Työpaikkojen määrän kasvu 2000-luvulla on ollut maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä varassa.

EU:n tärkeimmästä saavutuksesta tuli ongelma – ja ihmisoikeuksien toteuttamisesta tehtiin pelote
”Samalla kun Brysselissä kiisteltiin eurooppalaisten turvapaikkasäännösten uudistamisesta, Muhammed Bouazizin vihanneskärry takavarikoitiin Sidi Bouzidin kaupungissa noin 300 kilometriä Tunisian pääkaupungista Tunisista etelään.”
Virkkeeseen tiivistyy maailmoja – ja myös Euroopan porteilla -kirjan (Gaudeamus, 2019) ansiokkuus. Alaotsikko on Turvapaikkapolitiikan vaikeat vaiheet, ja niitä toimittaja Anna-Kaisa Hiltunen valottaa niin päättäjien kabinettien kuin hätää kärsivien turvapaikanhakijoiden vinkkelistä.
Kirjan fokus on nimen mukaisesti EU:n politiikassa, sen muotoutumisessa kriisien kautta. Mutta sukellukset Euroopan portteja kolkuttelevien todellisuuteen muistuttavat, mistä kuitenkin on kyse.
Kyse turvapaikkapolitiikassa on vuosikymmenien aikana ollut ihmisistä, 12-vuotiaasta vietnamilaisesta Tu Dung Dangista, jolla oli onnea, Egeanmeren rannalle huuhtoutuneeseen kaksivuotiaaseen Alan Kurdiin.
Ihmisiä Angela Merkelistä Victor Orbaniin tietenkin istuu myös politiikan pöydissä.
Toki kyse on määristäkin, Euroopan eri porteilla kolkuttavien määristä, ja niitä kirja valottaa kartoilla, taulukoilla ja tilastokuvioilla. Mutta yhtä lailla tarinoilla ja tilannekuvauksilla, Toisen maailmansodan loppuvaiheista Berliinin muurin murtumiseen ja Jugoslavian hajoamissodista Välimeren ihmissalakuljettajiin.
Kyse on myös Euroopan integraatiosta. Vapaan liikkuvuuden sisämarkkinat ja niiden sisältä parempaa elämää etsivien kansainvaellus on vaikea yhtälö. Yhtälö selittää, miksi maahanmuuton ja EU:n vastustus kietoutuvat niin tiiviisti yhteen oikeistopopulistien aatteissa.
Pelissä on EU:n tärkein saavutus: tuoreen kyselyn mukaan EU-kansalaiset arvostavat unionissa juuri ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta.
Kyse on myös sopimuksista. Voidakseen ymmärtää turvapaikkapolitiikkaa on tiedettävä ainakin Geneven ja Dublinin sopimuksista, miksei Maastrichtin, Amsterdamin ja Lissaboninkin.
Ja onhan kyse rahasta. Kun EU:n komissio ehdotti toukokuussa 2016 pysyvää turvapaikanhakijoiden jakomekanismia, se tuli ehdottaneeksi myös hintaa turvapaikanhakijalle. Sellaisen vastaanottamisesta kieltäytyvä jäsenmaa voisi ostaa itsensä ulos siirrosta hintaan 250 000 euroa per hakija.
Komission esitys jakomekanismiksi meni uusiksi EU-parlamentissa, parlamentin ehdotus jumittui ministerineuvostoon ja mekanismin vastustajien kanta vei asian EU-tuomioistuimeen. Tapahtumien kulku on kuvaava.
Suhtautuipa maahanmuuttoon miten vain, Euroopan porteilla on suositeltavaa luettavaa. Sen piirtämää kokonaiskuvaa vasten voi tarkastella myös tänään julkaistuja Suomen pieneneviä maahanmuuttolukuja. Kirja piirtää tasapainoisesti kuvaa tilanteesta, johon ei ole yksinkertaisia ratkaisuja.
Kuitenkin Hiltunen uskaltautuu viimeisessä luvussa esittämään myös ratkaisuja. Ratkaisuja tarvitaan tilanteeseen, jossa näyttää siltä ”kuin EU olisi halunnut rakentaa turvapaikkajärjestelmästään jonkinlaisen pelotteen”.
Tilanne on tulenarka, niin kuin aina. Vuoden 2010 joulukuussa Muhammed Bouazizi päätyi käsirysyyn ja poliisin kouriin. Myöhemmin samana päivänä hän kaatoi päälleen bensiiniä ja sytytti arabimaailman tuleen. Seuraukset näkyivät pian Lampedusalta Evrosjoelle Euroopan porteilla.
Lue samasta aiheesta:
Suomalainen työelämä monikulttuuristuu vauhdilla. Maahanmuuttajien osaamista ei silti vielä hyödynnetä riittävästi työelämässä, osoittaa tuore tutkimus.
Syntyvyyden lasku on vähentänyt lasten määrää pitkällä aikavälillä merkittävästi. Toisaalta maahanmuutto on jossain määrin paikannut kehitystä – ja samalla moninaistanut Suomen lasten joukkoa. Enemmistö ulkomaalaistaustaisista lapsista on nykyisin Suomessa syntyneitä.
Muuttoliike kompensoi tasaisesti pientä syntyneiden määrää. Vuoden 1980 jälkeen on syntynyt 40 ikäluokkaa, jotka ovat runsaan 60 000 hengen suuruisia. Nyt niistä 14 on nettomaahanmuuton ansiosta jo yli 70 000 hengen ikäluokkia.
Suomalaisten sairaanhoitajien maastamuutto lisääntyi melko tasaisesti koko 2010-luvun ajan. Vuosina 2015–2017 Suomeen muutti vuosittain keskimäärin noin 140 sairaanhoitajaa, kun ulkomaille muutti vastaavasti noin 200 sairaanhoitajaa. Ruotsi on ohittanut Norjan selvästi suosituimpana kohdemaana.
Joka viides ulkomaalaistaustainen muuttaa Suomesta heti tutkinnon suoritusvuonna. Heille työllistyminen on vaikeampaa kuin suomalaistaustaisille samassa tilanteessa.
Tilastokeskus toteutti keväällä ja kesällä kyselyn, jolla selvitettiin ulkomaalaistaustaisen väestön Suomen ulkopuolella hankkimaa koulutusta. Tietoja kerättiin verkko- ja paperilomakkeella. Yllättävän moni halusi kertoa tilanteestaan myös puhelimitse.
Maahanmuuttajia on viime vuosina tullut lisää erilaisille kaupunki- ja maaseutualueille. Syrjäseutuja tyhjentävää maassamuuttoa maahanmuutto ei kuitenkaan paikkaa: erityisesti Euroopan ulkopuolelta tulevat asuvat kaupungeissa selvästi yleisemmin kuin kantasuomalaiset.