Ruotsin valtakunnan osana Suomella on maailman pisimmät perinteet tilastotoimessa. Jo vuonna 1734 kuningas velvoitti maaherrat antamaan ennen valtiopäivien alkamista kertomuksen lääninsä tilasta ja tekemään selkoa ”asukkaiden lisääntymisestä ja vähentymisestä”.
Tämä ensimmäinen valtakunnallinen väestötilasto sulautui pian toiseen hankkeeseen, jossa konsistorit määrättiin keräämään kirkkoherroilta tietoja syntyneistä ja kuolleista. Tarkoitus oli kerätä tietoja, joita valtakunnan vastaperustettu terveystoimikunta tarvitsi työssään kansanterveyden edistämiseksi ja kulkutautien torjumiseksi, kirjoittaa Georg Luther Suomen tilastotoimen historiassaan.
Enää ei pelätty rangaistusta, esteeksi koitui rahapula.
Kokonaiskuvaa oli kuitenkin mahdoton saada. Turun konsistorikin oli lähettänyt ”Kuninkaalle yli 100 irtonaista lappusta, juuri sellaisina kuin ne olivat Pastoreilta saapuneet, niitä vähääkään käsittelemättä … Niin sotkuisista luetteloista ei tainnut kyetä hankkimaan paljonkaan valistusta”, arvosteli myöhemmin väestötilastomme isäksi mainittu, Ruotsin tiedeakatemian sihteeri Pehr Wargentin.
Kokonaiskuvaa ei oikein tohdittukaan selvittää. Kuningas piti arveluttavana luetteloiden vaatimista alamaistensa kokonaismäärästä. Jäljet pelottivat. Aloite valtakunnan asukasluvun selvittämiseksi hylättiin, koska se ”vastasi kuningas Daavidin esimerkkiä, tämä kun tahtoi laskea kansan”.
Asekuntoisten miesten määrän selvittäminen ilmensi epäluottamusta Jumalaan. Rangaistukseksi synnistään Daavid joutui valitsemaan seitsemän vuoden nälänhädän, kolmen kuukauden vihollishyökkäyksen tai kolmen päivän ruton välillä. ”Mikä kauhea valinta”, kuningas parahtaa ja päätyy ruttoon, joka surmaa 70 000 israelilaista.
Huolestuttavasta ennakkotapauksesta huolimatta vielä ennen 1700-luvun puoliväliä Pehr Elvius (hänkin tiedeakatemian sihteeri) laati valtiopäivien salaiselle valiokunnalle arvion valtakunnan väkiluvusta. Elvius liitti mukaan kuitenkin myös arvion selvityksen epävarmuudesta.
Pikkuvihan koettelemusten jälkeen oltiin kypsytty välttämättömyyteen ”hankkia tarkempia tietoja Valtakunnan voimasta Asukkaittensa luvun, kasvun ja poistumisen ynnä muun suhteen”. Näin syntyi taulustolaitos – maailman varhaisin tilastotyöhön erikoistunut viranomainen.
Taulustolaitoksen ensimmäisessä vuonna 1755 annetussa raportissa valtakunnan väkiluvuksi ilmoitettiin läänien väkilukujen summana 2 132 617 henkilöä. Myös kolme poikkeavaa lukua esitettiin; ne oli summattu ikäjakaumasta, siviilisääty- sekä säätyluokista. Epävarmoinakin luvut herättivät suurta huomiota Euroopan oppineiston ja tutkijoiden parissa.
Reilua vuosisataa myöhemmin Suomen autonomiseen ruhtinaskuntaan perustettiin tilastotoimisto, josta muodostui Tilastollinen Päätoimisto. Sen oli useaankin otteeseen tarkoitus suorittaa täysimittainen väestölaskenta. Enää ei pelätty siitä mahdollisesti seuraavaa rangaistusta. Esteeksi koitui rahapula.
Koko maan kattava henkilölomakepohjainen väestölaskenta on kallista puuhaa. 1930-luvulla sellainen oli tehty kuitenkin kaikkialla Euroopassa, paitsi Albaniassa ja Suomessa. Lopulta ensimmäinen väestö- ja asuntolaskenta saatiin täällä toteutettua vuoden 1950 lopussa, seuraavat vuosina 1960, 1970 ja 1980.
Vuonna 1990 Suomessa siirryttiin toisena maana maailmassa rekisteripohjaiseen väestölaskentaan. Kaikki tarvittavat tiedot saadaan rekistereistä, ja ne voidaan tuottaa vuosittain. Hinta on laskenut murto-osaan verrattuna lomakelaskentaan – Daavidin ajoista puhumattakaan.
Nyky-Suomessa tiedämme myös lukumme nopeammin ja tarkemmin kuin miesvahvuudestaan muinoin kiinnostuneet kuninkaat. Viimeisimmän ennakkotiedon mukaan meitä oli toukokuun lopussa 5 475 207.
Suomen väestöllinen keskipiste on siirtynyt Hämeenlinnan Hauholla suoraan etelään 877 metriä ja länteen 158 metriä. Entisen Hauhon kunnan rajat häämöttävät parin vuoden päästä, mutta Hämeenlinnassa pysytellään länsisiirtymästä riippuen useampia vuosia.
Kehittyneen tietotuotantomme avulla voidaan löytää ratkaisuja Suomen nykyisiin ja tuleviin haasteisiin. Tilastokeskuksen johto ehdottaa tulevan hallituksen ohjelmaan konkreettisia kirjauksia, joiden pohjalta päästäisiin nopeasti liikkeelle.
Tutkija- ja aineistopalvelun määrittäminen Tilastokeskuksen tehtäväksi on merkittävin lainsäädäntöön tehty muutos. Yhdessä rekisterinpitäjien ja tutkijayhteisön kanssa voimme luoda rekisteritutkimukselle kansainvälisesti ainutlaatuisen tutkimusinfrastruktuurin.
Tilastokeskus ottaa tänään käyttöön uuden visuaaliseen ilmeen. Uudella ilmeellä haluamme paitsi puolustaa luotettavaa tietoa myös innostaa ihmisiä tilastojen inspiroivaan maailmaan.
Suomessa on laadukkaat rekisterit. Niistä saatavaa tietoa yhdistelemällä syntyy tietovarallisuus, joka on Suomen kilpailuetu. Sitä hyödyntämällä teemme parempia päätöksiä tulevaisuudessa.
Vuoden 2021 lopun tiedoin päivitetty pistekartta kertoo paitsi aiempaakin voimakkaammasta hidastumisesta pohjoinen-etelä-suunnassa myös liikahduksesta länteen.
Väestöllisellä keskipisteellä tarkoitetaan pistettä, josta on lyhin etäisyys kaikkiin asuinpisteisiin. Piste suuntaa etelään länteen kallistuen – sen matka etelään on kuitenkin viime mittauksista myös hidastunut.
Lapsia koskevaa tietoa on paljon, mutta usein koetaan, että se on sirpaleista ja hajallaan. Tätä puutetta Tilastokeskus paikkaa tuottamalla laajan Tieto&trendit -artikkelisarjan lasten maailmaa avaavista tilastotiedoista. Lapset Suomessa -artikkelisarja nostaa esille yhteiskunnallisesti merkittävän aiheen tuottamalla vuoden ajan analyysia lasten elinoloista noin 30 artikkelin välityksellä.
