Siirry etusivulle - Tilastokeskus
Aiheet
Ympäristö ja luonto

Kasvihuonekaasupäästöjen raportoinnissa alkaa uusi kausi

Tilasto:
Viiteajankohta:
2022
Julkaistu:
Seuraava julkistus:
Julkaisun tyyppi:
katsaus

Muutostiedote

Kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien raportoinnissa alkaa uusi kausi – tiedot julkaistaan IPCC:n 4. ja 5. arviointiraportin mukaisilla GWP-kertoimilla laskettuna.
Lue lisää muutoksesta ja sen vaikutuksesta muutostiedotteesta.

Tilastokeskuksen pikaennakon mukaan vuoden 2021 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ilman maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektoria olivat 47,7 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Maankäyttösektori (LULUCF) oli ensimmäisen kerran nettopäästölähde (2,1 miljoonaa tonnia CO₂-ekv).

Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Vuoden 2021 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt vähenivät 0,2 % edellisvuoteen verrattuna. Päästöt ovat laskeneet 33 % vertailuvuodesta 1990 ja 44 % vuodesta 2003, jolloin päästöt olivat korkeimmillaan aikasarjan 1990–2021 aikana. Ilmastosopimuksen raportointikäytännön mukaisesti kokonaispäästöissä ei ole mukana maankäyttösektorin (LULUCF) päästöjä ja poistumia, ellei tästä ole erikseen mainintaa. Maankäyttösektori on ollut Suomessa merkittävä nettonielu. Pikaennakon tietojen mukaan maankäyttösektorin hiilinielu muuttui vuonna 2021 ensimmäisen kerran nettopäästöksi, 2,1 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Maankäyttösektorin nettopäästön huomioon ottaminen kokonaispäästöissä merkitsisi 49,8 milj. tonnin CO₂-ekv. päästöjä vuonna 2021.

Kokonaispäästöt (ilman maankäyttösektorin päästöjä ja poistumia) jaetaan EU-raportoinnissa päästökaupan ja päästökaupan ulkopuolisiin päästöihin. Muutokset edellisvuoteen nähden ovat erisuuntaiset näissä sektoreissa, päästökaupan päästöt ovat kasvaneet 4 % ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt vähentyneet 3 %.

Tässä katsauksessa esitettävät Suomen kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion mukaiset vuosien 1990–2020 päästö- ja poistumatiedot on laskettu IPCC:n menetelmäohjeiden mukaisesti. Vuoden 2021 tiedot ovat ns. pikaennakkotietoja. Pikaennakon laskenta tehdään karkeammalla tasolla kuin varsinainen inventaariolaskenta (linkki liitedokumenttiin).

Energia

Energiasektori on suurin kasvihuonekaasujen päästölähde Suomessa muodostaen pikaennakkotiedon mukaan 71 % (34,0 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) kokonaispäästöistä vuonna 2021. Sen merkittävimmät päästölähteet ovat energiateollisuus, kotimaan liikenne sekä teollisuus ja rakentaminen. Energiasektorin päästöt laskivat 0,7 % (0,2 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) vuoteen 2020 verrattuna ollen koko aikasarjan 1990–2021 alhaisimmat. Energian kokonaiskulutuksen 6 % noususta huolimatta sektorin päästöt vähenivät, koska energian kulutuksen kasvun selittää pääasiassa uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntyminen (linkki energiatilastojen 14.4.2022 katsaukseen). Päästöt ovat puolittuneet vuodesta 2003, jolloin ne olivat korkeimmillaan.

Energiasektorin päästöt laskivat eniten (0,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) liikenteessä, missä nestemäisten liikennepolttoaineiden (bensa ja diesel) bio-osuus kasvoi merkittävästi edellisvuodesta ollen ennakkotiedon mukaan lähes 18 % energiasisällöstä laskettuna. Energiateollisuudessa päästöt laskivat 0,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. pääasiassa turpeen energiakäytön vähenemisen vuoksi. Teollisuuden ja rakentamisen päästöt kasvoivat 0,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.

Vuonna 2021 energiasektorin päästökauppaan kuuluvat päästöt olivat 16,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. ja ne kasvoivat 2 % edellisvuodesta. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt laskivat 4 % ollen 17,5 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Näihin lukuihin ei sisällytetä kotimaan lentoliikenteen CO₂-päästöjä.

