Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Etnisyystiedon merkitys kasvaa maahanmuuton lisääntyessä

  1. Etninen ryhmä on tullut rodun ja heimon tilalle
  2. Kansainväliset suositukset ohjaavat etnisyyden tilastointia
  3. Kansainvälinen väestölaskentasuositus korostaa etnisyystiedon subjektiivisuutta
  4. Etnisyystietojen kerätään etenkin Pohjois-Amerikassa ja Itä-Euroopassa
  5. Suomessa ei laadita tilastoja etnisistä ryhmistä
  6. Suomessa kieli ja syntymämaa korvaavat etnisyystiedon puutetta
  7. Etnisistä ryhmistä tarvitaan enemmän tietoja Suomessakin
  8. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Suomessa ei laadita tilastoja etnisistä ryhmistä

Etnisyyttä koskevien tietojen kerääminen ja julkaiseminen on Suomessa sallittua. Etnisyystilastoja ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä, koska nykyisin väestötilastointi perustuu rekisteriaineistoihin.

Tilastokeskus tilastoi Suomessa asuvia henkilöitä kansalaisuuden, kielen ja syntymämaan mukaan. Henkilöitä voidaan tilastoida myös syntyperän mukaan, joka muiden Pohjoismaiden tapaan tarkoittaa henkilön vanhempien syntymämaata. Koska väestölaskenta tehdään rekistereiden pohjalta, ei Suomi voi tuottaa virallista tilastoa etnisistä ryhmistä.

Suomessa etnisyyttä kuvaavia tilastotietoja julkistettiin viimeksi vuoden 1970 väestölaskennassa. Silloin kerättiin tiedot romaneista, saamelaisista ja ruotsinkielisestä väestöstä. Vuonna 1970 henkilötunnus oli ensimmäistä kertaa käytössä väestölaskennassa, ja niiden avulla saatettiin yhdistää väestörekisterin tietoja romanien henkilötunnuksiin. Sosiaalihallitus keräsi laskentaa varten 5 097 romanin tunnukset. (Tilastokeskus 1974a; Paananen 2009.)

Romaniväestön määrästä on vain arvioita vuoden 1970 väestölaskennan jälkeen. Nykyisin useat lähteet mainitsevat romanien määräksi 10 000–12 000 (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009). Romanien tietojen kerääminen ei onnistu kielitiedon avulla, koska lähes kaikki romanit ovat väestörekisterissä suomen- tai ruotsinkielisiä.

Saamelaisalueella asuvia saamelaisia koskevat tiedot vuoden 1970 väestölaskennassa kerättiin haastattelemalla. Aineistoa kerättäessä tarkennettiin saamelaisen määritelmää. Laskennassa saamelaisena pidettiin henkilöä, jonka ensiksi oppima kieli oli saame. Tämän lisäksi saamelaisiksi luettiin ne, joiden vanhemmista tai isovanhemmista jollakin "on tai on ollut saamenkieli ensimmäisenä kielenään". Lisäksi tutkimuksessa hyväksyttiin saamelaisiksi joitakin "yleisen käsityksen mukaan saamelaisia henkilöitä", vaikka yksikään vanhemmista tai isovanhemmista ei ollut saamenkielinen. Näillä perusteilla saamelaisia oli vuonna 1970 kaikkiaan 3 936. (Tilastokeskus 1974b.)

Vuoden 2012 väestötilaston mukaan saamenkielisiä oli 1 900. Lisäksi tilastosta löytyy 880 sellaista henkilöä, joiden kieli ei ole saame, mutta heille löytyy tieto äidin tai isän saamenkielisyydestä. Joka tapauksessa pelkän kielitiedon käytöllä saamelaisia on vähemmän kuin vuonna 1970.

Ruotsinkielisestä väestöstä tilastoja tuotetaan nykyisin muiden tilastojulkistusten yhteydessä. Sen sijaan esimerkiksi tataareista ja juutalaisista ei ole erikseen julkaistu tilastoja. Vuoden 2011 lopulla juutalaisseurakunnissa oli 1 198 jäsentä.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 9.12.2013