Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Rekisteristä saadaan luotettava tieto koulutuksesta

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Timo Ruuskanen on yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2011.

Aikuiskoulutustutkimukseen tarvitaan tietoja pohjakoulutuksesta. Tiedon mahdollisia lähteitä ovat käyntihaastattelu ja tutkintorekisteri. Molempiin tietolähteisiin liittyy ongelmia, mutta rekisteritietoa pidetään soveliaampana.

Nykyisin haastattelemalla kerättyjä tutkimustietoja täydennetään yleensä rekistereistä saatavilla tiedoilla. Rekisterien käytöllä pyritään ennen kaikkea pienentämään vastaajarasittetta: kaikki rekistereistä poimittu tieto pienentää haastattelulomakkeen kysymysten määrää. Kiinnostava kysymys on, poikkeaako haastattelussa saatu tieto rekisteritiedosta. Tässä artikkelissa tarkastelen tätä ongelmaa Aikuiskoulutustutkimus 2006:n aineiston avulla (ks. tietolaatikko).

Aikuiskoulutustutkimus antaa mahdollisuuden vertailla haastattelulla saadun tiedon ja rekisteristä poimitun tiedon eroja henkilön pohjakoulutuksen osalta. Vertailun avulla saadaan tietoa sekä haastattelun mahdollisista virhelähteistä että rekisterin kattavuudesta sekä rekisteripoiminnan ja haastatteluhetken välisen aikaeron vaikutuksesta.

Aikuiskoulutustutkimuksessa henkilön pohjakoulutus on kerätty tutkintorekisteristä ja kysymällä tutkimukseen osallistuneilta henkilöiltä haastattelussa. Aineiston analysoinnissa käytetty tietolähde on ollut pääasiassa rekisteritieto. Henkilön pohjakoulutus on kysytty myös haastattelussa lähinnä kahdesta syystä: Ensinnäkin koska kyseessä on koulutustutkimus, toimii kysymys hyvin orientoivana kysymyksenä ennen tarkempia koulutusosallistumiseen liittyviä kysymyksiä. Toiseksi tutkintorekisteri ei sisällä tietoja pelkän perusasteen suorittaneiden henkilöiden koulutustaustasta. Kysymällä myös näiden henkilöiden pohjakoulutuksesta saadaan tietoa heidän koulutuksestaan.

Aikuiskoulutustutkimuksen pohjakoulutuksen rekisteritieto on vastaajan suorittama korkein koulutus vuoden 2005 lopulla tutkintorekisterin mukaan (tilanne 31.12.2005). Haastattelut taas suoritettiin maalis-heinäkuussa vuonna 2006.

Aikuiskoulutustutkimuksen haastattelukysymykset pohjakoulutuksesta:

Haastattelutiedon perusteella koulutustaso on jonkin verran korkeampi kuin rekisteritiedon perusteella

Aikuiskoulutustutkimuksen aineiston perusteella on siis mahdollista verrata koulutusrekisteristä ja haastattelusta saatua tietoa toisiinsa. Vertailutiedot on esitetty taulukossa 1.

Haastattelutieto ja rekisteritieto vastaavat toisiaan noin neljässä viidestä (n=3 453, 79 %) tapauksesta. Noin 12 prosentissa tapauksista (n=514) haastattelussa saatu tieto viittaa korkeampaan pohjakoulutukseen kuin rekisteriperusteinen tieto (tummennetut luvut), ja 9 prosentissa tapauksista (n=384) taas haastattelutiedon mukainen pohjakoulutus on alhaisempi kuin rekisteristä saatu (harmaa pohja). Henkilöitä, jotka eivät haastattelussa osanneet sanoa omaa pohjakoulutustaan, oli 19 eli alle puoli prosenttia haastatelluista.

Haastattelu- ja rekisteritietojen eroavaisuuksien voidaan ajatella johtuvan seuraavista syistä:

  1. Haastateltavien vaikeus määritellä oman tutkintonsa taso
  2. Haastateltavien halu ilmoittaa lähes valmis tutkintonsa suoritetuksi
  3. Rekisteritiedon poiminnan ja haastatteluhetken välinen ajallinen ero
  4. Ulkomailla suoritetut tutkinnot, joiden suhteen tutkintorekisteri ei ole kattava

Luettelon kolme viimeistä syytä (2–4) koskevat tilanteita, joissa haastattelussa saatu pohjakoulutustaso on korkeampi kuin rekisteritieto (tummennetut luvut). Vaikeus määritellä oman tutkintonsa taso (kohta 1) voi olla molempiin suuntiin: omaa tutkintoa pidetään joko ylempänä tai alempana kuin se koulutusluokituksen mukaan on.

