Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Varhaiskasvatukseen osallistuminen yleistyy nopeasti Suomessa ja kansainvälisesti

11.6.2021
Kuva: Rodeo

Laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitys lasten ja perheiden hyvinvoinnille tunnustetaan aiempaa vahvemmin niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Suomessa varhaiskasvatuksen osallistumisaste on kuitenkin edelleen verraten alhainen. Varhaiskasvatuksen tietopohja on laajenemassa uuden tietovarannon myötä.

Varhaiskasvatuksen merkitystä lapsen kehitykselle ja myöhemmälle oppimiselle korostetaan yhä enemmän kansainvälisessä keskustelussa ja tutkimuksessa. Erityisen tärkeää varhaiskasvatus näyttää olevan epäedullisissa sosioekonomisissa olosuhteissa eläville lapsille.

Varhaiskasvatusjärjestelmiä pyritään kehittämään eri puolilla maailmaa. OECD-maissa tämä näkyy yleisenä varhaiskasvatukseen osallistumisen lisääntymisenä. Näin on käynyt myös Suomessa.

Tässä artikkelissa kuvaan suomalaista varhaiskasvatuskenttää, varhaiskasvatuksen osallistumisasteita meillä ja maailmalla sekä kuinka varhaiskasvatuksen tilastointia ollaan kehittämässä. 

Laadukkaasta varhaiskasvatuksesta on hyötyä lapselle, perheelle ja yhteiskunnalle

OECD:n mukaan lasten varhaiskasvatukseen osallistumisella on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia lapsen kehitykselle. Varhaiskasvatus heijastuu esimerkiksi siihen, miten 15-vuotias suoriutuu avaintaitoja mittaavassa PISA-tutkimuksessa (Programme for International Student Assessment).

Vähintään vuoden varhaiskasvatusta saaneet lapset suoriutuivat koetehtävistä keskimäärin paremmin kuin lapset, jotka eivät olleet saaneet lainkaan varhaiskasvatusta. Vertailussa oli otettu huomioon vanhempien sosioekonomisen aseman vaikutus. (Ks. OECD 2014, OECD 2015 ja OECD 2020.)

OECD:n mukaan varhaiskasvatuksella on myönteinen vaikutus etenkin maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulumenestykselle. Varhaiskasvatukseen osallistuneet maahanmuuttajataustaiset oppilaat menestyivät PISA-tutkimuksessa merkittävästi paremmin kuin ne, jotka eivät olleet siihen osallistuneet.

Varhaiskasvatuksella on myös merkittäviä vaikutuksia lasten perheille: varhaiskasvatuspalveluiden tarjonta on yhteydessä syntyvyyteen ja nuorten aikuisten työllisyysasteeseen. Puutteelliset varhaiskasvatuspalvelut voivat OECD:n mukaan vaikeuttaa erityisesti naisten osallistumista työmarkkinoille. Heikot palvelut voivat myös vähentää halukkuutta saada lapsia.

Vaikutus näkyy erityisesti nuorten naisten mahdollisuuksissa osallistua työmarkkinoille ja yhdistää työ ja perhe.

OECD korostaa, että varhaiskasvatuspalveluiden lisääminen ei yksin riitä perheiden tueksi. On kiinnitettävä huomiota myös varhaiskasvatuspalveluiden laatuun, joka on keskeinen tekijä toivottujen myönteisten vaikutusten aikaansaamiseksi yksilöille ja yhteiskunnalle.

Varhaiskasvatus koulutuspolun ensiaskeleena

Suomessa varhaiskasvatusta tarjotaan päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa ja kunnilla on merkittävä rooli varhaiskasvatuksen järjestämisessä. Suomessa kunnat vastaavat varhaiskasvatuksen järjestämisestä ja valvovat sen toteutusta. Kunnat järjestävät varhaiskasvatusta sekä itse että ostopalveluna. Kunnat myöntävät palveluseteleitä lasten varhaiskasvatuksen järjestämistä varten.

Päiväkoti- ja perhepäivähoidossa lapsille tehdään henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Suunnitelma seuraa valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman antamia tavoitteita.