Ennakkotiedon mukaan puupolttoaineilla katettiin 30 % energian kokonaiskulutuksesta vuonna 2021, ja ne ovat olleet Suomen käytetyin energianlähde vuodesta 2012 lähtien aikasarjan 1990-2021 aikana (linkki energiakatsaukseen ja tietokantajulkistukseen ). Puupohjaista energiaa saadaan puunjalostuksen sivuvirroista, kuten kuoresta, sahanpurusta ja sellunvalmistuksen jäteliemistä sekä hakkuiden ja metsänhoidon erilaisista tähteistä ja pienpuusta. Sellun valmistuksen sivutuotteena syntyvän mustalipeän osuus puupolttoaineista oli 42 % vuonna 2021.

IPCC:n inventaariolaskentaohjeiden mukaisesti biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöjä ei sisällytetä energiasektorin päästöihin, mutta metaani- ja dityppioksidipäästöt sisällytetään. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöt ilmoitetaan lisätietoina inventaariossa. IPCC:n sektorijaon mukaisesti metsästä korjattu biomassa raportoidaan hiilivaraston vähentymisenä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla. Myöskään lyhytkiertoisen biomassan polton CO₂-päästöjä ei raportoida energiasektorilla, koska niiden kasvun sitomaa CO₂:ta ei raportoida inventaariossa.

Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö

Teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt (ml. F-kaasut) muodostivat noin 11 % (5,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) kokonaispäästöistä vuonna 2021 ja ne kasvoivat 6 % (0,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) edeltävästä vuodesta. Teollisuusprosessien päästökauppaan kuuluvat päästöt olivat 4,0 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) ja ne kasvoivat 12 % edellisvuoteen nähden. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt laskivat 6 % ollen 1,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Vuoteen 1990 verrattuna teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt ovat kasvaneet 3 % (0,2 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.).

Teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt vähenivät lähes 22 % vuodessa vuonna 2009, suurimpana syynä tähän oli typpihapon tuotannon päästöjen vähennysmenetelmien käyttöönotto vuonna 2008. Vuonna 2021 mineraaliteollisuuden päästöt kasvoivat lähes 10 % edellisvuodesta, mikä johtui mm. sementin- ja kalkintuotantomäärien noususta. Metalliteollisuuden päästöt kasvoivat lähes viidenneksen teräksen tuotannon kasvun myötä. Kemianteollisuuden päästöt laskivat 5 % lähinnä vedyntuotannon 10 % laskun vuoksi.

F-kaasuilla (HFC- ja PFC-yhdisteet sekä SF₆) on korvattu Montrealin pöytäkirjalla rajoitettuja otsonia tuhoavia ja kasvihuoneilmiötä voimistavia yhdisteitä monissa kylmä- ja jäähdytyslaitteissa ja -sovelluksissa, mikä on ollut suurin syy F-kaasupäästöjen nopeaan kasvuun vuoden 1990 tasosta. Päästöt olivat korkeimmillaan vuonna 2008, minkä jälkeen mm. EU:n F-kaasuasetus (N:o 517/2014) ja EU:n moottoriajoneuvojen ilmastointijärjestelmien päästöistä annettu MAC-direktiivi (2006/40/EY) ovat vaikuttaneet vuotojen vähentymiseen sekä matalamman GWP-arvon kylmäaineisiin siirtymiseen ja näin ollen myös päästöjen kasvun taittumiseen.

Pikaennakkotietojen mukaan F-kaasujen päästöt muodostavat 2 % kokonaispäästöistä (0,9 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) vuonna 2021 ja ne laskivat 6 % vuoteen 2020 verrattuna. Kaupan kylmä- ja jäähdytyslaitteiden käytön sekä ajoneuvojen ilmastointilaitteiden päästöt laskivat eniten. Kylmä- ja ilmastointilaitteet muodostavat yli 90 % F-kaasujen päästöistä.

