Ensimmäisenä Suomea koskevana virallisena tilastona pidetään vuoden 1749 väestötilastoa. Mutta silloin Suomi oli vain Ruotsin maakunta. Venäjän vallan ajalla Suomi sai valtiollisen, uskonnollisen ja kielellisen erityisaseman, mikä korosti juuri Suomea kuvaavan tilaston merkitystä.
Tilastokoulussa juuri julkistettu Suomen tilastojen historia kertoo, että tilastot loivat kuvaa Suomesta niin maan rajojen ulko- kuin sisäpuolellakin. Siitä kertovat alkupään otsikot:
Suomi kansakuntana hahmottuu
Tilastoviraston synnyn juuret kansallisuusaatteessa
Vain tilastossa oleva kansa on olemassa – Suomi maailmankartalle
Autonomian ajalla Suomen tilastollisen kuvauksen kehittäminen oli olennainen osa suomalaisuusliikkeen tavoitteita. Vastaavasti liikkeen toiminta näkyi vahvasti 150 vuotta sitten perustetun Tilastollisen toimiston työssä.
Tilastoviraston alkukauden neljästä johtajasta kolme oli aktiivisia suomalaisuusmiehiä. Politiikkaan ja kansallisuusaatteen edistämiseen osallistui myös muita toimiston henkilökuntaan kuuluvia.
”Tilastot toivat Suomen maailmankartalle jo ennen suuria juoksijoitamme”, historia kertoo. Heti Suomen tilastollisen toimiston ensimmäisen johtajan Gabriel Reinin 1800-luvun puolivälissä valmistuneet tilastokuvaukset julkaistiin suomen-, ruotsin-, venäjän- ja saksankielisinä.
Erityisen tärkeäksi nousi Kansainvälisen tilastokongressin Haagin kokous 1869, jossa Reinin seuraajaksi 1870 noussut K. E. F. Ignatius esitteli Suomen tilastojärjestelmää. Sinne valmistettu esite Suomen väestöstä toi ulkomailta runsaasti tietokyselyjä tilastolliseen toimistoon.
Erilaisiin kalentereihin kerättiin tilastotietoa eri maista ja Suomi pääsi niihin mukaan – kansaksi kansakuntien joukkoon. Tämä tosin herätti närää Venäjän valtaapitävissä, ja tilastovirastossa jouduttiin seuraavina vuosina noudattamaan suurta varovaisuutta esiinnyttäessä kansainvälisillä foorumeilla.
Vielä suurempi merkitys tilastoilla oli suomalaisille itselleen. ”Kansakunnan tilan tuntemus koettiin heikoksi, ja oman tilastoviraston saaminen Suomeen oli yksi suomalaisuusaatteen edistäjien tärkeistä tavoitteista.”
Tilastolaitoksen kansallismielistä leimaa korostaa se, että suomalaisuusmies ja sittemmin Päivälehden perustajiin kuulunut Paavo Tikkanen kehitti suomen kieleen omaleimaisen sanan ”tilasto”.
Useimmissa muissa kielissä käytössä oli vahvemmin valtioon viittaavia termejä, kuten ”statistik” ja ”statistics”. Suomessa valtio edusti Venäjän keisaria, johon kansallismieliset eivät halunneet samaistua.
Kansakunnan tilasta on tänäkin päivänä kysymys. Tiloja on monia; niiden kokonaisuus, tilasto, on apuna vastausten etsimisessä.
Reilun vuoden toiminut nopeaa analyysia tuottava yksikkö haastaa Tilastokeskusta hyvällä tavalla.
Kesälomani lopulla seurasin sivusilmällä lukiolaisnuoren pakkausruljanssia. Edessä oli vaihto-oppilasvuosi ja lähtöön muutama päivä. Mahtuisiko matkaan myös taskullinen tietoa Suomesta?
Talouden keskeiset mittarit näyttävät isoja ja ristiriitaisiltakin vaikuttavia muutoksia. Tilastojen päälinja lienee oikea, mutta lukuihin voi laskennan tarkentuessa tulla revisioitakin, kun talouden rakenteessa on tapahtunut muutoksia. Tarkentumisten suuntaa ei pysty ennakoimaan, se vaihtelee eri vuosien välillä.
Kehittyneen tietotuotantomme avulla voidaan löytää ratkaisuja Suomen nykyisiin ja tuleviin haasteisiin. Tilastokeskuksen johto ehdottaa tulevan hallituksen ohjelmaan konkreettisia kirjauksia, joiden pohjalta päästäisiin nopeasti liikkeelle.
Tutkija- ja aineistopalvelun määrittäminen Tilastokeskuksen tehtäväksi on merkittävin lainsäädäntöön tehty muutos. Yhdessä rekisterinpitäjien ja tutkijayhteisön kanssa voimme luoda rekisteritutkimukselle kansainvälisesti ainutlaatuisen tutkimusinfrastruktuurin.
Tilastokeskus ottaa tänään käyttöön uuden visuaaliseen ilmeen. Uudella ilmeellä haluamme paitsi puolustaa luotettavaa tietoa myös innostaa ihmisiä tilastojen inspiroivaan maailmaan.
Uudessa saamelaiskäräjälakiesityksessa kielikriteeri laajenisi kolmannesta sukupolvesta neljänteen polveen. Kieli kuvaa yhteisöön kuulumista ja yhteyttä elävään saamelaiseen kulttuuriin, kirjoittaa Juho Keva saamelaisten kansallispäivän blogissaan.
Suomessa on laadukkaat rekisterit. Niistä saatavaa tietoa yhdistelemällä syntyy tietovarallisuus, joka on Suomen kilpailuetu. Sitä hyödyntämällä teemme parempia päätöksiä tulevaisuudessa.
