Inhimillinen pääoma edistää merkittävästi talouskasvua1

  1. Teorian ja empirian välinen ristiriita
  2. Koulutuksen avulla hankittu inhimillinen pääoma kansantalouden tilinpidon kehikossa
  3. Inhimillinen pääoma on noussut merkittäväksi talouskasvun edistäjäksi

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Inhimillinen pääoma on noussut merkittäväksi talouskasvun edistäjäksi

Olen tutkinut kansantalouden tilinpidossa muodostamani inhimillisen pääoman ja talouskasvun (BKT henkeä kohden sekä BKT työtuntia kohden) yhteyttä Suomessa vuosina 1910–2000 yhteisintegraatioanalyysin3 avulla. Henkeä kohti laskettujen BKT:n ja inhimillisen pääoman välillä osoittautui olevan suoraviivainen pitkän ajan yhteisintegraatiorelaatio, jonka mukaan muuttujien kehitys ei ole voinut erkaantua toisistaan pitkällä ajalla. Toisin sanoen muuttujien välillä on ollut pitkän ajan tasapainosuhde, josta muuttujien kehitys on voinut poiketa vain lyhyellä aikavälillä, ja samalla muuttujilla on ollut yhteinen pitkän ajan trendi. Päinvastoin kuin työikäisen väestön keskimääräisten kouluvuosien suhteen, kansantalouden tilinpidon inhimillisen pääoman muuttujalle ei tarvitse tehdä BKT:sta poikkeavia muunnoksia4 ennen tällaisen yhteyden havaitsemista.

Analyysissä voidaan tutkia, miten muuttujat joustavat toistensa kehitykseen pitkän ajan tasapainon säilyttämiseksi. Mikäli vain toinen sarja joustaa pitkän ajan tasapainon säilymiseksi, voidaan puhua yksisuuntaisesta Granger-kausaalisuudesta. Tällöin muutos joustamattomassa aikasarjassa johtaa seuraavina aikaperiodeina korjausliikkeeseen vain toisessa aikasarjassa.

Kun tarkastelussa olivat mukana koko aikajakson alkuvuodet 1970-luvun alkupuolelle saakka, Granger-kausaalisuus osoitti vaikutussuhteen olleen sellaisen, että talouskasvu (BKT/henkilö) teki inhimillisen pääoman lisääntymisen mahdolliseksi. Toisin sanoen vuoden 1921 oppivelvollisuuden säätämisen jälkeen talouskasvun mukanaan tuoma vaurauden lisäys edisti ensin kansakoulujen perustamista koko maahan ja myöhemmin toisen maailmansodan jälkeen ensin keskikoulujen ja sitten lukio- ja ammatillisen koulutuksen yleistymistä.

Lukiokoulutuksen laajentumisen jälkeen sekä yliopistokoulutus että lukion jälkeinen ammattiin suuntaava koulutus laajenivat. Kun sitten ammattiin johtavan koulutuksen ja yliopistokoulutuksen saaneiden määrät alkoivat muuttaa työikäisen väestön koulutusrakennetta 1970-luvun alun jälkeen (ks. kuvio 1), Granger-kausaalisuuden suunta muuttui. Vain henkeä kohti laskettu BKT on joustanut muuttujien välisen tasapainon korjaamiseksi vuoden 1973 jälkeen ja reagoinut muutoksiin inhimillisessä pääomassa. Samaan aikaan inhimillinen pääoma ei ole enää joustanut muuttujien pitkän ajan tasapainon ylläpitämiseksi. Rahamääräiset investoinnit nykyisen työikäisen väestön kouluttamiseksi ovat kannattaneet: Koulutuksen avulla hankittu inhimillinen pääoma on alkanut vaikuttaa positiivisesti henkeä kohti laskettuun BKT:hen. Samalla se näyttää nousseen yhdeksi tärkeistä tekijöistä, jotka vaikuttavat taantuma- ja lamavuosista selviämiseen. (Kokkinen 2013.)