Maatalous

Pikaennakkotietojen mukaan kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä noin 13 % (6,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) muodostui maataloudesta vuonna 2021. Sektorin päästöt vähentyivät prosentin vuoden 2020 tasosta. Maaperäpäästöt jäivät edellisvuotta pienemmiksi huonomman sadon vähentäessä kasvien niittojäännöksen mukana maahan tulevan typen määrää. Pellon kulotuksen aiheuttamat ennestäänkin marginaaliset päästöt ovat käytännössä loppuneet viljelijätukien täydentäviä ehtoja koskevan asetusmuutoksen ja sängen polttokiellon johdosta vuoden 2021 alusta alkaen.

Maatalouden päästöt ovat vähentyneet 14 % vuoteen 1990 verrattuna. Väkilannoitteiden käytön väheneminen on vähentänyt peltojen maaperän N₂O-päästöjä merkittävästi vuoden 1990 tasosta. Lisäksi päästöjen vähenemiseen on vaikuttanut maatalouden kehitys, jossa tilojen lukumäärä on laskenut, tilakoko kasvanut ja kotieläinten määrä laskenut. Myös kotieläinmäärien laskusta seurannut pelloille levitetyn lannan vähentyminen on alentanut peltojen maaperäpäästöjä. Toisaalta orgaanisilla maalajeilla eli turvemailla sijaitsevien, viljelykäytössä olevien peltojen pinta-ala on ollut kasvussa 2000-luvulla, mikä on osaltaan kasvattanut maaperän dityppioksidipäästöjä. Kalkituksen päästöjen väheneminen on osaltaan vaikuttanut maataloussektorin alenevaan päästökehitykseen vuoden 1990 päästötasosta.

Jäte

Jätesektorin päästöjen osuus oli 4 % (1,8 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) kokonaispäästöistä vuonna 2021 ja päästöt vähentyivät 4 % vuoden 2020 tasosta. Jätesektorin päästöt ovat vähentyneet 65 % vuodesta 1990. Päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi jo vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) edellyttämät toimet, mm. biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitusta on rajoitettu ja kaatopaikkakaasun talteenottoa lisätty tuntuvasti. Uudemman lainsäädännön mukaiset toimet ovat vähentäneet kaatopaikkojen metaanipäästöjä edelleen. Vuoden 2016 kaatopaikkasijoituskiellon jälkeen biohajoavaa yhdyskuntajätettä menee kaatopaikoille enää lähinnä erilaisina jätteenkäsittelyssä hyödyntämättä jääneinä ositteina.

Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF)

Pikaennakon tietojen mukaan maankäyttö-, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorin eli LULUCF-sektori oli nettopäästölähde vuonna 2021. Sen päästöt ylittivät poistumat eli eri varastoihin vuoden aikana sitoutuneen hiilen määrän 2,1 miljoonalla tonnilla CO₂-ekv. Metsämaa-maankäyttöluokan päästöjen ja poistumien summa eli nettonielu oli noin −6,7 miljoonaa tonnia CO₂-ekv., puutuotevaraston −3,1 miljoonaa tonnia CO₂ ja viljelysmaa-luokan nettopäästö 8,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Pikaennakon laskennassa metsämaalle, viljelysmaalle ja puutuotteille laskettiin pikaennakkoarviot vuodelle 2021, kun taas muille maankäyttöluokille käytettiin vuoden 2020 lukuja.

Sektorin muuttumiseen nettonielusta nettopäästölähteeksi vaikuttivat korkealla tasolla toteutuneet hakkuut ja valtakunnan metsien inventoinnissa havaitun puuston kasvun laskevan trendin huomiointi laskennassa. Metsämaan hakkuut ja puuston kasvu yhdessä maaperän hiilivaraston muutosten kanssa määrittävät metsämaan päästöjen ja poistumien summan.

Ennakkotiedon mukaan puuston kokonaispoistuma¹ kasvoi vuodesta 2020 9 %, ollen 90,9 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuukertymä kasvoi 10 % vuodesta 2020 (SVT: Hakkuukertymä ja puuston poistuma 2021 (ennakko)). Metsämaan puustobiomassan hiilivarastosta poistui hiiltä 118 miljoonaa tonnia hiilidioksidina ilmaistuna eli 9 % (noin 10 miljoonaa tonnia) enemmän kuin edeltävänä vuonna. Metsämaan puuston nielu lasketaan biomassan kasvun ja poistuman erotuksena. Vuoden 2021 puustobiomassan kasvuarvioksi laskettiin 128 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, joka on noin 7 % pienempi kuin viime vuosille raportoidut kasvut (ks. liitedokumentti menetelmistä).

