Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Materiaalivirtojen tarkempi erittely vuodelta 2021 osoittaa luonnon­varojen kulutuksen vähentyneen

17.11.2022
Twitterissä: @@TuomasK4, @HeidiPirt
Kuva: Istock

Uudistetun materiaalitilinpidon mukaan materiaalien otto Suomen luonnosta on vähentynyt vuodesta 2019 alkaen. Suhteellisesti paljon on vähentynyt varsinkin turpeen otto. Laajana ja harvaan asuttu maana Suomi on rakennus­materiaalien, kuten hiekan ja soran, suurkuluttaja.

Suomen luonnosta hyödynnetään erilaisia uusiutuvia ja uusiutumattomia luonnonvaroja sekä niistä jalostettuja tuotteita. Suomi kuluttaa luonnonvaroja huomattavasti enemmän kuin muut EU-maat.  

Arjen konkreettinen kulutus koostuu muun muassa ruoasta, tavaroista, palveluista, liikkumisesta ja energian­kulutuksesta. Kaikki materiaali on tavalla tai toisella kytkeytynyt luontoon – joko suoraan kotimaassa tai tuonnin ja viennin kautta muualla maailmassa.

Materiaalitilinpito tarkastelee kalenterivuosittain materiaalien virtoja kansantalouden ja ympäristön välillä. Tilasto sisältää kotimaan luonnosta peräisin olevan ainemäärän sekä ulkomailta tuodut ja sinne viedyt raaka-aineet ja jalosteet, jotka hyödynnetään taloudessa eri tavoin.

Muutokset materiaalivirroissa johtuvat muutoksista materiaalien kysynnässä tai tarjonnassa. Esimerkiksi lisääntyvä rakentaminen kasvattaa rakennusmateriaalien kysyntää. Toisaalta esimerkiksi viljasato voi vaihdella sääoloista johtuen. Politiikka ohjaa joidenkin materiaalien, kuten turpeen energiakäyttöä. Jonkun materiaalin kulutus voidaan puolestaan tuotesuunnittelun ja uusien innovaatioiden myötä korvata vaihtoehtoisilla materiaaleilla tai pienemmällä materiaali­jalanjäljellä.

Millaisia materiaaleja kotimaan luonnosta hyödynnetään ja millaisia muutoksia luonnonvarojen otossa on tapahtunut? Entä missä olemme omavaraisia ja millaisia materiaaleja joudumme tuomaan ulkomailta? Tässä artikkelissa avataan materiaali­tilinpidon lukuja materiaaliryhmittäin, sarjan toisessa osassa pohditaan kulutuksen ja muutosten taustatekijöitä sekä indikaattoreiden ja mittaamisen haasteita.

Aikasarjan uudistus toi tarkemman luokituksen

Materiaalitilinpidon aikasarjaa korjattiin ja uudistettiin menetelmäkehityksen sekä uusien tietolähteiden ansiosta vuosille 2010–2021. Tiedot ovat nyt saatavilla aiempaa tarkemmalla materiaaliluokituksella. Uudet tiedot eivät täsmää vanhempien julkaisujen kanssa: muutokset koskevat erityisesti hiekan ja soran määriä. Tilasto sai myös uuden nimen (ent. kansantalouden materiaalivirrat).

Kotimaan luonnosta otettiin 240 miljoonaa tonnia materiaaleja – valtaosa hiekkaa ja soraa rakentamiseen

Kotimaiset suorat panokset (DE, Domestic Extraction) vuonna 2021 olivat 240 miljoonaa tonnia eli lähes 43 tonnia per henkilö. Luku sisältää kaikki kotimaan luonnosta otetut materiaalit, jotka hyödynnetään talouden jatkoprosessoinnissa. Määrään lasketaan mukaan myös se materiaali, joka ei ole enää mukana lopputuotteessa. Osa kotimaisesta otosta päätyy vientiin.

Kotimaiset suorat panokset luokitellaan biomassaan, metallimalmeihin, ei-metallisiin mineraaleihin sekä fossiilisiin energiamateriaaleihin. Kuviossa 1 on eritelty vuoden 2021 kotimaiset suorat panokset (jatkossa kotimainen otto) materiaaliluokittain.

