Subjektiivisen hyvinvoinnin mittaamiseen liittyy epävarmuustekijöitä ja tulkinnallisuutta
- Subjektiivisen hyvinvoinnin sisältö
- Subjektiivisiin hyvinvointikysymyksiin vastaaminen
- Merkityksellinen elämä on monitulkintainen kysymys
- Vastaajan käsitykset ja käytetty vastausskaala vaikuttavat vastauksiin
- Maidenväliset vertailut edellyttävät tiedonkeruumenetelmien harmonisointia
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Subjektiivisiin hyvinvointikysymyksiin vastaaminen
Kognitiiviset haastattelut ovat menetelmä, jolla tutkitaan kysymis-vastaamisprosessia. Vastaajan oletetaan suorittavan tiettyjä kognitiivisia tehtäviä vastaamisen aikana, kuten kysymyksen ymmärtäminen ja tulkinta, muistaminen ja arviointi, vastauksen muotoileminen ja varsinainen vastaaminen (Sudman ym. 1996). Keväällä 2012 tehdyissä testauksissa keskityttiin erityisesti kysymysten ymmärtämiseen, vastausten muotoilemiseen ja vastaamiseen. Testauksessa haastateltiin 18 väestötietojärjestelmästä valittua tutkimushenkilöä. Miehiä ja naisia oli yhtä paljon ja he edustivat melko tasaisesti eri sosioekonomisia ryhmiä (tarkka tutkimusseloste Kallio-Peltoniemi 2012a). Testaukset toteutettiin siten, että ensin käytiin lomake läpi normaalin haastattelun tavoin, minkä jälkeen palattiin alkuun ja kysymyksiä käsiteltiin takautuvaa ääneenajattelumenetelmää käyttäen (Willis 1994).
Yleisesti ottaen vastaajien oli suhteellisen helppo vastata kysymyksiin intuitiivisesti. Joiltain osin vastaajat ymmärsivät kysymyksissä käytetyt käsitteet eri tavoin kuin ne oli määritelty Eurostatin muuttujakuvauksissa. Lisäksi 0−10-vastausskaalan tulkinta vaihteli vastaajien välillä ja saman vastaajan kohdalla kysymysten välillä. Osa vastaajista kertoi ajatelleensa vastatessaan kouluasteikkoa (4−10), osa käytti koko asteikkoa (0−10). Jotkut vastaajat kuvasivat myös psykologisia tai yksilöllisiä tekijöitä, jotka vaikuttivat heidän vastaamiseensa (vrt. Schwartz & Strack 1999).
Mitä konkreettisempi kysymys on, sitä helpompi vastaajan on käyttää asteikon yläpäässä olevaa arvoa, mikäli vastaaja koki olevansa asiantilaan tyytyväinen. Vastaaja voi olla esimerkiksi asuntoonsa tyytyväinen "täyden kympin" arvoisesti, mutta elämäntyytyväisyyden korkein arvosana nousee harvoin näin korkealle. Jos elämänsä arvottaa korkeimmalla arvosanalla, ei sen jälkeen ole enää mitään tavoiteltavaa.
Sit täytyy olla sellanen, todella lennokas olo siitä kysymyksestä, et vois antaa täydet pisteet. Aina pitää olla semmonen vara, että pystyy korottaa jotenki. Vaikee kuvitella, sen täytys olla sit ihan ideaalitilanne, että vois antaa sen suurimman arvosanan. − − Jos se ois semmonen tilanne, et sitte ei vois toivoo enää mitään muuta siihen päälle, ja se on mun mielestä aika vaikee, kuvitella, semmonen tilanne, mihin ei vois mitään lisätä. Että tässä tää nyt on, ja tähän ei mitään oo enää saavutettavissa. (Mies, 35 v.)
Ei, semmost ei oo [tilannetta, jolloin vastaisi 10]. Sillon se on taantumuksellista [nauraa]. Se on vähän niin kun onnellisuuskin, ettei voi olla onnellinen, kun hetkittäin vaan. Jos on koko ajan onnellinen, niin se ei oo todellisuutta. (Mies, 50 v.)
Päivitetty 11.3.2013