Maailmassa syntyy päivittäin valtavat määrät dataa ja tietoa, joita käsittelemällä ja analysoimalla tuotetaan raportteja, taulukoita, selvityksiä, tutkimuksia ja virallisia tilastoja. Tietotulvan, valeuutisten ja vaihtoehtoisten totuuksien edessä voi tiedonkäyttäjä olla neuvoton.
Mihin tietoon luottaa ja mitä tietoa milloinkin käyttää? Entä miten tilastovirastojen tuottamat viralliset tilastot eroavat muusta google-haun tuottamasta tiedosta, erilaisesta datasta, raporteista ja taulukoista?
Virallisten tilastojen tuotanto perustuu YK:n tilastokomission hyväksymiin periaatteisiin. Periaatteissa korostetaan menetelmien avoimuutta sekä edellytetään laadintamenetelmien esittämistä tieteellisten standardien mukaisesti ja käytettävien tietolähteiden laadun, ajantasaisuuden, kustannusten ja vastausrasitteen arvioimista. Myös tietojen salassapito korostuu: kaikki tiedot käsitellään luottamuksellisesti eikä yksittäisen vastaajan tietoja julkaista tunnistettavassa muodossa.
Tietojen laadun varmistamiseksi käytetään Euroopan laatupalkinnon periaatteita (EFQM) sekä Euroopan tilastojen käytännesääntöjä (CoP). Tilastot on tuotettava laadukkaasti, tehokkaasti, luotettavasti ja oikea-aikaisesti. Jotta tilastot vastaisivat periaatteita ja laatuvaatimuksia, ovat virallisten tilastojen tuottajat antaneet tilastolupauksensa virallisten tilastojen kehittämislinjauksissa vuosille 2017–2019.
Mutta mikä on tilastojen arvo yhteiskunnalle ja tiedon käyttäjälle? Mitä hyötyä tilastoista on?
YK:n alainen UNECEn työryhmä selvitti virallisten tilastojen arvoa, ja tilastoalan eurooppalaisen foorumin CES:n (Conference of European Statisticians) kesäkuun kokouksessa hyväksyttiin käsikirja virallisten tilastojen arvon edistämisestä, mittaamisesta ja viestinnästä.
Käsikirjan mukaan virallisten tilastojen arvo muodostuu seuraavista tekijöistä:
Virallisten tilastojen sisältö on suunniteltava käyttäjien tarpeet huomioiden, jotta niistä on hyötyä. Asiakas on asetettava kaikessa toiminnassa keskiöön.
Käsikirja suosittaakin panostamista erilaisiin kumppanuuksiin, joilla edistetään yhteistyötä ja asiakasnäkökulman huomioimista. Kumppanuutta tarvitaan julkisen sektorin toimijoiden välillä, jotta hallinnossa syntyviä aineistoja voidaan hyödyntää tilastoinnissa. Lisäksi julkinen sektori on merkittävä tilastotiedon käyttäjä paitsi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, sen suunnittelussa, seurannassa ja monitoroinnissa.
Yhteistyön muodot julkisella sektorilla ovat laajenemassa myös yhteisten tietoteknisten ratkaisujen suuntaan, josta hyvä esimerkki Suomessa on Kansallinen palveluarkkitehtuuri.
Kumppanuutta tarvitaan myös yksityisen sektorin kanssa, sillä osa tiedoista kerätään suoraan yrityksiltä ja kansalaisilta. Vastaajat on otettava mukaan tiedonkeruuvälineiden ja -lomakkeiden suunnitteluun ja testaukseen. Vain riittävällä vastausasteella ja -halukkuudella voidaan tuottaa korkeatasoista tietoa.
Yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa tehtävällä yhteistyöllä varmistetaan uusimman tutkimustiedon hyödyntäminen sekä mahdollistetaan aineistojen jatkokäyttö tutkimustoiminnassa. Myös yhteistyö median kanssa on tärkeää: uutisten välityksellä tilastotiedot tavoittavat laajemman yleisön.
