Tilastoissa tieto on pyritty saamaan ihmiselle mahdollisimman saavutettavaan ja helposti sulatettavaan muotoon. Tilastotiedon tulisi olla laadukasta ja pyrkiä heijastamaan objektiivista totuutta. Suomessa tästä pyritään huolehtimaan mm. standardeilla luokituksilla ja laaturaportoinnilla.
Tilasto pohjautuu lähdeaineistoon eli dataan. Suomessa tilastojen tietoaineistoista yli 90 prosenttia tulee hallinnollisista rekistereistä, kuten Valtionkonttorilta tai Verohallitukselta. Loput tiedot saadaan muun muassa yrityksille ja kansalaisille tehtävillä otantatutkimuksilla.
Lähdeaineisto asettaa tilastolle myös rajoitteita, joista on hyvä olla tietoinen. Aineisto ei aina kata riittävän hyvin koko ilmiötä, tai siinä voi olla virheitä tai vinoumia. Puutteita korjataan aineistoja yhdistelemällä, mallinnuksella ja editoinnilla. Korjauksen tarve voi ilmetä esimerkiksi jonkin muun datan perusteella, tai se voi perustua asiantuntijan arvioon.
Kansantalouden tilinpidon takana olevaa kansantaloustieteen teoriaa voisi verrata fysiikan ilmiöiden mallintamiseen. Itselleni tulee mieleen termodynamiikka, jossa aine muuttaa muotoaan lämpötilan eli energian muutosten myötä.
Aine voi olla kiinteää, jolloin se on helposti havaittavissa ja tilastoitavissa. Kansantaloudessa tällaisia ovat esimerkiksi maa-alueet, kansalaiset ja tavarat. Neste liikkuu enemmän, kuten tekevät myös työvoima, pääoma, palvelut, vienti ja tuonti. Kaasuun voisi verrata esimerkiksi aineetonta pääomaa ja omistuksiin liittyviä sopimuksia. Ja rahoituksella voisi taloudessa kuvata energiaa, joka voi karata, vaikka avaruuteen.
Hyvinvointi, ympäristö ja onnellisuus sen sijaan menevät pitkälle kansantalouden tilinpidon viitekehyksen ulkopuolelle, kuten esimerkiksi kvanttifysiikka suhteessa termodynamiikkaan.
Miten tilastot heijastavat objektiivista totuutta? Ovatko asiat tieteellisesti arvioitavissa, toistettavissa ja testattavissa vaiko enemmänkin taidetta vai peräti taikuutta?
Taiteessa yhdistellään asioita, joita muutoin on ehkä vaikea käsitellä. Taide vetoa tunteisiin ja pyrkii vaikuttamaan. Merkitystä on painotuksilla, tyhjällä tilalla ja sillä, mitä jätetään kertomatta. Taiteen tuottaminen heijastaa monesti tekijänsä näkökulmaa, ja perusteita on toisinaan vaikea hahmottaa.
Itse olen löytänyt taloustilastoista monia uusklassisia piirteitä, mutta mukana on ainakin myös funktionalismia, minimalismia, realismia, kansallisromantiikkaa, sosiaalista realismia, impressionismiä ja ekspressionismia.
Jos lähtödata on puutteellista ja mallinnus ei ole kohdillaan, voi tilastointi saada surrealistisia piirteitä. Poukkoilevien ja katkeavien aikasarjojen esittäminen on kuin dadaistista runoutta. Tuolloin on syytä palata tilastojen tieteellisen perustaan ja muuttaa laskentaa ja siihen liittyviä sääntöjä.
Kaikki ei ole tilastointimenetelmin laskettavissa, joten tilastojen tekemiseen kuuluu edelleen taiteesta tuttuja piirteitä. Tämä onkin se ihmisenä olemisen ja tilastoinnin suola.
Kirjoittaja työskentelee maksutaseen ja kansantalouden tilinpidon asiantuntijatehtävissä Tilastokeskuksessa.
Reilun vuoden toiminut nopeaa analyysia tuottava yksikkö haastaa Tilastokeskusta hyvällä tavalla.
Kesälomani lopulla seurasin sivusilmällä lukiolaisnuoren pakkausruljanssia. Edessä oli vaihto-oppilasvuosi ja lähtöön muutama päivä. Mahtuisiko matkaan myös taskullinen tietoa Suomesta?
Talouden keskeiset mittarit näyttävät isoja ja ristiriitaisiltakin vaikuttavia muutoksia. Tilastojen päälinja lienee oikea, mutta lukuihin voi laskennan tarkentuessa tulla revisioitakin, kun talouden rakenteessa on tapahtunut muutoksia. Tarkentumisten suuntaa ei pysty ennakoimaan, se vaihtelee eri vuosien välillä.
Uudessa saamelaiskäräjälakiesityksessa kielikriteeri laajenisi kolmannesta sukupolvesta neljänteen polveen. Kieli kuvaa yhteisöön kuulumista ja yhteyttä elävään saamelaiseen kulttuuriin, kirjoittaa Juho Keva saamelaisten kansallispäivän blogissaan.
Suomessa on laadukkaat rekisterit. Niistä saatavaa tietoa yhdistelemällä syntyy tietovarallisuus, joka on Suomen kilpailuetu. Sitä hyödyntämällä teemme parempia päätöksiä tulevaisuudessa.
Demokratioissa tilastot ovat osa yhteiskunnallista keskustelua, päätöksentekoa sekä seurausten arviointia – ja puolueettomina ne luovat edellytyksiä kompromisseille. Tietoon perustuva päätöksenteko edellyttää hidasta, harkitsevaa ja kyseenalaistavaa ajattelua. Jotta demokratia säilyisi informaatioyhteiskunnan perustana, tulisi tilastojen luku- ja käyttötaidosta tehdä yleinen kansalaistaito.
Miten keskustelisimme nyt vaikkapa palkkojen ostovoimasta – eli inflaatiosta ja ansioiden kehityksestä – tai nuorten mielenterveysongelmista, jos mitään tilastotietoa yhteiskunnasta ei olisi olemassa? kysyy Anna Pärnänen Euroopan tilastopäivän blogissaan.
Elämme aikoja, jolloin totuutta on puolustettava näkyvästi. Vastuullamme on huolehtia demokratiaa palvelevan tilastotuotannon elinehdoista: luottamuksesta ja puolueettomuudesta.
