tk-icons
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Kansantalouden tilinpidon uudistus kasvattaa Suomen bruttokansantuotetta

26.5.2014

Kansantalouden tilinpidon uudistus astuu voimaan kuluvan vuoden syyskuussa. Suomessa ensimmäiset uudistuksen mukaiset aikasarjat julkaistaan 11. heinäkuuta. Merkittävin osa uudistusta on tutkimus- ja kehittämismenojen käsittely investointeina eikä enää juoksevina kuluina. Muutos kasvattaa Suomen bruttokansantuotetta.

 

Kansantalouden tilinpidon uudistus astuu voimaan kuluvan vuoden syyskuussa. Suomessa ensimmäiset uudistuksen mukaiset aikasarjat julkaistaan 11. heinäkuuta. Merkittävin osa uudistusta on tutkimus- ja kehittämismenojen käsittely investointeina eikä enää juoksevina kuluina. Muutos kasvattaa Suomen bruttokansantuotetta.

Euroopan unionissa siirrytään uudistettuun kansantalouden tilinpidon järjestelmään kuluvan vuoden syyskuussa. Uuden EKT 2010 (Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä) -järjestelmän myötä Euroopan unioni seuraa mm. Yhdysvaltoja ja Australiaa. Niissä on jo aiemmin toteutettu vastaava uudistus, jonka myötä tilastoinnissa aletaan eri puolilla maailmaa vähitellen noudattaa YK:n vuonna 2009 vahvistamaa SNA 2008 (System of National Accounts) -standardia.

Uudistus tuo mukanaan useita muutoksia, joiden tarkoituksena on ajanmukaistaa makrotaloustilastointia ja muutenkin vastata tietojen käyttäjien uusiin tarpeisiin.

Isojen kansantalouden tilinpidon uudistusten valmistelu kestää kauan ja niitä tehdään vain harvoin, edellinen toteutettiin pääosin 1990-luvun lopulla. Tämän takia uudistuksiin kohdistuu paljon odotuksia ja niille asetetaan alkuvaiheessa enemmän tavoitteita kuin mitä lopulta pystytään toteuttamaan.

Tälläkin kertaa tavoitteista jouduttiin tinkimään useassa kohdassa, vaikka moni tärkeä menetelmämuutos tai tietosisällön laajennus toteutuukin. Seuraavassa on poimittu uudistuksen sisällöstä joitakin keskeisiä aihealueita.

Näkökulma julkiseen talouteen laajenee…

Julkisen talouden tilastoinnin laatuvaatimukset ovat kasvaneet huomattavasti tilinpidon edellisen eurooppalaisen version eli  EKT 95:n käyttöönoton jälkeen. Tähän ovat vaikuttaneet mm. EU:n vakaus- ja kasvusopimukseen tehdyt muutokset sekä Kreikassa havaitut alijäämä- ja velkatietojen vääristelyt.

Lisäksi viime vuosien aikana on julkisen talouden seurannassa entistä enemmän kiinnitetty huomiota varsinaisten alijäämä- ja velkalukujen ohella nk. piileviin vastuisiin, joita voi liittyä esimerkiksi eläkejärjestelmiin, julkisomisteisiin yrityksiin ja valtion myöntämiin takauksiin. Tällaiset vastuut vaikuttavat – usein epävarmalla tavalla – julkisen sektorin taloudelliseen tilaan pitkällä aikavälillä.

Tilinpidon uudistusprosessissa pyrittiin hyödyntämään se EU:n piirissä kehittynyt julkisyhteisöjen tilastointia koskeva menetelmäohjeistus, joka on syntynyt Eurostatin ja jäsenmaiden yhteistyönä viimeisen viidentoista vuoden aikana. Näiden selventävien menetelmäpäätösten tarkoituksena on ollut tarkentaa ja laajentaa EKT:n ohjeistusta julkiseen talouteen liittyvissä erityistapauksissa.

Päätösten tarkoituksena on menetelmien selventämisen lisäksi ollut vaikeuttaa ”luovalla kirjanpidolla” tehtävää tarkoituksellista tilastointilukujen manipulointia. Uudistusprosessin yhteydessä näiden alun perin eurooppalaisten tilastointisääntöjen sisältö nivottiinkin osaksi uusia menetelmämanuaaleja – ei pelkästään EKT 2010:tä, vaan osittain myös globaalia SNA:ta.

… mutta kaikkien mielestä ei riittävästi

Uudistusprosessissa esillä olleet tavoitteet julkisen talouden kuvauksen osalta eivät kuitenkaan toteutuneet kaikilta osin. Eurostat esimerkiksi ehdotti julkisomisteisten yritysten pakollista erottamista muun yrityssektorin tiedoista, mikä olisi auttanut näihin yksiköihin liittyvien taloudellisten vastuiden hahmottamisessa. Tämä ehdotus kuitenkin hylättiin jäsenmaiden enemmistön vastustaessa sitä lähinnä riittämättömien resurssien takia.