Varhaiskasvatuksen henkilöstön kelpoisuusvaatimukset määritellään lainsäädännössä. Suomessa lapsen hoitoaika kokopäiväisessä varhaiskasvatuksessa vaihtelee yleensä viiden ja kymmenen tunnin välillä.

Kuntien ohella yksityiset päiväkodit ja perhepäivähoitajat järjestävät varhaiskasvatusta. Palvelusetelit ja Kelan yksityisen hoidon tuki on suunnattu pääosin varhaiskasvatuksen järjestämiseen yksityisessä päiväkodissa tai perhepäivähoidossa.

Suomessa kotihoidontuki on tarkoitettu pienten lasten hoitamiseen kotona – useimmiten kotihoidosta vastaa lapsen vanhempi. Tuki maksetaan perheelle, jos lapsella ei ole hoitopaikkaa päiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Kotihoidon tukea on pidetty yhtenä syynä siihen, että Suomessa lapsia hoidetaan melko usein kotona. (Vrt. Räsänen & Österbacka 2019.)

Uudessa koulutuspoliittisessa selonteossa varhaiskasvatuksen merkitystä korostetaan tasa-arvoisen oppimisen ja koulutukseen osallistumismahdollisuuksien ensimmäisenä askeleena. Oppimisvaikeuksien ja syrjäytymiskehityksen ensimmäiset merkit voivat näkyä jo varhaiskasvatusiässä. (OKM 2021.)

Marinin hallituksen hallitusohjelman koulutuspoliittisia tavoitteita on varhaiskasvatuksen laadun ja tasa-arvon vahvistaminen sekä varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostaminen. (Valtioneuvosto 2019.)

Pohjoismaissa varhaiskasvatus perustuu EduCare-malliin

Varhaiskasvatuksen järjestämistavoissa on suuria eroja maiden välillä. Järjestelmiä myös kehitetään jatkuvasti.

OECD-maissa voidaan erottaa koulumaisen varhaiskasvatuksen malli sekä pohjoismainen EduCare-malli. Esimerkiksi Ranskassa koko ikäluokka osallistuu koulumaiseen varhaiskasvatukseen (école maternelle) jo kolmevuotiaana.

Pohjoismaidenkin välillä on eroja, mutta yleensä varhaiskasvatus yhdistää opetuksen, kasvatuksen ja hoidon koko päivän kestäväksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jossa opetuksen ja hoidon osuuksia ei voida erottaa toisistaan.

OECD:n koulutustilastovertailut perustuvat kansainvälisen koulutusluokituksen ISCED:n määrittelyihin.

ISCED-luokituksen kriteereitä varhaiskasvatukselle ovat mm. se, että varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja organisoitua, se on viranomaisten valvomaa, toiminnalla on oppisisältö, henkilökunnalla on säänneltyjä kelpoisuusvaatimuksia ja kasvatus täyttää tilastoitavan varhaiskasvatuksen vähimmäiskeston. (ISCED-luokituksen muutoksista ks. esim. Tuononen 2015.)

Määritelmän ulkopuolelle jäävät esimerkiksi vanhempien suorittama lasten kotihoito sekä hoitopalvelut, jotka eivät täytä kaikkia edellä mainittuja kriteereitä.

Suomessa avoin varhaiskasvatustoiminta (avoimet päiväkodit, kerho- ja leikkitoiminta, leikkipuistot, perhekerhot) jää ISCED:n määrittelyjen ulkopuolelle eikä ole mukana OECD-vertailussa.

Useissa maissa on varhaiskasvatuspalveluja, jotka eivät täytä kaikkia ISCED-kriteereitä ja jäävät näin OECD:n koulutustilastovertailujen ulkopuolelle. Näitä palveluja tarjotaan OECD-maissa erityisesti alle 3-vuotiaille lapsille.

Kansainvälisesti vertaillen Suomessa on paljon lapsia varhaiskasvatuksen ulkopuolella

Varhaiskasvatukseen osallistumisessa on ikäryhmittäisiä eroja. Osallistumisasteet kasvavat OECD-maissa yleensä sen mukaan, mitä vanhemmista lapsista on kyse.