Luettelon ensimmäistä syytä voidaan tutkia katsomalla tutkintojen jakaumat niistä taulukon soluista, joissa rekisteritieto ja haastattelutieto eivät täsmää. Näin saadaan selville ne tutkinnot, jotka olivat haastateltaville erityisen vaikeita luokitella. Luettelon kohtien 2 ja 3 syyn tutkimista varten aikuiskoulutustutkimusaineistoon on jälkikäteen lisätty vuoden 2006 lopun tutkintorekisteritieto. Kohtaa 2 voidaan tarkastella myös koulutukseen osallistumista koskevien kysymysten valossa: ovatko haastateltavat osallistuneet viimeisen 12 kuukauden aikana sellaiseen koulutukseen, josta heidän ilmoittamansa tutkinto on mahdollista saada. Kohtaa 4 voidaan niin ikään tutkia osallistumiskysymysten perusteella. Lomakkeella on kysytty myös osallistumista koulutukseen ulkomailla, ja jos haastateltava on vastannut tähän kysymykseen myöntävästi, on mahdollista, että myös tutkinto on siellä suoritettu.

Seuraavaksi tutkitaan erikseen niitä taulukon 1 lukuja, joissa eroavaisuuksia rekisteritiedon ja haastattelutiedon välillä esiintyy.

Taulukko 1. Henkilön pohjakoulutus rekisteritiedon ja haastattelutiedon mukaan. Lukumäärä.

  Haastattelutieto
Rekisteri-tieto Ei osaa
sanoa
Perusaste Keskiaste Korkea-aste Yhteensä
Perusaste 8 629 165 49 851
Keskiaste 7 230 1 446 300 1 983
Korkea-aste 4 26 128 1 378 1 536
 
Yhteensä 19 885 1 739 1 727 4 370

Lähde: Aikuiskoulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Tutkintojen vaikea määrittely lisää koulutustason yliarviointia haastattelussa. Aikuiskoulutustutkimuksen haastatteluissa noin 12 prosenttia vastaajista ilmoitti korkeamman pohjakoulutustason kuin mihin rekisteritieto viittaa. Heitä oli hieman enemmän kuin rekisteritietoa alemman pohjakoulutustason ilmoittaneita. Suurinta ero oli rekisterin mukaan keskiasteen tutkinnon suorittaneilla, joista noin 15 prosenttia ilmoitti haastattelussa suorittaneensa korkea-asteen tutkinnon.

Haastattelussa yhteensä 165 henkilöä ilmoitti keskiasteen tutkinnon suoritetuksi, vaikka tutkintorekisterissä ei ollut merkintää suoritetusta tutkinnosta. Näistä henkilöistä 16 ilmoitti suorittaneensa korkeimpana tutkintonaan ylioppilastutkinnon. 19 henkeä ilmoitti opiskelleensa viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana jossain sellaisessa oppilaitoksessa, jossa voi suorittaa keskiasteen tutkinnon. Kahdeksan heistä ilmoitti pääasialliseksi toiminnakseen opiskelun.

Vuoden 2006 loppuun mennessä 16 henkilöä oli suorittanut haastattelussa ilmoittamansa tutkinnon. Heidän kohdallaan kyse on siis rekisteripoiminnan ja haastatteluhetken välisestä ajallisesta erosta tai sitten halusta ilmoittaa lähes valmis tutkinto suoritetuksi.

Näistä 165 vastaajasta 132 ilmoitti opiskelleensa joskus aikaisemmin jossain keskiasteen tutkintoon johtavassa oppilaitoksessa. Myös heidän tapauksessaan kysymys voi olla samoista asioista.

