Julkaistu: 3.6.2013

Mökkeilystä vastapainoa arjen asumiselle

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Arja Tiihonen on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2013.

Asumisen tiivistyessä ja elämänrytmin kiihtyessä monet kaipaavat luonnon läheisyyteen ja maaseudun rauhaan. Vaikka vapaa-ajanviettomahdollisuudet ovat elintason myötä monipuolistuneet, on mökkeily edelleen suosittu lomanviettotapa. Mökkeily tuo vaihtelua arkielämään. Mökkimatka, mökkiympäristön maisema sekä luonnon tarjoamat virkistys- ja harrastusmahdollisuudet ovat tärkeää vastapainoa arjen asumiselle.

Kaikki eivät voi asua järven tai meren rannalla, mutta vähintään kesämökillä on päästävä veden äärelle. Yli neljä viidesosaa mökeistä sijaitsee rannalla tai rannan läheisyydessä (Nieminen 2009). Suomen noin puolesta miljoonasta kesämökistä runsas puolet on eteläisessä tai läntisessä Suomessa. Kaikkein eniten – noin 48 000 – kesämökkejä on Varsinais-Suomessa. Myös Etelä-Savossa, Pirkanmaalla ja Uudellamaalla on yli 40 000 mökkiä (kuvio 1). Maakunnista juuri Varsinais-Suomessa on eniten merellistä rantaviivaa.

Kuvio 1. Kesämökkien määrä maakunnittain vuonna 2011.

Lähde: Tilastokeskus. Rakennukset ja kesämökit 2011.

Etelä-Savossa puolestaan on eniten järviä suhteessa maapinta-alaan. Lappi on kokonaispinta-alaltaan Suomen suurin maakunta, jossa on eniten rantaviivaa (Saaristoasiain neuvottelukunta 2012). Lapin mökkimääriä kasvattavat myös monet hiihtokeskukset.

Tutkimusten mukaan suosituimmilla rannikko- ja järviseuduilla, erityisesti Keski-Hämeessä, Suur-Saimaalla, Lounais-Savossa, lounaisrannikolla ja Saaristomerellä, rannat on paikoin jo täyteen rakennetut (mm. Pitkänen 2011). Mereen ulottuva rantaviiva on Suomessa varsin pitkä, mikä on tehnyt mahdolliseksi runsaan rantarakentamisen niemille, lahdille ja saariin. Suhteellisen hyvin saavutettavissa olevat, rakentamiseen parhaiten soveltuvat meren rannat on käytännössä jo lähes rakennettu. Jäljelle jääneet vapaat rannat ovat vaikeasti saavutettavissa olevilla saarilla ja vaikeasti rakennettavissa olevilla alueilla. (Laurila ym. 2008.)

Tarkastelen tässä artikkelissa mökkien sijaintia, mökkeilyn yleisyyttä ja mökkien käyttöä vakituiseen asumiseen. Keskityn pääasiassa vain varsinaisesti vapaa-ajan asuinrakennuksiksi rakennettuihin kesämökkeihin. Mökkeillä voi monella muullakin tavalla. Monet ottavat vanhan kotitilansa, vanhempien tai isovanhempien tyhjäksi jääneen asunnon vapaa-ajan käyttöön. Mökkeillä voi myös sukulaisten tai tuttavien mökeillä tai esimerkiksi vuokramökillä. Tällä tavalla laskettuna mökkeilijöiden määrä kasvaa moninkertaiseksi verrattuna vain omalla vapaa-ajanasunnolla aikaansa viettäviin. Pelkästään varsinaisilla kesämökeillä on tutkimusten mukaan noin kaksi miljoonaa käyttäjää, ja tämän lisäksi mökkeilijöihin voidaan laskea mm. vuokramökin käyttäjät sekä tyhjiksi jääneiden asuntojen käyttäjät. (Nieminen 2009; Saaristoasiain neuvottelukunta 2012.)

Kuntaliitokset ovat muuttaneet suosittujen mökkikuntien järjestystä

Vuonna 2011 Suomen suosituin mökkikunta oli Parainen, jossa oli 8 425 kesämökkiä. Kuntaliitokset ovat muuttaneet suosituimpien mökkikuntien järjestystä. Kun Ristiina ja Suomenniemi yhdistyivät Mikkeliin vuoden 2013 alussa, Mikkelin mökkimäärä lisääntyi yli 10 000:een mökkiin. Myös Kuopiossa on enemmän mökkejä kuin Paraisilla, kun vuoden 2013 kuntaliitos Nilsiän kanssa otetaan huomioon. Kuntaliitosten myötä mökkivaltaisimpien kuntien listalle nousevat myös Lohja ja Savonlinna. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Kunnat, joissa oli eniten kesämökkejä 31.12.2011.

