Tutkimus työelämän vaatimista taidoista kertoo eroista sukupuolten ja koulutusasteiden välillä. Digilaitteet hallitsevat kuitenkin jo useimpien työntekoa. Raskasta ruumiillista työtä tekee joka viides, sorminäppäryyttä edellyttävät joka kymmenennen työtehtävät.
- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Sunnuntaityö – kuka sitä tekee?
Hallitus esittää sunnuntaityöstä maksetun korvauksen leikkaamista 100 prosentista 75 prosenttiin. Tämä on kirvoittanut Tilastokeskukseen monia kyselyitä siitä, keitä korvauksen leikkaus oikeastaan koskee. Kuinka moni tekee sunnuntaityötä?
Työvoimatutkimuksessa kerätään kahdenlaista tietoa sunnuntaisin työskentelystä. Ensimmäinen luku kertoo vuosikeskiarvon.
Viime vuoden aikana keskimäärin noin 11 prosenttia palkansaajista työskenteli sunnuntaisin. Tämä on yhteensä noin 240 000 henkeä.
Toinen luku kaappaa haaviin myös ne, jotka tekevät sunnuntaityötä satunnaisesti tai aika ajoin enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Tieto tulee kysymyksestä, kuinka moni on viimeksi kuluneen neljän viikon aikana tehnyt jonain tai joinain sunnuntaina töitä. Kun mukaan haarukoidaan myös tällä tavoin sunnuntaisin työskenteleviä, osuus nousee jo neljännekseen palkansaajista.
Tässä yhteydessä kannattaa pitäytyä tuossa pienemmässä vuosikeskiarvoluvussa. Sunnuntaityötä tekevissä on kahdenlaista väkeä. Isompi joukko ovat ne, joiden normaaliin työaikaan kuuluu myös sunnuntaisin työskentely. Esimerkiksi sairaaloissa, kaupoissa ja tehtaissa toiminta jatkuu, oli sitten arki tai pyhä. Juuri näitä palkansaajia kaavailtu leikkaus koskisi.
Toinen, pienempi joukko koostuu niistä, jotka työskentelevät sunnuntaisin ilman erilliskorvausta tehden joko töitä, joita eivät ehtineet normaalin työajan puitteissa tehdä, tai valmistellen seuraavaa viikkoa.
Esimerkiksi koulutuksen toimialalla löytyy yllättävän paljon sunnuntaityötä tekeviä: he ovat mitä luultavammin seuraavan viikon opetustunteja valmistelevia opettajia. Koska sunnuntaityötä kuvaava isompi luku sisältää todennäköisesti varsin paljon tämän tapaista sunnuntaityötä tekeviä, antaa se liian suuren arvion siitä, kuinka monen tilipussissa leikkaus näkyisi.
Keskimäärin joka viikko sunnuntaityötä tekee siis noin 240 000 palkansaajaa. Heistä reilu puolet (56 %) oli naisia vuonna 2014. Vajaa viidennes ilmoitti työskentelevänsä osa-aikaisesti. Tämän lisäksi tiedetään, että 17 prosenttia ilmoitti päätoimekseen opiskelun eli teki sunnuntaisin töitä opiskelujen ohessa.
Sunnuntaityötä tekevistä enemmistö, 64 prosenttia, työskenteli yksityisellä sektorilla, kunnissa 29 prosenttia ja loput 6 prosenttia valtiolla. Valtion leivissä sunnuntaisin ahertavista valtaosa on poliiseja, rajavartijoita ja armeijan henkilökuntaa.
Selkeästi eniten sunnuntaityötä tehdään terveys- ja sosiaalipalveluissa. Sunnuntaityötä tekevistä jopa 28 prosenttia työskentelee tällä toimialalla, mikä tarkoittaa noin 67 000 palkansaajaa.
Sunnuntaisin työskentelevät palkansaajat toimialoittain, %
Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus.
*sisältää 14 eri toimialaa, joiden osuus sunnuntaityöntekijöistä vaihtelee 0,8-6,2 prosentin välillä
Seuraavaksi yleisintä sunnuntaityö on kaupan alalla (12 %). Tämä joukko on noin 29 000 palkansaajaa. Lisäksi sunnuntaityöntekijöistä työskenteli varsin moni teollisuuden, majoitus- ja ravitsemusalan sekä kuljetuksen ja varastoinnin toimialoilla.
Sunnuntaityötä tekevät varsin eri-ikäiset eri toimialoilla. Karkeistaen voi sanoa, että kaupan sekä majoitus- ja ravintola-alan sunnuntaityötä pakertavista valtaosa on nuoria naisia, vain joka viides on 45-64-vuotias. Terveys- ja sosiaalipalveluissa sen sijaan lähes puolet sunnuntaityötä tekevistä on 45-64-vuotiaita. Sama tilanne on teollisuudessa työskentelevillä miehillä.
Kuviosta näkyy, että sunnuntaisin työskenteleviä löytyy jossain määrin joka toimialalta. Sunnuntailisän leikkaus kohdistuisi kuitenkin selkeästi eniten edellä mainittujen toimialojen palkansaajiin.
Lue samasta aiheesta:
Taiteen parissa työskenteleville on arkipäivää työskennellä freelancerina, osa-aikaisesti, apurahan varassa, useammassa työssä ja erilaisissa peräkkäisissä työsuhteissa. Vaikka epätyypilliset työn muodot tuovat vapautta ja joustavuutta, ne tarkoittavat usein myös epävarmempaa toimeentuloa sekä kamppailua sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmän kanssa.
Työvoiman vuokraamisen kautta ovat työllistyneet etenkin nuoret ja ulkomaalaistaustaiset, joilla on vähän työkokemusta tai joiden voi olla muuten hankalaa löytää työtä. Kiinnostus vuokratyötietoihin on lisääntynyt, vaikka vuokratyön osuus palkkatyöstä on edelleen melko pieni.
Kansainvälisen työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa tehtiin Euroopan maista viidenneksi eniten etätöitä vuonna 2022. Vertailun kärkisijalla oli Alankomaat. Myös Ruotsi, Norja ja Islanti olivat Suomen edellä. Toisaalta etätyön säännöllisyydessä kärkimaa oli Irlanti ja heti toisena Suomi.
Keskimäärin 168 000 palkansaajaa – eli reilut seitsemän prosenttia palkansaajista – oli vuonna 2022 työviikon aikana sairauden takia poissa töistä, joko osan viikkoa tai koko viikon. Näistä enemmistö oli lyhyitä poissaoloja. Vuoden 2022 työvoimatutkimuksen tietojen perusteella sairauspoissaolot vaihtelevat hyvinkin paljon ammattiryhmittäin.
Muutoksen suuruuteen on voinut vaikuttaa moni samanaikainen tekijä pandemiasta työvoimatutkimuksen sisältö- ja menetelmämuutokseen. Eri mittarit kertovat kuitenkin samansuuntaisesta myönteisestä kehityksestä.
Naisten töihin patistelun sijaan pitäisi kantaa huolta siitä, miksei miesten työllisyys ole talouden hyvästä nosteesta huolimatta kasvanut ikähaitarin keskimmäisissä ikäryhmissä.
Uusi kokeellinen tilasto tarjoaa nopeammin tarkkaa alueittaista ja kansalaisuuden mukaista tietoa työllisyydestä. Rekisteritietoon perustuva kokeellinen tilasto ei tavoita kaikkia yrittäjiä, joten työllisten määrä jää pienemmäksi kuin työvoimatutkimuksessa. Lukujen kausivaihtelu on silti samansuuntaista.