Suomessa varhaiskasvatukseen osallistuminen on alle 3-vuotiaiden ikäryhmässä kansainvälisessä vertailussa suhteellisesti yleisempää kuin 3–5-vuotiaiden ikäryhmässä. Suomessa varhaiskasvatuksen osallistumisaste jää alle OECD-keskiarvon 3–5-vuotiaissa, mutta alle 3-vuotiaiden osallistumisaste on hieman OECD-keskiarvoa korkeampi.  

Osallistumisasteet ovat viime vuosina nousseet sekä OECD-maissa keskimäärin että Suomessa. Vuonna 2010 alle 3-vuotiaiden lasten osallistumisaste varhaiskasvatukseen oli OECD-maissa keskimäärin 20 prosenttia. Vuonna 2018 se oli noussut 26 prosenttiin. Suomessa osallistumisaste nousi samana ajanjaksona 27 prosentista 33 prosenttiin. (Kuvio 1.) 

Kuvio 1. Alle 3-vuotiaiden lasten osallistumisaste varhaiskasvatukseen eräissä OECD-maissa 2010 ja 2018 
Kuvio 1. Alle 3-vuotiaiden lasten osallistumisaste varhaiskasvatukseen eräissä OECD-maissa 2010 ja 2018. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä. 
Lähde: OECD Education at a Glance 2020

Vuonna 2010 varhaiskasvatuksen osallistumisasteen keskiarvo oli 81 prosenttia OECD-maiden 3–5-vuotiailla. Vuonna 2018 keskiarvo oli noussut 88 prosenttiin. 3–5-vuotiaiden osallistumisasteeseen on laskettu mukaan myös osallistuminen perusopetukseen, jos se alkaa jo tässä ikäluokassa. Oppivelvollisuus ja perusopetus alkavatkin useissa OECD-maissa aikaisemmin kuin Suomessa. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. 3–5-vuotiaiden lasten osallistumisaste varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen eräissä OECD-maissa 2010 ja 2018
Kuvio 2. 3–5-vuotiaiden lasten osallistumisaste varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen eräissä OECD-maissa 2010 ja 2018. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: OECD Education at a Glance 2020

Suomessa 3–5-vuotiaiden varhaiskasvatuksen osallistumisaste nousi vuosien 2010 ja 2018 välillä 73 prosentista 82 prosenttiin. Osallistumisasteen nousu oli Suomessa hieman OECD-maiden keskimääräistä nousua nopeampaa.

Kuusivuotiaiden osallistuminen varhaiskasvatukseen, esiopetukseen tai perusopetukseen on OECD-maissa lähes universaalia eli kaikissa OECD-maissa lähes koko ikäluokka osallistuu varhaiskasvatukseen tai koulutukseen.

Suomessa osallistuminen esiopetukseen on ollut vuodesta 2015 alkaen pakollista. Oppivelvollisuuskoulutus alkaa Suomessa yleensä sinä vuonna, kun lapsi täyttää 7 vuotta.

Elokuussa 2021 Suomessa alkaa kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu, jossa jo 5-vuotiaat aloittavat esiopetuksen. Tavoitteena on selvittää mm. kaksivuotisen esiopetuksen vaikutuksia lasten kehittymis- ja oppimisedellytyksiin.

Varhaiskasvatukseen osallistuminen on kasvanut viime vuosina Suomessa ripeästi 1–5-vuotiaiden ikäryhmissä. THL:n tietojen mukaan vuosina 2015–2019 osallistumisasteet ovat kasvaneet 7–11 prosenttiyksikköä ikäryhmästä riippuen. Eniten kasvoi 2- ja 3-vuotiaiden osallistuminen, kumpikin 11 prosenttiyksikköä. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Varhaiskasvatukseen osallistuneet lapset Suomessa suhteessa väestöön ikävuosittain 2015–2019, prosenttia
Kuvio 3. Varhaiskasvatukseen osallistuneet lapset Suomessa suhteessa väestöön ikävuosittain 2015–2019, prosenttia. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: THL

Varhaiskasvatukseen panostetaan Pohjoismaissa

Järjestämistavan erojen vuoksi varhaiskasvatuksen kustannusten kansainvälinen vertailu on vaikeaa.