Kuntajako 1.1.2013 Kesämökkien määrä 2011
Mikkeli 10195
Kuopio 8684
Parainen 8425
Lohja 8311
Savonlinna 8050
Hämeenlinna 7731
Kouvola 7669
Salo 7116
Kuusamo 6518
Raasepori 6366
Mäntyharju 4738
Kemiönsaari 4618

Lähde: Tilastokeskus. Rakennukset ja kesämökit

Kuntien yhdistymisen seurauksena monien kaupunkien mökkimäärät kuvaavat enemmänkin seudullisen kesäasutuksen määrää kuin itse kaupunkialueen mökkejä. Perinteinen mökkikunta Mäntyharju on kesämökkien lukumäärällä mitattuna yhdennellätoista sijalla. Mäntyharjussa oli noin 4 700 kesämökkiä vuoden 2011 lopussa. (Taulukko 1.) Paraisten, Mäntyharjun ja Kemiönsaaren kuntien elinvoimaisuudelle mökkiläisillä on suhteellisen suuri merkitys, sillä näissä kunnissa on kesämökkejä enemmän kuin vakinaisesti asuttuja asuntoja.

Sivun alkuun

Pienikin mökkimatka irrottaa arjesta

Varsin pienenkin välimatkan päässä oleva mökki tuo vaihtelua arkielämään. Monet kesämökit sijaitsevat suhteellisen lähellä vakituista asuinpaikkaa. Suurin osa, lähes 60 prosenttia, mökeistä sijaitsee tunnin ajomatkan päässä kotoa. Alle 50 kilometrin mökkimatka on lähes puolella mökkiläisistä, ja noin kolmasosalla mökkimatka ylittää 100 kilometriä. Tätä pidempi, yli 200 kilometrin yhdensuuntainen mökkimatka, on 17 prosentilla mökkiläisistä (Nieminen 2009).

Vuonna 2011 noin kolmasosa mökinomistajista omisti kesämökin kotikunnassaan, ja oman maakuntansa alueella mökin omisti 66 prosenttia kaikista mökin omistajista. Kainuun, Ahvenanmaan, Lapin ja Pohjois-Karjalan mökinomistajista yli 90 prosenttia omisti mökin asuinmaakunnassaan. Sen sijaan uusimaalaisten omistajien mökit sijaitsivat pääosin muualla kuin asuinmaakunnassa, vain 30 prosenttia uusimaalaisten omistamista mökeistä sijaitsi Uudellamaalla. Suurin osa Uudenmaan mökinomistajista on yli 50-vuotiaita, muualta maasta Uudellemaalle muuttaneita. Monet kesämökit on rakennettu perintömaille tai ne on hankittu muuten tutuista kotiseutumaisemista (Pitkänen 2011).

Uusimaalaiset suuntaavat mökkimatkansa tyypillisimmillään Etelä-Savoon, Varsinais-Suomeen sekä Kanta- ja Päijät-Hämeeseen. Oman maakunnan ulkopuolella sijaitsevista uusimaalaisten mökeistä yli puolet on näissä maakunnissa. Uudenmaan suuren väestömäärän vuoksi uusimaalaiset ovat monissa muissakin maakunnissa yleisimpiä maakunnan ulkopuolelta tulevia mökinomistajia.

Sivun alkuun

Mökkirakentaminen on vähentynyt

Kesämökkirakentaminen on vähentynyt parin viime vuosikymmenen aikana. Nykyisin rakennetaan noin 3 000−4 000 uudisrakennusta vuodessa. Rakentamisen hiipumiseen on osasyynä taloudellisten suhdanteiden ohella myös tarjolla olevien mökkitonttien väheneminen ja kalleus. Vuonna 2012 rakentamattomista rantatonteista tehtiin Maanmittauslaitoksen mukaan vain runsaat tuhat kauppaa. Kaikkiaan ns. edustavia, markkinahintaisia, vapaa-ajan kiinteistökauppoja tehtiin vuonna 2012 noin 5 400. Edustavalla kiinteistökaupalla tarkoitetaan koko kiinteistön tai määräalan kauppaa, joka ei ole sukulaisten välinen, kaupassa ei ole pidätetty eläke- tai muita oikeuksia eikä luovutus sisällä irtaimistoa. Jos mukaan lasketaan myös sukulaisten välillä tapahtuneet kaupat ja kiinteistöomaisuuden vaihdot, niin loma-asumiseen liittyviä kiinteistökauppoja tehtiin kaikkiaan 10 500. (Maanmittauslaitos 2013.) Suurin osa vapaa-ajan kiinteistökaupoista on valmiiksi rakennettujen lomakiinteistöjen kauppoja.

