Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Julkaistu: 29.9.2014

Suomen sijoittuminen kansainvälisessä koulutusvertailussa riippuu tarkastelutavasta

  • Koulutustasoa voi mitata monella tapaa
  • EU:n tavoitteena on nostaa eurooppalaisten koulutustasoa
  • OECD-maiden nuoret aikuiset korkeasti koulutettuja
  • Suomen sijoitus koulutusvertailussa riippuu mittaustavasta
  • Suomessa vain vähän perusasteen varassa olevia nuoria
  • Eteläkorealaiset korkeimmin koulutettuja OECD-maissa
  • Kansallisen koulutustavoitteen saavuttaminen edellyttää koulutustason nostamista
  • Lähteet

Koko dokumentti sivutettuna


Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Mika Witting on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2014.

Suomessa koulutustason nousu on ollut nopeaa viimeisten vuosikymmenten aikana. Naisten koulutustason nousu on ollut erityisen nopeaa. Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna vain vähän ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevia nuoria, mutta ovatko suomalaiset kansainvälisesti katsoen korkeasti koulutettuja? Suomen sijoittuminen kansainvälisissä koulutusvertailuissa riippuu siitä miten koulutustasoa mitataan.

Inhimillinen pääoma koostuu useista yksilöllisistä ominaisuuksista. Yleisesti ottaen inhimilliseksi pääomaksi määritellään sellaiset ominaisuudet, joihin voi vaikuttaa harjoituksen, kokemuksen, koulutuksen tai muun itsensä kehittämisen avulla. Koulutus on keskeinen osa inhimillisen pääoman käsitettä (OECD 2007).

Usein puhutaan investoinneista inhimilliseen pääomaan millä tarkoitetaan mm. koulutuksen hankkimista. Investointi koulutukseen on kannattavaa sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta, koska koulutusinvestoinneilla on yleensä positiivinen vaikutus yksilön tuloihin ja tuottavuuteen (Asplund & Maliranta 2006). Kansalaisten korkealla koulutustasolla on puolestaan havaittu yhteys talouskasvuun ja hyvinvoinnin lisääntymiseen (Kokkinen 2013). Väestön koulutustason kehityksen seuraaminen onkin eräs parhaista keinoista tutkia inhimillisen pääoman kasautumista yhteiskunnassa.

Suomalaisen koulujärjestelmän perusta on elinikäiseen oppimiseen pohjautuva koulutuspolitiikka. Oppimisen perusta luodaan esi- ja perusopetuksessa, minkä jälkeen mahdollistetaan joustava siirtyminen ylemmille koulutusasteille tai työelämään. Suomalaisten koulutustaso onkin noussut osaltaan tutkintoon johtavan nuorten koulutuksen sekä aikuiskoulutuksen aloituspaikkojen lisäämisen seurauksena. Tutkintoon johtavaan aikuiskoulutukseen panostamalla on pyritty parantamaan erityisesti työikäisen väestön koulutustasoa. Läpi elämän jatkuva kouluttautuminen on kerryttänyt suomalaisten inhimillistä pääomaa laajasti.

Korkea koulutustaso on ollut osaltaan mahdollistamassa uuden teknologian omaksumista, mikä puolestaan on ollut yksi Suomen talouskasvun peruspilareista. Suomen tulevaisuutta koskevissa puheenvuoroissa korostetaan usein Suomea korkean teknologian ja osaamisen yhteiskuntana. Mutta ovatko suomalaiset kansainvälisesti katsoen korkeasti koulutettuja, vai heijasteleeko koulutuspuhe lähinnä koulutusrakenteessa tapahtunutta kehitystä?

Tarkastelen artikkelissani suomalaisten koulutustason muutosta ja vertaan Suomen tilannetta muihin OECD-maihin. Tarkasteluni kohteina ovat erityisesti 25–34-vuotiaat nuoret aikuiset, jotka ovat usein tarkastelun kohteena kansainvälisissä vertailuissa. OECD:n julkaiseman Education at a Glance -raportin luvut ovat pohjana artikkelissa esitettäville kansainvälisille vertailuille. (OECD 2013.)

