EU:n asetus määrää lähivuosien tahdin Suomessa

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Leo Kolttola työskentelee kehittämispäällikkönä ympäristö ja energia -vastuualueella Tilastokeskuksessa ja on YK:n ympäristötilinpitokomitean (UNCEEA) jäsen. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 7/2011.

Euroopan unioni antoi Euroopan ympäristötilinpitoa koskevan asetuksen heinäkuussa 2011. Asetus sisältää tässä vaiheessa osiot ilmapäästöjä koskevista tileistä, toimialoittaisista ympäristöön liittyvistä veroista ja kansantalouden materiaalivirtatileistä. YK:n suunnitelmissa on hyväksyä ympäristötilinpidon standardi kansainväliseksi suositukseksi keväällä 2012. Hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen mittaamisessa – jota poliittiset päättäjät kovasti haluavat parantaa – ympäristötilinpito on avainasemassa.
__________________________

EU:n asetuksen astuessa voimaan vuosi 2008 on ensimmäinen tilastovuosi, jolta tiedot raportoidaan. Vuoden 2013 loppupuolella EU:n tilastovirasto Eurostatille raportoidaan tiedot vuosilta 2008–2011. Sen jälkeen raportointi jatkuu vuosittain niin, että aina tarkistetaan myös edellisten vuosien tietoja.

Tilastokeskus on tehnyt Eurostatille pilottiselvityksen toimialoittaisista ilmapäästöistä. Se valmistui helmikuussa 2011. Syksyllä 2011 aloitetaan toimialoittaisten ympäristöverojen ja -maksujen selvittäminen. Suurin osa ympäristöveroista perustuu energiankulutukseen. Niinpä toimialoittainen energiankulutus on keskeinen tietoperusta veroille, kuten se oli myös ilmapäästöille.

Oulun yliopiston yhteydessä toimiva Thule-instituutti on kehittänyt ja ylläpitänyt kansantalouden materiaalivirtatilinpitolaskelmia Suomessa. Tietoja on julkaistu nimellä Luonnonvarojen kokonaiskulutus muun muassa Ympäristötilasto-vuosikirjassa ja Findikaattorissa (www.findikaattori.fi). Tilastokeskus alkaa laatia ja julkaista kansantalouden materiaalivirtatilastoa syksystä 2011 alkaen.

Tilastokeskus avaa loppuvuodesta 2011 verkkopalveluunsa myös ympäristötilinpidon teemasivuston, joka auttaa asiakkaita löytämään ympäristötilinpitoa koskevat tilastot.

Seuraava asetus jo valmisteilla

Eurostat valmistelee jo seuraavaa asetusta ympäristötilinpidosta. Se tulee todennäköisesti sisältämään taas kolme osiota eli moduulia lisää. Ne ovat energiatilinpito, ympäristönsuojelumenot ja ympäristöliiketoiminta. Energiatilinpidon koelaskelmien tekoon Tilastokeskus on saanut jo rahoituspäätöksenkin. Selvitys aloitetaan vuonna 2012. Energiatilinpitoa ei Suomessa ole tehtykään sitten 1980-luvun lopun.

Energiatilinpidossa toimialat määritellään kuten kansantalouden tilinpidossa: liikenteen energiankulutusta on vain ammattimaisen kuljetustoiminnan ja tietoliikenteen kulutus. Energiatilastoissa liikenteeseen luetaan kaikkien liikennevälineiden energiankulutus. Myös muut määritelmät ovat kansantalouden tilinpidon mukaisia.

Teollisuuden ympäristönsuojelumenoja Tilastokeskus on tilastoinut jo vuodesta 1992 lähtien. Julkisen sektorin ympäristönsuojelumenojakin on tilastoitu jo 1990-luvulta, mutta juuri nyt tilastoja ei ole voitu julkaista muutamaan vuoteen, koska tietolähteitä on tarkistettava. Myös tähän on saatu Eurostatilta rahoitusta. Ympäristöliiketoiminnan tilastointi on aloitettu SITRA:n rahoituksella, mutta toistaiseksi tietoja on julkaistu vasta kerran.

