Työn tekemisen uudet muodot ja tilastot

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Anna Pärnänen on tutkija ja Hanna Sutela erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2011.

Työn moninaistuvat muodot asettavat haasteita tilastotoimelle. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten tilastointia on kehitetty tavoittamaan työnteon eri muotoja, miten tavoitteessa on onnistuttu ja millaisista työmuodoista 2000-luvun suomalaiset työmarkkinat nykytilastoinnin valossa koostuvat.

Työn epätyypillistyminen on puhuttanut Suomessa jo pitkään. Epätyypillisen työn käsitettä on vaihtelevasti käytetty kuvaamaan osa- ja määräaikaista palkkatyötä tai kattavammin kaikkia "uusia" työn tekemisen muotoja mukaan lukien työ yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastossa. Keskeistä on se, että epätyypillisen työn käsitteellä on tehty ero "perinteisiin" pitkäkestoisiin ja kokoaikaisiin palkkatyösuhteisiin.

Yhtäältä käydyssä keskustelussa on esitetty, että jatkuviin kokoaikaisiin työsuhteisiin perustuva perinteinen palkkatyöläisyys on murenemassa ja epätyypillisistä työn teon muodoista on tulossa yhä tyypillisempiä (mm. General Intellect 2008; Huttula 2009; Peltokoski 2006; Siltala 2004). Toisaalta tätä käsitystä on kyseenalaistettu, etenkin kun tilastot eivät kaikilta osin tue näkemystä työsuhteissa tapahtuneesta dramaattisesta rakennemuutoksesta (Uusitalo 2008; Rokkanen—Uusitalo 2010; Pärnänen—Sutela 2009; Lehto—Sutela 2008). Nyt tarve seurata työnteon moninaistumisen muutostrendejä ja niiden seurauksia on noussut myös uuteen hallitusohjelmaan. Työministeriön johdolla toimiva työryhmä on asetettu selvittämään asiaa.

Palkkatyöläisyyden muutoksen kuvaamisessa tilastot ovat keskeinen tietolähde. Tilastokeskus on tuottanut paljon tietoa määrä- ja osa-aikaisten työsuhteiden kehityksestä sekä viime vuosina myös vuokratyöstä (Pärnänen—Sutela 2009; Lehto—Sutela 2008; Sutela 2006). Vuodesta 2009 alkaen Tilastokeskus on julkaissut työvoimatutkimuksen yhteydessä vuosikatsausta Työsuhteet ja työajat (SVT: Työvoimatutkimus).

On kuitenkin epäilty, että tilastot eivät nykyisellään tavoita riittävän hyvin työnteon muotojen moninaistumista. Tämä koskee erityisesti yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastoon sijoittuvia erilaisia itsensä työllistämisen muotoja kuten freelancetyötä, toimeksiantosuhteita ja mikroyrittäjyyttä (mm. Julkunen 2008). Tällaisen "työntekijäyrittäjyyden" on sanottu olevan jatkuvasti kasvava ilmiö, ja sen on väitetty mullistavan työmarkkinoita jopa perustavanlaatuisemmin kuin määräaikaisten työsuhteiden lisääntymisen 1990-luvulla (Suoranta—Anttila 2009). Työmarkkinoiden modernien torppareiden on nähty olevan erityisen suojattomassa asemassa (Alanko-Kahiluoto—Koivulaakso 2010).

Tämä artikkeli syntyi halusta selvittää tarkemmin sitä, miten pitkälle tilastot tavoittavat työnteon erilais(tuv)ia muotoja, erityisesti itsensä työllistäjiä. Lisäksi halusimme tutkia, ovatko työn tekemisen "uudet" – uutuudesta voi tosin olla montaa mieltä (Suoranta 2009) – ja epätyypilliset muodot yleistyneet työmarkkinoilla 2000-luvulla, ja jos ovat, missä määrin.

Kuinka työn teon muotoja luokitellaan?

