Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Julkaistu: 26.5.2014

Erolasten arki ei välity tilastoihin

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Kaisa-Mari Okkonen on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2014.

Vanhempien eron kokeneiden lasten arki jakaantuu aiempaa useammin kahden vanhemman välille erimittaisten tapaamisten ja jopa vuoroasumisen muodossa. Tilastot eivät kykene ottamaan lasten asumis- ja elatusjärjestelyissä tapahtuneita muutoksia nykyisellään täysimääräisesti huomioon. Toimeentuloa kuvaavissa tilastoissa vuoroasumisella voi kuitenkin olla merkittäviä vaikutuksia muun muassa pienituloisuusindikaattoreihin.

Perherakenne jatkaa hidasta muuttumistaan. Lapsiperheiden määrä kokonaisuudessaan on vähentynyt viimeisten 20 vuoden aikana. Samaan aikaan perinteisten kahden huoltajan ja lasten muodostamien ydinperheiden osuus lapsiperheistä on laskenut. Perhetilaston mukaan lapsiperheistä noin 29 prosenttia on joko yhden huoltajan perheitä tai uusperheitä, joissa kaikki lapset eivät ole parin yhteisiä. Kaksikymmentä vuotta aiemmin näiden perhetyyppien osuus oli 22 prosenttia. Yksinhuoltajien perheiden määrä on kasvanut 99 000:stä 119 000:ään, uusperheiden 44 000:stä 53 000:een. (Tilastokeskus 2012.)

Kotitalouksien haastatteluihin perustuvissa tilastoissa – tulonjakotilastossa, kulutustutkimuksessa ja varallisuustutkimuksessa – pyritään kuvaamaan lasten ja lapsiperheiden taloudellisia oloja, mutta kotitalouden käsite ei aina vastaa rekisteriperusteisen perhetilaston perhekäsitettä. Usein perhe on yhtä kuin kotitalous, ei kuitenkaan aina. Perhetilastoissa perhe muodostetaan päättelemällä rekisteritiedon pohjalta samaan asuinhuoneistoon rekisteröityjen henkilöiden suhteita toisiinsa. Haastattelututkimusten kotitalous muodostetaan haastattelemalla saatavan tiedon pohjalta yhteisen tulonkäytön ympärille (ks. määritelmät oheisesta tietolaatikosta). Haastattelututkimuksissa on mahdollisuus ottaa perheiden erilaisia elämäntilanteita huomioon – esimerkiksi se, että saman kotitalouden jäsenet eivät aina asu samassa asunnossa – mutta niissä joudutaan tekemään rajauksia, jotka yksinkertaistavat monimutkaista arkielämää.

Tilastoinnissa yksilö voi kuulua vain yhteen kotitalouteen

Perhetilastoinnille haastavaa on se, että rekistereiden käytöstä seuraava hallinnollinen perhemäärittely ei ota huomioon sosiaalisia perhekäsitteitä ja -käsityksiä (ks. esim. sateenkaariperheiden tilastoinnista Pohjanpää 2013a ja 2013b). Kotitaloustilastoille erityisen haastavaa on perheiden hajoamisesta seuraavat taloudelliset kytkökset kotitalouksien välillä. Tällä hetkellä ne otetaan huomioon kysymällä haastateltavalta kotitaloudelta sen muilta kotitalouksilta saadut ja sen muille kotitalouksille antamat rahalliset avustukset. Taloudelliset kytkökset eivät kuitenkaan ole pelkästään rahavälitteisiä. Vanhempien erojen myötä syntyvä lasten yhteishuolto luo kahden kotitalouden välille taloudellisen suhteen, mutta yhä useammin rahan sijaan tai sen lisäksi kotitalouksien välillä liikkuvatkin lapset (ks. Hannele Forsbergin ym. artikkeli tässä numerossa). Lasten kulutustarpeiden tyydyttäminen siirtyy yhteishuollon lisääntyessä molempien vanhempien vastuulle tavalla, joka ei kuvaudu tällä hetkellä kotitaloustilastoinnissa.

Tulonjakotilastossa, kulutustutkimuksessa ja varallisuustutkimuksessa tilastoyksikkö kotitalous muodostetaan haastattelussa saatavien tietojen pohjalta. Lomakkeelle esitäytetään rekisterin pohjalta tieto otokseen valitun henkilön kanssa samassa asuntokunnassa asuvista henkilöistä. Vastaajalta tiedustellaan, kuuluvatko nämä henkilöt hänen kotitalouteensa, ja tietoa korjataan vastausten perusteella. Lisäksi kysytään, kuuluuko kotitalouteen muita henkilöitä. Kotitalouden määritelmä on ennalta annettu, mutta tieto perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen.

