Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Euron symmetriaongelma – toimialojen erilaisuus

23.10.2017

Ekonomistit varoittelivat euron suunnittelu­vaiheessa epä­symmetriasta – talouden suhdanne­kehitys voisi olla eri maissa erilainen – ja sen aiheuttamasta mahdollisesta ongelmasta Suomen taloudelle.

Pelkona oli, että Saksan ja muiden suurten euro­maiden talous­suhdanteet poikkeaisivat Suomen suhdanteista. Isojen EU-maiden talous olisi nousussa, mutta Suomen metsä­teollisuudella olisi vaikeuksia ja koko maan talous kehittyisi hitaasti. Tuossa tilanteessa EKP voisi nostaa korkoja tasolle, joka olisi myrkkyä Suomen kansan­taloudelle.

Näin ei käynyt, vaan ongelmaksi muodostui poliittisen syiden takia mukaan otettujen maiden talous­politiikan kurittomuus. Kun tähän lisätään vielä se, että suuretkaan maat eivät noudattaneet euron perus­periaatteita julkisen talouden tasa­painosta, olivat ainekset euro­kriisiin valmiina.

Kreikan talouden surkea tila vuonna 2010 ei voinut tulla yllätyksenä. Koska maa oli otettu mukaan euroon poliittisin perustein, se ei välittänyt noudattaa tiukkaa raha­politiikkaa.

Talouden kurittomuus aiheutti ongelmia myös Espanjassa, Portugalissa, Irlannissa ja Latviassa. EKP:n kannalta ongelmallista on se, että eräissä maissa ongelma on pankki­sektorilla ja toisissa julkisessa velassa.

Euro-alueella on jo useita vuosia ollut todellinen symmetria­ongelma. Ongelmana ei kuitenkaan ole maiden erilainen suhdanne­kehitys. Reaali­talous yski pitkän aikaa, ja nykyinen nolla­korko on sopinut hyvin kaikille ongelma­maille, oli ongelmia sitten pankki­sektorilla tai julkisen vallan velassa.

Ongelmana on lähinnä reaali­talouden piristämiseksi harjoitettu löysä raha­politiikka ja sen sopiminen eri lailla eri toimi­aloille. EKP ostaa edelleen kuukausittain 60 miljardilla eurolla euro­maiden ja yritysten velka­kirjoja. Tavoitteena on saada aikaan reaali­talouden talous­kasvua. Tähän kasvuun on päästy kunnolla vasta tänä vuonna.

Kuinka talous on sitten reagoinut löysään raha­politiikkaan?

Kiinteistömarkkinoilla on vietetty koko Euroopassa jo pari vuotta ennätys­vilkasta aikaa. Liike- ja toimisto­kiinteistöjä on myyty ja ostettu ennätys­tahtiin ja asunto­rakentaminen on huipussaan.

Jos korkotaso määriteltäisiin kiinteistö­alan suhdanteiden mukaan, korko­taso olisi paljon nykyistä korkeammalla tasolla. Kiinteistö­markkinoilla on hyödynnetty korko­vivun mahdollisuutta eli lähes nolla­korkoisilla lainoilla on ostettu kiinteistöjä ja asuntoja, joista on saanut hyvän reaali­tuoton.

Talousteorian mukaan näissä olo­suhteissa kiinteistöjen vuokrien ja asuntojen hintojen tulisi laskea. Nyt näin ei tapahdu, koska lyhyellä tähtäimellä korko­tason nousua ei ole näkyvissä johtuen edelleen matalasta inflaatiosta. Kiinteistö­markkinat on hyvin ”suojattu” alhaisilla koroilla.

EKP on lähes mahdottoman tehtävän edessä: kuinka hillitä kiinteistö­markkinoita ja samalla tukea reaali­talouden tuotannon piristymistä.

Tilanne muistuttaa 2000-luvun alun asunto­markkinoiden kuumenemista ja sen aiheuttamia ongelmia. Tuolloin asuntojen hinnat eivät olleet mukana missään raha­politiikan seurannan mittarissa, ja hintojen nopea nousu yllätti Euroopan keskus­pankin.   

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

tk-icons