Työvoimatutkimuksen haastatteluissa työssä olevien tai väliaikaisesti – esimerkiksi sairauden tai äitiys- tai isyysvapaan vuoksi – työstä poissaolevilta on tiedusteltu heidän ammattiasemaansa päätyössä. Kysymys on vuodesta 1999 alkaen ollut tässä muodossa:

Oletteko (päätyössänne): 1) palkansaaja, 2) maatalousyrittäjä (ml. metsä-, puutarha- ym.), 3) muu yrittäjä, 4) ammatinharjoittaja tai freelancer, 5) työssä perheenjäsenen maatilalla palkatta 6) vai työssä perheenjäsenen yrityksessä palkatta? Lisäksi haastateltavalla on mahdollisuus vastata olevansa jotain muuta tai ettei osaa sanoa. (Ks. tietolaatikko.)

Vuoden 2011 alusta työvoimatutkimuksen lomaketta on muokattu haarukoimaan aiempaa paremmin epätyypillisen työn muotoja. Edellisen kysymyksen vaihtoehto 4 on muutettu muotoon "ammatinharjoittaja, freelancer tai apurahansaaja". Tämän vaihtoehdon valinneilta kysytään jatkokysymys: "Tarkentakaa vielä, oletteko 1) ammatinharjoittaja, 2) freelancer vai 3) apurahansaaja?" Muotoilulla on pyritty tuottamaan aiempaa tarkempaa tietoa työmarkkinoiden marginaaliryhmistä ja pienentämään vaihtoehdon "muu" valinneiden joukkoa.

Ne jotka vastaavat olevansa maatalousyrittäjiä, muita yrittäjiä, ammatinharjoittajia tai freelancereita on kysytty vuodesta 1997 alkaen, onko heillä palkattua työvoimaa vai ei. Tiedon perusteella ryhmä jaetaan työnantajayrittäjiin sekä yksinyrittäjiin eli yrittäjiin, joilla ei ole palkattua työvoimaa.

Lopullisessa luokitteluvaiheessa yrittäjät jaetaan toimialatiedon perusteella maa-, metsä- tai kalatalousyrittäjiksi tai muiksi yrittäjiksi. Näin ollen maatalousyrittäjiksi tulee myös jonkin verran sellaisia henkilöitä, jotka työvoimatutkimuksen haastattelussa itse vastasivat olevansa ensisijaisesti "muita yrittäjiä" tai ammatinharjoittajia/freelancereita eivätkä maatalousyrittäjiä. Kyse on varsin pienestä, yhtä kaikki maa-, metsä- tai kalatalouden toimialoilla työskentelevästä joukosta.

Tilastot pyrkivät seuraamaan aikaansa. Vuodesta 2008 alkaen työvoimatutkimuksessa on kerätty tietoa siitä, työskenteleekö palkansaaja vuokratyösuhteessa. Palkansaajilta, jotka eivät osaa kertoa säännöllistä työaikaansa, on kysytty, tulevatko he töihin vain kutsuttaessa. Niin sanotun pakkoyrittäjyyden (ks. Palmroos tässä numerossa) noustua keskustelun aiheeksi päätettiin työvoimatutkimuksessa alkaa kerätä tietoa myös tästä ilmiöstä. Vuoden 2011 alusta yrittäjille on esitetty kysymys: "Työskentelettekö tai myyttekö tuotteitanne yhdelle vai useammalle asiakkaalle tai toimeksiantajalle?" Tällä kysymyksellä pyritään saamaan selville yrittäjien työmarkkinaepävarmuutta eli sitä, kuinka riippuvaisia he ovat yhdestä työn tilaajasta.

Hyvin pieni osa työvoimatutkimuksen haastatelluista ei määrittele itseään sen enempää palkansaajaksi, yrittäjäksi kuin avustavaksi perheenjäseneksikään, vaan katsoo olevansa jotain "muuta". Ammattinimikkeet tässä ryhmässä vaihtelevat pääjohtajasta katumyyjään. Joukkoa käsitellään työvoimatutkimuksen haastattelun jatkokysymysten kohdalla samalla tapaa kuin palkansaajiksi itsensä kokevia. Heiltä samoin kuin muilta palkansaajilta kysytään muun muassa työsuhteen tyyppiä eli sitä, onko heidän työssään kyse jatkuvasta työstä vai määräaikaisesta tai tilapäisestä työstä. Yrittäjiltä tiedustellaan vastaavasti, onko heidän nykyinen työnsä jatkuvaa, kausiluonteista vai tilapäistä tai väliaikaista. Lisäksi sekä palkansaajilta että yrittäjiltä on kysytty, työskentelevätkö he koko- vai osa-aikaisesti.