Henkilöitä, jotka ilmoittivat suorittaneensa korkea-asteen tutkinnon, mutta joilla tutkintorekisterissä ei ollut tietoa mistään suoritetusta tutkinnosta, oli yhteensä 49. Heistä 18 ilmoitti opiskelleensa joskus ulkomailla, joten he ovat mahdollisesti suorittaneet tutkintonsa siellä. Opistoasteen tutkinnon ilmoitti suorittaneensa 35, ammattikorkeakoulututkinnon neljä ja korkeakoulututkinnon 10 henkilöä. Kymmenestä korkeakoulututkinnon ilmoittaneesta kaksi ei kuitenkaan ilmoittanut opiskelleensa milloinkaan korkeakoulussa, myöskään yksi ammattikorkeakoulututkinnon ilmoittaneista ei ilmoittanut vastaavia opintoja niitä kysyttäessä. Opistoasteen tutkinnon suorittaneista 35 henkilöstä kolme ei ilmoittanut vastaavaan koulutukseen osallistumisesta. Näitä ristiriitaisia vastauksia oli näin ollen ainoastaan kuusi 49 tapauksesta.

Kun tilannetta peilataan vuoden 2006 lopun tutkintorekisteripäivitykseen havaitaan, että ainoastaan yksi henkilö on suorittanut korkea-asteen tutkintonsa loppuun vuoden 2006 aikana, joten opiskelujen "viittä vaille valmis" -tilanteet ja rekisteripäivityksen jälkeiset valmistumiset eivät selitä haastattelu- ja rekisteritiedon välistä eroa.

Henkilöitä, jotka ilmoittivat haastattelussa suorittaneensa korkea-asteen tutkinnon, mutta joilla rekisteritietona oli ainoastaan keskiaste, oli yhteensä 300. Heidän tapauksessaan suurin yksittäinen syy haastattelu- ja rekisteritiedon eroavaisuudelle lienee vaikeus määritellä tiettyjen, lähinnä koulu- ja opistoasteen tutkintojen eroa, sillä peräti 79 prosenttia (236) heistä ilmoitti haastattelussa suorittaneensa opistoasteen tutkinnon.

Myös rekisteripäivityksen jälkeiset valmistumiset tai lähes valmiiden tutkintojen ilmoittaminen suoritettuna selittää osan erosta, sillä 32 henkilöä valmistui vuoden 2006 aikana. Ulkomailla mahdollisesti suoritetut tutkinnot eivät sen sijaan tässä ryhmässä juurikaan selitä haastattelu- ja rekisteritiedon eroja, sillä ulkomailla joskus opiskelleita on ainoastaan neljä.

Tutkintorekisterin mukaan 64 henkilöllä näistä 300:sta oli suoritettuna ainoastaan ylioppilastutkinto. Vaikeasti luokiteltavia tutkintoja näyttäisi olevan keskiasteen palvelualojen peruskoulutus, joka on tutkintorekisterin mukaan 57:llä tähän ryhmään kuuluvalla henkilöllä, keskiasteen terveys- ja sosiaalialan peruskoulutus, joka on 39:llä ryhmään kuuluvalla, keskiasteen tekniikan peruskoulutus (suorittaneita tutkintorekisterin mukaan 38) sekä liiketalouden perustutkinto (merkonomi, merkantti), jonka oli suorittanut tutkintorekisterin mukaan 30 tähän ryhmään kuuluvaa.

Suhteellisen paljon oli myös keskiasteen taidealan sekä käsi- ja taideteollisuuden peruskoulutuksen suorittaneita (17), maa- ja metsätalousalan peruskoulutuksen suorittaneita (13) sekä kaupan ja hallinnon ammattitutkinnon suorittaneita, joita oli 7. Loput 300 korkea-asteen tutkinnon ilmoittaneista koostuivat yksittäisistä tutkinnoista.

Rekisteripoiminnan ja haastatteluhetken välisen ajallisen eron vaikutus näyttää olevan suhteellisen pientä, eikä se selitä paljoa näiden kahden eri tietolähteen välisistä eroista. Ulkomailla suoritetut tutkinnotkaan eivät vastausten perusteella selitä kovin paljon, vaan suurin yksittäinen erojen selitys näyttää olevan tiettyjen tutkintojen luokittelemisen vaikeus.

