Tilasto on kuva maan tilasta. Kun harhainen kuva vallitsee, vääristämättömän peilin asettaminen johtajien ja kansalaisten silmien eteen voi olla vaarallista.
Pääseekö Suomen teollisuustuotanto pitkän aikavälin kasvu-uralle?
Suomessa on tilastoitu teollisuustuotantoa toista sataa vuotta. Viime vuosien romahdukseen asti trendi oli notkahduksista huolimatta ylöspäin.
Teollisuuden kasvu on ollut olennaisimpia yhteiskunnallisia kehityssuuntia Suomessa. Tehdasteollisuuden keskimääräinen vuosikasvu oli vuosina 1900–1965 runsaat 5 prosenttia, 1945–1965 peräti runsaat 7 prosenttia. Suomi muuttui maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi.
Pienenä avoimena taloutena Suomi on ollut riippuvainen viennistä ja riittävistä investoinneista. Tätä kehitystä tuettiin kaikin keinoin, vastapainona oli kotimaisen kulutuksen vaisu kehitys.
Devalvaatiot olivat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Palkkatason kehitys laahasi muiden Pohjoismaiden perässä. Aina kun näytti, että talous alkaa sakata ja viennin veto hyytyä, tehtiin devalvaatio ja päästiin uudelleen kasvu-uralle.
Teollisuustuotannon keskimääräinen kasvuvauhti hidastui vuoden 1965 jälkeen keskimäärin 4,6 prosenttiin vuosina 1966–1998.
Euroaikana keskimääräinen vuosikasvu on ollut vain 1,7 prosenttia. Tuotanto pysyi kuitenkin pitkän aikavälin kasvu-uralla aina finanssikriisiin eli vuoteen 2008 saakka (kuvio 1).
Finanssikriisi iski kuin talvisota
Vuonna 2009 teollisuustuotanto väheni runsaat 18 prosenttia. Edellisen kerran Suomen taloudessa koettiin vastaava romahdus talvisodan vuonna 1940.
Milloinkaan muulloin lähes sadan vuoden aikana teollisuustuotanto ei ole yhtenä vuonna laskenut niin dramaattisesti kuin talvisodan ja finanssikriisin myötä.
Vuoden 1940 romahduksesta toivuttiin suhteellisen nopeasti, ja vuoden 1938 taso ylitettiin vuonna 1946. Tähän päästiin osittain devalvaatioiden avulla. Sotien jälkeenkin iskeneistä lamoista tai taantumista selvittiin, ja aina selviytymisiin liittyivät devalvaatiot.
Vuodesta 1999 lähtien Suomi on ollut osa euroaluetta, ilman omaa rahaa ja rahapolitiikkaa. Ulkoisista shokeista pitäisi selvitä sisäisellä devalvaatiolla eli palkkoja ja muita kustannuksia alentamalla. Tie on huomattavasti kipeämpi kuin valuuttakurssien muuttaminen.
Kun finanssikriisistä on kulunut 10 vuotta, teollisuustuotantomme on edelleen runsaat 9 prosenttia vuoden 2008 alapuolella. Vuoden 2008 tason saavuttaminen näyttää kaukaiselta haaveelta, varsinkin jos uusi taantuma iskee talouteen, kuten moni povaa.
Suomi on edelleen viennistä riippuvainen maa, ja meihin kansainvälisen talouden vaikeudet osuvat kipeästi.
Talouskuri kuristi kasvun
Tehdasteollisuuden osuus koko Suomen talouden arvonlisäyksestä oli ennen finanssikriisiä 23,7 prosenttia. Saksassa osuus oli 22,5 prosenttia.
Finanssikriisin seurauksena tehdasteollisuuden osuus on Suomessa laskenut enemmän kuin muissa euro- tai EU-maissa. Se oli 17,6 prosenttia vuonna 2017. Saksassa osuus oli noussut 23,7 prosenttiin.
EU:n ja euroalueen mallioppilaana Suomi omaksui finanssikriisin alusta alkaen Euroopan Keskuspankin suositteleman talouskuripolitiikan.
Mutta, kuten Mark Blyth toteaa Talouskuri-kirjassaan, politiikka ei ole selvästikään toiminut, jos sillä tavoitellaan velan pienentämistä ja kasvun edistämistä. Kriisi on johtunut pankeista, ratkaisunkin pitäisi löytyä sieltä.
Se, että EU:n johtajat valitsivat pian talouden hoitokeinoksi julkisten menojen leikkaamisen, oli kohtalokas virhe, arvioi puolestaan taloustieteen professori Matti Tuomala.
Myös nobelisti Joseph E. Stiglitz toteaa Euro-kirjassaan, että eurokriisiä on hoidettu väärin. Kriisin alussa ylijäämämaiden kuten Saksan olisi pitänyt nostaa palkkojaan ja vauhdittaa inflaatiota. Niin euro olisi heikentynyt ja kriisimaat kuten Kreikka olisivat voineet lisätä vientiään halventuneen euron johdosta. Näinhän Saksa ei toiminut.
