Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Ikääntyneiden yrittäjyys on lisääntynyt

  1. Maatalousyrittäjyydestä muiden alojen yrittäjyyteen
  2. Väestön ikääntyminen koskee myös yrittäjiä
  3. Yrittäjäksi ryhdytään ikääntyneenäkin
  4. Sivutoiminen yrittäjyys eläkkeellä lisääntynyt
  5. Voiko ikääntyneiden yrittäjyys pidentää työuria?

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Sivutoiminen yrittäjyys eläkkeellä lisääntynyt

Ikääntyneitä voi houkutella yritystoiminnan aloittamiseen myös se, että vanhuuseläkkeellä olevien yrittäjänä toimimista on helpotettu 2000-luvulla.

Työvoimatutkimuksessa vastaaja katsotaan yrittäjäksi, jos hän on päätyönsä perusteella yrittäjä. Työ yrittäjänä ei kuitenkaan välttämättä ole kokoaikaista eikä edes henkilön ensisijainen tulonlähde. Näin on erityisesti ikääntyneiden kohdalla, joille eläke voi tarjota rinnakkaisen tulonlähteen.

Eläkesäännöt pyrkivät kannustamaan eläkeaikaiseen työskentelyyn. Vuodesta 2007 alkaen yrittäjä on voinut jatkaa yritystoimintaansa vanhuuseläkkeellä ilman, että hänen tarvitsee maksaa yrittäjän eläkemaksua. Tämä helpottaa eläkeläisyrittäjien yritystoiminnan kannattavuutta. Yrittäjä voi myös pienentää työpanostaan ja siirtyä osa-aikaeläkkeelle 58–67-vuotiaana. (Palomäki—Tuominen 2010, 8–9; Lith 2010.)

Ikääntyneen näkökulmasta sivutoiminen yrittäjyys voi tarjota mahdollisuuden jatkaa työntekoa joustavalla tavalla eläkkeelle siirtymisen jälkeen (Lith 2010). Kansantalouden kannalta eläkkeellä työskentely lisää väestön työpanosta, ja samalla voidaan hyödyntää ikääntyneiden ammattiosaamista (Lehto—Sutela 2010).

Sivutoimista yrittäjyyttä on tutkittu Suomessa varsin vähän eikä sen määrittelyyn ole vakiintuneita käytäntöjä (Lith 2010). Seuraavassa ilmiötä lähestytään työvoimatutkimuksen avulla tarkastelemalla, onko yritystoiminta henkilön omasta mielestä päätoimista vai onko hän mielestään ensisijaisesti eläkkeellä eli yritystoiminta on sivutoimista. Yrittäjyyttä sivutyönä eli toisena työnä ei tarkastella tässä yhteydessä lainkaan.

Taulukosta 1 ilmenevät ikääntyneiden päätoimisten ja sivutoimisten yrittäjien määrät vuosina 2001–2010. Yrittäjäperheenjäsenet on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Vertailun vuoksi vastaavat ryhmät on muodostettu myös ikääntyneistä palkansaajista.

Sivutoimisten eläkeläisyrittäjien määrä näyttää tarkastelujaksolla kasvaneen nopeammin kuin päätoimisten ikääntyneiden yrittäjien määrä. Sivutoimisten eläkeläisyrittäjien lukumäärä on kaksinkertaistunut ja päätoimisten yrittäjien lukumäärä on kasvanut noin 50 prosentilla. Kaikista ikääntyneistä 55–74-vuotiaista yrittäjistä noin viidennes oli sivutoimisia vuonna 2010.

Vanhuuseläkeikäisistä eli 63–74-vuotiaista yrittäjistä noin puolet oli sivutoimisia eläkeläisyrittäjiä vuonna 2010. Luultavimmin myös päätoimisista 63-vuotta täyttäneistä yrittäjistä osa saa vanhuuseläkettä, koska vanhuuseläkkeellä olon ja yrittäjyyden yhdistämisestä on tehty hyvin edullista. Työvoimatutkimuksesta ei kuitenkaan saada tietoa päätoimisesti työssä käyvien eläkkeellä olosta.

Keskeinen sivutoimisia eläkeläisyrittäjiä ja päätoimisia yrittäjiä erotteleva tekijä on ansiotyöhön käytetty aika. Sivutoimisilla yrittäjillä yrittäjätoiminta on selvästi osa-aikaista, päätoimisilla taas kokoaikaista työtä. Vuoden 2010 työvoimatutkimuksen mukaan sivutoimisista yrittäjistä 80 prosenttia työskentelee alle 30 tuntia viikossa, mutta päätoimisista vain 17 prosenttia.

Motiivit sivutoimiseen yrittäjyyteen eläkkeellä voivat vaihdella. Osa aikaisemmin päätoimisista yrittäjistä jatkaa pienimuotoista yritystoimintaa vanhuuseläkkeellä. Huomattavalla osalla syynä eläkkeellä työskentelyyn on pieneksi jäänyt eläke (Hyrkkänen 1997, 34 ja 2006, 32).

Osa sivutoimisista eläkeläisyrittäjistä taas lienee entisiä palkansaajia, joille yritystoiminta on mielekäs ja joustava tapa tehdä ansiotyötä eläkkeellä ollessa. Taulukko 1 osoittaa, että sivutoimisen yrittäjyyden lisäksi myös sivutoiminen palkkatyö on yleistynyt päätoimisesti eläkkeellä olevilla. Lieneekin niin, että eläkkeellä olevien sivutoiminen ansiotyö on luontevampaa joillakin aloilla yritystoiminnan muodossa ja toisilla aloilla taas palkkatyönä. Sivutoiminen yrittäjyys sopii hyvin esimerkiksi asiantuntija-ammatteihin. (Akola ym. 2008, 109.)

Taulukko 1. 55–74-vuotias väestö ja työlliset 2001–2010. Työlliset jaettuna palkansaajiin ja yrittäjiin päätyön perusteella. Palkansaajat ja yrittäjät jaettuna niihin, jotka ovat oman ilmoituksensa perusteella ensisijaisesti ansiotyössä ja ensisijaisesti eläkkeellä. Tuhatta henkeä.

  2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Muutos 2001–2010, %
1 000 henkeä
Väestö 1 020 1 054 1 088 1 120 1 149 1 175 1 201 1 229 1 255 1 279 25
Työlliset 284 313 340 363 391 419 439 464 465 482 70
 
– Palkansaajat 219 244 263 283 305 329 346 353 362 376 72
  Päätoimiset
  palkansaajat
207 231 248 267 288 310 325 342 338 351 70
  Sivutoimiset
  palkansaajat,
  eläkkeellä
11 11 14 13 16 18 20 20 20 20 82
 
– Yrittäjät (pl.
  yrittäjäperheen-
  jäsenet)
60 62 72 74 78 81 85 91 94 99 65
  Päätoimiset
  yrittäjät
51 53 62 64 67 71 72 74 78 80 57
  Sivutoimiset
  yrittäjät,
  eläkkeellä
9 9 10 10 11 10 13 17 16 19 111

Lähde: Työvoimatutkimus. Tilastokeskus.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 12.12.2011