Sivun alkuun

Monet alemmat korkea-asteen tutkinnot mielletään haastattelussa keskiasteen tutkinnoiksi

Noin yhdeksän prosenttia Aikuiskoulutustutkimus 2006:n vastaajista ilmoitti haastattelussa alemman tutkinnon kuin tutkintorekisterissä. Suurimmalla osalla heistä oli tutkintorekisterin mukaan keskiasteen tutkinto, mutta haastattelussa he eivät jostain syystä ilmoittaneet suorittaneensa perusasteen jälkeistä tutkintoa tai ilmoittivat suorittaneensa korkea-asteen tutkinnon.

230 henkeä, joilla oli tutkintorekisterin mukaan keskiasteen tutkinto, ilmoitti haastattelussa suorittaneensa pelkän perusasteen. Yhdeksällä näistä oli tutkintorekisterin mukaan suoritettuna ylioppilastutkinto. Heidän osaltaan kyse lienee väärinkäsityksestä haastattelutilanteessa: heistä kahdeksan nimittäin ilmoitti (kysymyksessä A33) suorittaneensa lukion (vaihtoehto 5) ylioppilastutkinnon (vaihtoehto 6) sijaan.

Näistä 230 haastatellusta 28 ilmoitti opiskelleensa edeltävän vuoden aikana jossain keskiasteen tutkintoon johtavassa oppilaitoksessa.

Peräti 94:llä näistä 230 henkilöstä oli tutkintorekisterin mukaan suoritettuna keskiasteen tekniikan peruskoulutus. Tähän ryhmään kuuluvista yksittäisistä tutkintonimikkeistä yleisimmät olivat muu tai tuntematon kone- ja metallialan peruskoulutus (15 henkilöä) ja levyseppä-hitsaaja (10 henkilöä). Keskiasteen palvelualojen peruskoulutus oli 45 henkilöllä. Heistä 12 oli suorittanut maatilan emäntä, emäntäkoulu -tutkinnon ja kuusi henkilöä laitoshuoltaja, siivooja -tutkinnon.

Keskiasteen maa- ja metsätalousalan peruskoulutus oli tutkintorekisterin mukaan suoritettuna 21 henkilöllä. 17 henkilöä oli suorittanut muun tai tuntemattoman majoitus-, ravitsemis- ja talousalan keskiasteen koulutuksen. 13 henkilöä oli suorittanut keskiasteen kaupan ja hallinnon peruskoulutuksen (näistä kahdeksan myyjän tutkinnon) ja seitsemän henkilöä terveys- ja sosiaalialan peruskoulutuksen. Muita merkittävän suuria tutkintoryhmiä ei näiden 230 henkilön joukossa ole.

Haastattelussa 26 henkilöä ilmoitti, ettei heillä ole perusasteen jälkeistä tutkintoa, vaikka heillä oli rekisteriin merkittynä korkea-asteen tutkinto. Suurimmalla osalla, eli yhteensä 20 henkilöllä oli suoritettuna tutkintorekisterin mukaan alin korkea-aste. Näistä 26 henkilöstä 20 ilmoitti yleissivistäväksi pohjakoulutuksekseen korkeintaan keski- tai peruskoulun. Kymmenellä henkilöllä oli tutkintorekisterin mukaan opistomerkonomin tutkinto, kolmella teknikon tutkinto ja neljällä insinöörin tutkinto. Näistä 26 henkilöstä 14 ilmoitti olevansa parhaillaan tutkintoon johtavassa koulutuksessa.

Osa edelleen opiskelleista mieltääkin itsensä niin vahvasti opiskelijaksi (vastanneet kysymykseen A34 kohdan 3 "ei tutkintoa, mutta tällä hetkellä tutkintoon johtavassa koulutuksessa"), että aikaisempi suoritettu tutkinto jää haastattelutilanteessa huomiotta.

Yhteensä 128 henkilöä vastasi haastattelussa suorittaneensa ainoastaan keskiasteen tutkinnon, vaikka rekisteritietojen perusteella he olivat suorittaneet korkea-asteen tutkinnon.