Kivennäis- ja turvemaan yhteenlaskettu maaperän hiilen varastonmuutosten summa metsämaalla, sisältäen myös karikkeen varastonmuutokset, oli noin 0,07 miljoonan hiilidioksiditonnin nettopäästö. Uudet arviot puuston hiilivaraston koosta olivat aiempaa pienemmät etenkin turvemailla, mikä vähensi puuston karikesatoa maaperään ja näin hiilen kertymää maaperään. Metsien turvemaaperän metaani- ja dityppioksidipäästöille käytettiin vuoden 2020 tietoja, ja nämä huomioiden metsämaan kivennäis- ja turvemaaperän päästöt olivat pikaennakkoarvion mukaan 2,5 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.

Puuston kasvun vaikutus päivitetään seuraavissa julkistuksissa inventaarion aiempien vuosien tuloksiin takautuvasti, minkä vuoksi myös aiempien vuosien nielut ja päästöt tulevat muuttumaan. Myös pinta-aloista saadaan uutta tietoa seuraavaan julkistukseen (Luken uutinen 25.5.2022).

Puutuotteiden hiilinielu vuonna 2021 oli pikaennakkotiedon mukaan −3,1 miljoonaa tonnia CO₂. Nielu kasvoi 1,8 miljoonaa tonnia CO₂ vuodesta 2020 johtuen puutuotteiden tuotantomäärien kasvusta (Metsäteollisuus ry, 2022).

Viljelysmaan päästöt vuonna 2021 olivat 8,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Päästöt olivat 0,2 miljoonaa tonnia eli 3 % suuremmat kuin vuonna 2020. Päästöjä kasvatti erityisesti tavanomaista alemmat viljelykasvien satotasot, mistä johtuen kasvintähteinä maahan päätyvän hiilen määrä oli pienempi. Päästöihin vaikuttivat myös orgaanisen aineksen hajotusta ja siten päästöjä lisäävästi tavanomaista lämpimämmät kesäkuukaudet. Pinta-aloista ei ollut vielä käytettävissä vuoden 2021 tietoja, joten laskennassa käytettiin vuoden 2020 pinta-aloja. Siten myöskään viljelysmaalle ei ollut vielä käytettävissä uusinta tietoa orgaanisten eli turvemaiden pinta-aloista ja turvepohjaiselle viljelysmaalle käytettiin vuoden 2020 päästöarviota.

¹Puuston kokonaispoistumalla tarkoitetaan metsän elävästä puustosta poistunutta tai poistettua runkopuuta eli teollisuuspuuksi, kotitarvesahaukseen ja energiakäyttöön päätynyttä puuta, hakkuiden yhteydessä metsään jäävää hukkapuuta eli latvusta ja muuta hukkapuuta ja luonnollisesti kuollutta puustoa eli luonnonpoistumaa.

Epäsuorat CO₂-päästöt

Energiasektorilla haihtumapäästöistä sekä teollisuusprosesseissa ja tuotteiden käytöstä muodostuvista haihtuvista orgaanisista yhdisteistä (NMVOC) ja metaanista (CH₄) lasketut epäsuorat hiilidioksidipäästöt sisältyvät Suomen kokonaispäästöihin. Niiden osuus kokonaispäästöistä oli vain 0,1 % (0,07 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) vuonna 2021.

Päästöjen yhteismitallistaminen ja GWP-kertoimien aiheuttamat muutokset

Eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi inventaariossa käyttämällä nk. GWP (global warming potential) -kertoimia. Hiilidioksidille annettu GWP-arvo on 1, ja muiden kasvihuonekaasujen GWP-arvot on määritetty vertaamalla niiden yhden kilogramman päästön aiheuttamaa säteilypakotetta maan pinnalla (W/m²) hiilidioksidin vastaavaan säteilypakotteeseen.

Kasvihuonekaasuinventaarion tiedot tuotetaan EU:n hallintomalliasetuksen mukaisesti ja raportoinnissa siirrytään käyttämään IPCC:n viidennen arviointiraportoinnin (AR5) mukaisia GWP(100)-kertoimia (global warming potential) keväästä 2022 lähtien. Tilastokeskus julkistaa toistaiseksi tiedot myös neljännen arviointiraportin (AR4) mukaisilla GWP-kertoimilla tietokantatauluissa koko aikasarjan 1990-2021 osalta.