Lopputulos on varsin ymmärrettävä vaikkakaan ei optimaalinen. Jäsenmaat joutuvat joka tapauksessa keräämään ja raportoimaan julkisomisteisia yrityksiä kuvaavia tietoja Eurostatille, mutta nämä tiedot eivät ole muiden käyttäjien saatavilla.

Julkisomisteisten yritysten kohdalla on kuitenkin merkittävää, että uudistuksen jälkeen entistä isompi osa julkisen sektorin omistamista yrityksistä luokitellaan yrityssektorin sijaan julkisyhteisöihin.

Toteutuva muutos koskee erityisesti sellaisia yrityksiä, jotka on perustettu lähinnä tuottamaan palveluja omistajayksiköilleen eli julkisyhteisöille itselleen. Tällaisia yrityksiä toimii runsaasti esimerkiksi kiinteistöjen vuokrauksessa ja hallinnassa. Muutos kasvattaa julkista velkaa, koska osalla siirtyvistä yksiköistä on ulkopuolelta otettua velkaa.

Piilevistä vastuista kompromissi

Julkisen sektorin eläkevastuiden tilastointia koskevat ehdotukset eivät myöskään menneet läpi alkuperäisen ehdotuksen mukaisesti. Eläkevastuutilastoinnin tarkoituksena on, että eläkejärjestelmiin liittyvistä vastuista – tilastointiajankohtaan mennessä kertyneistä eläkeoikeuksista – on saatavilla vertailukelpoista tietoa kaikista EU-maista, riippumatta siitä, miten järjestelmät kussakin maassa on organisoitu ja miten ne heijastuvat muuten tilinpidon tietoihin.

Osa jäsenmaista vastusti kyseisten tietojen laatimista pakollisena velvoitteena, ja erimielisyys asiasta ehti jo viivästyttää koko EKT 2010 -lain hyväksymistä. Lopulta EU-instituutioiden kesken syntyi laihahko kompromissi, jossa tietoja tulee kattavasti saataville ensimmäisen kerran vuonna 2017 ja siitä eteenpäin kolmen vuoden välein.

Hyvää kompromississa on se, että laskettavat tiedot sisältävät herkkyysanalyysin liittyen eläkevastuun laskentaan. Tietojen perusteella nähdään, kuinka herkkä eläkevastuun määrä on laskelmassa käytettyjen taustaoletusten (esimerkiksi diskonttokorko) muutoksille.

Muiden piilevien vastuiden kuin eläkevastuiden tilastointi ei alun perin varsinaisesti ollut EKT-uudistuksen agendalla, mutta uudistuksen kuluessa esitettiin vaatimuksia mm. valtion myöntämien takausten määrien liittämiselle tilinpidon sisältöön. Ratkaisuksi muodostui, että nämä tiedot eivät varsinaisesti sisälly tilinpitoon, mutta Eurostat joka tapauksessa tulee keräämään ja julkaisemaan tietoja muun lainsäädännön perusteella.

Kokonaisuutena piilevien vastuiden tilastointi EU:ssa on siis lähivuosina ottamassa ison askeleen eteenpäin, vaikka tilinpitouudistuksessa tämän asian edistäminen ei ollut helppoa.

Globalisaatiotyö jatkuu

Tilinpitouudistuksen yhteydessä yritysten toimintojen ja toimintaympäristön muutokset olivat vahvasti esillä. Erityisesti mietinnässä olivat suuryritysten kansainväliset tuotantojärjestelyt ja soveltuvien tilastointiratkaisujen löytäminen niihin.

Tilinpitomanuaalien edelliset versiot keskittyivät paljolti tuotteiden fyysisen, rajat ylittävän liikkeen seurantaan ja kauppavirtojen kirjaamiseen tällä perusteella. Punaiseksi langaksi uusissa manuaaleissa muodostui nk. omistajuusperiaatteen käyttöönotto: tavaroiden fyysisen liikkumisen ohella merkitystä on sillä, mitä tuotteen omistajuudelle tapahtuu, vai tapahtuuko mitään.

Omistajuusperiaatteen käyttöönotto aiheutti kahden uuden menetelmäsäännön käyttöönoton. Jalostuttamista koskevan säännön mukaan tavaroiden vienti ulkomaille ja niiden palautuminen alkuperäiseen maahan jalostettuna, muokattuna tai koottuna ei aiheuta tavaravientiä tai -tuontia maiden välille, mikäli omistajuus pysyy koko ajan lähettävässä taloudessa. Jalostavan maan ulkomaankauppaan kirjataan vain jalostuspalkkio ja lopullisen, valmiin tuotteen vienti jalostuttavan maan tavaravientiin.

