Sosioekonomiset erot työurien pituudessa oletettua pienempiä

  1. Sosioekonomisista eroista työurien pituudessa tiedetään vähän
  2. Odotteet ongelmallisia
  3. Lähes joka kolmas 65-vuotias on työskennellyt 40 vuotta tai enemmän
  4. Koulutustasojen väliset erot pieniä
  5. Ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden työurat lähes yhtä pitkät
  6. Odote ja toteutunut työura kuvaavat eri asiaa
  7. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Odote ja toteutunut työura kuvaavat eri asiaa

Toteutuneissa työurissa on edellä esitettyjen tulosten valossa hyvin pienet erot palkansaajaryhmien välillä. Kertyneet työurat ovat 65-vuotiailla keskimäärin jotakuinkin yhtä pitkät riippumatta siitä, ovatko he olleet duunareita vai erityisasiantuntijoita. Myös erot koulutustasojen välillä ovat yllättävän vähäiset verrattuna odotelaskelmilla saatuihin eroihin.

Työntekijöiden ja ylempien toimihenkilöiden lähes yhtä pitkä työura alkaa näyttää ymmärrettävältä, jos palataan työuraan vaikuttaviin tekijöihin. Ylemmillä toimihenkilöillä työuraa voi lyhentää pitempi koulutusaika, työntekijöillä taas suurempi työkyvyttömyyden ja työttömyyden riski. Ylempien toimihenkilöiden työuraa on vastaavasti pidentänyt työuran vakaus ja mahdollisuus jatkaa sitä loppupäästä. Työntekijöillä työuraa on pidentänyt varhain aloitettu työnteko. Näyttää siltä, että vaikka työuran ajoittumisessa ja tiiviydessä elämänkaaren aikana voi olla eroja palkansaajaryhmien välillä, työurat ovat lopulta muodostuneet hämmästyttävän yhdenmittaisiksi.

Mikä selittää ristiriitaa tuloksissa toteutuneiden työurien ja odotelaskelmien välillä? Toteutuneet työurat eroavat työllisen ajan odotteista ensinnäkin sen suhteen, mistä ajallisesta näkökulmasta työuraa kuvataan. Toteutuneissa työurissa katse on menneisyydessä eli työuraa kuvataan retrospektiivisesti. Työllisen ajan odotteilla taas pyritään arvioimaan sitä, miten pitkiksi työurat vallitsevissa olosuhteissa voisivat muodostua.

Tarkastelunäkökulman ero ei kuitenkaan riitä selittämään huomattavaa eroa tuloksissa. Artikkelin alkupuolella kuvatut haasteet työllisen ajan odotteiden laskemisessa eri sosioekonomisille ryhmille ovat toinen merkittävä syy tulosten eroavuuteen.

Tarkastelen ensin keskiasteen ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden välistä eroa työurien pituudessa. Aiemmassa tutkimuksessamme (Järnefelt & Nurminen 2013a) regressiomenetelmällä estimoiduissa 25-vuotiaan työllisen ajan odotteissa oli selvä ero keski- ja korkea-asteen välillä. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työllisen ajan odote oli miehillä noin neljä vuotta ja naisilla noin kolme vuotta pitempi kuin keskiasteen tutkinnon suorittaneilla. Samassa yhteydessä tekemämme laskelmat osoittivat kuitenkin, että keskiasteen ja korkea-asteen työllisen ajan odotteiden ero olisi supistunut noin vuodella, mikäli korkea-asteen tutkintoa opiskelevat 25−29-vuotiaat olisi sijoitettu korkea-asteen ryhmään eikä keskiasteen ryhmään (emt.). Opiskelun huomioon ottavat tulokset lähentyivät siis toteutuneista työurista saatavaa kuvaa: keskiasteen ja sitä korkeamman tutkinnon suorittaneiden väliset erot työurien pituudessa eivät ole kovin suuria.