Sivun alkuun

Työmarkkinoiden koko kuva

Työvoimatutkimuksen julkistamissa ammattiasematiedoissa on käytetty suhteellisen karkeaa luokitusta, vaikka tietoa työnteon muodoista olisi periaatteessa ollut saatavissa tarkemminkin. Työllisten joukko on jaettu palkansaajiin (myös työsuhdetyypin mukaan), yrittäjiin, muiden kuin maa-, metsä- ja kalatalouden toimialojen työnantajayrittäjiin sekä näiden muiden toimialojen yksinyrittäjiin. Viimeksi mainittuun ryhmään sisältyvät myös ammatinharjoittajat sekä freelancerit. Yrittäjäperheenjäsenet on niin ikään luokiteltu omaksi ryhmäkseen. Kaikkein marginaalisimpia työnteon muotoja tekeviä vastaajia on ollut työvoimatutkimuksen haastattelussa hyvin vähän, joten tietoja ei ole toistaiseksi pidetty tarpeeksi luotettavina tai relevantteina ainakaan kuukausi- tai neljännesvuositasolla julkaistavaksi.

Me lähdimme tässä artikkelissa tarkastelemaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen vuosiaineistoja vuosilta 2000 ja 2010 hieman toisenlaista ja samalla myös yksityiskohtaisempaa luokittelua käyttäen. Työn epätyypillisyyden kuvaus on toistaiseksi ollut palkansaajien määrä- ja osa-aikaisten työsuhteiden osuuden seuraamista. Valitsimme tästä poikkeavan tavan ja aloimme tarkastella epätyypillisten palkkatyösuhteiden sekä yrittäjyyden erilaisten muotojen osuutta kaikkien työllisten joukossa. Tilastokeskuksen julkaisemien työmarkkinatilastojen ikärajaus on yleensä 15–74 vuotta, mutta me keskityimme 15–64-vuotiaisiin; halusimme rajata joukon ulkopuolelle iäkkäät maatalousyrittäjät ja työnteollaan lähinnä sivutuloja hankkivien eläkeläisten kasvavan joukon (ks. Järnefelt tässä lehdessä).

Luokittelimme työllisten joukon vuosien 2000 ja 2010 aineistoissa seuraavasti: Palkansaajat ryhmittelimme työsuhdetyypin jatkuvuuden ja osa/kokoaikaisuuden perusteella neljään pääryhmään. Ne vastaajat, jotka olivat haastattelussa kertoneet olevansa jotain "muuta", pidimme omana ryhmänä. Arvelemme, että tähän joukkoon kuuluu esimerkiksi apurahalla työskenteleviä. Tässä tapauksessa ryhmän koko pienenee vuodesta 2011 eteenpäin, kun apurahansaajat erotetaan omaksi ryhmäkseen. Teimme jaottelussamme myös eron yksinyrittäjien ja ammatinharjoittajien/freelancerien kesken. Maatalousyrittäjät, työnantajayrittäjät sekä yrittäjäperheenjäsenet luokittelimme työvoimatutkimuksen nykyistä käytäntöä noudattaen.

Sivun alkuun

Suhteellinen lisäys suurinta marginaaliryhmissä

Vertailu osoittaa, että kaiken kaikkiaan työllisten 15–64-vuotiaiden määrä on kasvanut vuosina 2000–2010 lähes 100 000 hengellä (taulukko 1). Yksittäisten ryhmien tarkastelussa silmiin pistävää on maatalousyrittäjien lukumäärän samanaikainen romahtaminen lähes 30 000 hengellä. Myös kokoaikaista määräaikaista palkkatyötä tekeviä sekä palkatta työskenteleviä avustavia perheenjäseniä oli vuonna 2010 vähemmän kuin vuonna 2000.

Taulukko 1.

15–64-vuotiaiden työllisten työnteon muodot vuosina 2000 ja 2010. Lukumäärä ja osuus työllisistä.

