tk-icons
Sivuston näkymät

Kotitalouksien aiheuttamat päästöt ovat laskusuunnassa

15.10.2018
Juha Nurmela

Kasvihuonekaasujen päästövähennyksiä pitää kiristää rivakasti, linjasi vastikään hallitusten­välinen ilmastopaneeli IPCC. Suomalaiset kotitaloudet ovatkin jo oikealla tiellä, vaikka paljon on vielä tehtävä jotta ilmaston lämpeneminen saataisiin rajattua 1,5 asteeseen.

Tilastokeskuksessa on jatkojalostettu kulutustutkimuksen aineistosta tiedot, joilla voidaan vertailla eri väestöryhmien kulutuksen aiheuttamia kasvihuone­kaasupäästöjä (KHK) ja raaka-aineiden käyttöä (RAK).

Kotitalouksien määrä lisääntyi 222 000:lla eli 9 prosentilla vuodesta 2006 vuoteen 2016. Kasvu johtuu lähes kokonaan yhden hengen talouksien määrän lisääntymisestä.

Yhden hengen kotitaloudessa tarvitaan suuri osa samoista perusvarusteista kuin perhetalouksissa. Ei siis olisi ihme, jos kotitalouksien yhteenlasketut päästöt ja raaka-aineiden käyttö kasvaisivat, vaikka energian käyttö tehostuisi.

Kotitalouksien yhteenlaskettu kulutuksesta aiheutunut KHK-päästö on kuitenkin alentunut kymmenessä vuodessa hieman ja materiaalin käyttö pysynyt ennallaan. Sen sijaan kotitaloutta tai kulutusyksikköä kohti lasketut määrät ovat pienentyneet selvästi. (Taulukko 1)

Taulukko 1. Kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöt (KHK) ja materiaalin kulutus (RAK) vuosina 2006, 2012 ja 2016
Kotitalouksien kulutuksesta
aiheutuneet:
2006 2012 2016 2016/2006
prosenttia
KHK-päästöt yhteensä,
milj. tonnia CO2-ekv
50,2 47,9 46,9 93
Materilaalin käytöt yhteensä,
milj. tonnia
62,3 70,3 62,1 99
         
KHK-päästöt/kotitalous,
kg CO2-ekv
20 476 18 460 17 519 86
Materiaalin kulutus/kotitalous, kg 25 363 27 084 23 230 92
         
KHK-päästöt/kulutusyksikkö,
kg CO2-ekv 1)
13 714 12 496 11 952 87
Materiaalin kulutus/
kulutusyksikkö, kg
16 990 18 381 15 820 93
1) Kulutusyksiköt perustuvat niin kutsuttuun OECD:n modifioituun skaalaan.
Kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö.
Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutusyksikköä
ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutusyksikköä.

Laskelmat on tehty kotitalouksien kulutuksen kautta Envimat-mallilla tuotetuilla kertoimilla (menetelmä on kuvattu artikkelin lopussa.) Eri vuosien laskentatiedot ja parametrit poikkeavat jonkin verran toisistaan, mikä aiheuttaa sen että kotitalouksien yhteen­lasketut päästöt ja raaka-aineiden käyttö eri vuosina eivät ole täysin vertailukelpoisia. Ne ovat kuitenkin riittäviä muutoksen suunnan kuvaukseen.

Huipputuloisten päästöt omassa sarjassaan

Elintarvikkeet, asuminen ja liikkuminen aiheuttavat leijonanosan kasvihuone­kaasupäästöistä kotitalouden tulotasosta riippumatta (Kuvio 1). Keskiarvo­taloudessa näiden osuus on noin 80 prosenttia. Suomen ilmasto­tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan välttämättä toimia näiden kolmen kulutuksen osa-alueen päästö­intensiteettien alentamiseksi.

Kuvio 1. KHK-päästöt kulutusyksikköä kohti kotitalouden tulodesiilin mukaan kulutuksen pääryhmissä 2016
Lähde: Tilastokeskus. Kulutustutkimus, päästöjen ja raaka-aineiden käytön palveluaineisto 2016.

Elintarvikkeiden ostoista aiheutuvista KHK-päästöissä tuloryhmien välillä on vain vähäisiä eroja kulutus­yksikköä kohti laskettuna.