Entä perusasteen varaan jääneiden ryhmä? Toteutuneet työurat olivat vuoden 2011 tietojen mukaan vain perusasteen suorittaneilla miehillä noin 37 vuotta ja naisilla 34 vuotta. Vastaavasti työllisen ajan odote 18-vuotiaalle perusasteen koulutuksen varassa olevalle miehelle oli noin 25,5 vuotta ja naiselle noin 23 vuotta vuonna 2010 (Myrskylä 2012). Luvuissa on huomattava noin 11 vuoden ero kummallakin sukupuolella.

Osa erosta selittyy työllisen ajan odotteen sosioekonomisten erojen laskentaan liittyvillä ongelmilla. Nuorissa ikäryhmissä suuri osa perusasteen varassa olevista opiskelee tutkintoon johtavassa koulutuksessa ja on pääosin pois työvoimasta. Tutkintoon opiskelevien suuri osuus vääristää työllisten väestöosuuksia ja siten työllisen ajan odotetta perusasteen ryhmässä. Nuorten ikäryhmien kohdalla vain suoritetun koulutuksen huomioon ottava työllisen ajan odote ei anna oikeanlaista kuvaa sosioekonomisista eroista työuran pituudessa. Asiaa voitaisiin jossain määrin korjata sijoittamalla nuoret opiskeltavan tutkinnon mukaiselle koulutusasteelle, esimerkiksi keskiasteella opiskelevat keskiasteelle. Tällaisia laskelmia työllisen ajan odotteesta ei ole vielä tehty.

Toteutuneiden työurien ja työllisen ajan odotteiden eroa perusasteen koulutettujen kohdalla selittänee myös se, että ne kuvaavat eri väestöä. Toteutuneen työuran pituus laskettiin 65-vuotiaana elossa olevien ikäluokalle, joka on toteutuneen kuolleisuuden vuoksi valikoitunut väestö verrattuna odotelaskelmissa käytettyyn työikäiseen väestöön. Kuolemanvaaraan liittyvän valikoitumisen vuoksi osa lyhyimmistä työurista jäänee pois 65-vuotiaiden toteutuneita työuria tarkasteltaessa. Vuoden 2010 kuolemanvaaralukujen perusteella noin 12 prosenttia syntymäkohortista kuolee 15−64 ikävuoden välillä (Tilastokeskus 2013a). Osuus on liian pieni, jotta sillä voisi kokonaan selittää suurta eroa työllisen ajan odotteen ja toteutuneen työuran pituuden välillä perusasteen ryhmässä.

Väestöt eroavat myös koulutusrakenteen suhteen. Toteutuneet työurat laskettiin 65-vuotiaille, joista vuonna 2011 noin 40 prosenttia oli perusasteen koulutuksen varassa. Odotteet puolestaan perustuvat tietoihin tarkasteluajankohdan työikäisestä väestöstä. Vuonna 2010 vain noin 15 prosenttia 25−54-vuotiaista ja 26 prosenttia koko työikäisestä väestöstä (15−64-vuotiaista) oli pelkän perusasteen koulutuksen varassa (Järnefelt & Nurminen 2013a, 79; Tilastokeskus 2013b).

Koulutusrakenteen muutoksen vuoksi pelkän perusasteen varaan jääminen on nykyisillä työikäisillä jo melko harvinaista. Mikäli työllisen ajan odotteet kuvaavat suuntaa antavasti tämän ryhmän tilannetta, he muodostavat myös työuran kertymisen suhteen muista poikkeavan ryhmän. Nuorissa ikäluokissa pelkän perusasteen varaan jääviä ja heidän työllisyytensä ongelmia tulisikin tarkastella omana erityisenä ryhmänään.

Nuorten perusasteen varaan jäävien työllistymisen haasteet eivät kuitenkaan saisi hämärtää kuvaa kokonaisuudesta: suurimmalla osalla nykyisestä työikäisestä väestöstä on tutkinto ja heillä koulutustasojen väliset erot työurien pituudessa eivät ole muodostumassa erityisen suuriksi. Tähän tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota, ja tässä suhteessa työllisen ajan odotteet kertovat hyvin pitkälti samanlaisen tarinan kuin 65-vuotiaiden ikäluokan toteutuneet työurat. Sosioekonomiset erot toteutuneiden työurien kokonaispituudessa ovat pääosin pienet tarkasteltiinpa eroja suoritetun koulutuksen tai ammattiin perustuvan sosiaaliryhmän mukaan.