 

Kuvio 1. Kotimaiset suorat panokset 2021 materiaaliluokittain. Klikkaa kuvio isommaksi uuteen välilehteen.
Kuvio 1. Kotimaiset suorat panokset 2021 materiaaliluokittain. Kuvion keskeinen sisältö on kuvattu tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Materiaalitilinpito

Kaksi kolmasosaa kotimaisesta otosta oli ei-metallisia mineraaleja. Näistä valtaosa, 138 miljoonaa tonnia oli hiekkaa ja soraa, jotka ovat keskeisiä materiaaleja rakentamisessa sekä myös vanhojen rakennusten ja teiden ylläpidossa ja kunnostamisessa.

11 miljoonaa tonnia oli lannoitemineraaleja ja muita kemian­teollisuuden mineraaleja. Kalkkikiveä ja kipsikiveä louhittiin vajaa seitsemän miljoonaa tonnia.

Noin viidennes eli 47 miljoonaa tonnia kotimaisesta otosta oli biomassaa. Tästä valtaosa, 33 miljoonaa tonnia, oli teollisuuden raakapuuta. Teollisuuskäytön lisäksi puuta käytettiin puupolttoaineena ja muuhun ottoon vajaa 7 miljoonaa tonnia.

Viljelykasvien kotimainen otto oli 4,3 miljoonaa tonnia. Tästä yli puolet oli viljaa. Rehuviljan ja laidun­biomassan kotimaiset suorat panokset olivat 3 miljoonaa tonnia. Näiden lisäksi biomassaa ovat kalansaalis, jonka määrä oli 130 000 tonnia, sekä metsästys ja keräily, jonka kotimainen otto oli 60 000 tonnia.

Metallimalmien osuus kotimaisesta otosta oli 13 prosenttia, ja niitä louhittiin 31 miljoonaa tonnia. Tästä lähes kaksi kolmasosaa oli nikkeliä. Muita keskeisiä Suomessa louhittavia metallimalmeja ovat muun muassa kupari, sinkki ja erilaiset jalometallit.

Ainoa Suomessa tuotettava fossiilinen energiamateriaali on turve. Sen määrä oli 1,6 miljoonaa tonnia eli 0,7 prosenttia kaikesta kotimaisesta otosta. Turvetta käytetään energian­tuotannossa sekä ympäristöturpeena esimerkiksi kasvualustoina, eläinten kuivikkeena, kompostoinnissa, maarakentamisessa sekä ympäristövahinkojen torjunnassa.

Lähes kaikkien kotimaisten materiaalien otto väheni – vain puu­biomassan kasvoi

Kokonaisuudessaan kotimaisten materiaalien otto väheni edellisvuosien tasosta. Aiemmin kasvussa olleet määrät ovat kääntyneet laskuun vuodesta 2019 alkaen – vuonna 2018 kotimaan luonnosta otettiin materiaaleja vielä lähes 250 miljoonaa tonnia.

Edellisvuoteen verrattuna kotimainen otto väheni yli prosentin verran eli lähes 3 miljoonaa tonnia. Kuvio 2 havainnollistaa kehitystä vuodesta 2010 alkaen.

Kuvio 2. Kotimaiset suorat panokset materiaaleittain 2010–2021
Kuvio 2. Kotimaiset suorat panokset materiaaleittain 2010–2021. Kuvion keskeinen sisältö on kuvattu tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Materiaalitilinpito

Määrällisesti eniten vähenivät ei-metalliset mineraalit. Hiekkaa ja soraa otettiin 3,4 miljoonaa tonnia eli kaksi prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Niiden kulutus on kuitenkin kasvanut vuoden 2015 jälkeen, 125 miljoonasta tonnista lähes 140 miljoonaan tonniin. Lukuihin vaikuttaa vähäisesti laskenta­menetelmän ja aineistojen tarkentuminen vuodesta 2017 alkaen, mutta määrät kasvoivat tästä huolimatta jo vuonna 2016.

Toiseksi eniten väheni metallimalmien kotimainen otto, noin 1,2 miljoonaa tonnia eli vajaa neljä prosenttia. Eri metallien määrät vähenivät tasaisesti, kasvua oli ainoastaan jalometallien yhteenlasketussa määrässä.

