Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Tieto vai hyvä tarina?

29.4.2016

Pysähdyin tänään kuuntelemaan radio-ohjelmaa siitä, kuinka ihmiset ovat hämmentyneitä tehdessään valintoja tutkimukseen perustuvan ja erilaisen uskomus­tiedon välillä.

Neuvolassa tarjotaan lapselleni rokotus­ohjelman mukaiset rokotukset. Otanko ne kyselemättä vastaan, vai uskonko väitteisiin rokotusten tarpeettomuudesta tai jopa haitallisuudesta? Luotanko homeopatiaan vai otanko antibiootti­kuurin? Onko luomu­tuotanto aina turvallisin ja eettisin vaihtoehto geeni­muunnellulle ruoalle? Olemmeko me suomalaiset muita rehellisempiä ja ahkerampia, vai olemmeko kansakunta muiden joukossa?

Me puhumme paljon tietoon perustuvasta päätöksen­teosta ja myös odotamme sitä päätöksen­tekijöiltämme, vaikka omat päätöksemme teemme usein hyvinkin tunne­peräisesti. Elämme informaation yltä­kylläisyydessä. Usein on vaikea valita, mitä tarjolla olevaa tietoa käytämme omassa päätöksen­teossamme.

Emme enää välttämättä usko auktoriteetteihin. Pelkkä oppiarvo tai yhteis­kunnallinen asema ei riitä vakuuttamaan meitä siitä, että saamamme informaatio on totta ja järkevin perusta omalle toiminnallemme.

Paitsi informaatio­yhteiskunnassa, elämme myös tarina­yhteiskunnassa. Sosiaalinen media tarjoaa runsaasti tarinoita, ja voimme myös itse osallistua niiden luomiseen. Tunteisiin vetoava tarina muuttuu lopulta faktaksi, kun sitä tarpeeksi usein toistetaan. Tutkittu tieto ja tarina sekoittuvat. Ja vaikka luulemme ajattelevamme rationaalisesti, mieli­piteemme ja päätöksemme perustuvat yhä useammin tarinoihin, joiden tunnemme parhaiten sopivan omaan maailman­kuvaamme.

Voiko tämä olla vaarallista? Mielestäni tiedon ja tarinan rajan hämärtyminen on yksi suurimmista tämän hetken haasteista.

Millaista tarinaa kerromme itsellemme Suomen ja maailman tilasta? Perustuuko tarinamme tutkittuun tietoon, olettamuksiin vai jopa viha­mieliseen tiedon vääristelyyn? Pyritäänkö tarinoilla luomaan oikeutusta erilaisten ryhmien tavoitteiden saavuttamiselle, vai osaammeko viisaasti käyttää tietoa yhteisen hyvän kasvattamiseen?

Tilastokeskus täytti viime vuonna 150 vuotta. Olemme voineet rakentaa yhteis­kuntaamme tutkitun tiedon varaan koko itsenäisyytemme ajan. Suomen menestyminen perustuukin siihen, että olemme arvostaneet tietoa ja olleet valmiita sijoittamaan paljon resursseja tiedon tuottamiseen.

Pelkkä tiedon tuottaminen ei kuitenkaan riitä. Tilasto on valmis vasta, kun se on käytössä. Näin on kaiken tiedon kanssa. Tieto voi olla itseisarvo: on mielen­kiintoista tietää, mutta vasta kun tiedon merkitys on oivallettu ja sitä todella käytetään, se muuttuu osaksi tieto- ja osaamis­varantoamme ja luo pohjaa jatkuvalle kehitykselle.

Elämme suurten haasteiden aikaa. Talous­kehityksemme on ollut useita vuosia epäsuotuisa, väestömme ikääntyy, työttömyys­luvut ovat korkeita, yhteis­kuntamme eriarvoistuu ja maahamme on viime syksystä lähtien tullut ennätys­määrä maahan­muuttajia. Millaista tarinaa nyt kerromme itsellemme? Mihin tarinaan päätöksen­tekomme perustuu? Toivon, että meillä on malttia ja sinnikkyyttä etsiä oikeaa tietoa ja käyttää sitä niin omien mieli­piteidemme kuin myös laajemman päätöksen­teon pohjana.