Kun eri OECD-maiden panostuksia varhaiskasvatukseen vertaillaan esimerkiksi suhteessa bruttokansantuotteeseen tai lapsikohtaisesti, ovat panostukset tyypillisesti korkeimpia Pohjoismaissa. Tässä taustalla vaikuttaa EduCare-malli, jossa opetus ja hoito on yhdistetty ja varhaiskasvatustoiminta kattaa usein koko päivän. (Kuvio 4.)

Kuvio 4. Varhaiskasvatuksen menot suhteessa bruttokansantuotteeseen eräissä OECD-maissa Euroopassa 2017
Kuvio 4. Varhaiskasvatuksen menot suhteessa bruttokansantuotteeseen eräissä OECD-maissa Euroopassa 2017. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Education at a Glance 2020

Suomi jää yhä varhaiskasvatuksen EU-tavoitteesta

Suomessa lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen on lisääntynyt 2010-luvulla. Silti Suomi jää EU:n asettamasta varhaiskasvatukseen osallistumisen tavoitteesta, joka on 96 prosenttia ikäluokasta 3-vuotiaista oppivelvollisuuskoulun alkuun.

Suomessa tämä ryhmä käsittää 3–6-vuotiaat. Indikaattorissa on Suomen osalta mukana myös 6-vuotiaiden esiopetus, johon osallistuu lähes koko ikäluokka.

Nykyisistä EU-maista vain Ranska, Irlanti, Belgia, Tanska, Espanja ja Ruotsi täyttivät 96 prosentin tavoitteen vuonna 2019. Suomessa varhaiskasvatuksen osallistumisaste on viime vuosien kasvusta huolimatta edelleen alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa sekä alle 3-vuotiaiden että 3–5-vuotiaiden ikäryhmissä. Pohjoismaista kaikki muut maat paitsi Suomi täyttivät EU-tavoitteen. (Kuvio 5.)

Kuvio 5. Varhaiskasvatuksen osallistumisaste 3 vuoden iästä oppivelvollisuuskoulun alkuun Pohjoismaissa ja EU28 -keskiarvo 2013 ja 2019, prosenttia
Kuvio 5. Varhaiskasvatuksen osallistumisaste 3 vuoden iästä oppivelvollisuuskoulun alkuun Pohjoismaissa ja EU28 -keskiarvo 2013 ja 2019, prosenttia. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Eurostat

Tavoite sisältyy Euroopan Neuvoston päätöslauselmaan EU-tason koulutusalan strategisista prioriteeteista vuosina 2021–2030. Prioriteettien tavoitteena on mm. koulutuksen laadun, tasapuolisuuden ja osallistavuuden parantaminen ja kaikkien oppijoiden menestyksen lisääminen.

Monissa Euroopan maissa varhaiskasvatuksen osallistumisaste onkin kasvanut 2010-luvulla, mutta on myös maita, joissa varhaiskasvatukseen osallistuminen on viime vuosikymmenen aikana vähentynyt. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Saksa, Italia, Bulgaria, Romania ja Kreikka.

Varhaiskasvatuksen tilastointia kehitetään

Varhaiskasvatuksen seurannalle ja tilastoinnille avautuu pian uusia mahdollisuuksia, kun Suomessa tulee käyttöön uusi Varhaiskasvatuksen tietovaranto (Varda). Vardaan perustuvia tilastotietoja on tarkoitus julkaista vuonna 2022.

Vuonna 2018 voimaan tullut varhaiskasvatuslaki säätää uudesta Varhaiskasvatuksen tietovarannosta, johon kunnat ja yksityiset varhaiskasvatuksen toimijat (pl. Ahvenanmaa) tallentavat tietoja varhaiskasvatuksen toimipaikoista, lapsista, lasten huoltajista, varhaiskasvatusmaksuista ja varhaiskasvatuksen henkilöstöstä. Opetushallitus ylläpitää tietovarantoa.

Eri viranomaiset voivat hyödyntää tietovarannon tietoja. Varhaiskasvatukseen liittyviä tietoja ei tarvitse kerätä useilla erillisillä tiedonkeruilla, vaan niitä on saatavissa yhtenevin käsittein yhdestä paikasta.

