tk-icons
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Miten menetimme edullisemman ruuan?

6.6.2014

Ruoka halpeni Suomessa reilusti yli kymmenen prosenttia EU-jäsenyyden alkuvuosina. Viime vuosina hintaetu on lähes kokonaan hukattu. Miten näin pääsi käymään?

EU-jäsenyyden alussa rajojen avaaminen ja veropolitiikan muutos laski ruuan hintaa Suomessa yli 11 prosenttia. Ruuan reaalihinnan aleneminen jatkui aina vuoteen 2000, jolloin ruoka oli 14 prosenttia halvempaa kuin vuonna 1994 (Kuvio 1). Vuoden 2006 jälkeen hintaetu lähti kuitenkin supistumaan. Nyt ruoka on enää 3,4 prosenttia halvempaa kuin ennen jäsenyyttä.

Kuvio 1. Koko ravintoryhmän reaalihintakehitys 1994-2014 huhtikuu, 1994=100

Kuvio 1. Koko ravintoryhmän reaalihintakehitys 1994-2014 huhtikuu, 1994=100 Lähde: Tilastokeskus ja SCB

Lähde: Tilastokeskus ja SCB

Ruotsissa ruuan hinta oli parhaimmillaan 10 prosenttia EU-jäsenyyttä edeltävää tasoa alempana vuonna 2007. Ruotsin maatalous­politiikka oli lähentynyt EU:n maatalous­politiikkaa jo ennen jäsenyyden alkua. Ruotsissa ruuan reaalihinta on nyt 2,4 prosenttia alle vuoden 1994 tason.

Kehitys on ollut melko samanlaista Suomessa ja Ruotsissa, meillä vain hieman rajummin sahaavaa. Suomessa kuluttajahinnat ovat nousseet vuodesta 1994 vuoden 2014 huhtikuuhun 39 ja palkat 95 prosenttia. Reaalitulot ovat nousseet EU-jäsenyyden aikana 40 prosenttia.

Euro ei nostanut hintoja

Ennen euron käyttöönottoa kansalaisilla oli vakaa käsitys, että hinnat nousevat. Usko pysyi vahvana siirtymän jälkeenkin, vaikka millään mittareilla hinnat eivät nousseet. Kaupat muunsivat hinnat tarkasti markka/euro-vaihtokurssilla.

Ajatusmaailma hintakehityksestä on usein epälooginen: palkkojen pitää nousta, mutta hintojen pitäisi pysyä entisellään. Tähän yhtälöön tarvittaisiin melkoinen tuottavuuden nousu. Vuodesta 2001 tämän vuoden ensimmäiselle neljännekselle kuluttajahinnat ovat nousseet Suomessa 24 prosenttia ja bruttopalkat 52 prosenttia.

Vuonna 2008 alkoi tapahtua

Vuoden 2008 loppukesällä ruuan maailmanmarkkinahinnat nousivat rajusti. Ruuan kuluttajahinnat nousivat kaikkialla Euroopassa syksyllä 2008, meillä vasta vuoden 2009 alussa.

Maailmanmarkkinahinnoista johtunut ruuan hintapiikki suli Euroopassa syksyllä 2009, meillä se antoi odottaa itseään. Ruuan arvonlisäveron aleneminen 17 prosentista 12 prosenttiin lokakuun alussa 2009 kyllä siirtyi täysimääräisesti hintoihin.

Kala kalliimpaa, liha halvempaa

Ruuan reaalihintojen kehitys 1994–2014 on ollut hyvin erilaista pääryhmästä toiseen (Kuvio 2).

Kuvio 2. Ruuan reaalihinnan muutos 1994–2014 pääryhmittäin, %

Kuvio 2. Ruuan reaalihinnan muutos 1994–2014 pääryhmittäin, % Lähde: Tilastokeskus

Lähde: Tilastokeskus

Kalatuotteiden, hedelmien, alkoholittomien juomien, maitotaloustuotteiden sekä vihannesten reaalihinta on nyt korkeammalla kuin vuonna 1994 ennen Suomen EU-jäsenyyttä.

Lihatuotteiden, rasvojen ja viljatuotteiden reaalihinnat taas ovat selvästi alemmalla tasolla kuin ennen EU-jäsenyyttä. Kokonaisuudessaan ruoka on reaalisesti 3,4 prosenttia halvempaa kuin vuonna 1994.