  2000 2010 2000  2010
% %
Jatkuva kokoaikainen palkkatyö 1 516 400 1 576 300 65,4 65,4
Määräaikainen kokoaikainen palkkatyö 254 100 241 600 10,9 10,0
Jatkuva osa-aikainen palkkatyö 162 900 201 300 7,0 8,4
Määräaikainen osa-aikainen palkkatyö 74 200 80 700 3,2 3,3
Muu (palkkatyö) 4 900 5 800 0,2 0,2
Maa-, metsä- tai kalatalousyrittäjät 87 500 61 200 3,8 2,5
Muiden alojen työnantajayrittäjät 86 500 90 300 3,7 3,7
Muiden alojen yksinyrittäjät 100 200 112 400 4,3 4,7
Muiden alojen ammatinharjoittajat ja freelancerit 19 900 31 000 0,9 1,3
Töissä perheenjäsenen yrityksessä tai maatilalla palkatta 11 800 9 500 0,5 0,4
 
Työlliset yhteensä 2 318 400 2 410 100 100 100

Lähde. Työvoimatutkimuksen 2000 ja 2010 aineistot. Tilastokeskus.

Muissa työn teon muodoissa työllisten määrä on kasvanut. Suhteellisesti suurin kasvu koskee ammatinharjoittajia ja freelancereita, joiden lukumäärä on kasvanut yli 50 prosentilla. Tähän ryhmään kuuluvia työllisiä oli vuonna 2010 yhteensä 31 000 eli noin 11 000 enemmän kuin vuonna 2000. Yksinyrittäjien (pl. maa-, metsä- ja kalatalous) määrä on sekin kasvanut noin 12 000 hengellä vuoden 2000 noin 100 000 hengestä, mikä vastaa yli 10 prosentin kasvua. Yhteensä näihin kahteen ryhmään – joiden usein katsotaan toimivan palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa – kuului noin 120 000 iältään 15–64-vuotiasta työllistä vuonna 2000 ja noin 143 000 vuonna 2010.

Näiden ryhmien lisäksi jatkuvaa osa-aikatyötä tekevien lukumäärä on kasvanut selvästi muun muassa opiskelijoiden lisääntyneen työssäkäynnin ja osa-aikaeläkkeen suosion vuoksi. Jatkuvassa työsuhteessa osa-aikatyötä tekeviä oli lähes 40 000 eli noin neljännes enemmän vuonna 2010 kuin vuonna 2000. (Osa-aikatyön kasvusta ks. Hulkko—Pärnänen 2006.) Vaikka "muiden" palkansaajiksi luokiteltujen joukko on hyvin pieni, on sekin 10 vuoden aikana kasvanut merkittävästi.

Sivun alkuun

Jatkuva kokoaikatyö on pitänyt pintansa

Työmarkkinoiden rakenne on kaikesta huolimatta säilynyt hämmästyttävän muuttumattomana 2000-luvulla. Noin kaksi kolmasosaa työllisistä oli sekä vuonna 2000 että 2010 töissä niin sanotuissa normaalityösuhteissa eli jatkuvassa kokoaikatyössä. Määräaikaisten palkansaajien osuus työllisistä on hieman vähentynyt samalla kun jatkuvaa osa-aikatyötä tekevien palkansaajien osuus kaikista työllisistä on jatkanut jo 1990-luvulla alkanutta kasvuaan.

Yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten osuus kaikista työllisistä on 2000-luvulla vähentynyt ja palkansaajien osuus vastaavasti lisääntynyt pitkään jatkuneen trendin mukaisesti. Yrittäjien osuuden pieneneminen selittyy maa-, metsä- tai kalataloudessa toimivien työnantaja- ja yksinyrittäjien lukumäärän vähenemisellä. Muilla aloilla työnantajayrittäjien osuus on pysynyt lähes muuttumattomana.

Vaikka ammatinharjoittajien ja freelancereiden lukumäärä on kasvanut suhteellisesti paljon, on kyse toistaiseksi hyvin pienestä joukosta kaikkiin työllisiin verrattuna: jos desimaalit pyöristetään, on joukkoon kuulunut noin prosentti työllisistä sekä vuonna 2000 että 2010. Kun mukaan lasketaan myös yksinyrittäjät, on näiden kahden ryhmän yhteenlaskettu osuus kaikista 15–64-vuotiaista työllisistä noussut 5,2 prosentista 6,0 prosenttiin eli 0,8 prosenttiyksikköä 10 vuodessa.

