Tutkimustieto auttaa parantamaan romanien elinoloja
- Terveyserojen sosioekonomiset syyt on tutkittava
- Terveys koetaan paremmaksi kuin objektiiviset mittarit kertovat
- Romanien eriarvoisen kohtelun juuret ovat syvällä historiassa
- Tasa-arvopolitiikka ei ole purrut romanien ongelmiin
- Romanipoliittisen ohjelman toteutumisen tueksi tarvitaan tietoa terveydestä ja hyvinvoinnista
- Osallisuutta ja kulttuurisensitiivisyyttä
- Romanien hyvinvointia on mahdollista edistää tutkimustulosten avulla
- Lähteet:
Koko dokumentti sivutettuna
Kirjoittajat: Anneli Weiste-Paakkanen on tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja Romanien hyvinvointikatsauksen suunnitteluhankkeen projektikoordinaattori. Asmo Palteisto on tutkimusassistentti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2013.
Romanien terveydestä, hyvinvoinnista ja palveluiden käytöstä on olemassa hyvin vähän tutkimustietoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suunnittelee romanien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen tekemistä. Romanit osallistuvat alusta saakka tutkimuksen tekoon, jotta sen avulla onnistutaan selvittämään romanien kannalta tärkeitä asioita.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suunnittelema romanien hyvinvoinnin tarkasteluhanke kuuluu Romanipoliittiseen ohjelmaan. Hankkeen tarkoituksena on selvittää romanien ja pääväestön välisiä sosioekonomisia terveyseroja ja niiden korjaamistarpeita. Suomen väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamiseksi on saatava tietoa myös romaniväestön terveydestä ja hyvinvoinnista.
Tässä artikkelissa kuvataan esitutkimushanketta, jonka avulla pyritään löytämään keinoja romanien oman näkökulman esille saamiseen ja eräisiin muihin hankkeen erityiskysymyksiin.
Terveyserojen sosioekonomiset syyt on tutkittava
Romanit erottuvat yhä muusta väestöstä paitsi omaleimaisen kulttuurisen perinteensä, myös keskimääräistä huonomman sosioekonomisen asemansa vuoksi. Romanit ovat eläneet suomalaisessa yhteiskunnassa puoli vuosituhatta, mutta yhteiskunta ei aina ole tarjonnut romaneille samoja mahdollisuuksia kuin valtaväestölle.
Romaniväestön keskimääräistä huonompi koulutus, köyhyys ja heikko työmarkkina-asema ovat aiheuttaneet runsasta sairastavuutta ja kuolleisuutta ja heikentäneet toimintakykyä. Myös huonot asunto-olosuhteet ja työn fyysinen kuormittavuus ovat saattaneet heikentää etenkin ikääntyneen romaniväestön terveyttä.
Romanien terveydenhoitoon ja ihmisruumiiseen liittyvä ajatusmaailma eroaa niin paljon valtakulttuurista, että terveys- ja sosiaalipalveluissa he eivät aina ole tulleet ymmärretyiksi, ja se on ollut omiaan kasvattamaan entisestään sosioekonomisia terveyseroja. Sosioekonominen asema ja eräät kulttuuriin liittyvät tekijät vaikuttavat myös elintapoihin, ja sekin saattaa kasvattaa terveyseroja. Hyvinvoinnin epätasa-arvoiseen jakautumiseen on mahdollista vaikuttaa selvittämällä erojen syitä.
Suomen romanivähemmistön pienuus, arviolta 10 000–12 000 henkeä, vaikuttaa siihen, että koko väestöä koskevien hyvinvointi- ja terveystutkimusten otoksiin ei saada kovin paljon romaniväestöä. Lisäksi etniseen ryhmään kuulumisen tulee aina perustua henkilön omaan ilmoitukseen (ks. Niemisen artikkeli tässä numerossa). Siksi romanien elinolotutkimus on tehtävä erikseen.