Kalatuotteiden reaalihinnat ovat nyt yli 20 prosenttia korkeampia kuin vuonna 1994 (Kuvio 3). EU-jäsenyys ei kuitenkaan vaikuttanut kalan hintaan, kilpailutilanteeseen ja pyyntimääriin vain tuli muutoksia.

Kuvio 3. Kalatuotteiden reaalihintakehitys 1994-2014

Kuvio 3. Kalatuotteiden reaalihintakehitys 1994-2014 Lähde: Tilastokeskus

Lähde: Tilastokeskus

Suurin syy reaalihinnan nousuun on norjalaisen lohen hintakehitys. 2000-luvun alkupuolelle asti norjalaisen lohen kansallinen hintatuki piti hinnat kurissa ja norjalainen lohi sai suuren markkinaosuuden Suomen markkinoilla. Suomessa kasvatetun kirjolohen kilpailukyky oli heikko. Markkinatalouden sääntöjen mukaisesti markkinoiden valloituksen jälkeen hintaa voidaan nostaa. Näin on käynyt myös norjalaiselle lohelle ja samalla koko kalatuoteryhmälle. Tosin lohen hinta on ollut hienoisessa laskussa viimeisten kuukausien aikana.

Hedelmien reaalihinta on myös selvästi EU-jäsenyyttä edeltävän ajan yläpuolella. EU-jäsenyys toi mukanaan uusia tulleja, jotka nostivat hintoja. Näin kävi esimerkiksi banaanille.

Alkoholittomien juomien reaalihinta on kymmenisen prosenttia korkeammalla kuin ennen EU-jäsenyyttä. Hintojen muutosten takana on virvoitusjuomavero ja kahvin sekä tuoremehun maailmanmarkkinahintojen heilahtelut. EU-jäsenyys ei sinänsä vaikuttanut tämän ryhmän hintakehitykseen kovinkaan paljon.

Maitotaloustuotteet kiistan kohteena

Maitotaloustuotteiden reaalihintapiikki vuosina 2008 ja 2009 johtui maailmanmarkkinahintojen noususta eli tuottajahintojen kohoamisesta (Kuvio 4).

Kuvio 4. Maitotaloustuotteiden reaalihintakehitys 1994-2014

Kuvio 4. Maitotaloustuotteiden reaalihintakehitys 1994-2014 Lähde: Tilastokeskus

Lähde: Tilastokeskus

Vuoden 2013 alussa raakamaidon kuluttajahinta nousi yli 20 prosenttia kilpailuviraston puututtua Valion perusmaidon tukkuhinnoitteluun. Kuluttajan kannalta viranomaisten puuttuminen tukkuhinnoitteluun oli onnetonta. Suomi taitaa olla Euroopan ainoa maa, jossa kilpailuviranomaiset ovat aktiivisesti olleet nostamassa toimenpiteillään ruuan hintaa nostamatta veroja.

Suomessa raakamaitomarkkinoilla määräävän markkinaosuuden omaava Valio on kuitenkin pohjoismaisella tasolla pieni toimija. Viranomaiset voisivat luottaa, että kansainvälinen kilpailu pitää huolen hinnoista. Lähivuosina kilpailua on luvassa Suomenlahden eteläpuolelta, kun maakohtaiset maitokiintiöt poistuvat.

Liha, leipä ja rasvat edelleen halpoja

EU-jäsenyys vaikutti eniten vilja- ja lihatuotteiden hinnoitteluun. Verotuksen muutos ja rajojen avautuminen laski lihatuotteiden reaalihintoja parhaimmillaan lähes 30 prosenttia (Kuvio 5). Edelleenkin lihatuotteiden reaalihinta on reilut 20 prosenttia alle EU-jäsenyyttä edeltäneen tason.

Kuvio 5. Lihatuotteiden reaalihintakehitys 1994-2014

 Kuvio 5. Lihatuotteiden reaalihintakehitys 1994-2014 Lähde: Tilastokeskus

Lähde: Tilastokeskus

Myös viljatuotteiden hinnat laskivat jäsenyyden myötä yli 12 prosenttia (Kuvio 6). Mitä lähempänä raaka-ainetta ollaan, sitä suurempi oli hintojen lasku eli vehnäjauhojen ja makaronin reaalihinnat laskivat enemmän kuin leivän.

