Palvelujen tuottajahintojen tilastointia on kehitetty runsaasti viime vuosina. Aiemmin palvelujen tuottajahintaindeksi kuvasi pelkästään liike-elämälle suunnattujen palveluiden (business-to-business, BtoB) hintakehitystä. Vuoden 2018 alusta lähtien käyttöön otettiin uusi perusvuosi (2015=100) ja samalla indeksin kuvauskohdetta laajennettiin kattamaan myös palvelut kotitalouksille (business-to-consumers, BtoC).
Perusvuosiuudistuksen yhteydessä indeksin laskennassa siirryttiin myös niin sanottuun vuosittaiseen ketjuindeksiin. Tämä mahdollistaa indeksin otoksen ja painojen päivittämisen vuosittain, kun aiemmin ne päivitettiin viiden vuoden välein. Viisi vuotta onkin auttamatta liian pitkä aika nopeasti muuttuvassa nykymaailmassa.
Viimeisimpänä kehityskohteena on ollut palvelujen tuottajahintaindeksin toimialakattavuuden parantaminen ja saattaminen vuoden 2021 alusta voimaan astuneen Euroopan yritystilastojen (European business statistics, EBS) asetuksen vaatimalle tasolle.
Toimialakattavuuden parantamista on tehty Euroopan unionin rahoituksen turvin. Vuoden vaihteessa palvelujen tuottajahintaindeksin kattavuuteen lisättiinkin neljä uutta toimialaa. Nämä ovat (CPA 2015 -luokituksen mukaan):
Tuottajahintaindeksien laskennassa käytettävät hintatiedot kerätään pääasiassa suoraan yrityksiltä. Kehittämisprojektit toimialakattavuuden parantamiseksi osuivat osittain keskelle koronapandemiaa. Vaikeasta tilanteesta huolimatta yritykset ovat vastanneet Tilastokeskuksen kyselyihin – ja indeksit on siis saatu tehtyä. Tästä kuuluukin iso kiitos yrityksille.
Kaiken tämän ulospäin näkyvän kehittämistyön lisäksi myös konepellin alla tapahtuu: indeksien laadinnassa käytettäviä järjestelmiä kehitetään jatkuvasti ja aineistojen käsittelyä automatisoidaan sekä tehostetaan. Myös uusia kattavampia aineistoja otetaan käyttöön aina kun mahdollista.
Milloin palvelujen hintaindeksit sitten ovat valmiita? Tuskin koskaan.
Vaikka EBS-asetuksen vaatimat toimialat tuottajahintaindeksin osalta on nyt katettu, on edelleen toimialoja, joiden tuottajahintojen kehitystä ei toistaiseksi mitata. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa laitoshoito- ja sosiaalihuollon avopalvelut.
Myös olemassa olevan kattavuuden ylläpitäminen työllistää, kun yrityksiä ja palveluja lopetetaan – ja uusia syntyy tilalle. Uudenlaiset – etenkin digitalisaation mahdollistamat – palvelut ovat usein erittäin haastavia hintatilastoinnin näkökulmasta. Kaiken tämän lisäksi palvelujen hintatilastointi olisi tarpeen laajentaa kattamaan myös palvelujen vienti- ja tuontihinnat.
Kehittämistyötä siis riittää jatkossakin, eikä tilaston tekijän näkökulmasta tiedossa ole tylsiä päiviä.
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina tuottajahintaindeksien parissa.
Pellervon taloustutkimus (PTT) on ennustanut ruuan hinnan nousuksi tänä vuonna 11 prosenttia. Mihin ennuste perustuu, nousevatko kaikki hinnat ja mitkä nousevat nopeimmin?
Elämme aikoja, jolloin totuutta on puolustettava näkyvästi. Vastuullamme on huolehtia demokratiaa palvelevan tilastotuotannon elinehdoista: luottamuksesta ja puolueettomuudesta.
Luotettavan ja nopean faktatiedon kysyntä kasvaa jatkuvasti. Säästöpaineissa tuskailevilla valtionhallinnon organisaatioilla on kasvavia haasteita vastata tarpeisiin. Tietoaineistoa on saatavissa käyttöön valtavasti lisää kustannustehokkaasti hyödyntämällä laajemmin rekisteritietoja ja muita hallinnollisia tietoaineistoja. Tämä edellyttää tieto- ja tilastoekosysteemin kehittämistä ja entistä syvempää verkostoitumista.
Kohoavat kustannukset eivät enää automaattisesti siirry kuluttajahintoihin takavuosien tapaan, kirjoittaa hinta-asiantuntija, joka näkee tämän hetken tilanteessa yhtäläisyyttä kolmen vuoden takaiseen huonoon satoon. Elintarvikkeiden hintakilpailu on kovaa, ja tavallinen viljelijä jää siinä pelissä teollisuuden ja kaupan jalkoihin.
Tilastotieto pyrkii objektiiviseen totuuteen. Toisaalta tilastojen tekemiseen sisältyy myös taiteesta tuttuja piirteitä, sillä kaikki ei ole tilastointimenetelmin laskettavissa.
Rekisterit ovat 1980-luvulta lähtien tehostaneet tilastotuotantoa merkittävästi. Viime vuosina monet rekisterinpitäjät ovat rakentaneet uudenlaisia tietovarantoja kuten Verohallinnon tulorekisteri. Ne tuovat tilastointiin mahdollisuuksia mutta myös niin paljon työtä, että uusia kustannussäästöjä ja tuottavuusloikkia ei ole ainakaan lyhyellä tähtäimellä luvassa – pikemminkin päinvastoin.
Suomessa tehtävän tutkimus- ja kehittämistyön resursointi mateli kymmenen vuoden takaisen huipputason alapuolella ennen koronakriisiä. Minkälaisessa innovointiasetelmassa tavoittelemme ulospääsyä kriisistä?
Kun halutaan lisätä laadukkaan tilastotiedon käyttöä yhteiskunnassa, tulee tiedon löytämisen olla helppoa. Tilastotoimijoiden kunnianhimoisena tavoitteena on yhden luukun periaate, jossa kaikki virallinen tilastotieto löytyy samasta paikasta.