Neljännen arviointiraportin mukaiset GWP-kertoimet ovat metaani 25, dityppioksidi 298 ja F-kaasut kaasusta riippuen 12–22 800, viidennen arviointiraportin mukaiset kertoimet taas metaani 28, dityppioksidi 265 ja F-kaasut 4–23 500. GWP-kertoimien muutoksella ei ole suurta vaikutusta inventaarion kokonaispäästöihin (ilman LULUCF-sektoria), ero on -20 tuhatta tonnia CO₂-ekv. vuonna 2021.

Sektorikohtaisissa päästöluvuissa merkittävin ero on jätesektorilla, missä päästöt kasvavat 170 tuhatta tonnia CO₂-ekv., koska metaanin viidennen arviointiraportin mukainen GWP-kerroin on aiemmin käytettyä neljännen arviointiraportin kerrointa suurempi. Maataloussektorilla päästöt laskevat 120 tuhatta tonnia CO₂-ekv.. LULUCF-sektorilla GWP-kertoimien muutoksen vaikutus on 130 tuhatta tonnia CO₂-ekv. Metaanin kokonaispäästöt (ilman LULUCF-sektoria) kasvavat 500 tuhatta tonnia CO₂-ekv., kun vastaavan suuruinen lasku tapahtuu dityppioksidipäästöissä. F-kaasupäästöt laskevat 30 tuhatta tonnia CO₂-ekv.

Suomen kansainväliset päästöjen vähentämisvelvoitteet ja niiden toteutumisen seuranta

Vuoden 2021 pikaennakkotietojen raportointi on ensimmäinen EU:n 2030 ilmasto- ja energiapakettiin liittyvä kauden 2021-2030 raportointi. EU:n 2030 paketin asetuksin määritellyt ilmastotavoitteet päästökauppa-, taakanjako- ja maankäyttösektorilla ovat osa EU:n kansallisesti määriteltyä panosta Pariisin sopimuksen alla.

Kansainvälisten velvoitteiden lisäksi Suomella on vuodelle 2035 nykyisen hallitusohjelman mukainen kansallinen hiilineutraaliustavoite, jonka toteutumista seurataan kasvihuonekaasuinventaarion tietojen perusteella.

EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketti, kuten sitä edeltävä vastaava 2020-paketti, on laaja lainsäädäntökokonaisuus, jonka avulla EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjänsä 40 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. EU:n yhteiset ja jäsenmaakohtaiset päästövähennysvelvoitteet on määritelty tarkemmin erillisissä säädöksissä päästökauppaan kuuluville päästöille (EU-tason toimi), päästökaupan ulkopuolisille päästöille (taakanjakoasetus EU 842/2018, joka määrittelee jäsenmaakohtaiset velvoitteet) ja maankäyttösektorille (LULUCF-asetus EU (841/2018)). Maankäyttösektorille ei ole aikaisemmin ollut vastaavia EU-velvoitteita.

Suomen päästöjen vähentämisvelvoitteet tiukentuvat EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketin velvoitteiden myötä. 2030-paketin ja siihen liittyvän yksityiskohtaisemman lainsäädännön hyväksymisen jälkeen EU ja sen jäsenmaat ovat sitoutuneet tiukempiin päästövähennysvelvoitteisiin, eli vähentämään päästöjään vähintään 55 % vuoteen 2030 mennessä. Kesällä 2021 julkistetussa EU:n ”Fit for 55” -paketissa komissio antoi ehdotuksensa miten tiukempi tavoite tulisi toteuttaa. ”Fit for 55” -paketti tuo velvoitteisiin ja toimeenpanoon muutoksia, joiden yksityiskohtia ei ole vielä ole sovittu

Seuraavissa luvuissa kuvataan Suomen EU:n ilmasto- ja energiapaketin mukaisia voimassa olevia päästövähennysvelvoitteita, siltä osin kuin kyseisten velvoitteiden toteutumisen seuranta perustuu kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion tuottamiin tietoihin. Suomen vuoden 2021 pikaennakko- ja osittain edellisen vuoden tietojen perusteella tehdään karkea arvio, miten Suomi on taakanjakosektoria koskevan velvoitteensa toteuttamisen aloittanut.