Metallien louhinnassa tapahtui merkittävä kasvu vuosien 2015 ja 2016 välillä, kun niiden kotimainen otto kasvoi 15 miljoonasta tonnista 27 miljoonaan tonniin. Kasvua selittää erityisesti nikkelin lisääntynyt tuotanto. Varsinkin metallien kohdalla on tärkeä ymmärtää, että luvut sisältävät kaiken metallien louhintaa varten nostetun kiviaineksen, joista osa myös lasketaan hiekan ja soran otoksi.  

Prosentuaalisesti eniten väheni kuitenkin turpeen otto. Sen kotimainen otto laski lähes 40 prosenttia, 2,6 miljoonasta tonnista 1,6 miljoonaan tonniin. Turpeen tuotanto on ollut laskussa useamman vuoden – vuonna 2018 sitä tuotettiin vielä lähes 7 miljoonaa tonnia.

Erityisesti energiaturpeen tuotanto on ollut voimakkaassa laskussa: vuonna 2021 turvetta tuotettiin kuutiomäärissä mitattuna ensimmäistä kertaa vähemmän energiakäyttöön kuin kasvu- ja ympäristöturpeeksi. Vuoteen 2018 verrattuna energiaturpeen tuotanto on pienentynyt peräti 86 prosenttia, kun kasvu- ja ympäristöturpeen tuotanto on samana aikana kasvanut 36 prosenttia.

Biomassan kotimainen otto kasvoi edellisvuodesta 2,3 miljoonaa tonnia eli viisi prosenttia. Suomessa painoltaan merkittävin materiaali on puubiomassa. Sen kotimainen otto on kasvanut tasaisesti koko 2010-luvun ajan, 31 miljoonasta tonnista 39 miljoonaan tonniin. Yli 80 prosenttia puubiomassasta on teollisuuden raakapuuta, jonka määrä kasvoi jälleen vuosien 2019–2020 hetkellisen laskun jälkeen.

Osa biomassan oton vaihtelusta selittyy viljelykasvien sekä rehu- ja laidunviljan tuotannon vuosittaisella vaihtelulla. Niiden yhteenlaskettu määrä vähentyi nyt edellisvuodesta lähes 17 prosenttia eli 1,5 miljoonaa tonnia.

Luonnonvarojen omavaraisuus näkyy ulkomaankaupassa: fossiiliset polttoaineet hallitsevat tuontia, vientiin päätyy biomassaa sisältäviä tuotteita

Vuonna 2021 Suomeen tuotiin yhteensä 52 miljoonaa tonnia erilaisia raaka-aineita ja tuotteita. Näistä suurin osa, 38 prosenttia, oli fossiilisia energiamateriaaleja, kuten nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita sekä hiiltä.

Kokonaisuudessaan raaka-aineiden ja tuotteiden tuonti on vähentynyt 8 miljoonalla tonnilla vuoden 2018 jälkeen.

Viennin määrä oli yhteensä 44 miljoonaa tonnia. Lähestulkoon puolet Suomen viennistä koostuu biomassasta; keskeisiä viennille ovat pääosin biomassaa sisältävät tuotteet.

Vienti on vähentynyt vuoden 2018 jälkeen noin 5 miljoonalla tonnilla. Kuvio 3 havainnollistaa eri raaka-aineiden ja valmisteiden tuonnin ja viennin materiaalien osuuksia vuonna 2021.

Kuvio 3. Tuonti ja vienti 2021 materiaali­kategorioittain
Kuvio 3. Tuonti ja vienti 2021 materiaali¬kategorioittain. Kuvion keskeinen sisältö on kuvattu tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Materiaalitilinpito

Fossiilisia energiamateriaaleja, kuten nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita, tuotiin yhteensä lähes 20 miljoonaa tonnia. Niiden tuonti on kuitenkin laskenut 2010-luvun alusta.

Suomesta vietiin 9 miljoonaa tonnia fossiilisia energiamateriaaleja, kuten nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita sekä turvetta. Fossiilisiin energiamateriaaleihin luokitellaan mukaan myös pääosin fossiilisia energia­materiaaleja sisältävät tuotteet. Fossiilisten energia­materiaalien vienti on vaihdellut 9 ja 11 miljoonan tonnin välillä 2010-luvulla.