Vardan tiedot ovat henkilöpohjaisia, joten niitä voidaan yhdistää muihin rekisteritietoihin, jolloin voidaan tuottaa uutta tietoa lasten elinolosta ilman erillisiä lisätiedonkeruita. Vardan tietoja voidaan hyödyntää myös Tilastokeskuksessa varhaiskasvatuksen tilastoinnin kehittämisessä.

Kirjoittaja on kehittämispäällikkö ja työskentelee Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastot-osastolla koulutustilastoissa.

Lähteet:

Euroopan unionin virallinen lehti (2021). Neuvoston päätöslauselma eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista edettäessä kohti eurooppalaisen koulutusalueen toteuttamista ja kehittämistä (2021-2030). Päätöslauselmat 26.2.2021.

Eurostat. Participation in early childhood education.

OECD (2014). Education at a Glance 2014.

OECD (2015). Education at a Glance 2015.

OECD (2020). Education at a Glance 2020.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2021). Koulutuspoliittinen selonteko.

Räsänen, Tapio & Österbacka, Eva (2019). Lastenhoidon tuet vaikuttavat äitien työllisyyteen. Kelan tutkimusblogi.

THL (2020). Varhaiskasvatus 2019. Tilastoraportti 33/2020.

Tuononen, Mika (2015). Suomessa varhaiskasvatukseen osallistuminen vähäisempää kuin OECD-maissa keskimäärin. Tieto&trendit -artikkeli.

Valtioneuvosto (2019). Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 2019.

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Lue samasta aiheesta:

Blogi
28.4.2021
Hannele Orjala

Lapsia koskevaa tietoa on paljon, mutta usein koetaan, että se on sirpaleista ja hajallaan. Tätä puutetta Tilastokeskus paikkaa tuottamalla laajan Tieto&trendit -artikkelisarjan lasten maailmaa avaavista tilastotiedoista. Lapset Suomessa -artikkelisarja nostaa esille yhteiskunnallisesti merkittävän aiheen tuottamalla vuoden ajan analyysia lasten elinoloista noin 30 artikkelin välityksellä.

Artikkeli
28.4.2021
Timo Nikander, Marjut Pietiläinen

Yhdeksällä kymmenestä suomalaislapsesta on ainakin yksi elossa oleva isovanhempi. Vaikka isovanhempia ei löytyisikään Suomesta, voi heitä olla ulkomailla. Puolella 58-vuotiaista naisista ja 61-vuotiaista miehistä on lapsenlapsia. Isovanhemmat ovat nykyään aiempaa iäkkäämpiä ja asuvat aiempaa useammin erillään.

Artikkeli
27.4.2021
Miia Huomo

Koululaisia on nyt hiukan enemmän kuin vuosikymmen sitten. Yhä useampi heistä asuu kaupungeissa. Pienet kyläkoulut ovat lähes kadonneet Suomesta, kun koulunkäyntiä on keskitetty koulukeskuksiin ja yhtenäiskouluihin. Kainuussa ja Lapissa koulumatka voi olla jopa yli 50 kilometriä suuntaansa.
 

Artikkeli
13.1.2021
Salla-Tuulia Tuominiemi

Nuorten tekemät rikokset ovat olleet paljon esillä mediassa viime aikoina. Tilastojen mukaan alle 21-vuotiaiden osuudet kaikista tuomituista ovat vähentyneet. Mistä rikoksista ja millaisia rangaistuksia heille tuomitaan?

Artikkeli
18.11.2020
Riitta Hanifi, Miia Huomo, Marjut Pietiläinen

Lähes kaikilla lapsilla ja nuorilla on ystäviä, mutta yhteyttä pidetään nyt tapaamisen sijaan entistä enemmän sähköisesti. Netti on tuonut nuorille aiempaa enemmän ystäviä, mutta yksinäisyyttäkin koetaan. Lapset ja nuoret osallistuvat aktiivisesti kansalais­toimintaan, erityisesti urheiluseuroissa mutta myös vapaaehtoistyössä.

tk-icons