Euromaat eivät ole toipuneet talouskriisistä

  1. Talouskriisi kurittanut eniten Eurooppaa
  2. Kotitalouksien oikaistu tulo elintason mittarina
  3. Tulot kehittyneet suotuisammin kuin tuotanto
  4. Islannin ja Kreikan elintaso aleni ennätysmäisesti
  5. Tuotanto ja tulot eivät aina kulje käsi kädessä

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Tuotanto ja tulot eivät aina kulje käsi kädessä

Useimmissa maissa tuotanto ja kansalaisten tulot ovat kehittyneet suunnilleen samaa tahtia. Mutta on myös maita, joissa kansalaisten tulot ovat pudonneet enemmän kuin kansantuote, selvimmät esimerkit ovat Islanti ja Kreikka.

Toisin päinkin on tapahtunut: kansalaisten tulot ovat kehittyneet suotuisammin kuin tuotanto. Näitä maita ovat Pohjoismaat, Britannia ja Irlanti. Norjassa kansalaisten reaalitulot kasvoivat vuosina 2007–2011 yli 3 prosenttia vuodessa, vaikka kansantuote polki paikallaan. Suomessa reaalitulot kehittyivät samoina vuosina 2 prosenttia vuodessa suotuisammin kuin kansantuote. Nähtäväksi jää, miten pitkään tilanne jatkuu. Tuotannon supistuminen tai hidas kasvu heijastuvat väistämättä ennen pitkää kansalaisten tuloihin.

Euron käyttöönotto on tuonut omat ongelmansa. Monissa maissa korkotaso aleni huomattavasti, mikä johti luottoekspansioon. Siitä puolestaan seurasi liiallinen yksityinen velkaantuminen. Seurauksena oli Espanjan ja Irlannin kaltaisia kiinteistökuplia. Myös useimpien euromaiden julkiset taloudet olivat alijäämäisiä, mutta julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvoi ennen kriisiä merkittävästi vain Portugalissa.

Euromaiden keskinäiset erot ovat liian suuret, jotta yhteinen valuutta toimisi kunnolla. Eri maiden kilpailukyky on kehittynyt hyvin eri tavalla. Sen seurauksena erityisesti Saksan vaihtotaseen ylijäämä on kasvanut euroaikana huomattavasti. Tämä on tapahtunut muiden euromaiden, erityisesti Etelä-Euroopan maiden kustannuksella. Julkisuudessa huomio on keskittynyt kriisimaiden vaihtotaseiden alijäämiin, mutta yhteisvaluutan sisällä myös jonkin maan ylijäämä on yhtälailla koko alueen ongelma.

Euroalueella harjoitettiin kriisin alkuvaiheessa elvyttävää talouspolitiikkaa ainakin velkaelvytyksen muodossa. Vuoden 2010 vaiheilla linja muuttui, ja huomio kiinnittyi julkiseen velkaan ja alijäämiin. Siirryttiin julkisten menojen leikkaamiseen paikoin rajustikin. Kun kaikkialla leikataan yhtä aikaa kysyntää, tuotanto kärsii väistämättä. Seurauksena on ollut jonkinasteinen kaksoistaantuma.

Yleisesti myönnetään, että eurossa on rakenteellisia ongelmia. Yhteinen valuutta edellyttäisi yhtenäisempää talousaluetta, yhtenäisempää talouspolitiikkaa sekä mahdollisesti tulonsiirtounionia ja yhteisvastuuta veloista. Toinen vaihtoehto lienee euroalueen hajoaminen kahteen tai useampaan osaan, joilla on oma valuutta – myös tämä vaihtoehto voisi menestyä alkuvaikeuksien jälkeen. Euron ulkopuolelle jääneiden maiden kokemus osoittaa, että valinta on ollut taloudellisesti järkevä, vaikka nämä maat ovatkin monin tavoin kiinteästi sidoksissa euroalueeseen.

 


Talouskriisin avainkäsitteet

Rahoitus- eli finanssikriisillä
tarkoitetaan rahoitusmarkkinoilla vallitsevaa luottamuspulaa: pankit ja yritykset eivät luota toistensa kykyyn maksaa velkansa takaisin. Siitä seuraa luottolama, minkä takia investointeja ei käynnistetä ja yrityksiä menee konkurssiin. Suomessa ei ole ollut varsinaista rahoituskriisiä, mutta Suomikin on kärsinyt muiden maiden rahoituskriisien seurauksista viennin supistumisen takia. Rahoituskriisillä voidaan tarkoittaa myös yksinkertaisesti sitä, että menot ylittävät tulot.

Pankkikriisi
viittaa pankkien taloudellisiin ongelmiin. Ne syntyvät yleensä siitä, että velalliset eivät pysty maksamaan velkojaan ja pankeille syntyy luottotappioita. Usein syynä on liian riskipitoinen luotonanto. Valtiot ovat pelastaneet sellaisia pankkeja, joiden katsotaan olevan "liian suuria kaatumaan", koska niiden konkurssi johtaisi arvaamattomiin kerrannaisvaikutuksiin.

Eurokriisi
viittaa erityisesti euromaiden talouksien ongelmiin, joiden katsotaan osittain aiheutuneen yhteisen eurovaluutan käytöstä. Eurovaluutta ei ole ainakaan toistaiseksi ollut kriisissä siinä mielessä, että sen arvo (valuuttakurssi) esimerkiksi suhteessa dollariin olisi romahtanut, vaikka se on heikentynyt tiettyinä aikoina.

Velkakriisi
viittaa erityisesti julkisen sektorin liialliseen velkaantumiseen. Myös yksityinen sektori (yritykset, pankit ja kotitaloudet) on velkaantunut, yleensä enemmänkin kuin julkinen sektori. Yksityistä velkaa on myös siirretty julkiselle sektorille esimerkiksi Irlannissa, jossa valtio on ottanut kriisipankkien velat vastuulleen.

Talouskriisi
on talouden toiminnan ongelmiin viittaava yleiskäsite. Edellä mainitut kriisit ovat talouskriisin ilmentymiä.

Humanitaarinen kriisi
viittaa suurten väestöryhmien elintason huomattavaan laskuun, minkä seurauksena elinolot kurjistuvat: työttömyys lisääntyy, terveydenhoito ei toimi, aliravitsemus lisääntyy, asunnottomuus yleistyy, rikollisuus kasvaa, itsemurhat lisääntyvät.

 

Lähteitä:

Eurostat 2013. Real GDP growth rate – volume. http://pxweb2.stat.fi/Database/Eurostat/kan/kan_fi.asp. (Viittauspäivä 29.1.2013.)

Krugman, Paul 2012. Lopettakaa tämä lama nyt! Helsinki: Helsingin Sanomat.

OECD 2013a. National Accounts at a Glance. http://www.oecd.org/statistics. (Viittauspäivä 29.1.2013.)

OECD 2013b. Real gross domestic product. http://www.oecd.org/statistics. (Viittauspäivä 29.1.2013.)

Statistics Iceland. www.statice.is. (Viittauspäivä 29.1.2013.)

Tervala, Juha 2012a. Euroalueen talouskriisin syyt. Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/2012.

Tervala, Juha 2012b. Euroalueen velkakriisi ja talouspolitiikka. Kansantaloudellinen aikakauskirja 4/2012.

YK 2013. GDP by Type of Expenditure at constant (2005) prices. http://data.un.org/Explorer.aspx?d=SNAAMA. (Viittauspäivä 29.1.2013.)

 

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 13.3.2013