Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Asumiskustannukset rasittavat pienituloisia

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Marie Reijo on erikoistutkija Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2013.

Asumiskustannukset ovat hyvin monien EU-maiden pienituloisten ongelma. Suomalaisia pienituloisia asumiskustannukset rasittavat keskimääräistä harvemmin.

Yleensä vuokra-asunnoissa ja velkaisissa omistusasunnoissa asuvilla kotitalouksilla on suuremmat asumiskustannukset kuin velattomissa omistusasunnoissa asuvilla. Maiden välisiin asumiskustannuseroihin vaikuttaa mm. mm. asuntokanta, velkaisuus ja asumisen tärkeys kotitalouksien kulutuksessa. Myös asumisen tukeminen vaikuttaa: asumistuet pienentävät asumismenoja ja luovat kohtuullisen asumistason edellytyksiä. Lisäksi asuntolainojen ehdoissa ja joustavuudessa on maakohtaisia eroja.

Tarkastelen artikkelissani pienituloisten asumismenoja EU-maissa sekä Norjassa ja Islannissa. Artikkeli on jatkoa edellisessä Hyvinvointikatsauksessa julkaistuun artikkeliini (Reijo 2013).

Suomessa asumiskustannusten osuus on pienempi kuin EU-maissa keskimäärin

EU-maiden kotitalouksien asumiskustannusten osuus käytettävissä olevista rahatuloista oli keskimäärin 22,5 prosenttia vuonna 2011 (kuvio 1). Tässä laskelmassa asumiskustannukset ovat nettomääräisiä. Asumiskustannuksiin luetaan kotitalouden varsinaisesta asunnostaan maksamat vuokrat, hoitovastikkeet, muut käyttömenot, asuntolainan korot ja kiinteistövero, mutta ei pääomamenoja kuten rahoitusvastikkeita ja asuntolainojen lyhennyksiä.

Kuvio 1. EU-maiden (sekä Islannin ja Norjan) pienituloisten ja kaikkien henkilöiden asumiskustannusten osuus käytettävissä olevista rahatuloista vuonna 2011. Prosenttia.*

Lähde: Eurostat 2013.

Asumiskustannukset ovat rahamääräisiä. Niihin ei ole sisällytetty laskennallisia kustannuseriä eli lähinnä omistusasunnon arvonmuutosta. Nettoasumiskustannuksissa ei ole mukana suoria kotitalouden joko tulonsiirtoina tai veroetuuksina saamia tukia. Suomessa asumistukia ovat yleinen asumistuki, eläkkeensaajien asumistuki ja opiskelijoiden asumislisä. Veroetuutena on Suomessa yhä käytössä asuntolainojen korkojen verovähennysetuus, joskin se alkoi pienentyä vuodesta 2012 alkaen. Asumiskustannusten tulo-osuuksia laskettaessa käytettävissä olevista rahatuloista on poistettu kotitalouden tulonsiirtoina saamat asumistuet. (Käytettävissä olevat rahatulot eivät sisällä myöskään laskennallisia eriä eli omistusasuntoon sidotun oman pääoman vaihtoehtotuottoa.) Tietoja asumiskustannusten tulo-osuuksista julkaistaan EU:n tulo- ja elinolotilastossa (EU-SILC).

Nettomääräiset asumiskustannukset ja niiden tulo-osuudet kuvaavat kotitalouksille aiheutuvaa asumiskustannusten rasitetta, joka asumistukien ansiosta muodostuu pienemmäksi kuin bruttoasumiskustannuksista ilman vähennettyjä tukia aiheutuva rasite. Tilastointikohteena ovat kotitalouden todella maksamat asumiskustannukset asumistukien vähentämisen jälkeen.

Tilastoinnissa ei oteta huomioon asumistukien mahdollista vaikutusta kotitalouksien asumisratkaisuihin ja asumiskulutukseen, tai asumisen hinnan määräytymiseen. Asumistukien on arvioitu lisäävän kotitalouksien asumiskulutusta ja nostavan esimerkiksi asumistukia saavan kotitalouden vuokra-asunnon vuokraa (mm. Kangasharju 2003; Lyytikäinen 2008). Empiiristen tutkimusten tulokset asumistukien vaikutuksista eivät ole kuitenkaan ole yksiselitteisiä (Kangasharju 2003). Tutkimusten yleisenä lähtökohtana on ollut, että asumistuet pienentävät kotitalouksien asumismenoja vain siltä osin, kun ne eivät välity asumisen hintaan.

Asumiskustannusten tulo-osuus vaihteli EU-maissa 11 prosentista 32 prosenttiin. Asumiskustannusten osuus tuloista oli pienin Kyproksessa, Maltassa ja Luxemburgissa. Alankomaissa, Isossa-Britanniassa, Saksassa ja etenkin Kreikassa ja Tanskassa asumiskustannusten osuus oli suuri. Suomessa kotitaloudet käyttivät asumiskustannuksiin käytettävissä olevista rahatuloistaan keskimäärin 17,5 prosenttia, mikä on vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa ja EU-maissa keskimäärin. Myös suomalaisten asumiskustannusten ostovoimakorjattu euromäärä kulutusyksikköä kohti, 390 euroa kuukaudessa, oli muita Pohjoismaita ja EU:n keskiarvoa pienempi. Esimerkiksi Ruotsissa asumiskustannukset olivat 480 euroa, ja Tanskassa selvästi Suomea korkeammat eli 760 euroa kulutusyksikköä kohti kuukaudessa. EU-maiden keskiarvo oli noin 460 euroa vuonna 2011. Euromääristä ei ole vähennetty tulonsiirtoina saatuja asumistukia.