 

Pelkästään tässä tarkasteltujen kahden muuttujan avulla ei ole mahdollista tarkastella, miten kiinteä pääoma, inhimillinen pääoma ja työpanos (eli tehdyt työtunnit) ovat vaikuttaneet toisiinsa ja millaiset näiden yhteisvaikutukset ovat olleet talouskasvulle. Useissa talousteorioissa esitetään näiden tekijöiden täydentävän toistensa vaikutusta. Kuvion 1 perusteella inhimillinen pääoma voi selittää suuremman osan standardin BKT:n kasvusta kuin mitä työikäisen väestön keskimääräisten koulutusvuosien perusteella on esitetty. Lisäksi koulutuksen avulla hankitun inhimillisen pääoman ja niin ikään eksponentiaalisesti kasvavan kiinteän pääoman välillä voi olla vielä oma yhteisintegroituvuusrelaatio. Yhdessä nämä pääomatyypit voivat selittää vielä aiempaa tiedettyä suuremman osan BKT:n kasvusta. Tällainen tarkastelu löytyy väitöskirjastani (Kokkinen 2012, 165–210).

 

Kirjallisuus:

Antikainen, Ari & Rinne, Risto & Koski, Leena 2006. Kasvatussosiologia. WSOY Oppimateriaalit Oy 2006, 71.

Barro, Robert. J. 1991. Economic Growth in a Cross Section of Countries. Quarterly Journal of Economics. 106, 1991:2.

Barro, Robert J. & Sala-i-Martin, Xavier 1999. Economic Growth. Cambridge, Massachussetts: The MIT Press, (ilm. alunperin 1995, McGraw-Hill, Inc.).

Benhabib, Jess & Spiegel, Mark M. 2005. Human Capital and Technology Diffusion. Teoksessa: P. Aghion & S. N. Durlauf (toim.) Handbook of Economic Growth. Volume 1A. Amsterdam: Elsevier.

Bosworth, Barry P. & Collins, Susan M. 2003. The Empirics of Growth: An Update. Brookings Papers on Economic Activity 2:2003.

Chaudhuri, Kausik & Maitra, Pushkar 2008. School Attainment, Completion, and Economic Development: A Cross-Country Analysis. Review of Development Economics 12(1).

Galor, Oded 2005. From Stagnation to Growth: Unified Growth Theory. Teoksessa: P. Aghion, & S. N. Durlauf (toim.) Handbook of Economic Growth. Amsterdam: Elsevier.

Hjerppe, Riitta 1996. Finland's Historical National Accounts 1860–1994: Calculation Methods and Statistical Tables. University of Jyväskylä, Department of History, Suomen historian julkaisuja 24, Jyväskylä.

Islam, N. 1995. Growth Empirics: A Panel Data Approach. Quarterly Journal of Economics 110, No. 4.

Kendrick, John W. 1976. The Formation and Stocks of Total Capital. New York: Columbia University Press for NBER.

Kokkinen, Arto 2013 (ilmestyy). Koulutuksen ja talouskasvun välisestä yhteydestä Suomessa 1900-luvun alkupuolelta 2000-luvun alkuun. Teoksessa: Matti Peltonen ym. (toim.) Suomen talous 1960–2010. Helsinki: Gaudeamus.

Kokkinen, Arto 2012. On Finland's Economic Growth and Convergence with Sweden and the EU15 in the 20th Century. Tutkimuksia 258. Helsinki: Tilastokeskus. http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/978-952-244-334-2.pdf .

Kokkinen, Arto 2011. Human capital and economic growth – about feasibility to treat human capital as an asset. United Nations, Economic and Social Council, Economic Commission for Europe, Paper Prepared for the Conference of European Statisticians, Fifty-ninth plenary session, Geneva, 14–16 June 2011. http://www.unece.org/fileadmin/DAM/stats/documents/ece/ces/2011/25.e.pdf .