Uusin merkittävä kumppanuuden alue on yhteistyö ns. big datan omistajien ja datan käsittelymenetelmiä kehittävien tahojen kanssa. Yhteistyötä tarvitaan, sillä data-aineistoja syntyy alati kiihtyvää tahtia, mutta tiedonkerääjien erilainen ja usein standardoimaton aineistojen rakenne haastaa aineistojen jatkokäytön ja niiden yhdistelemisen. Tämä edellyttää uudenlaisia aineiston käsittelymenetelmiä.
Käsikirja nostaa esille myös virallisten tilastojen arvon mittaamisen mutta myöntää, että helppoa ratkaisua ei ole saatavilla. Mittaamista voidaan tehdä erilaisilla indikaattoreilla, laskemalla kustannuksia, arvottamalla markkinahintaa tai käyttämällä preferenssimenetelmiä.
Mittaamisen ei tulisi keskittyä pelkästään panoksiin vaan tiedosta saatavaan lisäarvoon. Tilaston arvo voikin olla nolla, jos tietoa ei mitenkään hyödynnetä.
Mittaamalla asiakkaan saamaa hyötyä – muun muassa asiakastutkimuksilla tai uutisten, viittausten, sosiaalisen median seuraajien ja jakojen määrällä – voidaan luoda subjektiivisia ja objektiivisia indikaattoreita, jotka omalta osaltaan kuvastavat tilaston arvoa. Erilaiset kustannus- ja hyötylaskelmat täydentävät indikaattoreiden antamaa kuvaa tilaston arvosta.
Tilaston keskeinen arvo syntyy vastaamalla asiakastarpeeseen. Parhaiten arvonmuodostus varmistetaan yhteistyöllä, asiakkaita kuuntelemalla, innovoimalla uusia tuotteita sekä ajantasaistamalla tilastojen sisältöjä.
Reilun vuoden toiminut nopeaa analyysia tuottava yksikkö haastaa Tilastokeskusta hyvällä tavalla.
Kesälomani lopulla seurasin sivusilmällä lukiolaisnuoren pakkausruljanssia. Edessä oli vaihto-oppilasvuosi ja lähtöön muutama päivä. Mahtuisiko matkaan myös taskullinen tietoa Suomesta?
Talouden keskeiset mittarit näyttävät isoja ja ristiriitaisiltakin vaikuttavia muutoksia. Tilastojen päälinja lienee oikea, mutta lukuihin voi laskennan tarkentuessa tulla revisioitakin, kun talouden rakenteessa on tapahtunut muutoksia. Tarkentumisten suuntaa ei pysty ennakoimaan, se vaihtelee eri vuosien välillä.
Uudessa saamelaiskäräjälakiesityksessa kielikriteeri laajenisi kolmannesta sukupolvesta neljänteen polveen. Kieli kuvaa yhteisöön kuulumista ja yhteyttä elävään saamelaiseen kulttuuriin, kirjoittaa Juho Keva saamelaisten kansallispäivän blogissaan.
Suomessa on laadukkaat rekisterit. Niistä saatavaa tietoa yhdistelemällä syntyy tietovarallisuus, joka on Suomen kilpailuetu. Sitä hyödyntämällä teemme parempia päätöksiä tulevaisuudessa.
Demokratioissa tilastot ovat osa yhteiskunnallista keskustelua, päätöksentekoa sekä seurausten arviointia – ja puolueettomina ne luovat edellytyksiä kompromisseille. Tietoon perustuva päätöksenteko edellyttää hidasta, harkitsevaa ja kyseenalaistavaa ajattelua. Jotta demokratia säilyisi informaatioyhteiskunnan perustana, tulisi tilastojen luku- ja käyttötaidosta tehdä yleinen kansalaistaito.
Miten keskustelisimme nyt vaikkapa palkkojen ostovoimasta – eli inflaatiosta ja ansioiden kehityksestä – tai nuorten mielenterveysongelmista, jos mitään tilastotietoa yhteiskunnasta ei olisi olemassa? kysyy Anna Pärnänen Euroopan tilastopäivän blogissaan.
Kaikkiaan jo tuhatkunta koululaista ja opiskelijaa on viime vuosina päässyt vahvistamaan tilasto-osaamistaan Tilastokeskuksen järjestämissä tilasto-olympialaisissa.