Yksiselitteistä syytä sille, miksi jotkut haastateltavat antoivat haastattelussa rekisteritietoa alemman koulutusasteen, on vaikea keksiä. Osasyynä on varmasti vaikeus luokitella tutkinnon tasoa, varsinkin kun kyse on alimman korkea-asteen tutkinnoista (opistoaste). Alimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli 88 näistä 128:sta, ja erityisen vaikeasti luokiteltaviksi paljastuivat seuraavat tutkinnot: teknikon tutkinto (45), opistomerkonomi (17) sekä terveydenhuollon koulutus (alin korkea-aste), jonka oli suorittanut 8 haastateltavaa.

Rekisterin mukaan alemman korkeakouluasteen suorittaneita oli tässä ryhmässä yhteensä 28, ja vastaavasti vaikeasti luokiteltavia tutkintoja näyttäisivät olevan tradenomi, insinööri (amk), sekä kauppa- tai yhteiskuntatieteellinen koulutus (alempi korkeakouluaste). Tutkintorekisterin mukaan ylemmän korkeakouluasteen suorittaneita oli 12 näistä 128:sta.

Yhteensä 16 henkilöä, joilla oli tutkintorekisterin mukaan korkeakouluasteen tutkinto, ilmoitti opiskelleensa yliopiston perustutkintoon johtavassa koulutuksessa viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana. Vastaavia tapauksia ammattikorkeakoulujen osalta on yhdeksän. Näissäkin tapauksissa opiskelujen jatkuminen edelleen saattaa vaikuttaa siihen, että jo suoritettu tutkinto jää haastattelutilanteessa ilmoittamatta.

Tiettyjen tutkintojen luokittelemisen vaikeus on tärkein selitys myös tilanteissa, joissa haastattelussa annettu tutkintotieto on rekisteritietoa korkeampi. Erityisesti monet alimman korkea-asteen tutkinnot mielletään usein keskiasteen tutkinnoiksi.

Sivun alkuun

Vaikuttaako eri tietolähteiden käyttö tutkimustuloksiin?

Edellä ilmeni, että rekisteri- ja haastattelutieto eroavat jonkin verran toisistaan. Seuraavaksi kuvaan, miten nämä erot vaikuttavat tutkimustuloksiin. Keskeisimmissä eli eri aikuiskoulutusmuotoihin osallistumista kuvaavissa tiedoissa on nähtävissä pieniä, muutaman prosenttiyksikön eroja rekisteriperusteisen ja haastatteluperusteisen tiedon välillä (taulukot 2–5). Havaitut erot eivät kuitenkaan ole tilastollisesti merkitseviä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tietolähteen vaikutus aikuiskoulutusosallistumisen yleisyyteen ei ole kovin suuri.

Taulukko 2. Osallistuminen aikuiskoulutukseen pohjakoulutuksen mukaan vuonna 2006. Prosenttia 18–64-vuotiaasta väestöstä.

  Perusaste Keskiaste Korkea-aste Yhteensä
Rekisteritieto 35 48 71 52
Haastattelutieto 34 49 67 52

Lähde: Aikuiskoulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Taulukko 3. Osallistuminen työhön tai ammattiin liittyvään aikuiskoulutukseen pohjakoulutuksen mukaan vuonna 2006. Prosenttia 18–64-vuotiaasta työvoimasta.

  Perusaste Keskiaste Korkea-aste Yhteensä
Rekisteritieto 34 45 69 51
Haastattelutieto 33 45 66 51

Lähde: Aikuiskoulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Taulukko 4. Osallistuminen henkilöstökoulutukseen pohjakoulutuksen mukaan vuonna 2006. Prosenttia18–64-vuotiaista palkansaajista.

  Perusaste Keskiaste Korkea-aste Yhteensä
Rekisteritieto 45 48 73 57
Haastattelutieto 42 50 69 57

Lähde: Aikuiskoulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Taulukko 5. Osallistuminen muuhun kuin työhön tai ammattiin liittyvään aikuiskoulutukseen pohjakoulutuksen mukaan vuonna 2006. Prosenttia18–64-vuotiaasta väestöstä (pl. opiskelijat ja varusmiehet).