Terveys koetaan paremmaksi kuin objektiiviset mittarit kertovat
Ruotsissa tehty tutkimus (Hassler & Eklund 2012) osoitti, että Lounais-Ruotsin romaniväestön terveydentila on huonompi kuin koko väestöllä ja muilla kulttuurivähemmistöillä kuten saamelaisilla. Tutkijat arvelivat, että heikko terveystilanne johtuu yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä, työttömyydestä ja syrjinnästä, jotka saattavat myös altistaa epäterveellisille elämäntavoille. Romanit itse arvioivat haastattelussa terveytensä hyväksi.
Terveyden hyväksi kokeminen saattaa johtua yhteisöllisyyden suojaavista vaikutuksista. Romaniyhteisö on usein sosiaalisesti tiivis, ja läheisten tuki vaikuttaa myönteisesti koettuun terveyteen ja elämänlaatuun. Romanit pitävät itseään terveinä, kun tärkeät ihmissuhteet ovat kunnossa. Perheen ja suvun jäsenten väliset vahvat sosiaaliset siteet suojaavat vaikeuksissa. (Hassler & Eklund 2012; Viljanen ym. 2010.)
Romaniyhteisöissä yksilö on ensisijaisesti osa perhettään ja sukuaan, ja yhteisöllisyys koetaan usein myönteisenä voimavarana. Toisaalta romanit eivät helposti hakeudu hoitoon, sillä heidän käsityksensä mukaan ihminen on sairas vasta silloin, kun sairaus tai vamma vaikeuttaa kohtuuttomasti jokapäiväistä elämää. (Opetushallitus 2012.) Tämän vuoksi ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ei juuri tunneta, seulontoihin ei yleensä osallistuta ja koko väestölle suunnattuihin tutkimuksiin osallistuu vain harvoin romaneja.
Romanien eriarvoisen kohtelun juuret ovat syvällä historiassa
Kiertolaiselämä on tiettävästi ollut olennainen osa eurooppalaisten romanien elämää siitä asti, kun ensimmäiset romanit saapuivat Eurooppaan Pohjois-Intiasta 1000-luvulla (Fésüs ym. 2012). Suomessa tehtyjen kyselyjen mukaan romanit ovat pitkälle 1900-luvun puolelle asti yleensä olleet köyhiä ja asunnottomia. Romanit tekivät töitä esimerkiksi hevoskauppiaina, käsityöläisinä, renkeinä ja piikoina. Muistitiedon perusteella kiertävät romanit olivat kuitenkin pääasiassa sekatyöläisiä; he tekivät töitä tarpeen mukaan ja joutuivat ajoittain myös kerjäämään.
Suomessa liikkuvaa elämäntapaa on pidetty ainakin 1800-luvulta asti moraalittomana. 1800-luvun lopulla "mustalaiskysymys" tuli modernisaation ja yhteiskunnan rakennemuutoksen yhteydessä keskustelun kohteeksi. Kansallisen identiteetin rakentamiskaudella romanit eivät sopineet fennomaanien käsitykseen yhtenäisestä suomalaisesta kansasta. Romanien elämäntapoihin pyrittiin vaikuttamaan muun muassa irtolaislailla, ja romanilapsia assimiloitiin valtakulttuuriin koulutuksen ja sosiaalihuollon keinoin. (Tervonen 2012.)
Vuonna 1943 eduskunta hyväksyi erikoistyöleirilain, joka käytännössä tarkoitti romanien pakkotyöleirejä (Pulma 2012). Toisen maailmansodan jälkeisen kiihtyvän teollistumisen seurauksena romanien elämäntapa joutui äkillisten muutosten kouriin, kun perinteiset elinkeinot eivät enää kannattaneet. Seuraavina vuosikymmeninä suuri osa romaneista – erityisesti Karjalan siirtoväestä – joutui huonokuntoisiin asuntoihin ja telttakyliin suurten kaupunkien lähettyville. Romaneihin kohdistuvan syrjinnän ja ennakkoluulojen vuoksi he joutuivat hyvin epäedulliseen asemaan uusilla työ- ja asuntomarkkinoilla. Kaupungistumisen seurauksena monet romanit jäivät työttömiksi satunnaisten tulojen ja sosiaaliturvan varaan. (Tervonen 2012.)