Koulutustasoa voi mitata monella tapaa

Suomalaisten ahkera kouluttautuminen, sekä erityisesti korkeakoulutuksen määrän kasvattamiseen tähtäävä koulutuspolitiikka, on saanut osakseen myös kritiikkiä. Koulutuspoliittisen diskurssin eräs kestoaihe on ylikoulutus. Meneekö koulutus hukkaan, jos esimerkiksi ylemmän korkeakoulututkinnon hankkinut henkilö toimii työtehtävissä, jotka eivät edellytä korkeakoulututkintoa? Ylikoulutukselle ei kuitenkaan ole olemassa mitään yksiselitteistä määritelmää, vaan termin määritelmä riippuu aina keskustelijan näkökulmasta. (Vrt. Mikko Aron artikkeli tässä numerossa.)

Ylikoulutuksesta puhuttaessa tarkastellaan yleensä korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuutta jostakin ikäluokasta.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuuden vertailu ei ole täysin ongelmatonta, sillä vertailu tuottaa eri luvut riippuen siitä lasketaanko alimman korkea-asteen (entinen opistoaste) tutkinnon suorittaneet mukaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneisiin vai tarkastellaanko pelkästään korkeakoulututkinnon (yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinnot) suorittaneita. Käytetty menetelmä vaikuttaa Suomen sijoitukseen kansainvälisissä koulutusvertailuissa.

Opistoasteen koulutuksen lakkauttamisesta päätettiin 1990-luvun alussa, minkä jälkeen opistoasteen koulutus on vähitellen poistunut koulutusjärjestelmästä ja aiemmin opistoissa järjestetty koulutus on siirtynyt ammattikorkeakouluissa järjestettäväksi. Opistotasoisen koulutuksen vaikutus väestön koulutustasoon on suurinta vanhemmissa ikäluokissa (kuvio 1). Aikoinaan suosittuja opistotasoisia koulutuksia olivat mm. merkonomi-, sairaanhoitaja- sekä opistoinsinöörikoulutus.

Kuvio 1. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus ikäryhmittäin vuonna 2012. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Tutkintorekisteri.

Sivun alkuun

Sivun alkuun

EU:n tavoitteena on nostaa eurooppalaisten koulutustasoa

Euroopan unionin Eurooppa 2020 -strategiassa on linjattu unionin kehitykseen liittyviä yleistavoitteita, joista yksi koskee koulutusta. EU:n koulutuspoliittisena tavoitteena on vähentää koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus alle kymmeneen prosenttiin ikäluokasta ja nostaa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus yli 40 prosenttiin. (Eurooppa 2020-strategia.)

Koulunkäynnin keskeyttäneillä tarkoitetaan sellaisia nuoria, jotka eivät ole suorittaneet perusasteen jälkeistä tutkintoa eivätkä osallistu tutkintoon johtavaan koulutukseen.

Suomi on linjannut omat tavoitteensa, jotka ovat koulunkäynnin keskeyttäneiden osuuden vähentäminen 8 prosenttiin ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuuden kasvattaminen 42 prosenttiin. (Eurooppa 2020-strategia.)

Suomen oma tavoite lasketaan pelkästään korkeakoulututkinnon suorittaneista, mikä tarkoittaa opistoasteen jättämistä pois korkea-asteen koulutuksesta, mutta Eurostat sisällyttää tilastoinnissaan opistoasteen tutkinnot osaksi korkea-asteen tutkintoja. Tämän vuoksi sellaiset maat, joissa opistoasteen koulutus on suosittua, sijoittuvat korkealle kansainvälisissä vertailuissa.

Suomessa opistoasteen koulutuksen suorittaneiden osuus on pieni 30–34-vuotiaiden ikäryhmässä ja lähitulevaisuudessa opistotutkintojen osuus häviää kokonaan nuorten ikäluokkien vertailusta. Vanhemmilla ikäryhmillä tehtävissä vertailuissa opistoaste on kuitenkin merkittävässä roolissa, sillä esimerkiksi 55–64-vuotiaista opistoasteen tutkinnon on suorittanut yli 17 prosenttia.

Kansainvälisissä koulutustilastoissa ja -raporteissa käytetään pääasiassa työvoimatutkimuksen tuottamia lukuja. Työvoimatutkimuksen otospohjaisen menetelmän ja tutkintorekisterin välillä esiintyy muutaman prosenttiyksikön poikkeama, joka ei kuitenkaan suuresti vaikuta Suomen sijoittumiseen kansainvälisissä vertailuissa.

30–34-vuotiaiden ikäryhmässä Suomi saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet ilman opistoasteen lukemista korkeakoulutukseksi, mutta Suomen oma tavoite jää hieman vajaaksi. 30–34-vuotiaista korkeakoulututkinnon on suorittanut 40,3 prosenttia ikäluokasta ja opistotasoisen tutkinnon 1,1 prosenttia ikäluokasta.

Koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus ikäluokasta vaihtelee niin ikään riippuen tarkastelussa käytetystä menetelmästä. Rekistereihin perustuvassa vertailussa tarkastellaan niitä 18–24-vuotiaita, jotka ovat ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa eivätkä osallistu tutkintoon johtavaan koulutukseen 20. syyskuuta.

Työvoimatutkimuksen tuottama opiskelutieto puolestaan on otokseen perustuva luku, jossa tarkastelun kohteena on koulutukseen osallistuminen neljän edellisen viikon aikana. Eurostat käyttää kansainvälisissä vertailuissaan työvoimatutkimuksen tuottamia lukuja.

Vuonna 2012 rekisteripohjaisessa tarkastelussa 11,2 prosenttia 18–24-vuotiaista suomalaisista oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa tai opiskelupaikkaa, kun taas työvoimatutkimuksen tuottamien lukujen mukaan vastaava osuus oli 8,9 prosenttia ikäluokasta. Ero näiden kahden menetelmän välillä on 2,1 prosenttiyksikköä.

Sivun alkuun

Sivun alkuun

OECD-maiden nuoret aikuiset korkeasti koulutettuja

Suomalaisia pidetään kansainvälisesti korkeasti koulutettuina ja korkea koulutustaso on usein ylpeilyn aihe. Käsitys suomalaisten korkeasta koulutustasosta pitää kuitenkin vain osittain paikkansa.

Kaikki maailman maat huomioon ottaen suomalaiset ovat luonnollisesti erittäin korkeasti koulutettuja, mutta keskityttäessä OECD-maihin ei Suomen koulutustaso ole erityisen korkea. Suomen sijoitus vertailuissa riippuu suuresti siitä lasketaanko opistoasteen tutkinnot mukaan tarkasteluun vai tarkastellaanko pelkkiä korkeakoulututkintoja.

Lähes kaikissa OECD-maissa koulutustaso on noussut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Koulutustason muutosta voi seurata esimerkiksi vertailemalla korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden väestöosuuksissa tapahtuneita muutoksia. Tässä tarkastelussa Suomen opistotasoista koulutusta vastaavat tutkinnot sisältyvät korkea-asteen tutkintoihin.

Nuoret aikuiset (25–34-vuotiaat) ovat vanhempia ikäluokkia (55–64-vuotiaat) koulutetumpia lähes kaikissa OECD-maissa. Poikkeuksen tekevät Saksa, Yhdysvallat, Israel ja Itävalta, joissa nuorten miesten koulutustaso on vanhempia ikäluokkia matalampi (kuvio 2). Nuoret naiset ovat 55–64-vuotiaita naisia korkeammin koulutettuja kaikissa OECD-maissa.

Kuvio 2. Ikäryhmien välinen ero korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuksissa sukupuolen mukaan vuonna 2011. Prosenttia.

Lähde: OECD. Education at a Glance.

Eniten korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut Etelä-Koreassa, jossa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden nuorten aikuisten osuus on 51 prosenttiyksikköä suurempi kuin 55–64-vuotiaiden vastaava osuus. OECD-maissa nuorten miesten osuus korkeakoulututkinnon suorittaneista on keskimäärin 8,7 prosenttiyksikköä 55–64-vuotiaiden osuutta korkeampi. Nuorten naisten osuus puolestaan on 21,3 prosenttiyksikköä vanhempaa vertailuryhmää korkeampi.

Ikäryhmien välisessä vertailussa Suomi sijoittuu OECD:n keskiarvon alapuolelle muiden Pohjoismaiden jälkeen. Esimerkiksi Norjassa erityisesti naisten koulutustaso on noussut huomattavasti. Suomessa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden nuorten miesten osuus on 1,4 prosenttiyksikköä vanhempia ikäluokkia korkeampi ja nuorten naisten 15,3 prosenttiyksikköä vanhempia ikäluokkia korkeampi.

Prosenttiosuuksien erot kertovat, että viimeaikojen koulutustason nousu on Suomessa seurausta pitkälti naisten koulutustason noususta. Vanhemmille ikäluokille tyypillisen opistoasteen koulutuksen laskeminen korkeakoulutukseksi selittää osaltaan Suomen heikkoa sijoittumista tässä tarkastelussa.

