Lapsen saaminen oli menneisyydessä usein väistämätön osa elämää, mutta nykyisillä sukupolvilla on mahdollisuus harkita asiaa omakohtaisemmin. Lapset syntyvät nyt toivottuina, usein suunniteltuinakin. Samalla syntyvyyskysymyksessä painavat yhteisön etu ja intressit – eri vuosikymmeninä eri näkökulmista.
- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Toinen mokoma ei enää ole kanssamme juhlimassa
Kuinka paljon meitä suomalaisia on kaikkiaan ollut sadan itsenäisyyden vuoden aikana?
Hain vastausta päähän pälkähtäneeseen kysymykseen keskuudestamme poistuneiden kautta.
Viime vuonna kuoli lähes 54 000 suomalaista, enemmän kuin kertaakaan sitten sotavuoden 1944. Tänä vuonna on ollut sama tahti, kuolleita on jo lähes 50 000.
Jos vuosittain olisi kuollut viitisenkymmentä tuhatta suomalaista, se tekisi viisi miljoonaa sadassa vuodessa. Määrä on tietysti vaihdellut sota-aikojen lukemista hiukan pienempiin, mutta yllättävän tasaisesti vainajien määrä on pysytellyt viidenkymmenen tuhannen paikkeilla (Kuvio 1), kun väkiluku on kuitenkin kasvanut yli kahdella miljoonalla. Selitys ilmiölle on eliniän pidentyminen.
Itsenäisyyden ajan pahin vuosi oli heti ensimmäinen, vuosi 1918, jolloin yli 95 000 suomalaista menehtyi muiden syiden lisäksi sisällissodan ja espanjantaudin uhrina. Myös sotavuosina 1940, 1941 ja 1944 ylitettiin 70 000 vainajan raja.
Alle neljänkymmenen tuhannen on hautajaisten määrä jäänyt vain vuosina 1952–1960.
Kuvio 1. Syntyneet ja kuolleet 1917–2017 (2017 ennakkoarvio)

Lähde: Tilastokeskus, väestötilasto
Suomesta on tietysti siirrytty muuallekin kuin manan majoille. Satoja tuhansia on lähtenyt leivän perässä merten taakse ja varsinkin lahden yli Ruotsiin.
Kun otin maastamuuttaneet mukaan arvioon, tulin otsikon päätelmään. Nythän meitä on reilut 5,5 miljoonaa – ja ulkosuomalaiset tietysti päälle.
Tilastotieteen kurssin aikoinaan kesken jättäneenä esitin kysymyksen varmuuden vuoksi vielä väestöasiantuntija Markus Rapolle.
Ensimmäiseksi tulisi määritellä suomalainen, Rapo totesi. Jos mukaan halutaan maahanmuuttajat, asia mutkistuu. Määritelmän mukaan suomalaisiksi kuitenkin katsotaan kaikki Suomessa vakituisesti asuvat henkilöt, riippumatta siitä missä he ovat syntyneet.
Jos tarkastellaan vain Suomessa syntyneitä, asia on yksinkertaisempi. Rapo lähtee liikkeelle vuoden 1917 lopun väkiluvusta, 3,1 miljoonaa, ja lisää siihen sen jälkeen Suomessa syntyneet reilut 7,1 miljoonaa lasta.
Tuosta reilun 10 miljoonan joukosta puuttuvat kuitenkin maahanmuuttajat. Kattavaa nettotilastoa ulkomailla syntyneistä ja jossain vaiheessa Suomessa asuneista henkilöistä viimeisen sadan vuoden ajalta ei ole. Tällä hetkellä Suomessa asuu ulkomailla syntyneitä reilut 360 000.
Kun otetaan lukuun vaikkapa 1920-luvulla ja sen jälkeen tänne emigroituneet ja sadan vuoden aikana täältä muualle muuttaneet, päästään helposti 11 miljoonan tuntumaan.
Tarkkaa lukua ei siis pysty sanomaan, mutta lähti sitä laskemaan syntyneistä tai kuolleista käsin, tulos on samaa suuruusluokkaa. Meitä itsenäisiä suomalaisia on kaiken kaikkiaan ollut tuplamäärä nykyiseen nähden.
Toinen mokoma on jo siis joukosta pois, kuka mistäkin syystä. Useimmat tietenkin vanhuuttaan kuten yksi vastikään poistuneista, lapsuuteni sankari Sulo-setä. Hieno muistokirjoitus Helsingin Sanomissa kertoo kalastaja-aforistikon lähteneen suoraan rakkaalta Lankojärveltään kevyen lumen hellästi peittelemänä.
Lue samasta aiheesta:
Vuonna 2020 Suomessa kuoli pikkulapsia ja peruskouluikäisiä vähemmän kuin koskaan tilastohistorian aikana. Myönteinen kehitys ei ulotu kuitenkaan nuoriin, sillä 15–19-vuotiaiden kuolleisuus on kääntynyt jälleen kasvuun. Lapset menehtyvät useimmiten tauteihin, nuorilla yleisimmät kuolinsyyt ovat itsemurha, liikenneonnettomuudet ja myrkytystila.
Tilastokeskuksen kuolemansyytilaston tiedot vuodelta 2020 ovat vielä puutteellisia, eikä niistä voida vielä tuottaa luotettavaa tilastoa. Kuolemansyytilasto julkaistaan mahdollisimman nopeasti sen valmistumisen jälkeen.
Sodat, devalvaatiot, öljykriisit ja riippuvaisuus ulkomaankaupasta yhdistettynä omaan talouspolitiikkaan ovat tehneet Suomesta korkean hintatason maan. Reippaasta hintojen noususta huolimatta taloutemme on kehittynyt voimakkaasti itsenäisyyden aikana, Ruotsiakin nopeammin viime vuosiin asti. EU-kaudella inflaatio on talttunut mutta myös talouskasvu hidastunut.