tk-icons
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Nollatuntisopimukset – epävarmuutta vai toivottua joustoa?

5.3.2015
Twitterissä: @anna_parnanen

Nollatuntisopimukset ovat herättäneet vilkasta keskustelua: pitäisikö ne kieltää, ja säätää minimi­työtuntimäärä, vai ei?

Nollatuntisopimuksia on puolustettu työllisyyden ja työmarkkinoiden joustavuuden lisäämisen nimissä. Samalla on esitetty, että nollatunti­sopimuksella työskentely sopii hyvin joihinkin elämän­tilanteisiin kuten opiskelijoille.

Vastavetona on nostettu esille sopimusten työntekijöille aiheuttama epävarmuus. Työnantajalla on mahdollisuus työvoiman käyttöön tarpeen mukaan.  Työajat, työtuntien määrä ja työtulot voivat vaihdella suurestikin viikosta ja kuukaudesta toiseen. Erityisen ongelmallista tämän tapainen vaihtelevuus on lapsiperhe­vaihetta eläville. Myös esimerkiksi työsuhteen päättämisen ja sairausajan palkanmaksun osalta nollatunti­sopimukset ovat olleet pulmallisia. (TEM 2013).

Nollatuntisopimuksella työskentelevistä on ollut verrattain vähän tutkimustietoa. Lukumääräkin on ollut arvioiden varassa. Vuoden 2014 Työvoima­tutkimuksessa selvitimme asiaa ensimmäistä kertaa.

Tulosta voi pitää pienoisena yllätyksenä: nollatunti­sopimuksella työskenteli peräti noin 83 000 palkansaajaa vuonna 2014. Keitä he ovat ja kuinka hyvin tällaisen sopimuksen turvin työskentely heille sopii?

Yli puolet nollatuntisopimuksella työskentelevistä pitää ansiotyötä pääasiallisena toimintanaan ja 38 prosenttia katsoo päätoiminnakseen opiskelun. Lisätunteja kaikista sopimuksen piirissä olevista haluaisi 30 prosenttia eli noin 25 000 palkansaajaa, osa-aikaisesti työskentelevistä 37 prosenttia.  

Nollatuntisopimuksella työskentelevistä saa tarkemman kuvan, kun heidät jakaa kolmeen pääryhmään perustuen vastaajan omaan käsitykseen pääasiallisesta toiminnastaan ja arvioon lisätyötuntien tarpeesta (kuvio 1).

Kuvio 1. Nollatuntisopimuksella työskentelevät ryhmiteltynä pääasiallisen toiminnan ja työajan mukaan, prosenttiosuus kaikista, joilla oman ilmoituksen mukaan on nollatuntisopimus.

Kuvio 1. Nollatuntisopimuksella työskentelevät ryhmiteltynä pääasiallisen toiminnan ja työajan mukaan, osuus kaikista, joilla oman ilmoituksen mukaan on nollatuntisopimus. Lähde: Työvoimatutkimus 2014

Lähde: Työvoimatutkimus 2014

Ensimmäisen ryhmän muodostavat osa-aikaisesti työskentelevät opiskelijat. Heistä valtaosa eli 79 prosenttia ei kaipaa lisää työtunteja. Tähän joukkoon kuuluu noin 30 000 nollatuntisopimuksella työskentelevää ja heistä selvä enemmistö (63 %) on naisia.

Toiseen ryhmään kuuluvat työskentelevät niin ikään osa-aikaisesti, mutta he pitävät ansiotyötä pääasiallisena toimintanaan. Heistä reilusti yli puolet (59 %) kaipaisi lisätunteja. Kahdelle kolmasosalle osa-aikatyön syy on se, ettei tarjolla ole kokoaikatyötä. Tällaisessa tilanteessa on noin 21 000 palkansaajaa. Myös tämä ryhmä on naisvaltainen (68 %).

Kolmanteen ryhmään kuuluvat kokoaikaisesti työskentelevät, ansiotyötä pääasiallisena toimintanaan pitävät. Tämä noin 24 000 hengen ryhmä on miesvaltainen ja varsin harva heistä (16 %) haluaa lisätunteja.

Näiden kolmen ryhmän ulkopuolelle jää vielä vajaa kymmenen tuhatta nollatunti­sopimuksella työskentelevää. Tässä sekalaisessa joukossa on muun muassa itseään työttöminä pitäviä, joiden työtuntien määrä on hyvin vähäinen, kokoaikaisesti työskenteleviä opiskelijoita sekä päätoimenaan omia lapsiaan hoitavia.

Työvoimatutkimuksen tulokset tukevat siis sekä työnantajien että työntekijöiden näkemyksiä: On selvää, että nollatunti­sopimukset tuovat joustoa työnantajille työvoiman käytön suhteen. Toisille se sopii, toisille ei. Suurimmalle osalle opiskelijoita työtuntien vähäisyys ei ole ongelma. Varsin iso on kuitenkin se joukko, jolle lisätyötunneilla todella olisi tarvetta.

 

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
5.12.2019
Marianne Keyriläinen

Perhevapaiden työuravaikutukset koskevat lähinnä naisia, koska he käyttävät suurimman osan perhevapaista. Tilastokeskuksen Työn ja perheen yhteensovittaminen 2018 -tutkimukseen vastanneista naisista enemmistö koki, että perhevapaa ei vaikuttanut työuraan. Korkea-asteen suorittaneet kokivat perhevapaan kuitenkin vaikuttaneen kielteisemmin palkkaan ja uramahdollisuuksiin kuin muut naiset. He myös jättivät yleisemmin etenemismahdollisuudet käyttämättä hoivavastuiden vuoksi verrattuna muihin naisiin tai miehiin.  

 

Artikkeli
5.12.2019
Tarja Nieminen

Monet vanhemmat kokevat, että työn ja perheen yhteensovittaminen onnistuu melko hyvin. Työaikakysymykset ovat kuitenkin keskeisiä  lapsiperheen vanhempien jaksamisen kannalta. Tilastokeskuksen Työn ja perheen yhteensovittaminen 2018 -tutkimuksessa selvitettiin lapsiperheiden vanhempien kokemuksia työaikajoustoista.

Artikkeli
12.11.2019
Henri Lukkarinen

Suomen työmarkkinoilla on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia työllisyydessä. Virtatilastoista käy ilmi, että vuoden 2018 alussa virta työttömyydestä työllisyyteen oli korkeimmillaan ja että vuoden 2018 loppupuolella työllisyyden kasvua ylläpiti ensisijaisesti virta työvoiman ulkopuolelta työllisyyteen. Virta työllisyydestä työttömyyteen on pysynyt suhteellisen vakaana vuosien 2008 ja 2018 välillä.

Blogi
3.6.2019
Anna Pärnänen

Nollatuntisopimuksella työskenteleviin lukeutuu yhtäältä opiskelijoita ja eläkeläisiä, joista suurimmalle osalle sopimus käy hyvin. Toisaalta joukossa on niin koko- kuin osa-aikaisia työntekijöitä. Heille ansiotyö on pääasiallinen toiminta, ja toisenlainen sopimus olisi toivotumpi.