Tutkimus työelämän vaatimista taidoista kertoo eroista sukupuolten ja koulutusasteiden välillä. Digilaitteet hallitsevat kuitenkin jo useimpien työntekoa. Raskasta ruumiillista työtä tekee joka viides, sorminäppäryyttä edellyttävät joka kymmenennen työtehtävät.
- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Tunnin työllä työlliseksi – valetyöllisiäkö tilastoissa?
Työttömien aktiivimalli on herättänyt paljon keskustelua, ja ilahduttavasti myös tilastoista. Ihmettelyä on herättänyt työvoimatutkimuksen kriteeri määritellä vain tunnin viikossa työtä tekevä työlliseksi – eihän tunnin työllä kukaan tule toimeen!
Aktiivimallin on näin pelätty tuottavan ns. ”valetyöllisiä”, kun työlliseksi voi päätyä aikaisempaa enemmän henkilöitä, jotka saavat samaan aikaan työttömyyskorvausta.
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa työlliseksi pääsee todellakin tunnin työllä[1]. Miksi näin?
Työvoimatutkimus on kansainvälisesti vertailukelpoisia lukuja tuottava tilasto, joka ensisijaisesti mittaa työvoiman tarjontaa ja kysyntää. Siinä käytetyt määritelmät perustuvat YK:n kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksiin, joihin myös muiden maiden tilastointi perustuu.
Tilaston kansainvälisen luonteen vuoksi työllisen määritelmässä ei ole voitu lähteä siitä, että mitattaisiin toimeentuloa. Tällöin tulisi määritellä minimitoimeentulon taso, joka olisi vertailukelpoinen eri maiden välillä.
Käsitykseen minimitoimeentulon tasosta vaikuttavat niin eri maiden hintataso kuin myös kulttuuriset näkemyserot siitä, mitä ”toimeentulo” tarkoittaa. Näin ollen kansainvälisiä tilastoja ”työllään toimeentulevista” olisi nopealla julkaisusyklillä käytännössä mahdotonta tuottaa.
Myös inflaatio vaikeuttaisi tällaisen työmarkkinatilaston tekoa. Työllisyyden mittariksi on siten otettu työn tekeminen. Yksinkertaisuuden vuoksi yhdessä on sovittu yhden tunnin sääntö.
Kuinka paljon Suomessa on hyvin vähäisiä työtunteja tekeviä? Vuonna 2017 heitä oli noin 28 000. Oman ilmoituksensa mukaan 15–64-vuotiaista työllisistä 1,2 prosenttia oli tehnyt säännöllisesti 1–4 tuntia työtä viikossa.
Päätoimisia opiskelijoita heistä oli reilu puolet, 56 prosenttia. Yllättävän moni eli 17 prosenttia kuitenkin piti ansiotyötä pääasiallisena toimintanaan. Työttömäksi itsensä raportoi 9 prosenttia vastanneista. [2]
Vähäinen työnteko ei siis läheskään aina tarkoita, että henkilö kokisi itsensä työttömäksi. Vähäisiä työtunteja tekevien määrä on kuitenkin ollut kasvussa viime vuodet.
Kuvio 1. Lyhyttä osa-aikatyötä tekevät työlliset 2000–2017
Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus
Entä kuinka moni työllinen sitten saa työttömyyskorvausta? Kun nojataan henkilön itsensä antamaan tietoon, noin 53 000 työllistä sai työttömyyskorvausta vuonna 2017. Tämä on noin kaksi prosenttia kaikista työllisistä. Kyse voi olla esimerkiksi joko osa-aikaisiin ansioihin yhteensovitetusta työttömyyspäivärahasta tai työstä, josta ansiot ovat jääneet alle 300 euroon.
Työttömyysturvaa saaneista työllisistä reilu 60 prosenttia oli alityöllisiä. Heistä noin 70 prosenttia katsoi pääasialliseksi toiminnakseen ansiotyön, vajaa 20 prosenttia sitä vastoin piti itseään työttömänä.
[1] Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen. Myös tutkimusviikolla työstä tilapäisesti pois ollut palkansaaja lasketaan työlliseksi, jos poissaolon syy on äitiys- tai isyysvapaa tai oma sairaus tai jos poissaolo on kestänyt alle 3 kuukautta. Yrittäjä tai samassa kotitaloudessa asuvan perheenjäsenen yrityksessä palkatta työskentelevä lasketaan työlliseksi riippumatta poissaolon pituudesta tai syystä.
[2] Työvoimatutkimukseen vastanneilta kysytään myös heidän omaa käsitystään siitä, mikä on heidän pääasiallinen toimintansa.
Lue samasta aiheesta:
Työvoiman vuokraamisen kautta ovat työllistyneet etenkin nuoret ja ulkomaalaistaustaiset, joilla on vähän työkokemusta tai joiden voi olla muuten hankalaa löytää työtä. Kiinnostus vuokratyötietoihin on lisääntynyt, vaikka vuokratyön osuus palkkatyöstä on edelleen melko pieni.
Kansainvälisen työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa tehtiin Euroopan maista viidenneksi eniten etätöitä vuonna 2022. Vertailun kärkisijalla oli Alankomaat. Myös Ruotsi, Norja ja Islanti olivat Suomen edellä. Toisaalta etätyön säännöllisyydessä kärkimaa oli Irlanti ja heti toisena Suomi.
Keskimäärin 168 000 palkansaajaa – eli reilut seitsemän prosenttia palkansaajista – oli vuonna 2022 työviikon aikana sairauden takia poissa töistä, joko osan viikkoa tai koko viikon. Näistä enemmistö oli lyhyitä poissaoloja. Vuoden 2022 työvoimatutkimuksen tietojen perusteella sairauspoissaolot vaihtelevat hyvinkin paljon ammattiryhmittäin.
Muutoksen suuruuteen on voinut vaikuttaa moni samanaikainen tekijä pandemiasta työvoimatutkimuksen sisältö- ja menetelmämuutokseen. Eri mittarit kertovat kuitenkin samansuuntaisesta myönteisestä kehityksestä.
Naisten töihin patistelun sijaan pitäisi kantaa huolta siitä, miksei miesten työllisyys ole talouden hyvästä nosteesta huolimatta kasvanut ikähaitarin keskimmäisissä ikäryhmissä.
Uusi kokeellinen tilasto tarjoaa nopeammin tarkkaa alueittaista ja kansalaisuuden mukaista tietoa työllisyydestä. Rekisteritietoon perustuva kokeellinen tilasto ei tavoita kaikkia yrittäjiä, joten työllisten määrä jää pienemmäksi kuin työvoimatutkimuksessa. Lukujen kausivaihtelu on silti samansuuntaista.
Vuonna 2022 työllisistä joka kymmenes työskenteli koronarajoitusten jo hellitettyä yhä koko työajan kotona. Useimmilla toimialoilla etätyötä tekevien määrä hieman väheni edellisvuodesta. Monessa maakunnassa etätyötä tekeviä oli entistä enemmän.