Kotitalous on jäseniensä suhteen hyvin jyrkkärajainen käsite: henkilö joko kuuluu kotitalouteen tai sitten ei. Yksilö voi kuulua samaan aikaan vain yhteen kotitalouteen. Lasten kohdalla noudatetaan usein rekisteröintiperiaatetta: lapsi katsotaan kuuluvaksi siihen talouteen, johon hänet on rekisteröity ja sen vanhemman talouteen, johon esimerkiksi lapsilisät maksetaan.

Sivun alkuun

Lapset liikkuvat enemmän, raha vähemmän

Lapset ovat kotitalouksissa "täydellä painollaan", toisin sanoen heidän oletetaan osallistuvan kotitalouden tulojen käyttöön tietyllä osuudella, ja samalla lasten myötä kotitalouteen tulee joitakin tuloja kuten lapsilisät ja elatusmaksut. Tilaston kannalta selkeitä ovat tilanteet, joissa lapset asuvat kokoaikaisesti yhden huoltajansa kanssa, ja taloudellinen suhde toiseen huoltajaan ilmenee rahan liikkeinä taloudesta toiseen. Tällöin lapsen huoltajuudesta syntyvä elatussuhde kuvautuu kummassakin taloudessa: lapsen lähivanhemman taloudessa saatuina tulonsiirtoina ja lapsen osallistumisena talouden kulutukseen sekä elatukseen osallistuvan toisen vanhemman taloudessa maksettuina tulonsiirtoina.

Lasten asumis- ja huoltotilanteet ovat kuitenkin monimutkaisempia. Lapset voivat viettää vanhempien luona erimittaisia aikoja, ja vanhemmat voivat jakaa lapsen elinkustannuksia ilman, että siitä syntyy kotitalouksien välistä rahavirtaa. Esimerkiksi vuonna 2012 tehtiin yhteensä runsaat 20 000 lapsen tapaamista koskevaa sopimusta ja noin 18 000 lapsen asumista koskevaa sopimusta, joista 82 prosenttia koski äidin luona asumista. Näiden lisäksi on tehty vajaat 2 500 vuoroasumissopimusta, joissa lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman kanssa. Tilastoitujen uusien vuoroasumissopimusten määrä vuodessa ei ole suuren suuri, mutta ilmiö on yleistymässä, sillä edellisvuonna vuoroasumissopimuksia tehtiin 400 vähemmän. (THL 2013; ks. myös Helminen & Pietiläinen tässä numerossa.) Lisäksi osa lasten asumista koskevista järjestelyistä voi jäädä tilaston ulkopuolelle.

Tilastokeskuksen viimeisimmän vapaa-aikatutkimuksen (2002) mukaan 10–14-vuotiaista lapsista, jotka vastasivat etävanhemman tapaamista koskeviin kysymyksiin, noin kahdeksan kymmenestä tapasi vanhempaansa vähintään joka kuukausi. 15–17-vuotiaiden vastaava osuus oli 70 prosenttia. (Kartovaara 2007.) Brobergin ja Hakovirran (2005) tekemän selvityksen mukaan yhden huoltajan perheissä ja uusperheissä asuvista lapsista yli 70 prosenttia tapaa etävanhempaansa vähintään kerran kuukaudessa, viikoittain vanhempaansa tapaa noin neljännes ja päivittäin neljä prosenttia. Ranskassa vuonna 2004 tehdyn tulo- ja elinolotutkimuksen yhteydessä tehdyssä selvityksessä ilmeni, että yhden vanhemman kanssa asuvista lapsista noin 12 prosenttia viettää aikaa myös toisen vanhemman luona (Toulemon & Pennec 2008).