Naiset työskentelevät miehiä harvemmin jatkuvassa kokoaikaisessa palkkatyössä (taulukot 2 ja 3). Kymmenen vuoden aikana sukupuolten välinen ero on hieman kasvanut. Naisille määräaikaiset työsuhteet ja osa-aikainen palkkatyö on yleisempää kuin miehille, kun taas miehistä selvästi useampi toimii maatalousyrittäjänä, työnantajayrittäjänä tai yksinyrittäjinä kuin naisista. Ammatinharjoittajat ja freelancerit poikkeavat muista yrittäjiksi määritellyistä työllisistä siinä, että tässä ryhmässä työskentely on yhtä yleistä – tai toistaiseksi siis yhtä harvinaista – sekä naisten että miesten joukossa.

Taulukko 2. 15–64-vuotiaiden työllisten naisten työnteon muodot vuosina 2000 ja 2010. Lukumäärä ja osuus työllisistä.

  2000 2010 2000  2010
% %
Jatkuva kokoaikainen palkkatyö 686 600 728 200 62,3 61,9
Määräaikainen kokoaikainen palkkatyö 147 000 143 900 13,3 12,2
Jatkuva osa-aikainen palkkatyö 116300 147 500 10,5 12,5
Määräaikainen osa-aikainen palkkatyö 51 100 53200 4,6 4,5
Muu (palkkatyö) 2 700 3 100 0,2 0,3
Maa-, metsä- tai kalatalousyrittäjät 26 100 18 100 2,4 1,5
Muiden alojen työnantajayrittäjät 21 300 21 800 1,9 1,9
Muiden alojen yksinyrittäjät 35 900 40 600 3,3 3,5
Muiden alojen ammatinharjoittajat ja freelancerit 9 900 15 400 0,9 1,3
Töissä perheenjäsenen yrityksessä tai maatilalla palkatta 5 900 4 200 0,5 0,4
 
Työlliset yhteensä 1 102 800 1 176 000 100 100

Lähde. Työvoimatutkimuksen 2000 ja 2010 aineistot. Tilastokeskus.

 

Taulukko 3. 15–64-vuotiaiden työllisten miesten työnteon muodot vuosina 2000 ja 2010. Lukumäärä ja osuus työllisistä.

  2000 2010 2000  2010
% %
Jatkuva kokoaikainen palkkatyö 829 800 848 100 68,3 68,7
Määräaikainen kokoaikainen palkkatyö 107100 97 800 8,8 7,9
Jatkuva osa-aikainen palkkatyö 46 700 53 800 3,8 4,4
Määräaikainen osa-aikainen palkkatyö 23 100 27 400 1,9 2,2
Muu (palkkatyö) 2200 2 700 0,2 0,2
Maa-, metsä- tai kalatalousyrittäjät 61 400 43 200 5,1 3,5
Muiden alojen työnantajayrittäjät 65 200 68 500 5,4 5,6
Muiden alojen yksinyrittäjät 64 300 71 800 5,3 5,8
Muiden alojen ammatinharjoittajat ja freelancerit 10 000 15 600 0,8 1,3
Töissä perheenjäsenen yrityksessä tai maatilalla palkatta 5 800 5 300 0,5 0,4
 
Työlliset yhteensä 1 215 600 1 234 200 100 100

Lähde. Työvoimatutkimuksen 2000 ja 2010 aineistot. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Tilastoinnin kehitys jatkuu

Vuoden 2010 aineistosta (taulukko 4) on mahdollista selvittää työn monimuotoisuutta edellä esitettyä yksityiskohtaisemmin erottaen vuokratyöntekijät omaksi ryhmäkseen ja luokitellen yrittäjät sen mukaan, onko heidän työnsä jatkuvaa, kausiluonteista vai lyhytaikaista tai tilapäistä. Tässä aineistossa on tietoa myös kutsuttaessa töihin tulevista palkansaajista.

Taulukko 4. Työllisten 15–64-vuotiaiden työnteon muodot yksityiskohtaisesti luokiteltuna vuonna 2010. Lukumäärä ja osuus työllisistä.

