Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Elämän parasta aikaa – etänä

1.9.2021
Kuva: Shutterstock

Suuri osa korkeakouluopiskelijoista on ollut etäopetuksessa pian puolitoista vuotta. Viiden vuoden opinnoista se on 30 prosenttia, lähes kolmasosa. 3,5-vuotisesta ammattikorkeakoulututkinnosta se on yli 40 prosenttia.

Puolitoista vuotta korkeakouluopinnoista on valtavan pitkä aika elää poikkeusaikaa, jäädä paitsi luento-opetuksesta, tapahtumista, yhteisöstä, yliopiston tiloista ja normaalista opiskelijaelämästä. Yliopiston oli tarkoitus olla elämän parasta aikaa, mutta iso osa siitä on kulunut kotona Zoom-luennoilla ja tieteellisiä artikkeleita ja tenttikirjoja lukiessa, yksin.

Opiskelijat ovat selvästi väsyneitä. Katariina Salmela-Aron tutkimuksen mukaan Helsingin yliopiston opiskelijoista jopa 60 prosenttia tunsi olevansa uupunut tai uupumisriskissä.

Opiskelijoiden jaksaminen on ollut mediassakin esillä viime kuukausina. Muun muassa Johanna Malinen kertoi Helsingin Sanomissa opiskelijoiden korona-ajan kokemuksista kirjaa kirjoittavasta Johanna Ritasta. Rita kertoo Helsingin Sanomille huomanneensa, että muun yhteiskunnan on toisinaan vaikeaa ymmärtää miksi etäopetus ja yhteisöllisyyden puute on opiskelijoille kuormittavaa. Haastattelussa hän sanoo, että korkeakouluopiskelijoiden lähiopetus tulisi nähdä yhtä tärkeänä kuin muidenkin opetusasteiden lähiopetus.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kannanoton mukaan etäopetus on uupumuksen lisäksi lisännyt myös opiskelijoiden yksinäisyyttä ja vaikeuttanut toimeentuloa. Opiskelijoiden tilanne on kannanoton mukaan kestämätön.

Mitä syksyllä sitten on luvassa?

Helsingin yliopisto on ilmoittanut järjestävänsä syksyn opetusta hybridimallina sekä lähi- että etäopetuksena. Lähiopetuksessa priorisoidaan ensimmäisen vuoden kandi- ja maisteriohjelmien opiskelijoita ja toisen vuoden kandiohjelmien opiskelijoita. Massaluennot järjestetään etäopetuksena.

Vaikeimpaan asemaan tämä asettaa väistämättä vuonna 2019 aloittaneet opiskelijat, jotka olivat puoli vuotta lähiopetuksessa ennen yhteiskunnan sulkeutumista ja aloittavat nyt kolmatta kandivuottaan.

Eroja korkeakoulujen välillä toki on, ja osassa ollaan siirtymässä pääasiassa lähiopetukseen.

Turun yliopistossa lähiopetukseen palataan syksyllä kaikilla vuosikursseilla. Opetuksen maksimimäärä on 50 henkilöä, joten ainakaan massaluentojen järjestäminen lähiopetuksena ei kuitenkaan onnistu.

Haaga-Helia on ilmoittanut aloittavansa lukuvuoden ”lähiopetuspainotteisen yhdistelmämallin mukaisesti”. Myös Oulun ammattikorkeakoulussa opetus järjestetään hybridimallilla. Valtaosa kursseista on suunniteltu lähiopetuksena pidettäviksi.

Tilastoissa opiskelijoiden jaksaminen tulee näkyviin vasta jälkikäteen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtama Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa -hanke tuottaa tutkittua tietoa koronapandemian vaikutuksista. Hanke koostuu neljästä osahankkeesta, joista Tilastokeskus vastaa työllisyyttä, työmarkkinoita ja työoloja koskevasta hankkeesta.

Opiskelijoita koskevaa tietoa tuottaa perheitä, lapsia ja nuoria koskeva osahanke. Hanke tuottaa tietoa muun muassa koronapandemian vaikutuksista koululaisten ja opiskelijoiden koulunkäyntiin, oppimisen edellytyksiin, hyvinvointiin ja terveyteen.

