Valtiovarainministeriön julkaisi helmikuun alussa raportin ”Talouskasvun edellytykset tulevaisuudessa: Lähtökohdat, suunnat ja ratkaisut”, jossa tarkastellaan Suomen kehitystä suhteessa verrokkimaihin. Vuoteen 2008 asti saavutimme muita Pohjoismaita, mutta finanssikriisin jälkeisinä vuosina kasvu on alhaisemmalla tasolla.
Taloutemme kehitys on siis erkaantunut muista Pohjoismaista, ja perustellusti raportissa esitetäänkin kysymys: ”Onko Suomi enää Pohjoismaa?”
Suomella on kieltämättä omat erikoispiirteet, kun yksittäinen yritys informaatioteknologian kehittäjänä nousi maailman huipulle ja tuli sieltä myös vauhdikkaasti alas. Lopulta nousun keskeiset toiminnot päätyivät luovan tuohon materiaaliksi.
Innovointi oli edellytys, että Nokia nousi ja pysyi alan globaalilla kärkipaikalla. Pohjalla olevaa tutkimus- ja kehitystyötä tehtiin kotimaassa ja ulkomailla, niin omassa organisaatiossa kuin yhteistyökumppaneiden toimesta.
Merkittäviä miljardiluokan yritysostoja tehtiin ulkomailta. Yritysjärjestelyt käsittivät ennen kaikkea aineettomia pääomia, kuten patentteja ja ohjelmistoja.
Markkinoille myytävien tuotteiden tuotanto siirtyi lopulta kansallisten rajojen ulkopuolelle. Koska varsinaista tuotantoa ei ollut, niin toimintoa alettiin kutsua tilastoissa tehtaattomaksi tuotannoksi.
Tietotaito, tuotemerkit, patentit ja lisenssit ovat oleellisia tekijöitä digitalisaatioon nojautuvan yritysten tuotannon arvoketjussa.
Tämän tyyppinen, aineettomaan pääomaan perustuva tehtaaton tuotanto eroaa tavanomaisesta tuotannosta. Alkuinvestoinnit ovat huomattavia, mutta itse tuotanto varsin edullista. Bill Gates tuo hyvin esiin näitä ohjelmistotalouden erityispiirteitä kirja-arvostelussaan ”Capitalism, Without Capital”.
Vuosituhannen vaihteessa Suomeen tilastoituva tuotannon arvonlisä nousi reiluksi vuosikymmeneksi ennen näkemättömälle tasolle. Muilla Pohjoismailla tuotanto on ollut tältä osin perinteisempää, eikä se ole nojannut niin yksittäiseen toimialaan.
Toki vastaavaa aineettomuuteen ja globaaliin tuotantoon siirtymää on tapahtunut myös verrokkimaissa, mutta niissä kehitys on ollut tasaisempaa.
Muutoksen hahmottaminen ei ole ollut helppoa tilastojen avulla. Ohjeistus tällaisen aineettoman varallisuuteen perustuvan tuotannon tilastoinnille on ollut väljää ja antanut sijaa tulkinnoille. Kansallisessa tilastoinnissa on sovellettu olemassa olevia käytänteitä.
Tilastointi on ollut heiluvaa myös kansainvälisten laskentajärjestelmäuudistusten tulkintojen vuoksi. Aluksi tuo ulkomailla tapahtunut tuotanto tilastoitiin palveluihin, mutta myöhemmin luokitus muutettiin lopputuotteiden mukaisesti teollisuuteen.
Digitalisaatio, globalisaatio, hyvinvointi ja ympäristö ovat keskeisiä teemoja kansainvälisten tilinpidon laadinnan ohjeistusten uudistamisessa, joten muutoksia voi olla jatkossakin odotettavissa.
Pohjoismainen hyvinvointimalli yhdistää markkinatalouden ja yhteiskunnalliset turvaverkot. Tilastomittarien heiluminen on varmasti osaltaan hankaloittanut tähän liittyvää päätösten tekoa. Tuloja, palkkoja ja tulonsiirtoja koskevien yhteiskunnallisten sopimusten pohja ei ole ollut paras mahdollinen.