Sivun alkuun

Pienituloisten asumismenojen osuus tuloista keskimääräistä suurempi

Pienituloiset saavat suuren osan tarveharkintaisesta asumistuesta, mutta siitä huolimatta pienituloisten asumiskustannusten tulo-osuus on selvästi keskimääräistä suurempi. Tämän vuoksi pienituloisten käytettävissä olevat rahatulot ovat suhteellisesti pienemmät kuin muilla asumiskustannusten maksamisen jälkeen.

EU-maiden pienituloisten asumiskustannusten osuus tuloista oli keskimäärin 41,2 prosenttia vuonna 2011. Pienituloisten asumiskustannukset olivat pienimmät – keskimäärin alle viidenneksen käytettävissä olevissa rahatuloista – Kyproksessa ja Maltassa vuonna 2011. Ne olivat suurimmat Kreikassa (58 %) ja Tanskassa (60 %).

Suomessa asumiskustannukset olivat noin kolmanneksen (33,4 %) pienituloisten käytettävissä olevista rahatuloista.

Muun muassa Espanjassa, Irlannissa, Luxemburgissa, Ruotsissa, Islannissa ja Norjassa pienituloisten asumiskustannusten tulo-osuus oli merkittävästi suurempi kuin väestöllä keskimäärin. Sen sijaan Alankomaissa, Bulgariassa, Romaniassa ja Unkarissa pienituloisten asumiskustannusten tulo-osuuden ero oli pienempi.

EU:n tulo- ja elinolotilastossa asumiskustannuksia pidetään merkittävänä rasitteena (housing cost burden), kun niiden osuus käytettävissä olevista rahatuloista on yli 40 prosenttia. Tällä mittarilla asumiskustannukset rasittavat useimmissa maissa alle 10 prosenttia väestöstä. Tanskassa 19,9 prosentilla ja Kreikassa 24,3 prosentilla kotitalousväestöstä asumiskulut ovat merkittävä rasite (kuvio 2). Suomessa sen sijaan vain 4,4 prosenttia kuului vuonna 2011 sellaisiin kotitalouksiin, joissa asumiskustannusten osuus tuloista oli yli 40 prosenttia.

Kuvio 2. Niiden EU-maiden (sekä Islannin ja Norjan) pienituloisten ja kaikkien henkilöiden osuus, joiden asumiskustannukset olivat merkittävä rasite vuonna 2011. Prosenttia.*

Lähde: Eurostat 2013.

Niin kutsutun Schwaben lain mukaan asumiskustannukset ovat suhteellisesti pienemmät hyvätuloisissa kotitalouksissa, vaikka ylemmissä tuloryhmissä asumistaso on keskimääräistä korkeampi. Sen vuoksi on itsestään selvää, että juuri pienituloisten joukossa asumiskustannukset on rasite useammin kuin suurituloisilla.

EU-maissa keskimäärin 38,5 prosenttia pienituloisista asui sellaisissa kotitalouksissa, joissa asumiskustannukset olivat merkittävä rasite vuonna 2011. Suomessa sen sijaan vain 15,5 prosenttia pienituloisista kuului vuonna 2011 kotitalouksiin, joissa asumiskustannukset olivat rasite. Isossa-Britanniassa, Saksassa, Islannissa ja Norjassa noin puolella, ja Kreikassa ja Tanskassa peräti yli kahdella kolmanneksella pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvista henkilöistä asumiskustannukset olivat merkittävä rasite.

Asumiskustannukset EU:n tulo- ja elinolotilastoissa
EU:n tulo- ja elinolotilastoissa (EU-SILC) asumistiedot tilastoidaan henkilöittäin kotitaloutta koskevan tiedon perusteella. Asumiskustannukset – kuten muutkin elinoloihin vaikuttavat asiat – koskettavat kaikkia kotitalouden jäseniä. Asumiskustannukset on painotettu kotitalouden jäsenmäärän mukaan, jolloin kaikkien kotitalouden jäsenten elinolot tulevat huomioon otetuiksi tiedoissa.

Sivun alkuun

Lähteet:

Eurostat 2013. EU-SILC-tietokanta (16.1.2013).

Kangasharju, Aki 2003. Maksaako Asumistuen saaja muita korkeampaa vuokraa? VATT-tutkimuksia 101. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus.

Lyytikäinen, Teemu 2008. Studies on the effects of property taxation, rent control and housing allowances. VATT-tutkimuksia 140. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus.

Reijo, Marie 2013. Selviytyminen asumismenoista on vaikeutunut EU-maiden kotitalouksissa. Hyvinvointikatsaus 1/2013.


Päivitetty 23.9.2013