvu ja siihen liittyvä lippulaivahanke resurssitehokas Eurooppa luovat kehikon ympäristöindikaattoreille. Tavoitteena on varmistaa, että resurssitehokkuus tulee otetuksi huomioon kaikilla politiikkalohkoilla ja talouskasvussa.

Kestävä kasvu tarkoittaa, että:
–   rakennetaan kilpailukykyisempi vähähiilinen talous, joka käyttää luonnonvaroja
     tehokkaasti ja kestävästi
–   suojataan ympäristöä, päästöjä vähentäen ja estäen biodiversiteetin häviäminen
–   kehitetään uutta vihreää teknologiaa ja tuotantomenetelmiä
–   käytetään hyväksi tehokkaita, älykkäitä sähköverkkoja (electricity grid)
–   parannetaan yritysten toimintaympäristöä, ottaen huomioon erityisesti pienet
     ja keskisuuret yritykset
–   autetaan kuluttajia tekemään tietoon perustuvia valintoja.

Resurssitehokkuuden edistämiseksi on kehitettävä teknologisia ratkaisuja, muutettava energian, teollisuuden, maatalouden ja liikenteen järjestelmiä sekä muutettava tuottajien ja kuluttajien käyttäytymistapoja. Resurssitehokkuutta mietittäessä on syytä keskittyä pitkän aikavälin tarkasteluihin ja tarkasteltava resurssien käyttöä koko elinkaaren aikana. Tämä asettaa haasteita tiedon tuottamiselle ja vaikutusten analysoinnille. (Komission tiedonanto... (2011) 21.)

Kesäkuussa pidetyssä ympäristötilastojohtajien kokouksessa ja sitä seuranneessa EU:n ympäristöviraston (EEA), Eurostatin ja Komission ympäristöosaston (DG ENV) yhteisseminaarissa käsiteltiin indikaattoreiden valitsemista ja tuottamista. Eurostatin selvityksen mukaan kansainväliset toimijat (mm. OECD, EEA, DG ENV, YK) ovat kehittäneet yli 430 ympäristöindikaattoria. Tämän lisäksi monet maat ovat kehittäneet omia muun muassa kestävää kehitystä, vihreää kasvua ja ympäristön tilaa kuvaavia indikaattoreita. Eurostat on aloittanut kansainvälisten indikaattoreiden yhtenäistämisen ja keskeisten indikaattorien valitsemisen. Kokouksessa esitettiin noin 140 indikaattorin kokoelma, jonka työstämistä jatketaan.

Noin vuosi on kulunut EU 2020 -strategian hyväksymisestä, mutta vielä ei ole päästy yksimielisyyteen lippulaivahankkeisiin liittyvistä tarkemmista indikaattoreista. Olemassa olevista indikaattoreista ei kuitenkaan ole pulaa ympäristötietojen osalta. Pikemminkin kyse on poliittisista painotuksista ja indikaattoreiden valinnan vaikeudesta. Miten kuvata muutamalla indikaattorilla tai indikaattorikokoelmalla sangen laajaa kokonaisuutta, joka koskettaa kaikkia yhteiskunnan aloja suoraan tai välillisesti. Valintakriteerit ovat tärkeitä, koska valituilla indikaattoreilla vaikutetaan ympäristöongelmista tehtäviin johtopäätöksiin: ovatko ongelmat helposti vai vaikeasti ratkaistavissa, onko ympäristön tilassa havaittavissa paranemista tai heikkenemistä ja minkälaisia ratkaisuja ongelmiin tulisi etsiä.

Vuosi sitten pidetyssä ympäristötilastojohtajien kokouksessa komission ympäristöosaston (DG ENV) edustaja kertoi yhdistelmäindikaattorien kehittämistyöstä. Vaikka usean jäsenmaan tilastoasiantuntijat tuolloin kovasti kritisoivatkin yhdistelmäindikaattoreita, jatkuu niiden kehittäminen. Työhön osallistuvat DG ENV, Euroopan ympäristökeskus (EEA), EU:n tilastovirasto (Eurostat) ja Euroopan komission Joint Research Center (JRC). Komission ympäristöosasto on laatimassa ohjelmaa resurssitehokkaan kasvun toteuttamiseksi sekä valitsee indikaattorit ja niille tavoitearvot, joiden avulla tavoitteiden etenemistä voidaan arvioida. Kuultujen keskustelujen ja esitysten perustella voikin otaksua, että valittavien indikaattorien joukossa on ainakin yksi yhdistelmäindikaattori. Tähän ovat syynä erityisesti poliittiset päätöksentekijät, jotka toivovat relevantteja, selkeitä ja yleisiä indikaattoreita kuvaamaan ympäristössä tapahtuvia muutoksia.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 12.12.2011