Joitakin tietoja koronapandemian vaikutuksista opiskelijoiden kokemuksiin on jo saatu.

Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus (KOTT) tuottaa tietoa opiskelijoiden hyvinvoinnista. THL:n suunnittelija Noora Holm kertoo, että KOTT-tutkimuksen seurantaindikaattorit julkaistaan joulukuun loppuun mennessä avoimessa terveytemme.fi-palvelussa.

Ennakkotiedot koronapandemian vaikutuksista korkeakouluopiskelijoiden elämään ja hyvinvointiin julkaistiin kesäkuussa (pdf).

Tulokset ovat huolestuttavat: 70 prosenttia korkeakouluopiskelijoista koki opiskelun vaikeutuneen korona-aikana, yli puolet tunsi yksinäisyyden kokemusten lisääntyneen, lähes puolet koki opintojen vaatiman työmäärään kasvaneen ja 40 prosenttia kertoi taloudellisen tilanteensa heikentyneen.

Salmela-Aro tiivistää Yliopisto-lehden kolumnissaan: ”Nyt käynnistyvä toinen koronasyksy on kriittinen. Uudet opiskelijat on otettava hyvin vastaan. Samalla on muistettava kaksi vuosikurssillista nuoria aikuisia, jotka tarvitsevat tukea kriisistä toipumiseen.”

Eikä sillä, etteivätkö myös monet muut kuin korkeakouluopiskelijat olisi viettäneet valtaosaa kuluneesta puolestatoista vuodesta kotona. Etätyösuositus jatkuu kiihtymis- ja leviämisvaiheen alueilla ainakin syyskuun loppuun.

Ajallisesti mitattuna koronan vaikutus opiskelu- ja työelämään on kuitenkin täysin eri: itsekin ehdin valmistuttuani tehdä töitä näillä näkymin vielä lähes 40 vuotta. Puolentoista vuoden jakso – tai pidempikin – verrattuna 40 vuoteen ja viiteen vuoteen asettuu hyvin erilaiseen mittakaavaan.

 

Kirjoittaja opiskelee politiikkaa ja viestintää Helsingin yliopistossa ja työskentelee Tieto&trendit-toimituksessa korkeakouluharjoittelijana.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
28.9.2023
Joackim Raikamo, Tommi Veistämö

Merkittävimpiä pandemia-ajan yritystukia saaneilla yrityksillä oli muita suurempia vaikeuksia pitää kiinni työntekijöistään. Sen sijaan ravitsemusalalle kohdennetun ravintolatuen vastaanottajilla tilanne on ollut suotuisampi. Tulorekisterin palkansaaja-aineiston yhdistäminen yritystukitilaston yritysaineistoon mahdollistaa tukiohjelmien ja työpaikkojen säilyvyyden välisen yhteyden tarkastelun.

Artikkeli
28.9.2023
Joackim Raikamo, Tommi Veistämö

Jo olemassa olevaa tietovarallisuutta voidaan hyödyntää yhdistämällä yksikköaineistoja – ja näin tuottaa uutta tilastotietoa tiedonantajia kuormittamatta. Esimerkiksi yritystukiaineiston yhdistäminen liikevaihdon suhdannetietoihin paljastaa, että keskeisiin tukiohjelmiin osallistuneista yrityksistä parhaiten pandemia-ajasta selvisivät häiriörahoitusta saaneet. Niillä saattoi kuitenkin olla myös muita paremmat lähtökohdat.

Artikkeli
29.12.2022
Ella Pitkänen

Esittävän taiteen digi­seuraaminen kasvoi pandemia-aikana marginaali-ilmiöstä kulttuuri­harrastamisen henki­reiäksi. Ilmiö herätti tilastoijatkin. Onko teatterin, tanssin ja elävän musiikin seuraaminen kotisohvilta tullut jäädäkseen, vai näivettyykö ilmiö hengiltä, kun kulttuurista voi taas palata nauttimaan paikan päällä?

tk-icons