EU:n maaseutuindikaattorien ja kaupunki-indikaattorien tiedonkeruut on yhdistetty
- Indikaattorit kattavat useita aihealueita
- Maaseutu- ja kaupunki-indikaattoreiden alueluokitukset on linkitetty toisiinsa
- Tietojen saatavuudessa ja vertailtavuudessa on puutteita
- Indikaattoreita käytetään EU:n aluepolitiikassa
- Tavoitteet on osittain saavutettu
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Tietojen saatavuudessa ja vertailtavuudessa on puutteita
Indikaattoreiden edellyttämiä tietoja ei ole saatavissa kattavasti kaikista maista eikä kaikilta aihealueilta. EU:n maaseutuindikaattorien tiedonkeruiden ongelmana on ollut otosaineistojen pieni otoskoko, joka ei aina riitä edes NUTS 3 -tason aluetarkkuuteen. Esimerkiksi EU:n työvoimatutkimuksen otoskoko on ollut 17 EU:n jäsenmaassa riittävä NUTS 3 -alueita varten, mutta 10 jäsenmaassa on päästy vain NUTS 2 -tasolle (Suomessa suuralueet).
Vuosina 2007−2008 toteutetulla EU:n kaupunki-indikaattorien tiedonkeruukierroksella useissa maissa yli neljäsosa keskuskaupunkien tiedoista oli sellaisia, joita ei ollut mahdollista tuottaa ollenkaan. Romaniassa peräti 60 prosenttia keskuskaupunkien tiedoista ei ollut saatavissa. Suomessa kymmenesosa keskuskaupunkien tiedoista oli sellaisia, joita ei ollut mahdollista tuottaa.
Myös eri maiden tilastoissa käytetyt luokitukset, määrittelyt ja menetelmät poikkeavat toisistaan, ja eroja on maiden sisälläkin. Esimerkiksi Britannia koostuu Englannin lisäksi kolmesta osittain itsehallinnollisesta alueesta: Pohjois-Irlanti, Skotlanti ja Wales. Joittenkin tilastojen laatimistavat poikkeavat toisistaan eri alueilla, ja joittenkin tilastojen tietoja ei ole saatavilla kaikilta alueilta. Saksan 16 osavaltiossa on kussakin oma tilastovirastonsa, joilla on omat tilastointikäytäntönsä. Sveitsin kantoneissa toimii kussakin oma aluetilastovirastonsa.
Eri maissa tietolähteet voivat olla hyvinkin erilaisia, ja tietojen estimointitarve vaihtelee aihealueittain ja maittain. Saman aihealueen tiedot kerätään toisissa maissa koko väestön kattavista hallinnollisista rekistereistä ja toisissa maissa otokseen pohjautuvilla tutkimuksilla4. Kaikilla kansallisilla tilastovirastoilla ei välttämättä ole edes mahdollisuutta käyttää julkisen hallinnon rekistereitä. EU:n tilastolain meneillään olevassa uudistamisessa pyritään siihen, että jäsenmaiden tilastovirastoilla olisi pääsy- ja käyttöoikeus julkisen hallinnon rekistereihin.
EU:n maaseutu- ja kaupunki-indikaattorihankkeiden yksi keskeinen tietolähde on lakisääteiset väestö- ja asuntolaskennat. Esimerkiksi Suomessa ja Tanskassa väestö- ja asuntotiedot saadaan vuosittain rekisterien kokonaisaineistoista, eikä tarvetta estimoinneille ole. Italiassa puolestaan kymmenen vuoden välein tehtävät kyselyihin pohjautuvat väestölaskennat ovat olleet ainoita väestötietojen lähteitä, ja vuosittaiset tiedot on pitänyt estimoida.
Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa myös koulutusta, tuloja, työmarkkinoita ja yrityksiä koskevat tiedot saadaan eri rekistereihin pohjautuvista kokonaisaineistoista (United Nations Economic Commission for Europe 2007). Rekisteripohjaiset tiedot soveltuvat erityisen hyvin pienempien alueiden kuten kaupunkien osa-alueiden tarkasteluihin.
Suurin osa EU-maista käyttää työmarkkinoita koskevien tietojen lähteenä otospohjaista EU:n työvoimatutkimusta. EU:n maaseutuindikaattoreita varten monissa maissa NUTS 2 -aluetason tiedot on pitänyt estimoida NUTS 3 -aluetasolle käyttämällä lisäinformaationa esimerkiksi väestölaskentojen tietoja, mikä on vaatinut lisäresursseja.
Vuosina 2007−2008 toteutetulla EU:n kaupunki-indikaattorien tiedonkeruukierroksella Espanjassa, Kyproksella, Saksassa, Sloveniassa, Slovakiassa ja Virossa yli viidesosa keskuskaupunkien tiedoista oli sellaisia, joitten tuottaminen vaati estimointia. Espanjassa lähes 70 prosenttia keskuskaupunkien tiedoista oli estimaatteja.
Jotta eri maiden tiedot olisivat keskenään mahdollisimman vertailukelpoisia, pitäisi käyttää samoja estimointimenetelmiä. Useiden tilastoaihealueiden käytäntöjen yhtenäistäminen on suuritöistä. Eurostat on teetättänyt indikaattorihankkeita varten estimointeja ulkopuolisilla konsulteilla estimointimenetelmien yhtenäistämiseksi ja Eurostatin tilastotietokantojen puuttuvien tietojen paikkaamiseksi.
EU-maiden kansalliset tilastovirastot ovat suhtautuneet varauksellisesti epävirallisten estimaattien laadintaan, koska tilastovirastojen tehtävänä on tuottaa vain virallista tilastotietoa, eikä estimoitujen tietojen laatu ole aina riittävän hyvä. Esimerkiksi työmarkkinamuuttujien estimaattien huono laatu voi olla myös poliittinen riski estimaattien laatijalle, jos esimerkiksi työttömyysluvut osoittautuvat virheellisiksi.
Euroopan tilastojärjestelmän (European Statistical System, ESS), jonka muodostavat Eurostat, EU:n jäsenmaiden sekä Islannin, Norjan ja Liechtensteinin tilastovirastot, tavoitteena on tilastoluokitusten ja tutkimusmenetelmien yhtenäistäminen. Tavoitteiden toteutuminen koko Euroopan laajuudessa vie kuitenkin aikaa. Suomesta indikaattorihankkeiden puitteissa Eurostatille toimitetut estimoidut tiedot ovat olleet peräisin sellaisista virallisista otospohjaisista tilastoista kuten työvoimatutkimuksesta.
Päivitetty 9.12.2013