Sivun alkuun

Sivun alkuun

Suomen sijoitus koulutusvertailussa riippuu mittaustavasta

Suomalaiset nuoret aikuiset ovat korkeasti koulutettuja tai vaihtoehtoisesti lähellä OECD-maiden keskitasoa riippuen siitä, tarkastellaanko korkea-astetta kokonaisuutena vai pelkästään korkeakoulututkintoja (alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot).

Kun vertaillaan korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten aikuisten väestöosuuksia, huomataan, että suomalaiset ovat korkeasti koulutettuja (kuvio 3). Tällä tavalla tarkasteltuna korkeammin koulutettuja ovat vain norjalaiset, britit, puolalaiset ja eteläkorealaiset. Suoritettujen korkeakoulututkintojen perusteella selvästi korkeimmin koulutettuja ovat norjalaiset nuoret aikuiset.

Kuvio 3. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus 25–34-vuotiaista OECD-maissa vuonna 2011. Prosenttia.

Lähde: OECD. Education at a Glance.

Suomen sijoitus kuitenkin tipahtaa lähelle OECD-maiden keskiarvoa, kun tarkastellaan korkea-astetta kokonaisuutena (kuvio 4), jolloin korkeakoulututkintojen lisäksi tarkasteluun otetaan mukaan alimman korkea-asteen tutkinnot (opistoaste ja sitä vastaavat tutkinnot).

Suoritettujen korkea-asteen tutkintojen valossa korkeimmin koulutettuja ovat eteläkorealaiset, japanilaiset ja kanadalaiset. Pohjoismaissa opistoastetta vastaava koulutus mukaan lukien koulutustaso ei yllä kansainväliseen kärkeen muualla kuin Norjassa. Suomi, Ruotsi, Tanska ja Islanti sijoittuvat tässä tarkastelussa OECD-maiden keskikastiin.

Kuvio 4. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 25–34-vuotiaista OECD-maissa vuonna 2011. Prosenttia.

Lähde: OECD. Education at a Glance.

Sivun alkuun

Sivun alkuun

Suomessa vain vähän perusasteen varassa olevia nuoria

Ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevat ovat yhteiskunnallisessa keskustelussa esillä usein. Koulutuksensa varhain päättäneillä on suurempi riski syrjäytyä ja jäädä työttömäksi kuin koulutusuraansa keskiasteelle jatkavilla (Myrskylä 2012).

Sukupolvien sekä sukupuolten väliset erot korostuvat myös koulutuksensa aikaisin päättäneiden osalta. Ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevista 25–34-vuotiaista 63 prosenttia on miehiä. Vanhemmissa ikäluokissa osuudet ovat puolestaan tasaisemmat. 55–64-vuotiaista ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevista 52 prosenttia on miehiä.

Inhimillistä pääomaa on luonnollisesti mahdollista kerryttää muillakin tavoilla kuin muodollisella koulutuksella, mutta tutkintotietojen valossa voidaan kysyä, kertyykö miehille vähemmän inhimillistä pääomaa kuin naisille.

OECD-maiden vertailu osoittaa, että Suomessa on suhteellisen vähän perusasteen koulutuksen varassa olevia nuoria aikuisia. Suomessa nuorista aikuisista (2534-vuotiaat) 9,9 prosenttia on ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa. OECD-maiden keskiarvo on 17,7 prosenttia (kuvio 5). Pohjoismaista ainoastaan Ruotsissa on vähemmän perusasteen varassa olevia nuoria aikuisia.

Kuvio 5. Perusasteen koulutuksen varassa olevien osuus 25–34-vuotiaista OECD-maissa vuonna 2011. Prosenttia.

Lähde: OECD. Education at a Glance.

Sivun alkuun

Sivun alkuun

Eteläkorealaiset korkeimmin koulutettuja OECD-maissa

Etelä-Korea on parhaiten koulutettu OECD-maa lähestulkoon kaikilla mittareilla. Nuorista eteläkorealaisista aikuisista 64 prosenttia on suorittanut korkea-asteen tutkinnon (ylempi tai alempi korkeakoulututkinto tai opistotutkinto) ja pelkästään perusasteen varassa olevia on vain kaksi prosenttia. Etelä-Koreassa on laajahko alimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus, 25 prosenttia nuorista aikuisista, mikä nostaa korkea-asteen suorittaneiden osuutta merkittävästi.

Turkissa puolestaan on suuri osa (56,5 %) nuorista aikuisista ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa. Korkea-asteen tutkinnon on suorittanut 19 prosenttia ikäryhmästä.