Fossiilisten energiamateriaalien kohdalla kansainvälisellä kaupalla on suuri merkitys Suomen omavaraisuuden näkökulmasta, sillä niiden kotimaiset suorat panokset olivat vain 1,6 miljoonaa tonnia. Taulukossa 1 on esitetty materiaalien tuonti ja vienti aikasarjana 2010–2021.

Taulukko 1. Tuonti ja vienti materiaaleittain 2010–2021
  Fossiiliset
energiamateriaalit,
tuonti
Fossiiliset
energiamateriaalit,
vienti
Biomassa,
tuonti
Biomassa,
vienti
Metallimalmit,
tuonti
Metallimalmit,
vienti
Ei-metalliset
mineraalit,
tuonti
Ei-metalliset
mineraalit,
vienti
Muut tuotteet,
tuonti
Muut tuotteet,
vienti
2010 27 700 9 000 13 500 20 200 9 900 6 500 5 900 3 900 3 900 2 500
2011 29 600 10 000 12 600 20 900 9 700 7 600 6 200 5 000 4 400 2 400
2012 25 000 9 800 12 400 19 600 8 700 7 400 5 700 3 500 4 000 2 700
2013 27 600 11 300 13 400 20 400 8 100 7 500 5 500 3 300 3 900 2 800
2014 27 400 10 800 12 400 20 700 8 600 8 000 5 600 3 200 3 800 2 700
2015 24 000 9 000 11 900 20 800 8 900 6 200 5 300 3 400 3 700 2 700
2016 26 100 11 300 12 400 21 200 9 200 6 100 5 600 3 000 3 700 2 700
2017 25 600 11 400 11 600 22 100 9 700 6 400 6 500 3 500 3 600 2 600
2018 25 900 11 000 14 000 22 700 9 900 7 400 6 800 5 200 3 600 2 700
2019 25 200 11 800 13 800 22 700 8 600 8 200 5 900 5 500 3 600 2 600
2020 23 300 11 100 14 200 20 500 8 400 6 800 5 600 5 500 3 400 2 300
2021 20 000 9 200 12 700 20 900 9 900 7 500 6 000 4 300 3 600 2 300

Lähde: Tilastokeskus, Materiaalitilinpito

Toiseksi eniten Suomeen tuotiin biomassaa, vajaa 13 miljoonaa tonnia. Suurin osa biomassan tuonnista oli teollisuuden raakapuuta. Biomassan tuonti on vakiintunut 12 ja 14 miljoonan tonnin välille.

Biomassan vienti oli 21 miljoonaa tonnia. Se muodostuu pitkälti tuotteista, jotka sisältävät pääosin biomassaa. Lisäksi Suomesta viedään muun muassa teollisuuden raakapuuta. Eniten viemme paperia ja kartonkia, lisäksi viedään sahatavaraa ja sellua.

Biomassan vienti on vaihdellut 20 miljoonan ja 23 miljoonan tonnin välillä. Sekä tuonti ja vienti ovat määrältään merkittäviä suhteessa kotimaisiin suoriin panoksiin, jotka olivat 47 miljoonaa tonnia.

Metalleja tuotiin vajaa 10 miljoonaa tonnia. Valtaosa Suomeen tuoduista metalleista on rautaa.

Muita keskeisiä tuotavia metalleja ovat kupari, sinkki ja alumiini. Näiden lisäksi metallien tuontiin lasketaan pääosin metallia sisältävät tuotteet. Metallien tuonti on vaihdellut 8 ja 10 miljoonan tonnin välillä ja kasvanut vuosien 2019–2020 laskun jälkeen.

Suomesta vietiin 7,5 miljoonaa tonnia metalleja. Vientiin meni muun muassa rautaa, kuparia ja sinkkiä sekä pääosin metallista koostuvia tuotteita. Metallien vienti on vaihdellut 6 ja 8 miljoonan tonnin välillä. Metalleja tuotiin 32 prosenttia ja vietiin 24 prosenttia suhteessa niiden kotimaisiin suoriin panoksiin.

Ei-metallisia mineraaleja tuotiin yhteensä 6 miljoonaa tonnia. Keskeisiä olivat muun muassa pääosin ei-metallisia mineraaleja sisältävät tuotteet, kalkki- ja kipsikivi sekä lannoitemineraalit ja muut kemianteollisuuden mineraalit. Niiden tuonnissa ei ole tapahtunut merkittävää vuosivaihtelua.