Jotta yhteisvaluutta onnistuisi, maiden pitää olla riittävän samankaltaisia. Euromaat eivät sitä ole. Euroalueella on sekä ylijäämä- että alijäämämaita. Tällaisessa tilanteessa yksi korko ja yksi valuutta ei sovi ongelmien ratkaisuun.
Kun finanssikriisi iski ja velkasuhteet ylittivät sallitut rajat, EU:n komissio ja EKP vaativat joko verojen korotuksia tai julkisen kulutuksen alentamista. Tästä kuripolitiikasta seurasi kasvun hyytyminen ja velkaantumisen kasvu.
Nyt jopa Kansainvälisen valuuttarahaston johto on muuttanut politiikkasuosituksiaan euroalueen osalta. IMF toivoo talouskuripolitiikan hölläämistä ja elvyttävän finanssipolitiikan ottamista keinovalikoimaan.
EKP:n johdossa näyttää edelleen olevan samanlainen käsitys kuin Titanicin kapteenilla. Kurssia ei muuteta piiruakaan, vaikka uusi katastrofi olisi näköpiirissä.
***
Oma 30 vuoden rupeamani teollisuustuotannon tilastoijana on päättymässä. Kesän tullen on aika jättää työ nuoremmille.
Arvioni on, että seuraajani raportoivat vuoden 2025 paikkeilla teollisuustuotannon nousseen finanssikriisiä edeltäneelle vuoden 2008 tasolle. Mutta pitkän aikavälin kasvu-uraansa Suomen teollisuustuotanto ei enää saavuta. Vaikka, kuten tunnettua, ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden…
Kari Rautio on laskenut teollisuustuotannon volyymi-indeksiä vuodesta 1987. Hän jää eläkkeelle elokuussa 2019.
Lähteet:
Suomen teollisuus ja teollinen käsityö 1900-1965: Reino Hjerppe- Riitta Hjerppe- Kauko Mannermaa – O.E.Niitamo-Kaarlo Siltari Suomen Pankki Helsinki 1976. Uudenmaan Kirjapaino Oy
Mark Blyth: Talouskuri: vaarallisen opin historia. Vastapaino Tampere 2017
Kansan Uutiset 25.11.2018
Kauppalehti 16.11.2018 ja 17.12.2018
Joseph E. Stiglitz: The Euro: How a common currency threatens the future of Europe 2016
Tilastokeskuksen ja Eurostatin tilastoja
Lue samasta aiheesta:
Suomessa julkisyhteisöillä on rahoitusvaroja selvästi enemmän kuin velkaa. Rahoitusvarat ja velat ovat kuitenkin jakautuneet epätasaisesti julkisyhteisöjen sektoreiden välillä. Rahoitusvarat ovat kasvaneet finanssikriisistä vuodesta 2008 lähtien melko tasaisesti, ja reilun kahdentoista vuoden jälkeen ne ovat yhteensä yli 190 miljardia euroa korkeammalla tasolla. Korona on kuitenkin tuonut rahoitusvaroihin ja velkoihin myös suuria vaihteluita.
Pitkät talouden nousukaudet hälventävät käsitystämme riskeistä, joiden takia rahoitusmarkkinat ajautuvat aika ajoin finanssikriiseihin. Syklejä voidaan kuitenkin tarkastella asuntojen hintojen ja luottojen avulla, kertoo Tilastokeskuksessa laatimani maisterintutkielma.
Voimakkaasti sukupuolen mukaan jakautuneilla työmarkkinoilla naisten työllisyys on kärsinyt koronakriisistä nopeammin – ja ainakin toistaiseksi myös enemmän kuin miesten työllisyys.
Julkinen sektori ja kotitaloudet ovat velkaantuneet jo pitkään, yritysten lainarahoituksen kasvu on ollut maltillisempaa. Kokonaisuudessaan Suomen kansantalouden rahoitusasema oli koronakriisin alkaessa heikompi kuin finanssikriisiin lähdettäessä.
Viime vuosikymmenten talouskriiseistä 1990-lama on lyönyt asuntomarkkinoita rajuimmin. Koronakriisin vaikutus voi jäädä lyhytaikaisemmaksi ja nopeaa kaupan määrän laskua seurata nopeahko nousu, arvioi pitkän linjan hinta-asiantuntija.
Viime viikkoina on ihmetelty Suomen talouden mysteeriä. Teollisuustuotanto on vielä kesällä ollut hyvässä kasvussa, vaikka tavaroiden ulkomaankaupan kasvu on selkeästi hidastunut, ja tärkeimmissä vientimaissa talous junnaa paikoillaan. Globalisoituneessa maailmassa tilastoja ei voi enää tehdä tai lukea kuten ennen. Teollisuustuotanto jakautuu tänä päivänä sekä tavaroiden että palveluiden ulkomaankauppaan.
Volyymi-indeksin uudistus vaikuttaa Suomen talouden suhdannekuvaan. Teollisuustuotannon kasvuvauhti näyttää ainakin lyhytaikaisesti hidastuneen, mutta uudistuksen myötä vertailtavuus tuotannon suhdannekuvaajaan paranee.