Huomioiko bkt jakamistalouden?

Jakamistaloudella ei ole vielä virallista määritelmää. Yleisesti sillä tarkoitetaan uusien digitaalisten teknologioiden mahdollistamaa kaupankäyntiä, jossa kotitaloudet voivat tarjota toisilleen erilaisia palveluja. Tunnettuja jakamistalouteen luettavia yrityksiä ovat AirBnB ja Über.

Huomionarvoista on, että jakamistalous ei ole täysin uusi ilmiö, ovathan kotitaloudet tarjonneet palveluja toisilleen ennenkin.

Jos aiemmin palvelujen ilmoituskanavana toimi kaupan ilmoitustaulu, nyt vastaava on älypuhelinsovellus tai verkkosivu. Markkinapaikka voi sijaita kustannustehokkaasti verkossa, jossa se on kaikkien saatavilla lähes kokonaan ajasta ja paikasta riippumatta.

Jakamistalouden osapuolina ovat tyypillisesti palvelujaan tarjoavat kotitaloudet sekä kaupankäyntialustan tarjoava yritys. Kotitaloudet saavat tuloja myymästään palvelusta tai tuotteesta. Yritys saa tuloja tarjoamastaan markkinapaikasta esimerkiksi välityspalkkiona tai mainostulona.

On myös jakamistalouden muotoja, joissa raha ei liiku osapuolten välillä.

Keskeistä jakamistaloudessa on vajaakäytössä olevien resurssien – osaamisen, tavaroiden tai pääoman – hyödyntäminen.

Miten tämän tyyppinen talouden muoto vaikuttaa bruttokansantuotteeseen, keskeiseen taloudelliseen mittariin?

Bkt voidaan määritellä kolmella eri tavalla: arvonlisäyksen, tulojen tai kysyntäerien summana. Suomessa bkt lasketaan pääosin arvonlisäysmenetelmällä.

Osa jakamistaloudesta kuuluu bkt:n piiriin. Määrittelytavasta riippuen jakamistalous näkyy bkt:ssa kolmella eri tavalla. Havainnollistetaan tätä yksinkertaisella esimerkillä, jossa kotitalous vuokraa asuntoaan kotimaisen yrityksen tarjoaman kaupankäyntialustan välityksellä.

Yrityksen ansaintamalli perustuu tässä esimerkissä välityspalkkioon, joka peritään ­osuutena vuokranantajan saamasta vuokratulosta. Mökkivuokrauksessa tällainen malli on ollut ennenkin.

Arvonlisäysnäkökulmasta kaupankäyntialustan tarjoava yritys tuottaa välityspalkkion ja kotitalous vuokratulojen verran palveluja. Syntyneestä tuotoksesta vähennetään vielä käytetyt välituotepanokset. Tuotoksen ja välituotekäytön erotus kirjataan kansantalouden tilinpidossa yritysten tai kotitalouksien arvonlisäykseen.

Tulonäkökulmasta kotitaloudet saavat tuloja omistamansa resurssin – tässä tapauksessa asunnon – vuokraamisesta. Yritykset saavat tuloa välityspalkkioista. Yrityksen työntekijät voivat saada myös palkkaa tekemästään työstä.

Kysyntänäkökulmasta jakamistalouteen kulutetut rahat näkyvät yksityisenä kulutuksena. Myös jakamistalouteen liittyvät investoinnit kasvattavat kansantuotetta.

Nämä kolme tapaa mitata jakamistaloutta päätyvät erisuuruisiin arvioihin, vaikka teoriassa koko kansantalouden tasolla ne tuottavat saman luvun bkt:sta.

Käytännössä on useita seikkoja, jotka voivat muuttaa arvioita. Ensimmäinen liittyy siihen, miten hyvin tieto esimerkiksi jakamistalouden piiriin kuuluvista vuokratuloista tai kotitalouksien kulutuksesta välittyy tilastoihin. Ilmoittavatko kotitaloudet saamansa tulot verottajalle? Jos eivät, ne pitää arvioida harmaan talouden tuotokseksi.

Harmaan talouden koon arvioiminen on hankalaa. Palveluja välittävät yritykset keräävät kuitenkin digitaalisten alustojen avulla suuria määriä tietoa transaktioista ja palvelun käyttäjistä. Sen sijaan, että kotitaloudet yksitellen ilmoittavat tai jättävät ilmoittamatta lisätienestit veroilmoituksellaan, jakamistalouden yleistyminen saattaa pakottaa sekä yritykset että verottajan miettimään automaattista tiedonvaihtoa.

Osa jakamistalouden muodoista on sellaisia, joissa ei ole yritystä välikätenä. Esimerkiksi suurta suosiota saavuttaneessa Ravintolapäivässä kotitaloudet voivat myydä ravitsemuspalvelujaan suoraan toisilleen. Tämäntyyppiset, käteisellä tapahtuvat transaktiot jäävät vielä digimaailman ulkopuolelle.

Bkt:n reaalimuutokseen vaikuttaa myös se, miten jakamistalous vaikuttaa hintoihin. Tyypillisesti jakamistalouteen luettavat palvelut ovat tavanomaista halvempia.

Kaikkea jakamistaloutta ei lasketa bkt:n piiriin kuuluvaksi. Näin on silloin, kun raha ei liiku kaupankävijöiden välillä. Voimassa olevassa kehikossa ei lasketa bkt:n piiriin muun muassa palkatta tehtyjä kotitaloustöitä.

Jos kuluttaja valitsee perinteisen hotellin sijaan asunnonvaihtopalvelun – siis palvelun, josta ei tarvitse maksaa ja joka perustuu vastavuoroisuuteen – jää kuluttajalle hotelliyöpymistä vastaava summa rahaa käytettäväksi johonkin muuhun. Vaikutus bkt:hen voi olla olematon, bkt voi periaatteessa jopa laskea. Kuluttaja sen sijaan saa enemmän samalla rahalla.

Tilastoista on hyvin vaikea arvioida jakamistalouden osuutta kansantuotteesta. Jo täsmällisen jakamistalouden määritelmän puuttuminen tekee siitä hankalaa.

On arvioitu, että jakamistalouteen liittyvät palvelut ovat pääasiassa kauppaa, kuljetusta, majoitusta ja ravitsemusta. Sen lisäksi jakamistalouden arvioidaan ulottuvan esimerkiksi rahoituspalveluihin sekä tieteelliseen ja tekniseen toimintaan.

Suomessa edellä mainittujen toimialojen, joita jakamistalous voi potentiaalisesti koskettaa, osuus koko bruttoarvonlisäyksestä on noin 37 prosenttia (2014). Tämä osuus sisältää paljon myös sellaista toimintaa, johon jakamistalous tuskin tulevaisuudessakaan ulottuu.

Bkt huomioi jakamistalouden sekä suoraan että välillisesti niiltä osin kuin se luo uusia palveluja ja kuuluu bkt:n tuotantorajojen piiriin. Suomessa voitaneen olettaa, että jakamistalouden osuus koko taloudesta on toistaiseksi niin pieni, ettei sillä ole suurta taloudellista merkitystä.

Jakamistalous on kuitenkin viime vuosina kasvanut vauhdilla, eikä kaikkia sen sovellutuksia ole varmasti vielä nähty.