Energiahyödyntäminen syrjäytti viime vuosikymmenellä jätteiden kaatopaikkasijoittamisen. Materiaalina hyödyntäminen on Suomessa liian vähäistä. Lisäksi olemme eniten luonnonvaroja käyttävien maiden kärkeä, vietämme laskennallista ylikulutuspäivää jo maaliskuun lopussa.

Suomi viettää ylikulutuspäivää etuajassa
Amos Rexissä on parhaillaan esillä Studio Driftin Elements -näyttely. Näyttelyn vetonaula on valtava ilmassa leijuva betonimöhkäle. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kollektiivin Materialism-sarja.
Materialism syntyi, kun tekijät huomasivat tuotteiden olevan nykyään niin edistyneitä, ettei kuluttuja pysty erottamaan, mitä ja kuinka paljon niiden valmistukseen on käytetty. Samalla hämärtyy käsitys omasta kulutuksesta ja sen ympäristövaikutuksista.
Studio Drift pyrkii selkeyttämään tätä kuvaa kääntämällä valmistusprosessin toisinpäin. Kun ostat esimerkiksi auton, ostat todellisuudessa sekä työtunteja että valtavan määrän erilaisia materiaaleja.
Kollektiivin työ VW Beetle aloitettiin purkamalla vanha kupla osiin, jotka sitten lajiteltiin valmistusmateriaaleittain. Raaka-aineet puristettiin kasaan ja lopputuloksena saadut 42 erikokoista materiaaliblokkia ovat esillä näyttelyssä.

Siinä missä Studio Drift analysoi materiaalivirtoja yksittäisten esineiden mikrotasolla, ympäristötilinpito tilastoi niitä koko kansantalouden tasolla. Kansantalouden materiaalivirrat -tilaston mukaan suomalaiset käyttivät materiaalia vuonna 2017 yhteensä 191 miljoonaa tonnia, eli noin 34 tonnia asukasta kohti[1].
Jos asukaskohtainen materiaalien käyttö esitettäisiin laatikkoina painojen suhteessa, se näyttäisi tältä:
Suurin osa, 23 tonnia, materiaalien käytöstä oli maa-ainesta ja mineraaleja. Painavana tavarana kivimassat dominoivat tonnimääriin perustuvaa tilastoa.
Puuta käytetään jokaista suomalaista kohti vuosittain lähes 7 tonnia ja muuta biomassaa 1,5 tonnia. Lisäksi käytetään mm. fossiilisia energianlähteitä ja erilaisia tuontijalosteita.
Kaikki tämä on tietenkin pelkkää ajatusleikkiä. Tuskin yksikään yksittäinen kansalainen käyttää vuodessa yli 20 tonnia kivimassaa, vaan luonnonvarat tulevat käyttöömme tuotteisiin ja infrastruktuuriin sidottuna.
Puhtaasti kotimaisen materiaalien käytön perusteella Suomi on EU-maiden kärkipäätä. EU28-alueella materiaalien käyttö asukasta kohti oli keskimäärin 13 tonnia per asukas, eli noin kolmasosa suomalaisten vastaavasta.
Ei olekaan ihme, että suomalaisten ylikulutuspäivä, eli päivä jolloin maapallon luonnonvarat olisi käytetty loppuun, jos jokainen kuluttaisi tavallamme, on jo 5.4. eli tänään. Se on noin neljä kuukautta koko maailman ylikulutuspäivää aiemmin. Tänä vuonna päivää kannattaa juhlistaa vaikkapa piipahtamalla Elements -näyttelyssä Amos Rexissä.
Kirjoittaja on yliaktuaari ympäristötilinpidon tiimissä talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.
[1] Kotimainen materiaalin käyttö (DMC) on indikaattori, joka sisältää kotimaisten luonnonvarojen käytön lisättynä tuontitavaran painolla ja vähennettynä viennillä. DMC löytyy kansantalouden materiaalivirrat –tilastosta (https://www.stat.fi/til/kanma/index.html) ja on yksi YK:n kestävän kehityksen indikaattoreista (http://tilastokeskus.fi/tup/kestavan-kehityksen-yk-indikaattorit-agenda2030.html).
Lue samasta aiheesta:
Suomen siirtymä kohti kiertotaloutta edistyy mutta hitaasti, kertoo kiertotalousindikaattorien tarjoamiin tietoihin perustuva katsaus. Kotimainen materiaalien kulutus on silti Suomessa yhä korkeampi kuin 2010-luvulla, kierrätysasteemme on alle EU-keskiarvon ja materiaalien kiertotalousasteen kehitys matelee. Toisaalta yritystasolla kehitys on ollut myönteinen, ja esimerkiksi ekoinnovaatioiden määrässä Suomi on Euroopan huippua.
Jos haluamme saavuttaa luonnonvarojen kulutuksessa ekologisesti kestävän tason, edellytyksenä on talouskasvun ja materiaalien kulutuksen irtikytkentä. Millaiset tekijät vaikuttavat luonnonvarojen kulutukseen?
Uudistetun materiaalitilinpidon mukaan materiaalien otto Suomen luonnosta on vähentynyt vuodesta 2019 alkaen. Suhteellisesti paljon on vähentynyt varsinkin turpeen otto. Laajana ja harvaan asuttu maana Suomi on rakennusmateriaalien, kuten hiekan ja soran, suurkuluttaja.
Ympäristönsuojelumenot kääntyivät kasvuun vuonna 2020. Menoja lisäsivät julkisen sektorin tekemät suojelutoimet. Menojen kasvu ei ole ympäristön kannalta aina pelkästään positiivinen asia, sillä taustalla voi olla myös negatiivista kehitystä.
Kuluttajien luottamusindikaattori on historiallisissa pohjalukemissa. Suomen talouden lisäksi pelätään kolhuja omalle taloudelle. Aiemmin kuluttajien luottamus on ennakoinut yleistä talouskehitystä.
Kulutamme kansainvälisesti verraten selvästi enemmän luonnonresurssejamme. Valtaosa kulutuksesta on soran ja hiekan käyttöä. Materiaali-intensiteetti – eli kotimainen materiaalien kulutus suhteutettuna bkt:hen – kasvoi vuonna 2020 hieman edellisvuodesta: tarvittiin 0,75 kiloa luonnonvaroja tuottamaan 1 euro arvonlisäystä. Materiaalitilinpito kuvaa kansantalouden ja luonnonympäristön välistä materiaalivirtaa.
Eurostat on julkaissut tulojen jakautumisesta hieman pidempää aikasarjaa vuosilta 2016–2019 aiempien, vuotta 2015 koskeneiden kokeellisten mikro- ja makrotietoja yhdistävien lukujen jatkoksi. Tilastokeskus kokeilee monin tavoin haasteellisten laskelmien laatimista Suomen osalta syksyllä 2022.