Ei-metallisia mineraaleja vietiin yhteensä reilu 4 miljoonaa tonnia. Suomesta viedään erityisesti lannoite­mineraaleja ja muita kemian­teollisuuden mineraaleja, hiekkaa ja soraa sekä tuotteita, jotka koostuvat pääosin ei-metallisista mineraaleista.

Ei-metallisten mineraalien viennissä ei ole suuria muutoksia aikasarja­tarkastelussa. Niiden osuus kotimaisista suorista panoksista on myös vähäinen – useinkaan painavia maamassoja ei ole kannattavaa liikutella pitkiä matkoja.

Näiden lisäksi tuonti ja vienti koostuu sellaisista muista tuotteista, joita ei voida suoraan luokitella yhteen materiaaliluokkaan. Niiden osuus kaikesta tuonnista oli 7 prosenttia ja viennistä 5 prosenttia vuonna 2021.

Kuviossa 4 esitetään kotimaisen oton, tuonnin ja viennin määrät vuonna 2021 – eli tuonnin ja viennin suhde kotimaiseen ottoon. Kuviossa korostuu ei-metallisten mineraalien – eli käytännössä varsinkin hiekan ja soran – kotimaisen oton suuri suhteellinen osuus kaikista Suomen materiaalivirroista. Biomassan kotimainen otto on materiaaleista toisiksi merkittävin. Se on ainoa materiaali, jonka vienti on tuontia suurempaa.

Kuvio 4. Kotimaiset suorat panokset, tuonti ja vienti 2021
Kuvio 4. Kotimaiset suorat panokset, tuonti ja vienti 2021. Kuvion keskeinen sisältö on kuvattu tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Materiaalitilinpito

Fyysinen kauppatase (PTB, Physical Trade Balance) lasketaan jaloste- ja raaka-aineviennin ja tuonnin erotuksena. Suomen fyysinen kauppatase vuonna 2021 oli 8 miljoonaa tonnia, eli maahan tuotiin yhteensä enemmän raaka-aineita ja tuotteita kuin maasta vietiin.

Kun yhdistetään fyysinen kauppatase kotimaisiin suoriin panoksiin, saadaan laskettua kotimainen materiaalien kulutus (DMC, Domestic Material Consumption). Se kuvaa kansantalouden materiaali­kulutuksen kokonaismäärää.

Vuonna 2021 kotimainen materiaalien kulutus oli 3,4 prosenttia enemmän kuin kotimaiset suorat panokset. Kotimainen materiaalien kulutus huomioi vain ne materiaalivirrat, jotka ovat kulkeutuneet materiaalin tai tuotteen mukana käyttöön, eli esimerkiksi tuontivaltiossa materiaalin ottoon kulutetut raaka-ainepanokset eivät näy luvuissa.

Harvan asutuksen ruokkima rakentaminen sekä metsäteollisuus materiaalivirtojen ajureina

Materiaaleittain tarkasteltuna Suomessa kulutetaan erityisesti hiekkaa ja soraa. Huomattavaa hiekan ja soran kulutusta selittää rakennussektorin suuri koko: sen osuus brutto­kansantuotteesta on EU:n korkeimpia.

Suomi on pinta-alaltaan suuri ja harvaan asuttu maa – tutkimuksissa on osoitettu, että matala väestötiheys kasvattaa erityisesti rakennusmateriaalien, kuten juuri hiekan ja soran kulutusta. Hiekka ja sora ovat painavia kuljettaa, joten niiden kulutus tapahtuu usein lähellä ottopaikkaa. Tuonnin ja viennin kannalta niiden merkitys on vähäinen.

Suomessa on paljon metsää ja metsäteollisuutta. Tämä näkyy materiaalitilinpidossa erityisesti puun teollisuuskäyttönä sekä biomassasta tehtyjen tuotteiden vientinä; Suomesta viedään paljon kartonki- ja paperituotteita, sahatavaraa ja sellua.

Puuta otetaan kotimaan luonnosta ja sitä myös tuodaan enemmän kuin viedään. Viljelykasvien määrä vaihtelee vuosittain satokaudesta riippuen. Biomassan vienti erityisesti erilaisina jalosteina on Suomen viennin kannalta merkittävä.