Jäljellä on tämänkin jälkeen vielä ympäristötilinpidon osiota, joita voidaan toteuttaa myöhemmin – mm. vesitilinpito, jätetilinpito ja alueiden käytön tilinpito. Ekosysteemien tilinpito on saanut vahvasti tuulta purjeisiinsa vuonna 2005 valmistuneen YK:n Vuosituhannen ekosysteemiarvion jälkeen.

Sivun alkuun

Ympäristötilinpito mittaa kehityksen kestävyyttä

Stilitz-Sen-Fitoussi-komitea julkaisi vuonna 2009 raporttinsa, jota käsiteltiin tarkemmin Tieto&trendit-lehden marraskuussa 2009 ilmestyneessä numerossa (7/2009). Raportin ilmestymisen jälkeen edistyksen, hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen mittaamista on pohdittu lukuisissa ryhmissä eri puolilla maailmaa. Suomessa toiminut, valtioneuvoston kanslian asettama asiantuntijaryhmä julkaisi raporttinsa Bkt ja kestävä hyvinvointi kesäkuun alussa 2011. Työn jatkaminen on mukana Kataisen hallituksen ohjelmassa. Työ jatkuu hyvinvoinnin mittariston ja Findikaattori.fi -palvelun kehittämisenä, lisäksi ehdotetaan käynnistettäväksi koko suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin tilaa arvioiva korkean tason foorumi, jossa tuotetaan avainviestejä poliitikoille.

Kansainvälinen tilastoyhteisö muodosti keväällä 2010 yhteisen ryhmän selvittämään edistyksen, hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen mittaamista. Kestävän kehityksen osalta ryhmä tarjoaa käsitteelliseksi perustaksi ns. pääoma-tarkastelutapaa, jossa kestävyyttä arvioitaisiin pääoman neljän lajin – luontopääoman, sosiaalisen pääoman, inhimillisen pääoman ja taloudellisen pääoman – säilymisenä sukupolvelta toiselle. Ympäristön kestävyyden mittaamisessa ryhmä luottaa vahvasti ympäristötilinpitoon, josta suuri osa tarvittavista indikaattoreista on johdettavissa.

Ryhmä esittää, että Euroopan tilastojärjestelmä (ESS) jo ensi vaiheessa (2011–2014):

  • kehittäisi energiatilinpitoa nykyisten energiatilastojen perustalta ja johtaisi indikaattoreita siltä pohjalta, esimerkiksi energian käyttöä toimialoittain.
  • kehittäisi edelleen ilmaston muutokseen liittyviä indikaattoreita, käyttäen tilipidosta saatuja tietoja.
  • parantaisi ilmastoon liittyvien indikaattoreiden ajantasaisuutta kehittämällä varhaisia arvioita hiilidioksidipäästöistä, jotka perustuisivat energian kuukausitilastoihin.
  • tuottaisi säännöllisesti ympäristövaikutuksilla laajennettuja panos-tuotostauluja selvittääkseen maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen ja ilman saastumisen "kuluttajanäkökulmaa".
  • selvittäisi mahdollisuuksia kehittää edelleen raaka-aineiden kulutuksen indikaattoria.

Tuloksena olisi joukko mielenkiintoisia indikaattoreita, kuten energiankulutus ja energiatehokkuus toimialoittain, toimialojen hiili-intensiteetit, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät menot ja päästöt, jotka ovat sitoutuneet tuontiin.

Seuraavina vuosina kehitystyötä jatkettaisiin monilla muilla ympäristötilinpidon alueilla ja soveltamalla tilinpidon tietoja ympäristön kestävyyden mittariston luomiseen. Esitettävät asiat eivät ole uusia eivätkä outoja, niistä on tehty jo monia selvityksiä ja kokeiluja. Jatkuvan tuotannon aloittaminen on kuitenkin suuri ponnistus, joka vaatii paljon enemmän resursseja kuin pelkkä asetuksen toimeenpano.