EU:n ilmasto- ja energiapaketti 2030

EU:n taakanjakoasetus (842/2018) määrittelee päästökauppasektorin ulkopuolisten alojen päästövähennystavoitteet. Asetuksen mukaan EU:n päästöjen tulee vähentyä 30 % vuoteen 2030 mennessä. Suomen maakohtainen päästövähennysvelvoite on 39 % .”Fit for 55” -paketissa Suomen velvoitetta ehdotetaan nostettavaksi 50 %:iin.

Taakanjakoasetuksessa sovittujen jäsenmaakohtaisten velvoitteiden ja vuoden 2016–2018 sektorin tarkastettujen päästöjen perusteella on komission toimeenpanopäätöksessä (EU (2126/2020)) määritetty kaikille jäsenmaille kaudelle 2021–2030 vuotuiset päästöallokaatiot (tavoitepolku). Mikäli päästökaupan ulkopuoliset päästöt ylittävät tavoitepolun, voivat jäsenmaat käyttää taakanjakoasetukseen sisältyviä joustoja velvoitteen toteuttamiseen.

Joustot sallivat mm. päästökiintiöiden rajoitetun lainaamisen seuraavalta vuodelta ja ylijäävien kiintiöiden siirron seuraaville vuosille sekä päästöallokaatioiden siirtämisen jäsenmaiden välillä. Lisäksi eräät jäsenmaat voivat siirtää osan päästökaupan päästöallokaatioista taakanjakosektorille. Suomi voi siirtää päästöallokaatioita päästökaupasta taakanjakosektorin tavoitteiden toteuttamiseen enintään 6 887 972 tonnia CO₂-ekv. kaudella 2021–2030.

Taakanjakoasetuksen toteutukseen vaikuttaa myös LULUCF-asetuksen (ks. alla) velvoitteiden toteuttaminen. Kyseisen asetuksen mukaan lasketut nettopäästöt kasvattavat vastaavalla määrällä taakanjakosektorin vähennysvelvoitteita. LULUCF-asetuksen tuottamien nettopoistumien hyödyntämiselle taakanjakosektorissa on ehtoja ja jäsenmaakohtainen määrällinen raja. Suomen kohdalla maksimäärä mahdollisille siirroille on 4,5 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.

LULUCF-asetuksen (841/2018) mukaan maankäyttösektorin päästöt eivät saa ylittää poistumia (nk. ”no debit” sääntö). Kyseisen säännön seurannassa maankäyttösektorin päästöt ja poistumat jaetaan maankäyttöä kuvaaville tilinpitoluokille inventaarion päästölaskennasta poikkeavalla tavalla. Metsitetty maa ja metsäkatoalue -tilinpitoluokkien nettopäästöt/-poistumat vaikuttavat täysmääräisesti velvoitteeseen. Hoidettu metsämaa -luokan (pois lukien metsitys inventaarion tietoihin verrattuna) velvoitteeseen vaikuttava päästö-/poistumamäärä lasketaan vertaamalla toteutuneita nettopäästöjä/-poistumia komission delegoidussa asetuksessa (268/2021) määritettyyn jäsenmaakohtaiseen metsien vertailutasoon.

Hoidettu viljelysmaa - ja hoidetut ruohikkoalueet -luokkien sekä hoidettujen kosteikkojen vastaava päästö-/poistumamäärä lasketaan vertaamalla toteutuneita nettopäästöjä/-poistumia vuosien 2005–2009 kyseisten alueiden keskimääräiseen päästö-/poistumatasoon. Hoidettujen kosteikkojen mukaanotto velvoitteen laskentaan on vapaaehtoista vuosien 2021–2025 osalta. Rakennetun maan päästöt vaikuttavat velvoitteeseen, kun kyseessä on maankäytön muutos jostakin tilinpitoluokasta rakennetuksi maaksi. Mikäli tilityskauden päästöt ylittävät poistumat voidaan niitä kompensoida tietyin säännöin sen jälkeen, kun taakanjakoasetuksen ylijääneet yksiköt on ensi hyödynnetty ja lisäksi varmistettu, että EU-tasolla maankäyttösektorin päästöt eivät ylitä poistumia.