Tasa-arvopolitiikka ei ole purrut romanien ongelmiin
1970-luvulta lähtien Suomessa on toteutettu sosiaaliseen tasa-arvoon tähtäävää politiikkaa. Universaalisuuspolitiikan seurauksena romanit käyttävät muun väestön tapaan julkisia palveluja kuten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja kunnallisia vuokra-asuntoja. Keski- ja Kaakkois-Euroopan maissa tilanne on hyvin toisenlainen, sillä romaneilta puuttuvat välttämättömät perushyödykkeet kuten sähkö, puhdas vesi, sanitaatio, äitien neuvolapalvelut, rokotukset ja lasten peruskoulu.
Useissa eurooppalaisissa tutkimuksissa on todettu, että romanien yleinen terveydentila on keskimääräistä huonompi. Lisäksi romanien elinajan odote ja äiti-lapsiterveys ovat huonompia kuin koko väestöllä. Kaakkois- ja Keski-Euroopan romanien tapauksessa syyksi on arveltu alhaista koulutustasoa, korkeaa työttömyyttä, köyhyyttä ja heikkoja asunto-oloja (Kolarcik ym. 2009), romaniyhteisöjen keskittymistä heikosta taloustilanteesta ja puutteellisesta infrastruktuurista kärsiville alueille (Fésüs ym. 2012) ja asumista epävirallisilla leiriytymisalueilla (Parry ym. 2007). Romanien ongelmat ovat hyvin monisyisiä, eikä heidän terveyttä ja hyvinvointia koskevia ongelmiaan voi käsitellä ottamatta huomioon syrjintää, työttömyyttä ja heikkoja elinolosuhteita (Fésüs ym. 2012).
Useissa Euroopan maissa romanit muodostavat muun yhteiskunnan ulkopuolelle suljetun ja syrjityn vähemmistön, vaikka heillä on virallisen vähemmistön status (Van Cleemput ym. 2007). Monissa Euroopan maissa romanien elinolosuhteita tutkitaan esimerkiksi poverty mapping -menetelmällä eli tutkimus rajataan romanien asuttamalle alueelle.
Suomen tilanne on eurooppalaisittain siinäkin suhteessa erityislaatuinen, että romanit ovat aktiivisia romanipolitiikan toimijoita.
Romanipoliittisen ohjelman toteutumisen tueksi tarvitaan tietoa terveydestä ja hyvinvoinnista
Euroopan komissio on määritellyt romanipolitiikassaan neljä painopistettä: Ensinnäkin on turvattava asuntojen ja välttämättömien palveluiden saatavuus ja kavennettava eroa romaniväestön ja valtaväestön välillä asumiseen liittyvien julkisten palveluiden kuten veden, sähkön ja jätehuollon osalta. Toiseksi pyritään varmistamaan, että kaikki romanilapset suorittavat peruskoulun. Kolmanneksi romanien ja valtaväestön välistä eroa työllisyydessä halutaan kaventaa. Neljänneksi terveyden edistämisessä keskitytään lapsikuolleisuuden vähentämiseen, sillä romanien tilanne on erityisesti Keski- ja Kaakkois-Euroopassa hyvin heikko. (European Commission 2011).
Suomen romanipoliittisen ohjelman (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009) seurannassa on keskitytty myös edellä mainittujen painopistealueiden tilanteen parantamiseen. Suomessa romanien asumisen haasteet liittyvät pikemminkin asunnon saantiin kuin asumisen tasoon, ja niitä on ratkottu hankkeilla ja tutkimuksella (Törmä ym. 2012). Koulutuksen, erityisesti perusopetuksen, tilaa on parannettu yli kymmenen vuoden ajan jatkuneella kehittämistoiminnalla (Rajala ym. 2012). Opetushallitus tekee vuonna 2013 aikuisten romanien koulutuksen tilannekatsauksen. Romanien työllisyyden parantaminen on työvoimahallinnossa yhtenäistetty osaksi kaikille heikossa työmarkkina-asemassa oleville kohdennettuja toimenpiteitä.