Mökkien uudisrakentaminen voi kohdistua rakentamattomalle tontille, omalle tai peritylle maalle tai esimerkiksi jo valmiiksi rakennetulle mökkitontille. Viime vuosina uudisrakentaminen on ollut vilkkainta Etelä-Savossa ja Varsinais-Suomen maakunnassa, ja toisaalta myös Lapissa, osin hiihtokeskusten ansiosta. Näihin maakuntiin on 2000-luvulla rakennettu keskimäärin noin 400 vapaa-ajan asuinrakennusta vuosittain. Vuodesta 1990 kesämökkikanta on kasvanut eniten Etelä-Savon maakunnassa, jossa mökkejä oli 12 000 enemmän kuin vuonna 1990. Pienin muutos kesämökkikannassa on tapahtunut Keski-Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla, joissa mökkien määrä on lisääntynyt vuodesta 1990 runsaalla tuhannella mökillä.

Sivun alkuun

Mökkeilijän vakituinenkin asunto on usein pientalo

Mökkielämässä viehättää sen erilaisuus ja vastapaino arkielämälle. Lähes kaikki mökit sijaitsevat haja-asutusalueella ja monelle mökinomistajalle juuri luonnonläheisyys ja maaseudun rauha ovat tärkeitä. Mökkielämän luonnonläheisyys kaupunkimaisen elämäntavan vastapainona toteutuu myös maisemaa vaihtamalla. Kun mökki sijaitsee pääosin haja-asutusalueella, niin mökin omistajista 82 prosenttia asuu vakituisesti taajamassa.

Tyypillisin mökinomistaja ei useinkaan ole kerrostaloasumista pakeneva mökkeilijä, vaan tilavassa omakoti- tai paritalossa asuva henkilö. 58 prosenttia mökinomistajista asui pientaloissa vuonna 2011. Mökinomistajat asuivat pientalossa hieman useammin kuin suomalaiset yleensä. Sen sijaan pääkaupunkiseudulla asuvista mökinomistajista 56 prosenttia asui kerrostalossa. Tamperelaisista mökinomistajista 53 prosenttia, kuopiolaisista mökinomistajista 49 prosenttia ja oululaisista mökinomistajista 43 prosenttia asui kerrostalossa (Ouluun vuonna 2013 liitettyjä kuntia ei ole otettu huomioon).

Mökinomistajien vakituinen asuminen on keskimäärin tilavampaa kuin muiden. Mökinomistajien vakinaisen asunnon pinta-ala oli keskimäärin 103 neliötä, kun vastaavasti kaikkien vakinaisesti asuttujen asuntojen pinta-ala oli keskimäärin 81 neliötä. Pääkaupunkiseudulla asuinneliöitä on yleensä vähemmän kuin koko maassa keskimäärin. Pääkaupunkiseudulla asuvilla mökinomistajilla oli käytössään keskimäärin 95 asuinneliötä. Mökinomistajien vakinaisten asuntojen asuintilavuus vaihtelee suhteellisen paljon, sillä yksiöissä ja kaksioissa mökinomistajista asui noin joka viides.

Mökkielämän erilaisuus verrattuna vakituiseen asumiseen ilmenee osin myös tilan käytössä. Kaikkien kesämökkikäytössä olevien rakennusten neliöistä laskettu mediaani on 40 neliötä. Kesämökeistä puolet on siis pinta-alaltaan 40 neliötä tai sitä pienempiä (kuvio 2).

Kuvio 2. Kesämökit pinta-alan mukaan vuonna 2011. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Rakennukset ja kesämökit 2011.