Suomen itsenäisyyden juhla­vuoden kynnyksellä on hyvä aika pohtia ja käydä avointa yhteis­kunnallista keskustelua siitä, millaiseen ja kenen tuottamaan tietoon tai tarinaan perustuu käsityksemme omasta identiteetistämme, maastamme ja sen tulevaisuudesta.

Onko tarinamme Talvisodan hengestä sama iso­vanhemmillemme, meille, lapsillemme ja lapsen­lapsillemme ja kantaako se meitä myös seuraavat 100 vuotta?

Vai olisiko ehkä jo aika uusille tarinoille, joita voi syntyä esimerkiksi vastauksina ulko­ministeriön viestintä­johtaja Jouni Mölsän esittämiin tärkeisiin kysymyksiin: Mikä Suomi on? Kuka on suomalainen? Kenen sallitaan olevan suomalainen?

Viimeiselle kysymykselle tieto­pohjaa voi hakea vaikkapa tämän foorumin edellisen bloggaajan kirjoituksesta Pääseekö ”maahan­muuttajuudesta” ikinä eroon.  

 

Pirkanmaan ELY-keskuksen ylijohtaja Leena Vestala on Tilasto­keskuksen neuvottelu­kunnan jäsen.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Blogi
1.7.2022
Sirkku Hiltunen

Suomi lukuina 2022 -julkaisujen kesä alkoi tänä vuonna vauhdikkaasti: uunituoreet taskutilastot olivat jo kesäkuun alussa mukana juhlistamassa Tutkitun tiedon teemavuotta Heurekassa. Taskuun menevään julkaisuun on jälleen kerran koottu mielenkiintoisia tilastolukuja – vanhimmat lähes 300 vuoden takaa. Lue blogista toimittajan poiminnat.

Blogi
9.6.2022
Anna Pärnänen

Suuri määrä eri mittareita kertoo monenlaista tarinaa lasten tilanteesta Suomessa, mutta tieto on hajallaan. Tilastokeskus suunnittelee lapsia ja nuoria koskevaa tietoa kokoavan portaalin – paitsi helpottaakseen tiedon käytettävyyttä myös palvellakseen kansallisen lapsistrategian toteutusta.

Blogi
7.3.2022
Leena Storgårds

YK:n tilastotoimen laatimat tilastotyön perus­periaatteet täyttävät tänä vuonna 30 vuotta. Vuosien saatossa niiden merkitys on vahvistunut yhteiskunnassa. Perus­periaatteet luovat hyvän perustan tietojen hallinnalle ja jakamiselle erityisesti julkisella sektorilla.

Blogi
28.2.2022
Outi Ahti-Miettinen

YK:n virallisen tilaston periaatteet ohjeistavat tilastoviranomaisia kertomaan tarkasti, miten tilastot on laadittu. Periaatteen avulla voidaan arvioida myös muun yhteiskunnassa syntyvän tiedon luotettavuutta. 

Blogi
4.2.2022
Juho Keva

Saamelaisista voisi tuottaa helposti monin tavoin käyttö­kelpoista tilastotietoa olemassa olevista lähteistä, muistuttaa Juho Keva saamelaisten kansallis­päivän kunniaksi. Hän laskee, että saamelaisten määrä saamelais­alueen ulkopuolisessa Suomessa on huomattavasti korkeampi kuin kielitaustan perusteella päästään tarkastelemaan.

Blogi
24.1.2022
Anna Mustonen

Finnveran vientitakuut ja erityistakaukset esitetään jatkossa valtion takauskannan sijaan erillisessä, lakisääteisille takauksille varatussa kohdassa julkisyhteisöjen vastuiden julkaisussa. Muutoksen myötä Suomen valtion takausten vertailtavuus muihin EU-maihin paranee.

tk-icons