Kuvio 6. Leipä- ja viljatuotteiden reaalihintakehitys 1994-2014

Kuvio 6. Leipä- ja viljatuotteiden reaalihintakehitys 1994-2014 Lähde: Tilastokeskus

Lähde: Tilastokeskus

Rasvojen, varsinkin ruokaöljyjen, vapaa tuonti laski niiden hintoja alkuvuosina yli 20 prosenttia. Rasvojen reaalihinta on edelleen 14 prosenttia alle vuoden 1994 hintatason. Tarkempia tietoja rasvojen ja muiden ravintoryhmien reaalihintojen kehityksestä löytyy liiteosiosta.

Ruoka inflaatioveturina

Ruuan osuus hintojen yleisestä nousukehityksestä vuodesta 2010 tähän päivään on ollut 28 prosenttia (Kuvio 7). Toiseksi suurin vaikutus on ollut asumisella, noin 22 prosenttia. Liikennemenojen osuus hintojen noususta on ollut 13 ja ravintoloiden 11 prosenttia.

Kuvio 7. Kulutuksen pääryhmien osuus kuluttajahintojen muutoksesta 2010-2014 huhtikuu, %

 Kuvio 7. Kulutuksen pääryhmien osuus kuluttajahintojen muutoksesta 2010-2014 huhtikuu, % Lähde: Tilastokeskus

Lähde: Tilastokeskus

Jos ruuan hinta ei olisi noussut vuodesta 2010 laisinkaan, olisi keskimääräinen vuosi-inflaatio ollut 1,9 prosenttia toteutuneen 2,6 prosentin sijaan.

Ruokaketju ottanut meillä enemmän kuin muualla

Vuodesta 2010 ruuan reaalihinta on noussut Suomessa yli kahdeksan prosenttia, selvästi nopeammin kuin muualla Euroopassa. Nimellisesti ruuan hinta on noussut 18,4 prosenttia. Ruuan arvonlisäveroa on nostettu 12 prosentista 14 prosenttiin ja makeis- ja virvoitusjuomaveroa on nostettu reippaasti.

Verojen osuus 18,4 prosentin hintojen noususta on vain reilut kaksi prosenttiyksikköä. Verojen nosto ei anna synninpäästöä hintojen noususta kuin osittain. Valtaosa siitä on kotikutoista.

Meillä ravintoketjun osat – teollisuus, kuljetus, kauppa – ovat nostaneet marginaalejaan enemmän kuin muualla Euroopassa. Ruuan hinta nousi vuodesta 2010 huhtikuuhun 2014 Suomessa nopeimmin vanhoista EU-maista (Kuvio 8). Suomessa nousu oli 18,4 prosenttia, EU-maissa keskimäärin 9,6 prosenttia. Vuonna 2013 ruuan reaalihinta oli Suomessa enää vajaat kolme prosenttia alle EU-jäsenyyden edeltävää aikaa.

Kuvio 8. Ruuan hintakehitys EU-maissa 2010-huhtikuu 2014

 Kuvio 8. Ruuan hintakehitys EU-maissa 2010-huhtikuu 2014 Lähde: Tilastokeskus & Eurostat

Lähde: Tilastokeskus & Eurostat

Muuttuuko suunta tänä vuonna?

Vuoden 2014 alusta koko ruokaketju pelästyi, ollaanko EU-jäsenyyden hintaetu menettämässä, ja kehityssuunta näyttää ainakin hetkellisesti olevan kääntymässä parempaan päin. Huhtikuussa 2014 ruuan reaalihinta oli sentään taas 3,4 prosenttia alhaisempi kuin vuonna 1994. Toivottavasti tämä suuntaus jatkuu.

Uutta tietoa ruuan hinnan jakautumisesta tuottajan, teollisuuden, kaupan ja verottajan välillä saadaan lisää kesäkuun 10. päivä, kun MTT julkistaa ensimmäiset tulokset asiaa koskevasta tutkimustaan. Silloin päästään kurkistamaan, mikä on kunkin portaan osuus kuluttajahinnoista ja miten osuudet ovat kehittyneet vuosina 2008–2012.

Kirjoittaja on Tilastokeskuksen hintoihin ja inflaatioon erikoistunut kehittämispäällikkö.

 

Lisää aiheeseen liityviä taulukoita ja kuvioita:

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Kommentit