Osallisuutta ja kulttuurisensitiivisyyttä
Perinteisten romanitapojen mukaan puhtautta ja likaa koskevat käsitykset ohjaavat sitä, mistä asioista on sopivaa puhua kenenkin seurassa. Ihmisruumiin toimintaan ja sukupuoliasioihin viittaavat asiat ovat tabuja, ja niiden ääneen lausumista tulee välttää tai käyttää kiertoilmaisuja (Granqvist & Viljanen 2002). Nämä asiat pyritään ottamaan huomioon romanien hyvinvointitutkimuksen suunnittelussa ja tiedottamisessa.
Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen kokemukset osoittavat, että terveystarkastukseen pääsy oli merkittävä kannustin tutkimukseen osallistumiselle (Castaneda ym. 2012). Romanien hyvinvointitutkimuksen suunnitteluvaiheen kuulemistilaisuuksissa on käynyt selväksi, että monelle ilmaiseen perusterveystarkastukseen pääsy on hyvä mahdollisuus saada tietoa omasta terveydentilastaan. Toisaalta ensi kuulemalta romaneille tehtävä "joukkotarkastus" aiheuttaa historiallisista syistä epäluuloa. Romaneja syrjiviä käytäntöjä ja lakeja on yleensä edeltänyt jonkinlainen tutkimus, ja esimerkiksi jo 1800-luvun lopussa romanipolitiikan tiukentamisen kannattajat korostivat tutkimuksen merkitystä (Tervonen 2012). Epäluulon taustalla on myös pelko siitä, että tulosten avulla romanivähemmistö voidaan leimata jonkin negatiivisen ominaisuuden mukaan.
Myös kognitiivisiin testeihin suhtaudutaan epäilyksellä, koska niiden tiedetään olevan kulttuurisidonnaisia ja koulutustaustasta riippuvaisia. Psykologeilla ja psykiatreilla tulisi olla romanikulttuurin ja romanikielen ilmaisun tuntemusta, jotta mittarien validiteettia voitaisiin arvioida. (Viljanen ym. 2010.) Vähemmistötutkijan eettinen vastuu ja tutkimukseen osallistuvia aktivoiva tutkimusote korostuvat – esimerkiksi Ruotsissa harjoitettiin 1930-luvulla romanien rotuopillista profilointia ja kallonmuotojen mittausta (Tervonen 2012). Kuulemistilaisuuksissa on selvinnyt myös se, että terveyserojen käsite on romanien keskuudessa usein ymmärretty tarkoittavan biologisia, dna:n määrittelemiä ominaisuuksia.
Romanien hyvinvointia on mahdollista edistää tutkimustulosten avulla
Romanien hyvinvointitutkimushankkeen ja sen esitutkimuksen avulla selvitetään mahdollisuuksia tehdä tutkimus noin tuhannen henkilön otoksella (ks. tietolaatikko). Vuoden 1970 väestölaskennassa tutkittiin myös romanien elinoloja (ks. Niemisen artikkeli tässä numerossa). Tutkimuksen tulokset olivat yksi syy siihen, että laadittiin laki mustalaisväestön asunto-olojen parantamiseksi (713/75). Se velvoitti kuntia järjestämään vuokra-asuntoja romaneille ja määräsi tähän tarkoitukseen varoja valtion budjetista. Laki oli voimassa vuosina 1976–1981 (Tanner 1986).
Romanien terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä tärkeimpiä ovat sosioekonominen asema sekä syrjintä ja ennakkoluulot. Hyväksi havaittu keino vähemmistön terveyden edistämisessä on rakenteellisen eriarvoisuuden vähentäminen työllisyyttä, koulutusta ja asumistasoa parantamalla. Tutkimustietoa tarvitaan myös valistuksen ja ennaltaehkäisevän terveydenhoidon palveluiden tasa-arvoisuuden lisäämiseen.