EU seuraa taakanjakosektorin ja maankäyttösektorin velvoitteiden toimeenpanoa viisivuotiskausittain (2021–2025 ja 2025–2030). Kyseisten viisivuotiskausien inventaariotietoihin perustuva tilinpito raportoidaan vuosina 2027 ja 2032. Tiedot tarkastetaan EU:n toimesta. Velvoitteet koskevat koko kautta 2021–2030.

EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketti rajoittaa myös EU:n päästökauppaan kuuluvia päästöjä. Niiden tulee vähentyä vuoteen 2030 mennessä 43 % vuoden 2005 päästötasosta. ”Fit for 55” -paketin ehdotuksen mukaan vähennysvelvoite tiukentuu 61 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Energiavirasto raportoi päästökauppaan kuuluvien toiminnanharjoittajien päästöt Suomen osalta EU:n komissiolle, joka seuraa vähennysvelvoitteiden täyttymistä.

Taakanjakoasetuksen velvoitteiden seuranta

Suomen taakanjakoasetuksen mukaisen tavoitepolku, jonka alapuolella päästökaupan ulkopuolisten alojen päästöjen tulee olla kaudella 2021–2030, alkaa 28 840 335 tonnista CO₂-ekv. (vuoden 2021 päästöallokaatio) ja päättyy päästömäärään 21 008 313 tonnia CO₂-ekv. (vuoden 2030). Vuoden 2021 pikaennakkotieto päästökaupan ulkopuolisista päästöistä on 27,2 miljoonaa tonnia CO₂-ekv., mikä on 1,7 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. kyseiselle vuodelle määritetyn päästöallokaatiota alhaisempi.

Vuoden 2021 päästötieto on laskettu Tilastokeskuksen 25.5.2022 julkistaman kokonaispäästöarvion ja Energiavirastolta saatujen päästökauppasektorin todennettujen päästötietojen erotuksena. Inventaarion mukaiset kotimaan lentoliikenteet CO₂-päästöt eivät ole kyseisissä luvuissa mukana. Pikaennakkotieto on laskettu karkeampia menetelmiä ja lähtötietoja käyttäen kuin miten viralliset inventaariotiedot lasketaan. Tiedot tarkentuvat joulukuussa julkaistavissa ennakkotiedoissa.

LULUCF-asetuksen velvoitteen seuranta

LULUCF-asetuksen mukaan maankäyttösektorin poistumat eivät saa ylittää päästöjä, kun kyseiset tiedot on laskettu asetuksen mukaisia tilinpitoluokkia käyttäen. Jos sektori tuottaa nettopoistumia, voi niitä hyödyntää taakanjakoasetuksen velvoitteen toimeenpanossa. Jos sektori on päästölähde, lisäävät päästöt vastaavalla määrällä taakanjakosektorin päästöjenvähennysvelvoitetta, jos ei käytetä muita LULUCF-asetuksen joustoja. LULUCF-asetuksen mukaisia tilinpitoluokkia ja joustoja on kuvattu tarkemmin LULUCF-asetuksessa ja siitä yllä olevassa kuvauksessa.

Asetuksen toimeenpanon ensimmäinen varsinainen tarkistus tehdään vuonna 2027 ja koskee vuosien 2021–2025 päästöjä ja poistumia. Tarkistuksen yhteydessä tulee metsien vertailutasoon tehdä nk. tekninen korjaus, jolla varmistetaan toteutuneiden päästöjen/poistumien ja vertailutason yhdenmukaisuus hoidetun metsämaan -tilinpitoluokassa.

Pikaennakon maankäyttöluokittaiset tiedot eivät ole riittävän yksityiskohtaisia LULUCF-asetuksen tilinpitoluokkien mukaiseen laskentaan, koska pikaennakkovuotta koskevat maankäytönmuutoksia koskevat tiedot ovat saatavissa vasta syksyllä.

Taustatiedot

Dokumentaatio
Viittausohje

Tilaston asiantuntijat

Tiedustelut ensisijaisesti
Päivi Lindh
yliaktuaari
029 551 3778
Muut asiantuntijat
Vastaava osastopäällikkö

Miksi tätä sisältöä ei näytetä?

Tämä sisältö ei näy, jos olet estänyt evästeiden käytön. Jos haluat nähdä sisällön, tarkista evästeasetuksesi.