Euroopan komissio hyväksyi 20. syyskuuta resurssitehokkaan kasvun etenemissuunnitelman, jolla Euroopan talous muutetaan kestäväksi taloudeksi vuoteen 2050 mennessä. Suunnitelma edellyttää, että pikaisesti kehitetään selkeitä tavoitteita ja indikaattoreita, jotka lisäävät ennustettavuutta ja avoimuutta. Haasteita ympäristötilinpidolle siis riittää.

Suorien luonnonvarapanoksien käyttö henkeä kohti 2007

Teollisuuden ympäristönsuojelumenot asukasta kohti

Kuvioiden lähde: Eurostat; Ympäristötilasto vuosikirja 2011, Tilastokeskus

Lähteitä

Bkt ja kestävä hyvinvointi. Yksi luku ei riitä suomalaisen yhteiskunnan tilan kuvaamiseen. Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 12/2011.
http://vnk.fi/julkaisukansio/2011/r1211_bkt/PDF/fi.pdf

Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetus (EU) N:o 691/2011, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2011, Euroopan ympäristötilinpidosta.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2011:192:0001:0016:FI:PDF

Hamunen-Kolttola-Sauli:"Yksi luku ei riitä hyvinvoinnin mittariksi", Tieto&trendit 7/2009, Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/artikkelit/2009/art_2009-11-10_001.html

Kolttola: "Kestävyyden mittareita laaja kirjo", Tieto&trendit 7/2009, Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/artikkelit/2009/art_2009-11-10_004.html

Millenium Ecosystem Assessment. http://www.maweb.org

Roadmap to a Resource Efficient Europe. COM(2011) 571 final. Brussels, 20.9.2011
http://ec.europa.eu/environment/resource_efficiency/pdf/com2011_571.pdf

Stiglitz-Sen-Fitoussi: Report by the Commission on the Measurement of Economic Performance and Social Progress 2009. http://www.stiglitz-sen-fitoussi.fr

 

______________________________________________________

Sivun alkuun

Kuvauskohteena ympäristön ja talouden vuorovaikutus

Ympäristötilinpitojärjestelmät kuvaavat ympäristön ja talouden vuorovaikutusta, kuten luonnonvarojen käyttöä kansantaloudessa ja päästöjä taloudesta ympäristöön. Kuvaus tehdään niin, että se on yhteensopiva kansantalouden tilinpidon kanssa. Rahan asemasta mitataan usein fyysisiä suureita – painoa, tilavuutta, pinta-alaa, energiaa jne. Rahaakin käytetään ympäristötilinpidossa mittarina silloin, kun mitataan ympäristönsuojelun kustannuksia, ympäristöön liittyviä veroja tai ympäristöliiketoimintaa. Kansantalouden tilinpidosta poiketen ympäristötilinpidossa tilastoidaan myös asioita, jotka ovat markkinatalouden ulkopuolella, kuten ilman ja vesien saastumista ja jätteiden kertymistä.

Ympäristötilinpito laajentaa kansantalouden tilinpidon kuvausaluetta. Kansantalouden tilinpito on kehittynein tilastojärjestelmä, mutta se kuvaa vain markkinataloutta ja mittayksikkönä on yleensä vain raha. Raha voi olla myös esitetty kiintein hinnoin niin, että inflaation vaikutus on poistettu. Työpanos ja työvoiman määrä esitetään kuitenkin kansantalouden tilinpidossakin työtunteina ja henkilöinä.