 

Työuratiedot ansaintarekisterissä
  • Työuraan luetaan työeläkevakuutettu ansiotyö (ks. työuran määrittelystä tarkemmin Kautto & Salonen 2013). Osa-aikatyö kartuttaa työuraa samanarvoisesti kuin kokoaikatyö.
  • Ennen vuotta 2005 alle 23-vuotiaana tehty työ ei kartuttanut eläkeoikeutta, mutta oli kylläkin vakuuttamisvelvollisuuden alaista työtä. Tämä nuorena tehty työ 14 tai 16 ikävuodesta lähtien luetaan osaksi työuraa.
  • Työeläkevakuutettu aika lasketaan tässä artikkelissa esitetyissä luvuissa kuukauden tarkkuudella. Tämä tarkoittaa, että jos henkilön työsuhde on kestänyt yhden päivän, hänelle lasketaan työuraan kokonainen kuukausi. Tämä vaikuttaa useita lyhyitä työpätkiä tehneiden henkilöiden työuran laskentaan. Myös päätyönsä ohella sivutöitä tehneille tai samanaikaisesti usealle eri työnantajalle työskennelleille voi kertyä työaikaa enemmän kuin vuodessa on kuukausia. Kenellekään ei kuitenkaan lasketa työuraan enempää kuin 12 kuukautta vuodessa.
  • Palkattomat, eläkeoikeutta kartuttavat jaksot on pääsääntöisesti jätetty pois työurasta. Ennen vuotta 2005 alle vuoden mittainen työttömyys, perhevapaa, opintovapaa tai muu palkaton aika jäi työsuhteen sisään, jos työ jatkui samalla työnantajalla. Koska jaksoja ei voi eritellä, ne kartuttavat tässä esitetyissä laskelmissa työuraa. Perhevapaita käyttäneille ja kausiluonteista työtä tehneille tällaisia työuraa kartuttavia palkattomia jaksoja kertyy todennäköisemmin kuin muille. Vuodesta 2005 lähtien edellä mainitut palkattomat jaksot voidaan eritellä eikä niitä ole laskettu työuraan.
  • Työuran pituutta kuvaavat luvut kattavat eri eläkelakien alaisena tehdyn työn. Työuraan sisältyy siis sekä yksityisellä että julkisella sektorilla tehty työ samoin kuin sekä yrittäjänä että palkansaajana tehty työ.
  • Työeläkejärjestelmä on tullut voimaan vaiheittain 1960- ja 1970-luvuilla ja tästä syystä työurien alkupään tietojen kirjautumisessa voi olla puutteita. Yksityisen sektorin palkansaajia koskevat eläkelait (TEL ja LEL) tulivat voimaan vuonna 1962, kunnallinen eläkelaki (KuEL) vuonna 1964, valtion eläkelaki (VaEL) vuonna 1967 ja yrittäjien sekä maatalousyrittäjien eläkelait (YEL ja MYEL) vuonna 1970. Eläkelaista riippuen vakuuttamisvelvollisuus koski 14 tai 16 ikävuodesta lähtien tehtyä työtä. Eläkelain voimaan tullessa työeläkelaitokset ovat pääsääntöisesti kirjanneet tiedon meneillään olleiden palkka- ja yrittäjätyösuhteiden alkamisajankohdasta. Näin ollen ansaintarekisteriin on kertynyt tietoa myös ennen lakien voimaantuloa tehdystä vakuuttamisvelvollisuuden alaisesta työstä. Toisaalta työsuhteista, jotka ovat päättyneet ennen eläkelain voimaantuloa, ei ole kirjautunut tietoa.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 9.12.2013