Lähteet:
Castaneda, Anu E. & Rask, Shadia & Koponen, Päivikki & Mölsä, Mulki & Koskinen, Seppo (toim.) 2012. Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi. Tutkimus venäläis-, somalialais- ja kurditaustaisista Suomessa. Raportti 61/2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
European Commission 2011. Communication from the Commission to the European Parliament, The Council, The European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions. An EU Framework for National Roma Integration Strategies up to 2020.
Fésüs, Gabriella & Östlin, Piroska & McKee, Martin & Ádány, Roza 2012. Policies to improve the health and well-being of Roma people. The European experience. Health Policy 105.
Granqvist, Kimmo & Viljanen, Anna-Mari 2002. Kielelliset tabut romani-identiteetin kuvaajana. Teoksessa: Sirkka Laihiala-Kankainen & Sari Pietikäinen & Hannele Dufva (toim.). Moniääninen Suomi. Soveltavan kielentutkimuksen laitos. Jyväskylän yliopisto.
Hassler, Sven & Eklund, Lena 2012. Sense of coherence and self-reported health among Roma people in Sweden. A pilot study. Department of Health and Culture. University West. Trollhättan. Int J Circumpolar Health 71.
Kolarcik, Peter & Madarasova-Gecková, Andrea & Orosova, Olga & Van Dijk, Jitse P. & Reijneveld, Sijmen A. 2009. To what extent does socioeconomic status explain differences in health between Roma and non- Roma adolescents in Slovakia? Sosial Science and Medicine 68.
Malin, Maili & Raisamo, Susanna 2011. Maahanmuuttajien elinolojen ja terveyden selvittämiseksi on tehtävä erillisiä tutkimuksia. Hyvinvointikatsaus 4/2011.
Opetushallitus 2012. Romani ja terveyspalvelut. Opas terveydenhuollon ammattilaisille. Oppaat ja käsikirjat 2012:6.
Parry, Glenys & Van Cleemput, Patrice & Peters, Jean & Walters, Stephen & Thomas, Kate & Cooper, Cindy 2007. Health status of Gypsies and Travellers in England. Epidemiol Community Health 61.
Pulma, Panu 2012. Sodan puristuksessa. Teoksessa: Panu Pulma (toim.). Suomen romanien historia. Helsinki: SKS.
Rajala, Susanna & Salonen, Minna & Blomerus, Satu & Nissilä, Leena 2012. Romanioppilaiden perusopetuksen tilannekatsaus 2010–2011 ja toimenpide-ehdotukset. Raportit ja selvitykset 2011:26. Opetushallitus.
Sepkowitz, Kent 2006. Health of the world's Roma population. The Lancet 367.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Suomen romanipoliittinen ohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:48.
Tanner, Riikka 1986. Mustalaisten asunto-olot. Selvitys puutteellisesti asuvista ja asunnottomista mustalaisista vuonna 1985. Sosiaalihallituksen raporttisarja 5/1986. Helsinki.
Tervonen, Miika 2012. Romanit ja suuri muutos. Teoksessa: Panu Pulma (toim.). Suomen romanien historia. Helsinki: SKS.
Törmä, Sinikka & Huotari, Kari & Tuokkola, Kati 2012. Romanien asuminen ja yhdenvertaisuus. Ympäristöministeriön raportteja 8/2012.
Van Cleemput, Patrice & Parry, Glenys & Thomas, Kate & Peters, Jean & Cooper, Cindy 2007. Health-related beliefs and experiences of Gypsies and Travellers: a qualitative study. Epidemiol Community Health 61.
Viljanen, Anna-Mari & Hagert, Terno & Blomerus, Satu 2010. Tasa-arvon harha: romanit suomalaisessa terveydenhuollossa. Teoksessa: Antti Pakaslahti & Matti O. Huttunen (toim.). Kulttuurit ja lääketiede. Duodecim. Helsinki.
Päivitetty 9.12.2013