  Perusaste Keskiaste Korkea-aste Yhteensä
Rekisteritieto 12 15 25 18
Haastattelutieto 11 16 23 18

Lähde: Aikuiskoulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Rekisteritieto käytössä jatkossakin

Rekisteritietoa on suotavaa käyttää jatkossakin aikuiskoulutustutkimuksessa. Tärkeimpänä perusteena on se, että monien tutkintojen luokittelu oikeaan pohjakoulutuksen luokkaan on vastaajille vaikeaa. Vaikeus näkyy erityisesti alimman korkea-asteen ja keskiasteen tutkintojen luokittelussa. Vaikka haastattelutiedon "ei osaa sanoa" -vastausten määrä jäi suhteellisen pieneksi (n=19), on henkilön pohjakoulutus kuitenkin aikuiskoulutustutkimuksessa niin keskeinen taustamuuttuja, että pienikin tiedon laadun heikkous on ongelmallista. Rekisteritietoa käyttämällä tätä ongelmaa ei ole.

Rekisteritiedon puutteena on ajallinen ero rekisteritiedon poiminnan ja haastatteluhetken välillä sekä ulkomailla suoritetut tutkinnot. Näiden vaikutus näyttää kuitenkin olevan varsin vähäinen.

Rekisteritietojen täydentäminen haastattelutiedoilla esimerkiksi rekisteripoiminnan jälkeen valmistuneiden tai ulkomailla suoritettujen tutkintojen osalta ei ole mahdollista. Tämä johtuu siitä, että täyttä varmuutta eri tietolähteiden tuottamien tutkintotietojen erojen syistä ei saada tai tieto on saatavissa liian myöhään. Tiedonsaannin myöhästyminen koskee henkilöitä, jotka ovat valmistuneet rekisteripoiminnan jälkeen. Uusi rekisteripoiminta on usein myöhäistä myös aineiston valmistumisen ja tulosten julkaisemisen näkökulmasta.

_______

Tietolaatikko

Aikuiskoulutustutkimus

Tilastokeskus on toteuttanut viisi aikuiskoulutukseen osallistumista kartoittavaa tutkimusta. Ensimmäisen osallistumistutkimuksen tiedot kerättiin vuonna 1980. Vuodesta 1990 lähtien tutkimus on tehty noin viiden vuoden välein.

Aikuiskoulutustutkimuksissa on selvitetty aikuisväestön koulutukseen osallistumista, oppimista ja osaamista. Lisäksi on tuotettu tietoa aikuisten opiskelumielipiteistä ja -käsityksistä, koulutushalukkuudesta ja -tarpeesta sekä osallistumisen esteistä ja ehdoista.

Tutkimusten kohdejoukkona on ollut Suomessa asuva aikuisväestö. Aikuisväestöön on jokaisessa tutkimuksessa luettu kaikki 18–64-vuotiaat Suomessa pysyvästi asuvat henkilöt. Tutkimustiedot perustuvat noin 5 000 henkilön otoksella toteutettuihin käyntihaastatteluihin.

Ensimmäiset aikuiskoulutustutkimukset olivat yhteishankkeita opetusministeriön kanssa, ja ne on toteutettu pääosin ministeriön rahoituksella. Vuoden 2006 tutkimus on lisäksi osa eurooppalaista yhteistyöprojektia, jota koordinoi Euroopan yhteisön tilastovirasto Eurostat.

Tutkintorekisteri on kokonaistilasto, joka sisältää tiedot suomalaisten suorittamista tutkinnoista.

Tutkintorekisterin perustana ovat vuoden 1970 väestölaskennassa kerätyt tutkintotiedot. Rekisteriä päivitetään vuosittain seuraavasti:

–  Ylioppilastutkinnoista saadaan tiedot ylioppilastutkintolautakunnalta.
    Muista tutkinnoista saadaan tiedot suoraan oppilaitoksilta:
    ammatillisista oppilaitoksista, ammattikorkeakouluista,
    yliopistoista ja korkeakouluista.
–  THL:n Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisterin (Terhikki)
    ulkomailla tutkinnon suorittaneet.
–  OKM:n ulkomailla suoritettujen tutkintojen tunnustamis- ja rinnastamispäätökset.
–  TEM:n työttömien työnhakijoiden rekisterin tutkinnon suorittaneet ulkomaalaiset.
–  Pääesikunnalta puolustusvoimissa tutkinnon suorittaneet.
–  Raja- ja merivartiolaitokselta tutkinnon suorittaneet.
–  VRK:n väestön keskusrekisterin väestönmuutostiedot.

 

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 12.12.2011