Kokkinen, Arto 2010. Assessing Human Capital in the National Accounts – Is there a Feedback to Theory. Paper Prepared for the 31st General Conference of the International Association for Research in Income and Wealth (IARIW), Session 8C, August 22–28, 2010, St. Gallen, Switzerland. http://www.iariw.org/papers/2010/8cKokkinen.pdf .

Kokkinen, Arto 2008. Human Capital and Finland's Economic Growth in 1910–2000 – Assessing Human Capital Accumulation by Education inside the National Accounts Framework. Paper Prepared for the 30th General Conference of The International Association for Research in Income and Wealth, Poster Session I: National Accounts Issues, August 24-30, 2008 Portoroz, Slovenia. http://www.iariw.org/c2008.asp.

Kokkinen, Arto & Jalava, Jukka & Hjerppe, Riitta & Hannikainen, Matti 2007. Catching up in Europe: Finland's Convergence with Sweden and the EU15. Scandinavian Economic History Review 55:2.

Lau, L. J. & Jamison, D. T. & Louat, F. F. 1991. Education and Productivity in Developing Countries: An Aggregate Production Function Approach. Policy Research Working Paper 612. World Bank.

Levine, R. & Renelt, D. 1992. A Sensitivity Analysis of Cross-Country Growth Regressions. American Economic Review 82.

Mankiw, N. Gregory & Romer, David, & Weil, David N. 1992. A Contribution to the Empirics of Economic Growth, Quarterly Journal of Economics vol. 107, 1992:2.

Mitchell, B.R. 2007. International historical statistics, Europe 1750–2005. Sixth edition, MacMillan Publishers Ltd.

Nelson, Richard R. & Phelps, Edmund 1966. Investment in Humans, Technological Diffusion, and Economic Growth. American Economic Review 56, 2 (May).

Nelson, Richard R. & Phelps, Edmund 2000, 2003, 2006, 2009. Programme for International Student Assessment (PISA). PISA Studies 2000, 2003, 2006, 2009. Paris: OECD. http://www.oecd.org/pisa/.

Rebelo, Sergio 1991. Long-Run Policy Analysis and Long-Run Growth. Journal of Political Economy 99:3.

Romer, Paul M. 1986. Increasing Returns and Long-Run Growth. Journal of Political Economy 94, 1986:5.

Schultz, Theodore W. 1961. Investment In Human Capital. The American Review of Economics. Vol. LI, March 1961, Number one.

SNA93 (1993) The Inter-Secretariat Working Group on National Accounts. System of National Accounts 1993. Commission of the European Communities-Eurostat, International Monetary Fund, OECD, United Nations, Brussels/Luxembourg, New York, Paris, Washington D.C.

SNA2008 (2009). The Inter-Secretariat Working Group on National Accounts. System of National Accounts 2008. Commission of the European Communities-Eurostat, International Monetary Fund, OECD, United Nations, Brussels/Luxembourg, New York, Paris, Washington D.C.

Soto, Marcelo 2012. Education database. http://soto.iae-csic.org/Publications.htm.

Soto, Marcelo & Cohen, Daniel 2007. Growth and human capital: Good data, good results. Journal of Economic Growth. 12(1).

Truong, Công N. & Tran-Nam, Binh 2007. Endogenous Growth and Publicly Funded Knowledge Accumulation. Review of Development Economics 11(2).

Vattula, Kaarina (toim.) 1983. Suomen taloushistoria 3. Historiallinen tilasto. Helsinki: Tammi.

_______

1  Tästä aiheesta julkaistaan pidempi artikkeli valmisteilla olevassa kirjassa: Matti Peltonen ym. (toim.) Suomi teollistumisen jälkeen 1960–2010. Gaudeamus 2013.
2  Tarkasti ottaen ajassa vertailukelpoisilla koulutuksen kulutusmenojen volyymilla.
3  Tarkemmin sanottuna yhteisintegroituneen vektoriautoregressiivisen mallin avulla.
4  Kuten korottaa luonnollisen logaritmin kantaluku e:n potenssiin, ks. keskustelu Kokkinen 2010, 11–12.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 11.3.2013