Sivun alkuun

Kysymyksiä toimeentulon tilastoinnin näkökulmasta

Perheiden arkielämässä tapahtuvat rakenteelliset muutokset ja lasten liikkumisen lisääntyminen vaikuttavat myös muiden kuin lasten ja yhden huoltajan talouksien toimeentulon kuvautumiseen. Jos lapsi asuu vuoroviikoin äidin ja isän luona, mutta tulee lasketuksi vain äidin taloudessa asuvaksi, äidin talouden kulutusyksikkökohtaiset tulot tulevat aliarvioiduksi ja isän yliarvioiduksi, koska lapsen kulutustarve otetaan huomioon vain äidin talouden tulojen laskennassa. Tämä heijastuu lopulta lasten toimeentulon, pienituloisuuden ja muiden elinolosuhteiden kuvautumiseen, mutta myös muiden kotitalouksien toimeentulon kuvautumiseen ja pienituloisuusindikaattoreihin, joiden laskenta perustuu kulutusyksiköt huomioivalle tulokäsitteelle (ns. ekvivalentti tulo) (ks. artikkelini Suomalaisten lasten toimeentulo eurooppalaisittain turvattua tässä numerossa).

Kotitalouksien rakennetta voidaan periaatteessa selvittää haastattelututkimuksissa yksityiskohtaisesti, ja muuttuvien perherakenteiden havainnoimiseksi väestölaskennoissa ja otostutkimuksissa on kehitetty jo joitakin suosituksia (UNECE 2011). Toistaiseksi niitä ei kuitenkaan ole sovellettu kovin laajasti. Haastattelututkimusten vastaajalle aiheuttama rasite kasvaa samalla kun tietotarpeet lisääntyvät. Kotitalouksien rakenteen selvittäminen vastaajan kannalta riittävän yksinkertaisesti ja tilaston tekijän kannalta hallittavasti vaatii tarkkaa suunnittelua ja tutkimustyötä. EU-SILC -tutkimuksen käynnissä olevassa lainsäädännön uudistuksessa tullaan tulevaisuudessa tuottamaan tarkempaa tietoa kotitalouden jäsenten välisistä suhteista (ns. household grid). Tämä tietosisällön laajennus mahdollistaa esimerkiksi uusperheiden tutkimisen kansainvälisesti, mutta ei ratkaise sitä ongelmaa, mikä liittyy kahden kodin välillä liikkuvien lasten tilastointiin.

Pelkästään kotitalousrakenteen selvittäminen ei kuitenkaan vielä riitä taloudellisia oloja kuvaaville tilastoille. On myös pohdittava, miten muuttuvat kotitalousrakenteet voidaan ottaa huomioon kotitalouksien toimeentulon mittaamisessa. Tulonjakotilastossa kotitalouden jäsenten tulot lasketaan yhteen, jaetaan kotitalouden jäsenten yhteenlasketulla (laskennallisella) kulutustarpeella ja saatua tuloa käytetään muun muassa pienituloisuuden laskemiseen. Miten tulot jaetaan kotitalouksien kesken, jos jäsenen tulot jakaantuvat useaan kotitalouteen? Miten lapsen kulutustarve painotetaan, jos se kohdistuu kahteen kotitalouteen? Miten erimittaiset oleskelujaksot vanhempien luona otettaisiin huomioon? Monimutkaistuvan kotitalousrakenteen vaikutukset tulojen kuvaukseen herättävät monia käsitteellisiä ja menetelmällisiä kysymyksiä. Ja vaikka kaikki kysymykset onnistuttaisiin ratkaisemaan, saadaanko selvityksen avulla aikaiseksi selkeää ja luotettavaa tilastokuvausta?

Sivun alkuun

Tutkimusta tarvitaan

Tilastojen tarkoitus on koota suuria tietokokonaisuuksia ymmärrettäviksi ja tiiviiksi esityksiksi, ja tarkat määritelmät ja käsitteiden rajaukset ovat tarpeen, jotta ilmiöiden kuvaaminen olisi ylipäätään mahdollista. Erilaistuvia elämäntilanteita ei voida ottaa täysimääräisesti tilastoissa huomioon, mikä väistämättä latistaa todellisuuden kuvausta. Näin on erityisesti niiden lasten kohdalla, joiden arkielämä ei noudattele tilastoinnissa käytettäviä määritelmiä: yhtäältä muutos heikentää sellaisten lasten elinolojen ja toimeentulon kuvausta, jotka ovat kiinnittyneet taloudellisesti eri kotitalouksissa asuviin vanhempiin, ja toisaalta näiden lasten kotitalouksien toimeentulon kuvausta.