Sivun alkuun

Vapaa-ajan asukkaasta vakituiseksi asukkaaksi

Moni saattaa haaveilla ympärivuotisesta asumisesta mökillä, mutta suhteellisen harva toteuttaa unelmansa käytännössä. Alun perin vapaa-ajan asunnoksi rakennettuja asuinrakennuksia on kuitenkin jonkin verran käytössä vakinaisina asuntoina. Rekistereissä tällaiset rakennukset ovat edelleen vapaa-ajan asuinrakennuksina. Rakennukset, joihin on tehty käyttötarkoituksen muutos varsinaiseksi asuinrakennukseksi, eivät sisälly tähän tarkasteluun. Vuoden 2011 lopussa kaikkiaan noin 13 000 vapaa-ajan asuinrakennusta oli ilmoitettu muuttoilmoituksella vakinaiseksi asunnoksi. Asutut vapaa-ajan asuinrakennukset luokitellaan Tilastokeskuksen rakennus- ja asuntokantaa kuvaavissa tilastoissa asuntokantaan, ei kesämökkeihin. Vakinaisesti asutuissa vapaa-ajan asuinrakennuksissa asui vuoden 2011 lopulla noin 24 000 henkilöä.

Vakinaisesti asuttuja vapaa-ajan asuinrakennuksia on eniten Uudellamaalla ja Lapissa, joskin lukumäärät ovat varsin pieniä. Uudellamaalla oli vuonna 2011 noin 1 600 asuttua vapaa-ajan asuinrakennusta ja Lapin maakunnassa 1 300. Todennäköisesti vapaa-ajan asunnoissa asuvat pitävät luonnon läheisyydestä samaan tapaan kuin muut kesämökin omistajat, sillä myös vakituisesti asutut vapaa-ajan asunnot sijaitsevat pääosin haja-asutusalueella.

Asuttujen vapaa-ajan asuntojen määrä on kasvanut suhteellisen hitaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2000 vapaa-ajan asunnoksi rakennettuja asuinrakennuksia oli vakinaisessa asuinkäytössä noin 10 000 ja niissä asui tuolloin noin 19 000 henkilöä. Viime vuosina asuttujen vapaa-ajan asuinrakennusten määrä on kasvanut 200–300 rakennuksella vuodessa.

Vaikka mökillä olo saattaa lisääntyä eläkkeelle pääsyn jälkeen, niin suhteellisen harva aikoo muuttaa mökille vakinaisesti asumaan. Vuoden 2009 kesämökkibarometrissä kysyttiin mökinomistajilta aikomusta muuttaa kesämökkikuntaan seuraavan kolmen vuoden aikana. Vastanneista vain kaksi prosenttia ilmoitti varmasti ja seitsemän prosenttia kertoi mahdollisesti muuttavansa mökkipaikkakunnalle (Nieminen 2009).

Viime vuosina uusia vapaa-ajan asuinrakennuksia on ilmoitettu vakinaiseksi asunnoksi yli sata vuodessa. Jo vapaa-ajan asuntoa rakennettaessa ajatuksena on voinut olla myös vakinainen tai pysyväisluonteinen asuminen mökkipaikkakunnalla. Ykkös- ja kakkosasunnon merkitys ja käyttö voivat vaihtua silloin, kun kaupunkiasunnosta tulee vain pistäytymispaikka tai välttämättömien asioiden hoitoon tarvittava asunto. (Aho ym. 2006.) Eri asia on sitten, kuinka moni vaihtaa vakinaisen osoitteensa mökkipaikkakunnalle. Toisaalta osalla vapaa-ajan asunnoissa asuvilla ei ole muuta vakinaista asuntoa kuin kesämökki.

Sivun alkuun

Vakituisesti asutut vapaa-ajan asuinrakennukset ovat suhteellisen tilavia

Kesämökkikäytössä oleviin rakennuksiin verrattuna asutut vapaa-ajan asuinrakennukset ovat suhteellisen tilavia. Kun kesämökkien keskikoko on 48 neliötä, niin vakinaisessa asuinkäytössä olevien vapaa-ajan asuinrakennusten keskikoko on 77 neliötä. Kaikkien vakinaisesti asuttujen asuntojen keskikoko on 81 neliötä. Henkilöä kohden lasketut neliöt ovat suurimmat vakinaisessa asuinkäytössä olevilla vapaa-ajan asunnoilla, joissa oli keskimäärin 42 neliötä henkilöä kohden. Pienimmät käytettävissä olevat asuinpinta-alat oli kesämökkikäytössä olevilla mökeillä, joissa omistajatalouksiin kuuluvilla henkilöillä on käytössään keskimäärin 26 mökkineliötä. Vakinaisesti asutuissa asunnoissa oli keskimäärin 39 neliötä henkilöä kohden vuonna 2011. (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Tilastotietoja vakinaisesta asumisesta ja vapaa-ajan asumisesta vuonna 2011.