Ylin tulodesiili, parhaiten ansaitseva kymmenesosa talouksista, on aivan omassa sarjassaan ympäristön kuormittajana. KHK-päästöt liikenteestä sekä kulttuuri- ja vapaa-aika­kulutuksesta erottuvat selvästi alemmista tuloryhmistä. Huipputuloisten päästöt ovat noin 2,6-kertaiset pieni­tuloisimpiin verrattuna.

Köyhien rahat ruokaan ja asumiseen, rikkaiden enemmän palveluihin

Kotitalouksien kulutuksesta aiheutunut raaka-aineiden käyttö jakaantuu KHK-päästöjä tasaisemmin kulutuksen eri pääryhmille. Elintarvikkeiden, asumisen ja liikenteen osuus raaka-aineiden käytöstä on 69 prosenttia. (Kuvio 2)

Kuvio 2. Raaka-aineiden käyttö kulutusyksikköä kohti kotitalouksien tulotason mukaan 2016
Lähde: Tilastokeskus. Kulutustutkimus, päästöjen ja raaka-aineiden käytön palveluaineisto 2016.

Tässäkin tarkastelussa parhaiten ansaitseva desiili erottuu selvästi muista. Viidennen ja kuudennen desiilin kulutuksesta aiheutunut raaka-aineiden käyttö on yhtä suuri. Sama koskee myös seitsemättä ja kahdeksatta desiiliä. Näiden yhtäläisyyksien tarkempi tutkimus olisi kiintoisaa.

Kuviossa 3 vertaillaan, kuinka paljon eri desiilien kulutukseen käyttämiin euroihin sitoutuu KHK-päästöjä ja raaka-aineita.

Kuvio 3. Kulutukseen käytettyjen eurojen KHK-intensiivisyys ja raaka-aine intensiivisyys tulodesiileittäin vuonna 2016
 
Lähde: Tilastokeskus. Kulutustutkimus, päästöjen ja raaka-aineiden käytön palveluaineisto 2016.

Alimman desiilin kulutuksesta aiheutuu liki 600 grammaa raaka-aineiden käyttöä ja lähes 500 grammaa KHK-päästöjä euroa kohti. Ylimmän desiilin kulutuksesta aiheutui noin 400 grammaa raaka-aineiden käyttöä ja 300 grammaa KHK-päästöjä euroa kohti.

Ero selittyy suurelta osin sillä, että pienituloisimpien kulutuksesta niin suuri osa menee asumiseen sekä elintarvikkeisiin. Huipputuloisien kulutus puolestaan kohdistuu enemmän erilaisiin palveluihin, joiden KHK- ja raaka-aineintensiteetit ovat verrattain matalia.

Jatko-analyyseistä apua päästövähennystoimiin

Tilastokeskuksen palveluaineisto antaisi mahdollisuudet huomattavasti tarkempiin analyyseihin sekä eri kulutuskohteiden osalta että eri väestöryhmien välillä. Ne mahdollistaisivat ilmaston­lämpenemistä estävien toimien tarkastelun. Sellaiselle voi olla tulevaisuudessa tarvetta.

Päästökertoimia ovatkin jo aiemmin käyttäneet mm. aikasarja­tarkasteluun Salo ym. (2016), ja Tilastokeskus tekee nyt yhteistyötä Ympäristö­ministeriön rahoittaman ja Suomen ympäristö­keskuksen vetämän KUHIMA-projektin ja Oulun yliopiston emeritusprofessori Ilmo Mäenpään kanssa pidemmän aikasarjan ja erilaisten yksityiskohtaisten tarkastelujen tuottamiseksi.

Kirjoittaja työskentelee asiantuntijoina väesto-ja elinolotilastot -yksikössä Tilastokeskuksessa.

ENVIMAT-malli kattaa tuotteiden koko elinkaaren

Kotitalouksien kulutushyödykkeisiin sisältyvät kasvihuone­kaasujen ja luonnonvarojen kokonaiskäytön sisällöt on laskettu Oulun yliopiston Thule-instituutissa kehitetyn ENVIMAT-mallin avulla.

Kasvihuonekaasupäästöt lasketaan hiilidioksidi­ekvivalentteina tonneina. Luonnonvarojen kokonaiskäyttö lasketaan materiaali­määrinä, jotka luonnosta on otettu – kasveja kasvatettu, kaloja pyydetty, puita kaadettu, mineraaleja louhittu – jotta tuotteen tuottaminen on ollut mahdollista.