Viimeisimmän talouskriisin pahasti koettelemissa Etelä-Euroopan maissa perusasteen varassa olevien nuorten aikuisten osuudet ovat suhteellisen suuria: Kreikassa 19,8 prosenttia, Italiassa 28,7 prosenttia ja Espanjassa 35,2 prosenttia nuorista aikuisista on ilman keskiasteen tutkintoa. Tosin esimerkiksi Espanjassa nuorista aikuisista 39 prosenttia on suorittanut korkea-asteen tutkinnon ja Kreikassa vastaavasti 33 prosenttia.

Saksassa korkeakoulutus ei tunnu olevan kovinkaan suosittua nuorten aikuisten keskuudessa. Saksalaisista nuorista aikuisista vain 18 prosenttia on suorittanut korkeakoulututkinnon ja muu korkea-aste mukaan luettuna osuus on 28 prosenttia ikäryhmästä. Saksassa ammatillinen koulutus on suosittua ja erityisesti ammatillisen pätevyyden hankkiminen oppisopimuskoulutuksella on suosittu vaihtoehto. Oppivelvollisuuden suorittaneista saksalaisista jopa kaksi kolmasosaa jatkaa opintojaan oppisopimuskoulutuksessa. (CIMO.)

Sivun alkuun

Sivun alkuun

Kansallisen koulutustavoitteen saavuttaminen edellyttää koulutustason nostamista

Suomalaisten sijoittuminen kansainvälisessä koulutustasovertailussa riippuu käytetyistä mittareista. Ratkaisevaa on erityisesti se lasketaanko opistotutkinnot osaksi korkea-asteen koulutusta. Nyt näin tekee sekä Eurostat että OECD. Suomessa opistotutkintoja alettiin siirtää ammattikorkeakouluihin 1990-luvulta lähtien siten, etteivät nuoret enää Suomessa suorita opistotutkintoja.

Nyt noin 40 prosenttia suomalaisista nuorista aikuisista opiskelee korkeakoulututkinnon. Noin 10 prosenttia ikäluokasta ei jatka opintojaan peruskoulun jälkeen tai ei suorita aloittamaansa toisen asteen tutkintoa. Noin 50 prosenttia ikäluokasta on suorittanut ainoastaan toisen asteen tutkinnon eikä ole jatkanut korkeakouluun – tai on jättänyt korkeakouluopintonsa kesken.

Näillä luvuilla Suomi täyttää Eurooppa 2020-strategian yleiseurooppalaiset tavoitteet, mutta kansallisen koulutustavoitteen saavuttaminen edellyttää korkeakouluista ja toiselta asteelta valmistuneiden osuuden kasvattamista.

Opintojen hidastuminen tai keskeytyminen sekä toisella asteella että korkeakouluissa on erityisesti nuoria miehiä koskettava seikka (vrt. Suvi Vainion artikkeli tässä numerossa). Kansainvälisessä koulutusvertailussa paremmin sijoittuminen riippuukin suuresti siitä saadaanko nuoret miehet jatkamaan opintojaan.

Sivun alkuun

Sivun alkuun

Lähteet

Asplund, Rita & Maliranta, Mika 2006. Koulutuksen taloudelliset vaikutukset. Sitran raportteja 60. Helsinki: Edita Prima Oy. http://www.sitra.fi/julkaisut/raportti60.pdf.

CIMO. Saksan koulutusjärjestelmä. http://www.maatieto.net/saksa/opiskelemaan/saksan_koulutusjarjestelma.

Kokkinen, Arto 2013. Koulutuksen ja talouskasvun välisestä yhteydestä Suomessa 1900-luvun alkupuolelta 2000-luvun alkuun. Teoksessa: Matti Peltonen ym. (toim.) Suomen talous 19602010. Helsinki: Gaudeamus.

Myrskylä, Pekka 2012. Hukassa keitä ovat syrjäytyneet nuoret? EVA analyysi no 19. http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf.

OECD 2007. Insights: Human Capital: How what you know shapes your life.

OECD 2013. Education at a Glance. http://www.oecd.org/edu/eag2013%20%28eng%29--FINAL%2020%20June%202013.pdf.

Tilastokeskus. Koulutustilastot. http://tilastokeskus.fi/til/kou.html.

Valtiovarainministeriön julkaisuja 16a/2012. Eurooppa 2020 strategia, Suomen kansallinen ohjelma kevät 2012.


Päivitetty 29.9.2014