Toisen, välityskauppaa koskevan säännön mukaan tuotteiden hankinta ulkomailta ja niiden myynti edelleen kolmanteen maahan on käsiteltävä hankkija- ja omistajayksikön tavaroiden vientinä, vaikka tuotteet eivät ikinä kävisikään ko. maassa. Aiemmin vastaava järjestely on tilastoitu palvelun vientinä välityskauppaa harjoittavan yksikön taloudelle.

Omistajuusperiaatteen tuottamat käsittelysäännöt ovat teoriassa hyvin perusteltuja, mutta käytännössä niiden soveltaminen saattaa aiheuttaa hankaluuksia useassa maassa. Uudistuneet säännöt eivät myöskään helpota haasteita, joita on aiemminkin liittynyt monikansallisten yritysten toiminnan tilastointiin kansantalouden tilinpidon kehikossa.

Lisäksi uusista manuaaleista jäi puuttumaan merkitykseltään kenties keskeisimmän ilmiön, ns. tehtaattomien valmistuttajien, tilastointiohjeistus. Näillä yksiköillä tarkoitetaan yrityksiä, jotka ovat järjestäneet tuotantoketjunsa monikansallisesti ja joiden valmistustoiminta tapahtuu muualla kuin yksikön kotimaassa. Tähän aiheeseen liittyvät asiat nousivat kunnolla esiin vasta uudistustyön lopussa, ja selvitystyö on edelleen kesken kansainvälisellä tasolla.

Investointien ja kulujen rajanveto muuttuu

Tilinpidon kehittämisagendan vakioaihe koskee menojen jaottelua kuluihin ja investointeihin: mitkä menoista ovat sellaisia, jotka tuottavat taloudellisten toimijoiden tuotantoprosessien käyttöön pitkäaikaisia varoja? Tämän uudistuksen kuluessa huomio kiinnittyi erityisesti tutkimus- ja kehittämismenoihin ja asejärjestelmiin.

Tutkimus- ja kehittämismenojen kohdalla saavutettiin jo alkuvaiheessa periaatteellinen yhteisymmärrys siitä, että nämä menot tulisi tilastoida pikemminkin investointeina kuin menoina. Keskustelua leimasivat toisaalta asiaan liittyvät epävarmuudet.

Yhtenä ongelmana on se, että valtaosa t&k-toiminnasta tapahtuu yritysten ja muiden yksiköiden sisällä ja sillä käydään kauppaa suhteellisen vähän, jolloin tuotannon arvottaminen – markkinahintojen puuttuessa – joudutaan tekemään tuotantokustannusten pohjalta.

Lisäksi t&k eroaa jossakin määrin esimerkiksi kone- ja laiteinvestoinneista siinä, että kokeiluluonteisuutensa takia suuri osa t&k-investoinneista epäonnistuu eivätkä ne sinällään johda mihinkään. On kuitenkin huomattava, että pienemmässä mittakaavassa sama asia on koskenut muitakin investointityyppejä, joista niistäkin osa osoittautuu huonosti tuottaviksi.

Pitkään harkinnassa ollut rajanveto koski sitä, pitääkö myös julkisen sektorin tutkimus- ja kehittämistoiminta, esimerkiksi yliopistoissa tehtävä perustutkimus, käsitellä investointina. Ongelmallista tilastointiperiaatteiden kannalta on, että yleensä edellytetään, että investoinnin ja siitä seuraavan varallisuuden on oltava selkeästi jonkun toimijan omistuksessa. Mutta kuka omistaa tulokset perustutkimuksesta, joiden on tarkoituskin olla laajasti yhteiskunnan eri toimijoiden hyödynnettävissä?

Lopulta uudistuksessa päädyttiin siihen, että myös julkisen sektorin t&k käsitellään investointina: olisi hankalasti perusteltavissa, että julkisen hallinnon t&k ei tuota taloudellista varallisuutta mutta yksityisen sektorin vastaava toiminta tuottaa.

Asejärjestelmien käsittely joko nykyiseen tapaan kuluna tai vaihtoehtoisesti investointina herätti voimakkaitakin mielipiteitä. Aiemmin tilinpidossa nämä menot ovat näyttäytyneet kuluina, jotka tulevat käytetyksi sillä hetkellä kun kalusto saadaan käyttöön. Uudistus muutti näkökulmaa siten, että ne nähdään investointeina, jotka tuottavat tulevien vuosien kuluessa maanpuolustuspalvelua valtiolle, joka investoinnit on tehnyt.

Investointien ja kulujen rajanvedon muuttumista voidaan pitää uudistusprosessin menestyksenä. Se on myös useimmille käyttäjille näkyvin osa uudistusta, koska suurin osa bruttokansantuotteen muuttumisesta aiheutuu siitä. Suomen bruttokansantuotteen tasoa tämä muutos nostaa viime vuosina noin neljällä prosentilla. Vaikutus on eurooppalaisessa vertailussa suuri, johtuen lähinnä t&k-toiminnan suhteellisen suuresta määrästä maassamme.