Malli sisältää sekä kotimaisen tuotannon kuormitukset kotimaassa että tuonti­tuotteiden kuormitukset ulkomailla.

ENVIMAT-malli on ympäristölaajennettu panos–tuotos-malli, jolla voidaan laskea tuotteiden tuottamisen elinkaariset ympäristö­kuormitukset. Aluksi mallissa lasketaan ympäristö­kuormitukset 148 toimialan perushintaisille lopputuotteille. Sen jälkeen laskelmia voidaan jatkaa kotitalouksien kulutus­tuotteiden osalta myös ostajan­hintaiseen käyttö­tarkoituksen mukaiseen luokitukseen, joka saadaan 62 kulutus­hyödykkeen jaotuksella. Samalla hyödykkeisiin sisällytetään myös jakelun ja loppukäytön aiheuttamat kuormituslisät.

Kuormituskertoimien laskemisessa vuosien 2006, 2012 ja 2016 kulutus­tutkimuksen dataan mallia muunnettiin kulutuksen eräiden keskeisten kuormitus­tekijöiden osalta vastaamaan kyseisten vuosien olosuhteita. Näitä tekijöitä olivat sähkön ja kaukolämmön tuotannon primääri­energian rakenne, lämmitysenergian kulutus vuokra-asuntojen ja osakehuoneistojen välituote­käytössä, tuontisähkön osuudet sekä liikenne­polttoaineiden bio-osuudet.

ENVIMAT-mallin 62 kulutushyödykkeen luokitus vastaa kulutus­tutkimuksessa käytettyä COICOP-hyödyke­luokitusta vähintään 3-numerotasolla. Kuormituksen kannalta keskeisissä hyödyke­ryhmissä (elintarvikkeet, asumisen energia ja liikenne) on käytetty tiheämpää, vähintään 4-numerotason luokitusta. Mallin toimialajako, 148 toimialaa, asettaa rajoituksensa sille, kuinka yksityiskohtaisille tuotteille kuormitukset voidaan laskea. Malli tuottaa hyödykkeiden kuormitus­kertoimet koko maan keskiarvoina. Siten eri kotitalouksien kulutuksen kuormituksissa ei tule esiin esimerkiksi sitä, että kaukolämpö voidaan tuottaa eri kaupungeissa erilaisilla polttoaineyhdistelmillä.

Ilmo Mäenpää, emeritus professori

Lähde: Seppälä, J., Mäenpää, I., Koskela, S., Mattila, T., Nissinen, A., Katajajuuri, J.-H., Härmä, T., Korhonen, M.-R., Saarinen, M. & Virtanen, Y. (2009). Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT-mallilla. Suomen ympäristö 20/2009, Helsinki

Salo M, Nissinen A, Mäenpää I ja Heikkinen M 2016. Kulutuksen hiilijalanjäljen seurantaa tarvitaan. TIETO&TRENDIT – TALOUS- JA HYVINVOINTIKATSAUS 1/2016, s. 44-50.

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
27.6.2018
Virve Rouhiainen

Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan pientalojen öljylämmitys on jo selvästi vähäisempää ja maalämpö yleisempää kuin mitä rakennuskantarekisterin tiedot kertovat. Tämä käy ilmi pientalojen lämmitysenergiaa kartoittaneesta selvityksestä, joka toteutettiin Luken ja Tilastokeskuksen yhteisprojektina.

Blogi
26.1.2017
Leo Kolttola

Eurostatin uusimmassa kestävän kehityksen indikaattorijulkaisussa Suomi on yhä EU:n ykkönen t&k-rahoituksessa ja kakkonen eko-innovaatioindeksissä. Suomi on myös niiden kolmen maan joukossa, joissa 100 prosentilla yrityksistä on laajakaistaliittymä. Miksi emme nouse ripeämmin ”bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijäksi”, kuten Sipilän hallitus toivoo?

Artikkeli
6.4.2016
Mari Heikkinen, Ilmo Mäenpää, Ari Nissinen, Marja Salo

Asuminen, liikkuminen ja ruoka muodostavat kulutuksen hiili­jalan­jäljestä valtaosan. Viime vuosina asumisen ja henkilö­auto­liikenteen hiili­jalan­jäljet ovat pienentyneet, mutta elin­tarvikkeiden jalan­jälki on pysynyt ennallaan.