Fossiilisista energiamateriaaleista Suomessa tuotetaan ainoastaan turvetta; sen määrä on laskenut tasaisesti viime vuosina. Tuonnin ja viennin merkitys on huomattava fossiilisten energiamateriaalien kulutuksessa. Vaikka Suomella ei ole turpeen lisäksi fossiilista alkutuotantoa, Suomi jalostaa ja vie merkittävän määrän öljytuotteita.

Metalleista Suomessa louhitaan määrällisesti eniten nikkeliä. Toinen keskeinen louhittava metalli on kupari. Molemmat ovat tärkeitä vihreän siirtymän mineraaleja, sillä niitä tarvitaan muun muassa akkutuotannossa. Nikkeliä käytetään myös teräksen valmistuksessa.

Sekä metallien tuonti että niiden vienti vastaavat vajaata viidesosaa kaikesta Suomen tuonnista ja viennistä.

Millaiset tekijät vaikuttavat luonnonvarojen kulutukseen? Kotimaista materiaalien kulutusta, siitä johdettuja indikaattoreita, kulutuksen muutoksia ja sen taustatekijöitä avataan artikkelisarjan toisessa osassa.

 

Kirjoittajat työskentelevät yliaktuaareina Tilastokeskuksen ympäristötilinpidossa.

Aiheesta muualla:

Heidi Pirtonen: Suomi kuluttaa luonnonmateriaalejaan huomattavasti enemmän kuin muut EU-maat – materiaalitilinpito kuvaa luonnon hyödyntämistä. Tieto&Trendit -artikkeli (26.8.2022)

Juha Espo, Niina Lesonen ja Johanna Pakarinen: Kaivosten kokonaisnostosta valtaosa päättyy jätteeksi. Tieto&trendit-artikkeli (27.3.2019)

Niina Lesonen ja Heidi Pirtonen: Materiaalivirrat, jätteet ja bkt – mitä saamme irti ympäristöstämme? Tieto&trendit-artikkeli (23.6.2020)

Metsäteollisuus: Viisi faktaa metsäteollisuuden viennistä

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
26.8.2022
Heidi Pirtonen

Kulutamme kansainvälisesti verraten selvästi enemmän luonnonresurssejamme. Valtaosa kulutuksesta on soran ja hiekan käyttöä. Materiaali-intensiteetti – eli kotimainen materiaalien kulutus suhteutettuna bkt:hen – kasvoi vuonna 2020 hieman edellisvuodesta: tarvittiin 0,75 kiloa luonnonvaroja tuottamaan 1 euro arvonlisäystä. Materiaalitilinpito kuvaa kansantalouden ja luonnonympäristön välistä materiaalivirtaa.

Artikkeli
13.7.2022
Jukka Hoffren

Maailman pitäisi YK:n tavoitteen mukaan saavuttaa vuonna 2015 sovitut kestävän kehityksen 17 päätavoitetta ja 169 alatavoitetta vuoteen 2030 mennessä. OECD:n arvion mukaan sen jäsenmaat ovat vielä kaukana tavoitteiden saavuttamisesta. Ilman paljon nykyisiä voimakkaampia toimia jäävät kestävän kehityksen tavoitteet teollisuusmaissa saavuttamatta.

Artikkeli
7.7.2022
Jukka Hoffren

Euroopan Unioni on edistynyt lähes kaikissa vuonna 2015 sovituissa YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa. Parhaiten on onnistuttu rauhan­omaisten yhteiskuntien rakentamisessa ja henkilö­kohtaisen turvallisuuden edistämisessä. EU:n uusimman seuranta­raportin tiedot kuvaavat tilannetta pääosin ennen korona­pandemiaa ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

Artikkeli
24.3.2022
Tuomas Parikka

Lapsiperheiden ja ilman lapsia asuvien pariskuntien kulutusmenojen rakenne on yllättävän samankaltainen ja painottuu asumiseen, energiaan, liikkumiseen ja elintarvikkeisiin. Kulutuksen luonne kuitenkin vaihtelee perheen taloudellisen tilanteen ja olosuhteiden mukaan: välttämättömyydet korostuvat pienituloisilla ja liikkumavara muun kulutuksen suhteen jää pieneksi. Kaikkia lapsiperheitä yhdistää uuden viestintätekniikan verraten nopea omaksuminen.

tk-icons