Valmiit mallit ovat jo olemassa

Ympäristö- ja luonnonvaratilinpitojärjestelmien kehittäminen on alkanut jo 1970-luvulla vuoden 1973 öljykriisin jälkeen. Suomessa kehitystyö aloitettiin jo 1985 Luonnonvarainneuvoston aloitteesta. Esikuvana oli Norjan järjestelmä, jonka kehitystyö oli aloitettu edellisellä vuosikymmenellä. Eurostat kehitti Euroopan ympäristötilinpitoa voimakkaasti jo 1990-luvulla.

YK on julkaissut ympäristötilinpidosta jo kaksi käsikirjaa: vuoden 1993 painoksen ja vuoden 2003 painoksen. Kolmas käsikirja ilmestyy ensi keväänä. Englanniksi järjestelmää kutsutaan virallisesti ympäristön ja talouden tilinpidoksi. Kansantalouden tilinpidon näkökulmasta ympäristötilinpitoa on kutsuttu satelliittitilinpidoksi. Satelliittitilinpidoissa kansantalouden tilinpidon käsitteistön avulla kuvataan tarkemmin jotain suppeampaa yhteiskunnan aluetta. Esimerkiksi matkailusta ja kulttuurista on tehty satelliittitilinpitoja. Termi ei välttämättä kuvaa osuvasti ympäristötilinpitoa, koska se on muita järjestelmiä olennaisesti laajempi ja monimutkaisempi ja sisältää myös osia, joissa kansantalouden tilinpidon käsitteitä laajennetaan.

Ympäristötilinpidon tilit kuvaavat luonnonvarojen varantoja ja virtoja, ympäristön kulumista ja pilaantumista sekä ympäristönsuojelua kansantaloudessa. Ympäristötilinpidossa on kolmenlaisia tilejä:

  1. tilejä jotka kuvaavat kansantalouden materiaali- ja energiavirtoja ja -varantoja,
  2. tilejä jotka tarkentavat kansantalouden tilinpidon rahamittaista kuvausta yksityiskohtaisemmilla tiedoilla ympäristöön liittyvistä rahavirroista sekä
  3. rahamittaisten ja fyysisten tilien yhdistelmiä.

EU:n asetuksessa ilmapäästöjen tilit ovat yhdistelmätilejä, kansantalouden materiaalivirrat esitetään vain fyysisissä yksiköissä ja toimialoittaiset ympäristöverot esitetään vain rahassa.

Vuoden 1993 käsikirja painotti vielä luonnonvarojen ehtymisen ja ympäristön pilaantumisen arvottamista ja mukautettuja kansantalouden tilinpidon makroindikaattoreita, esimerkiksi "ympäristökorjattua kansantuloa". Ne ovat uusissa laitoksissa jääneet toissijaiseen asemaan. Niitä voidaan tehdä ympäristötilinpidon tietojen pohjalta, mutta monien tilastoammattilaisten mielestä tehtävä sopii paremmin tutkimuslaitoksille kuin tilastovirastoille. Arvottamisessa joudutaan tekemään paljon hypoteettisia oletuksia, ja tilastoviranomaiset pysyisivät mieluiten vain kiistattomissa tosiasioissa.

Ympäristötilinpidon rakenne

Kuvausalue
Tilinpidon periaate Luonnonvarat (varannot) Kuluminen/pilaantuminen (virrat) Ympäristönsuojelu
Fyysinen tilinpito Luonnonvarojen taseet, SNA:n varantokäsitteen laajennus Talouden ainevirtatilinpito, (MFA)
Yhdistelmätilinpito Fyysiset / rahamääräiset panos-tuotos-analyysit, Kuormitustilinpito (NAMEA)
Rahamääräinen tilinpito, SNA:n tarkennukset Varantojen arvot Ympäristönsuojelumenot,
ympäristöliiketoiminta,
ympäristöverot ja -tuet
Rahamääräinen tilinpito,
SNA:n muunnelmat		 Luonnonvarojen ja ympäristön kulumisen arvottaminen, mukautetut kansantalouden makroindikaattorit, jalanjälki-indikaattorit

 

Päivitetty 13.2.2012