Tiedot Vakinaisesti
asutut asunnot 		Kesämökit Asutut vapaa-
ajan asunnot
Taajamissa, % 86,4 4,9 14,9
Haja-asutusalueella, % 13,6 95,1 85,1
Mediaanipinta-ala, m2
(vapaa-ajan asunnoissa kerrosala) 74 40 69
Pinta-ala henkilöä kohden, m2 39,4 25,7 42,1
Rakennusvuosi, mediaani 1977 1976 1984
Asukkaiden keski-ikä 41 50 48
Asuntokunnan keskikoko 2,07 2,29 1,81
Yksinasuvia,% 41,2 19,9 46,7
Pariskuntia, ilman lapsia % 27,0 53,1 34,0

Lähde: Tilastokeskus. Rakennukset ja kesämökit

Vakinaisesti asutut vapaa-ajan asuinrakennukset ovat hieman uudempia kuin muu kesämökkikanta. Asutuista vapaa-ajan asuinrakennuksista puolet on rakennettu vuonna 1984 tai sen jälkeen (taulukko 2). Kesämökkikäytössä olevista vapaa-ajan asuinrakennuksista puolet on rakennettu vuoden vuonna 1976 tai sen jälkeen.

Vakinaisessa asuinkäytössä olevien vapaa-ajan asuntojen asukkaat poikkeavat jonkin verran muista mökkiasujista. Vakinaisissa mökkiasujissa on yksin asuvia suhteellisesti enemmän kuin niiden joukossa, joiden mökki on vain kesämökkikäytössä. Vajaa puolet (47 prosenttia) vakinaisista mökkiasujista on yksin asujia. Sen sijaan muista kesämökinomistajista joka viides asuu yksin. Vakinaisesti asutuissa vapaa-ajan asuinrakennuksissa asuu myös lapsiperheitä, mutta heitä on suhteellisesti vähemmän kuin muissa kesämökin käyttäjissä. (Taulukko 2.)

Mikäli kesämökille muutetaan pysyvästi asumaan, vastapaino arjen asumiselle pitää etsiä muualta − vai tarvitaanko tällöin enää vastapainoa arjen asumiselle? Mökkitutkimuksissa mökkeilyä on kuvattu paluuksi lapsuuden aurinkoisiin maisemiin tai muuten idylliseksi koettuun tilaan, jota halutaan vaalia. Kesämökki on monelle paikka, joka pysyy, vaikka vakinainen asunto vaihtuisi monta kertaa elämän aikana.

Rakennukset ja kesämökit -tilaston tiedot perustuvat Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän rekisteritietoihin. Kesämökeiksi luokitellaan kaikki rakennukset, joiden käyttötarkoitus vuoden viimeisenä päivänä on vapaa-ajan asuinrakennus (käyttötarkoitusluokka 041) tai rakennukset, jota ko. ajankohtana käytetään vapaa-ajan asumiseen. Kesämökkikantaan sisältyy noin 35 000 ns. mummonmökkiä, joiden rekisteritiedoissa on merkintä vapaa-ajan asumiskäytöstä. Vakinaisesti asutut vapaa-ajan asuinrakennukset ovat käyttötarkoitusluokan 041 rakennuksia, jotka on muuttoilmoituksella ilmoitettu vakinaiseksi asunnoksi. Vapaa-ajan asuinrakennusten uudistuotannon tiedot kuvaavat käyttötarkoitusluokan 041 rakennuksia.

Lähteet:

Aho, Seppo & Ilola, Heli 2006. Toinen koti maalla? Kakkosasuminen ja maaseudun tulevaisuus. http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/67426/TOINEN%20KOTI%20MAALLA,%20RAPORTTI,%20VERKKOVERSIO.pdf?sequence=1.

Laurila, Leena & Kalliola, Risto 2008. Rakennetut meren rannat 2005.

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=83462.

Maanmittauslaitos 2013. Kiinteistöjen kauppahintatilasto 2012. http://www.maanmittauslaitos.fi/sites/default/files/Kiinteist%C3%B6jen%20kauppahintatilasto_2012.pdf.

Nieminen, Markku 2009. Kesämökkibarometri 2009. http://www.tem.fi/files/22175/Mokkibaro08_raportti.pdf.

Pitkänen, Kati 2011. Mökkimaisema muutoksessa. Kulttuurimaantieteellinen näkökulma mökkeilyyn. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0605-2/urn_isbn_978-952-61-0605-2.pdf.

Saaristoasiain neuvottelukunta 2012. http://www.tem.fi/files/34248/TEMjul_30_2012_web.pdf.

Tilastokeskus 2011. Rakennukset ja kesämökit. http://tilastokeskus.fi/til/rakke/index.html.

Päivitetty 3.6.2013