Muuttuvassa ympäristössä on vaara, että rakenteelliset ongelmat syvenevät ja haastavat hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Korkean tuottavuuden tasossa tehdyt ratkaisut voivat tarvita sopeuttamista. Digitaloudessa tarvitaan löylyn kestävyyden lisäksi myös pakkasen kestävyyttä.
Jatkossakin ratkaisut nojautuvat kuitenkin edelleen ihmisiin – nyt ehkä aiempaa enemmän henkisiin kuin fyysisiin tekijöihin. Koneet ja ohjelmistot tulevat meille avuksi, eivät meitä korvaamaan.
Hyvinvointimalli on tarjonnut oivat puitteet inhimillisen pääoman kasvattamiseen ja varjelemiseen. Suomella on omine erikoispiirteineen – ja viime vuosikymmenten pyörteiden jälkeenkin – edelleen kaikki edellytykset pysyä pohjoismaisena hyvinvointivaltiona.
Kirjoittaja työskentelee maksutaseen ja kansantalouden tilinpidon asiantuntijatehtävissä Tilastokeskuksessa.
Etätöiden tekemistä ja vapaa-ajan viettoakin palvelevat informaatio- ja viestintäalat ovat selvinneet vaihtelevasti pandemian kurittaessa taloutta.
Digitaalisen datan merkitys taloudessa, kulttuurissa ja viihteessä kasvaa koko ajan, ja tilastoinnin piirissä on vain hyvin pieni osa kaikesta nykymaailmassa syntyvästä datasta. Tämä haastaa tietoa tuottavat viranomaiset – millainen data on merkityksellistä kansalaisille, yrityksille tai päätöksenteolle?
Suomalaisten mediankäyttö on lisääntynyt ja sosiaalisen median palveluiden käyttö yleistynyt selvästi koronapandemian aikana. Vuonna 2020 some-palveluita käytti 69 prosenttia 16–89-vuotiaista suomalaisista. Monet seniorit ovat tehneet digiloikan ja ryhtyneet esimerkiksi käyttämään some-palveluita, lukemaan verkkouutisia ja seuraamaan nettitelevisiota.
Euroopan maiden erilaiset elinkeino- ja työmarkkinarakenteet ja digitalisaation vauhti vaikuttavat siihen, kuinka suurelle osalle työpaikkansa säilyttäneestä väestöstä etätyön tekeminen ylipäänsä on ollut mahdollista.
Joka kymmenes kaikista asiakastyötä tekevistä kokee virtuaaliyhteyksien korvanneen aiemmin kasvokkain tapahtunutta vuorovaikutusta. Digitaalisten välineiden arkipäiväistyessä virtuaalinen vuorovaikutus oletettavasti lisääntyy tulevaisuudessa. Koronaepidemian jyllätessä kehityksen nopeus voi kiihtyä.
Käsitykset omista digitaidoista vaikuttavat yli 50-vuotiaiden palkansaajien haluihin jatkaa työelämässä pidempään. Vauhdista putoamista pelkäävien joukossa halu siirtää eläkkeelle jäämistä lykkäyskorotuksen vuoksi on keskimääräistä vähäisempää, kertoo uusin työolotutkimus.
Suomalaisten pitkä perinne tiedon keräämisestä ja hyödyntämisestä antaa etulyöntiaseman uusien yksilöllisten palvelujen ja reilun datatalouden kehittämiseen. Nyt meidän täytyy tehostaa näiden edellytysten hyödyntämistä.
Amerikkalainen vähittäistavarakauppaketju Wal-Mart on myynniltään ja henkilöstömäärältään maailman suurin yritys, kertoo OECD:n ADIMA-tietokanta. Wal-Mart on myynniltään ja työntekijämäärältään Suomen kansantalouden kokoinen.