Perheiden ja kotitalouksien elinolojen kuvauksen kehittämiseksi olisi tärkeää tutkia, kuinka yleistä lasten asuminen kahdessa taloudessa on ja miten lasten arki ja kustannukset jakautuvat kotitalouksiin. Yhteishuolto ja lasten tai muiden henkilöiden liikkuminen kotitalouksien välillä on kasvava ilmiö. Kotitalousrakenteen selvittämisestä on vielä matkaa sen hyödyntämiseen tulotilastoinnissa, mutta tarve kehittämistyölle on olemassa. Muuten tilastokuvaus etääntyy arkitodellisuudesta.

 

Perhe
Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia.
Samaa sukupuolta olevat henkilöt ovat voineet 1.3.2002 lähtien rekisteröidä parisuhteensa.
Asuntokunnissa asuvat perheen ulkopuoliset henkilöt, vaikka olisivat perheen sukulaisia, eivät kuulu perheväestöön, elleivät muodosta omaa perhettä. Yhdessä asuvat sisarukset tai serkukset eivät ole perhe, eivätkä kuulu perheväestöön. Yksin tai samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa asuvat ihmiset eivät kuulu perheväestöön.
Asuntoloissa asuvat perheet kuuluvat perheväestöön. Sen sijaan laitoksissa kirjoilla olevista henkilöistä ei muodosteta perheitä.
Perheessä voi olla korkeintaan kaksi perättäistä sukupolvea. Jos asuntokunnassa on useampia sukupolvia, perhe muodostetaan nuorimmasta sukupolvesta lähtien. Näin esim. lapsensa perheen kanssa asuva anoppi tai appi jää perheeseen kuulumattomaksi, ellei yhdessä asu myös puoliso, jolloin vanha pariskunta muodostaa oman erillisen perheen.
Lapsiperheitä ovat perheet, joissa kotona asuu vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi.

Kotitalous
Kotitalouden muodostavat kaikki ne henkilöt, jotka asuvat ja ruokailevat yhdessä tai jotka muuten käyttävät yhdessä tulojaan. Kotitalouden käsitettä käytetään ainoastaan haastattelututkimuksissa.
Kotitalousväestön ulkopuolelle jäävät pysyvästi ulkomailla asuvat ja laitosväestö (esimerkiksi pitkäaikaisesti vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa tai sairaaloissa asuvat).
Vastaava rekisteripohjainen tieto on asuntokunta. Asuntokunta muodostuu henkilöistä, jotka asuvat vakituisesti samassa asunnossa tai osoitteessa. Samaan asuntokuntaan voi kuulua useampia kotitalouksia. Asuntokunta-käsitettä käytetään rekisteripohjaisissa tilastoissa kotitalouden käsitteen sijasta.
Lähteet: Tilastokeskus (a, b). Perheet-tilaston käsitteet ja määritelmät, tulonjakotilaston käsitteet ja määritelmät.

 

Sivun alkuun

Lähteet

Broberg, Mari & Hakovirta, Mia 2005. Lapsen ja etävanhemman tapaaminen yksinhuoltaja- ja uusperheissä – lähivanhemman näkökulma. Janus vol 13 (2).

Kartovaara, Leena 2007. Lasten muualla asuvat vanhemmat. Suomalainen lapsi 2007. Tilastokeskus.

Pohjanpää, Kirsti 2013a. Sateenkaariperheet tuovat väriä tilastoihin. Hyvinvointikatsaus 3/2013.

Pohjanpää, Kirsti 2013b. Sateenkaariperheen työläs matka tilastoperheeksi. Hyvinvointikatsaus 3/2013.

THL 2013. Lapsen elatus ja huolto 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/108527/Tr16_13.pdf?sequence=4.

Tilastokeskus 2012. Perhetilaston taulukot. http://tilastokeskus.fi/til/perh/tau.html.

Tilastokeskus(a). Perheet. Käsitteet ja määritelmät. http://tilastokeskus.fi/til/perh/kas.html.

Tilastokeskus(b). Tulonjakotilasto. Käsitteet ja määritelmät. http://tilastokeskus.fi/til/tjt/kas.html.

Toulemon, Laurent & Pennec, Sophie 2008. Two-home family situations of children and adults in Frnace and Australia: observation and consequences for describing family patterns. Paper presented at the Population Association of America 2008 Annual Meeting. New Orleans 17–19 April 2008.

UNECE 2011. Measurement of emerging forms of families and households. United Nations Economic Commission for Europe. New York and Geneva 2011.


Päivitetty 26.5.2014