  2010
henkeä %
Jatkuva kokoaikainen palkkatyö 1 566 800 65,0
Määräaikainen kokoaikainen palkkatyö 231 800 9,6
Jatkuva osa-aikainen palkkatyö 195 100 8,1
Määräaikainen osa-aikainen palkkatyö 77 200 3,2
Vuokratyö 28 900 1,2
Muu (palkkatyö) 5 800 0,2
Maa-, metsä- tai kalatalousyrittäjät, jatkuva 55 100 2,3
Maa-, metsä- tai kalatalousyrittäjät, ei-jatkuva 6 100 0,3
Muiden alojen työnantajayrittäjät 90 300 3,8
Muiden alojen yksinyrittäjät, jatkuva 108 300 4,5
Muiden alojen ammatinharjoittajat ja freelancerit, jatkuva 27 200 1,1
Muiden alojen yksinyrittäjät ja ammatinharjoittajat, ei-jatkuva 7 900 0,3
Töissä perheenjäsen yrityksessä tai maatilalla palkatta, jatkuva 4 300 0,2
Töissä perheenjäsen yrityksessä tai maatilalla palkatta, ei-jatkuva 5 200 0,2
 
Työlliset yhteensä 2 410 000 100,0

Lähde. Työvoimatutkimuksen 2010 aineisto. Tilastokeskus.

Vuokratyöntekijät muodostavat reilun prosentin osuuden kaikista työllisistä: heitä oli vuonna 2010 vajaa 30 000 henkeä. Työnantajayrittäjistä käytännössä lähes kaikilla kyse oli jatkuvasta työstä, mutta maatalousyrittäjistä joka kymmenes kertoi yrittäjyytensä olevan tilapäistä tai kausiluonteista. Yksinyrittäjistä ja ammatinharjoittajista joka viidennellä kyse oli kausiluonteisesta tai tilapäisestä työstä. Palkatta perheenjäsenen yrityksessä tai maatilalla työskentelevistä henkilöistä ainoastaan vajaa puolet katsoi toimintansa olevan jatkuvaa.

Taulukossa 4 kutsuttaessa töihin tulevia ei ole erotettu omaksi ryhmäkseen, vaan he sulautuvat muihin palkansaajaryhmiin. Niitä 15–64-vuotiaita palkansaajia, joilla ei ollut säännöllistä työaikaa ja jotka kertoivat olevansa kutsuttaessa töihin tulevia, oli vuonna 2010 noin 17 000 eli 0,7 prosenttia ikäryhmän kaikista työllisistä.

Työmarkkinoiden rakenteiden ja niiden muutosten kuten työn moninaistumisen ymmärtäminen on tärkeää muun muassa yhteiskunnallisen tutkimuksen sekä politiikkatoimien kohdentamisen kannalta. Työn teon monimuotoistumisen osalta kriittisimpiä kysymyksiä lienee, millaisen toimeentulon nämä uudet työnteon muodot tekijöilleen tarjoavat ja miten sosiaaliturvalainsäädäntö ottaa huomioon työmarkkinoiden marginaaliryhmät.

Tarkastelumme osoittaa, että työvoimatutkimuksen tilastoista on mahdollista eritellä varsin monia erilaisia työnteon muotoja. Eräät ryhmät ovat kuitenkin niin pieniä, että tietoihin tulee suhtautua lähinnä suuntaa antavina, eikä mikroaineistoa voida näin tarkalla tasolla luovuttaa tutkimuskäyttöön. Tilastokeskus pyrkii myös jatkossa panostamaan työn monimuotoisuuden tilastoinnin kehittämiseen.

Lisätietoja: tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi

Lähteet:

Alanko-Kahiluoto, O. – Koivulaakso, D. 2010. Torpparit on vapautettava. Helsingin Sanomat 21.11.2010.
General Intellect. 2008. Vasemmisto etsii työtä. Like/Tutkijaliitto, Helsinki.
Hulkko, L. – Pärnänen, A. 2006. Miten osa-aikatyö valtasi palvelualat? Tieto&trendit 4/2006.
Huttula, T. 2009. Mistä on kysymys? Uusi työelämä haastaa lainsäädännön. Teoksessa: Yksin sovittu. Toim. Anu Suoranta – Anu-Hanna Anttila. Vastapaino. Tampere.
Julkunen, R. 2008. Uuden työn paradoksit. Vastapaino. Tampere.
Lehto, A.-M. – Sutela, H. 2008. Työolojen kolme vuosikymmentä. Työolotutkimusten tuloksia 1977–2008. Tilastokeskus. Helsinki.
Peltokoski, J. 2006. Prekariaatti, palkitsematon elämä. Teoksessa: Prekaariruoska? Portfoliopolvi, perustulo ja kansalaistoiminta. Toim. Tommi Hoikkala – Mikko Salasuo. Nuorisotutkimusverkosto. Nuorisotutkimusseura. Saatavissa: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/prekaariruoska.pdf [Viittauspäivä 9.11.2011.]
Pärnänen, A. – Sutela, H. 2009. Tyypillisestä epätyypilliseen? Muutokset erilaisissa työsuhteissa neljänä vuosikymmenenä. Teoksessa: Työelämän suurten muutosten vuosikymmenet. Toim. Anna Pärnänen – Kaisa-Mari Okkonen. Työmarkkinat 2009. Tilastokeskus. Helsinki.
Rokkanen, M. – Uusitalo, R. 2010. Katosivatko elinikäiset työpaikat? Talous&yhteiskunta 1/2010.
Siltala, J. 2004. Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Otava. Helsinki.
Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu].ISSN=1798–7830. Helsinki: Tilastokeskus. Saatavissa: http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2010/15/index.html [Viittauspäivä 9.11.2011.]
Sutela, H. 2006. Määräaikaisuuden kokeminen. Teoksessa: Kaikilla mausteilla. Artikkeleita työolotutkimuksesta. Toim. Anna-Maija Lehto – Hanna Sutela – Arto Miettinen. Tutkimuksia 244. Tilastokeskus. Helsinki.
Suoranta, A. 2009. Halvennettu työ. Pätkätyö ja sukupuoli sopimusyhteiskuntaa edeltävissä työmarkkinakäytännöissä. Vastapaino. Tampere.
Suoranta, A. – Anttila, A.-H. 2010. Sopimaton tila. Teoksessa: Yksin sovittu. Toim. Anu Suoranta – Anu-Hanna Anttila. Vastapaino. Tampere.
Uusitalo, R. 2008. Onko pätkätöiden yleistyminen totta vai tilastoharhaa? Yhteiskuntapolitiikka 1/2008.

__________

Tietolaatikko.

Työvoimatutkimuksen haastattelussa jako ammatinharjoittajiin ja (yksin)yrittäjiin perustuu kohdehenkilöiden omaan vastaukseen. Rajanveto ei ole kaikissa tapauksissa täysin selvä. Ammatinharjoittaja ja yksinyrittäjä eroavat toisistaan ennen kaikkea yhtiömuodon perusteella. Ammatinharjoittaja toimii toiminimellä myyden omaa osaamistaan, kun taas yrittäjä harjoittaa yritystoimintaa yhtiömuodossa eli joko henkilöyhtiönä tai osakeyhtiönä. Freelancer ei ole perustanut yhtiötä eikä hänellä ole toiminimeä. Freelancerilla on yleensä useita toimeksiantajia ja hän harjoittaa toimintaansa freelancer-verokortilla.

 

Tietolaatikko.

Työvoimatutkimuksella kerätään tietoja 15–74-vuotiaan väestön työhön osallistumisesta, työllisyydestä ja työttömyydestä sekä työvoiman ulkopuolisten toiminnasta. Työvoimatutkimuksen tiedonkeruu perustuu Tilastokeskuksen väestötietokannasta kahdesti vuodessa satunnaisesti poimittuun otokseen. Kuukausittainen otos on noin 12 000 henkeä ja tiedot kerätään tietokoneavusteisilla puhelinhaastatteluilla. Vastaajien antamien tietojen pohjalta luodaan kuva koko 15-74-vuotiaan väestön toiminnasta. Tutkimuksessa käytetyt käsitteet ja määritelmät noudattavat YK:n kansainvälisen työjärjestön ILOn suosituksia ja Euroopan unionin tilastotoimen asetuksia. Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen, tai on ollut tilapäisesti poissa työstä.

Tilaston kuvaus sekä muun muassa laatu- ja menetelmäselosteet löytyvät osoitteesta http://tilastokeskus.fi/til/tyti/index.html

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 12.12.2011