Uudistustarvetta painottavat näkemykset painoivat lopulta vaakakupissa enemmän. Tämä keskustelu tulee myös jatkumaan. On hyvin todennäköistä, että aikanaan seuraavan uudistuksen yhteydessä tullaan pohtimaan esimerkiksi markkinointipanostusten kuten brändin rakentamisen menojen luonnetta joko kuluina tai investointeina kansantalouden tilinpidon määritelmissä.

Hyvinvoinnin mittaamisesta keskusteltiin

Taloudellisen hyvinvoinnin mittaaminen ei alun perin ollut juurikaan mukana uudistuksen lähtökohdissa. Aihe kuitenkin nousi laajasti yhteiskunnalliseen keskusteluun uudistuksen aikana, kulminoituen nk. Stiglitz-Sen-Fitoussi -komitean vuonna 2009 julkaisemaan raporttiin, joka koski talouskehityksen ja sosiaalisen edistyksen mittaamista. Tämän johdosta EU-instituutioissa esitettiin tarpeita taloudellisen hyvinvoinnin mittaamisen edistämiselle tilinpidon tietosisällössä.

Konkreettisesti esillä oli tilinpidon tiettyjen kotitaloussektoria koskevien tietojen jaottelu kotitalouksien tuloluokkien mukaan. Ehdotus kuitenkin osoittautui tässä vaiheessa ennenaikaiseksi sekä jäsenmaiden resurssiongelmien että asiaan liittyvien lähdeaineisto- ja menetelmäongelmien takia.

Uudistuksen lopputuloksena on kuitenkin yksi muutos, joka liittyy taloudellisen hyvinvoinnin esittämiseen. Syyskuusta 2014 EU-maissa tulee moni tilinpidon tieto laatia pakollisena pelkästään kotitaloussektoria koskien, siinä missä aiemmin vastaavia tietoja on osassa jäsenmaita esitetty yhdistäen sekä kotitaloussektori että voittoa tavoittelemattomat yhteisöt.

Mika Sainio on  EKT 2010 -uudistuksen projektipäällikkö.

 

Suomessa kansantalouden tilinpito siirtyy soveltamaan uusia EKT 2010 -menetelmiä ja tietosisältöjä heinäkuun 11. päivän julkistuksesta alkaen. Lisätietoja uudistuksen sisällöstä ja muutosten vaikutuksista on Tilastokeskuksen EKT 2010 -sivulla sekä kunkin tilaston ensimmäisessä EKT 2010:n mukaisessa tilastojulkistuksessa. Myös maksutasetilastointi uudistuu samaan aikaan uusien standardien mukaiseksi, ks. lisätietoa maksutaseuudistuksen sivulta.

 

Lue myös Paula Koistinen-Jokiniemen haastattelu Bkt:n taso nousee - mitä vaikutuksia Suomelle?

Bkt:n taso nousee – mitä vaikutuksia Suomelle?


 

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Blogi
23.3.2018
Olli Savela

Varhaisin tilastomuistoni on 1960-luvun alusta, kun olin kansakoulu­ikäinen. Seisoin serkku­poikani kanssa vasta­valmistuneen kolmos­tien ylittävällä sillalla Hyvinkäällä. Seurasimme ohi­kulkevia autoja, jotka olivat matkalla Helsinkiin, oli Eläin­tarhan ajot.

Blogi
20.1.2016
Ville Tolkki

Suomen talouden tilasta keskustellaan kiivaasti. Päättäjien murheen­kryyninä on hidas toipuminen finanssi­kriisiä seuranneesta talous­shokista. Taloutemme on jähmettynyt kriisiä edeltävälle tasolle, eikä suhdanne­muutosta ole näköpiirissä. Kasvun resepti on hukassa.

Artikkeli
28.7.2015
Paula Koistinen-Jokiniemi

Monikansalliset yritykset eriyttävät toimintonsa maailman­laajuisesti, ja työvoima ja pääoma liikkuvat rajojen yli. Miten moni­mutkaisten globaali­talouden ilmiöiden kuuluisi kuvautua kansan­talouden tilinpidossa, ja mistä saadaan laadukasta tietoa kirjausten pohjaksi?

Blogi
23.10.2014
Paula Koistinen-Jokiniemi

EU:n jäsenmaat ovat siirtyneet tänä syksynä bruttokansantuotteen tilastoinnissa uuteen EKT 2010 -tilinpitojärjestelmään. Uudistuksen seurauksena EU-maiden ’kansantulokakku’ on nyt aiemmin tilastoitua suurempi.