Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Lapsi-indikaattorit samaan paikkaan – missä mennään?

1.11.2022
Twitterissä: @anna_parnanen
Kuva: Risto Wuolle

Tilastokeskus on saanut kansalliselta lapsistrategialta tehtäväksi suunnitella sivusto, joka kokoaisi kaikki lapsia koskevan tiedon indikaattorit samaan paikkaan. Tarve tällaiselle kaiken tiedon kokoavalle sivustolle syntyi lapsistrategian valmistelutyössä, kun tiedon käyttäjät nostivat esille, että lapsia koskeva tieto on hajallaan ja vaikeasti löydettävissä.

Lapsistrategian toimenpiteessä 24 Tilastokeskus pyrkii vastaavaan toiveisiin kokoamalla lapsia koskevan tiedon samaan paikkaan ja mahdollistamalla tietojen helpomman käytön.

Miten työ on edennyt ja missä nyt mennään?

Indikaattoreiden runsas määrä yllätti

Indikaattorisivustotyön ensimmäinen tehtävä oli luoda kokonaiskuva eri tahojen tuottamista tunnusluvuista. Aluksi oli tärkeää listata, mitä jatkuvia indikaattoreita tehdään, kenen toimesta, millä tavoin ja miten usein. Tämä työ on osoittautunut erittäin hyödylliseksi. Kartoituksen avulla olemme saaneet kattavan kuvan, millaista tilastomuotoista tietoa Suomessa tuotetaan lapsiin liittyen.

Työtä aloittaessa arvelimme indikaattoreita olevan paljon, mutta silti yllätyimme mittareiden määrästä. Indikaattoreita kertyi kaiken kaikkiaan yli 2 300. Lapsia koskevaa tietoa kootaan niin koulunkäynnistä, terveydestä, vapaa-ajan vietosta, palveluiden käytöstä, sosiaalisista suhteista, osallisuudesta, turvallisuudesta kuin asumisesta ja elinoloista.

Kun lasten koko elämänpiiri otetaan huomioon, indikaattoreita väistämättä kertyy. Kollegani Johanna Lahtela kirjoittaa artikkelissaan lasten hyvinvoinnin mittaamisesta ja siihen liittyvistä haasteista.

Kohti lapsitiedon tietovarantoa?

Indikaattoreiden kokoamisen ohella olemme kuulleet sidosryhmiä tiedon katvealueista ja tietotarpeista. Työn edetessä on syntynyt selkeitä johtopäätöksiä lapsia koskevan tiedon tilasta. Nämä johtopäätökset voi tiivistää viiteen kohtaan:

1) Lapsia ja nuoria koskevaa tietoa on valtavasti, mutta tieto on hajallaan. Tämä oli jo työmme lähtökohta, mutta kuva vahvistui työn edetessä. Tiedon hajanaisuus johtaa tiedon heikkoon yhdisteltävyyteen. Kun yhtäällä on tietoa esimerkiksi lasten kokemasta yksinäisyydestä ja toisaalla on tietoa lasten taustasta, ei näitä tietoja voida käyttää yhdessä ja tuottaa tietoa lasten yksinäisyydestä taustatietojen mukaan.  

2) Vaikka tietoa on paljon, tietoa myös puuttuu mm. pienistä lapsista ja haavoittuvassa asemassa olevista lapsista (maahanmuuttajat, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, vammaiset lapset).

3) Tiedon tuottajia on hyvin monia, eikä kukaan koordinoi tuotantoa.  Koordinoinnin puute aiheuttaa tiedon päällekkäisyyttä ja tietoaukkoja. On eri tahojen tekemiä kyselytutkimuksia, joissa kerätään samoja tietoja. Samaan aikaan on tietotarpeita, joihin ei pystytä vastaamaan. Tiedontuottajat tekevät yhteistyötä rajatusti ja jossain tapauksissa kilpailevat samoista tietolähderesursseista.

4) Tiedon jatkuvuutta ei useinkaan ole taattu.

5) Tietoa jää paljon hyödyntämättä. Tällä tarkoitetaan erityisesti neuvoloissa ja kouluterveydenhoidossa kerättyä tietoa.

Lapsitiedon tuottamiseen ja tiedon käytettävyyteen tulisikin jatkossa panostaa. Indikaattorikartoituksen lopputuotoksena ehdotamme lapsitietokokonaisuuden kehittämistä laajassa yhteistyössä tiedon tuottajien kanssa.

Kehittäminen sisältäisi muun muassa hyödyntämättömän tiedon käytön mahdollisuuksien kartoittamista, survey-tiedon tuottamisen koordinointia ja yhteistyön tiivistämistä sekä ennen kaikkea yhteisen lapsitiedon tietovarannon luomista. Tietovaranto toimisi myös indikaattorisivuston pohjana. Aina tietovarantoa päivitettäessä myös indikaattorisivuston tiedot päivittyisivät.

Toive onkin, että jatkossa yhteen hiileen puhaltamalla ja eri tahojen osaamista hyödyntämällä saataisiin luotua nykyistä koherentimpi ja tiedon käyttäjiä paremmin palveleva kokonaisuus.

 

Anna Pärnänen on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
18.11.2022
Marjut Pietiläinen

Syntyvyyden lasku on vähentänyt lasten määrää pitkällä aikavälillä merkittävästi. Toisaalta maahanmuutto on jossain määrin paikannut kehitystä – ja samalla moninaistanut Suomen lasten joukkoa. Enemmistö ulkomaalaistaustaisista lapsista on nykyisin Suomessa syntyneitä.

Artikkeli
1.11.2022
Johanna Lahtela

Lasten hyvinvointia koskevaa tietoa tuotetaan Suomessa paljon, mutta kehitettävää on. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä vähemmän subjektiivista tietoa on saatavissa. Myös haavoittuvassa asemassa olevien lasten hyvinvoinnista on vain vähän tietoa. Lapsilähtöisyys on keskeisessä osassa hyvinvoinnin indikaattoreiden kehittämisessä.

Blogi
9.6.2022
Anna Pärnänen

Suuri määrä eri mittareita kertoo monenlaista tarinaa lasten tilanteesta Suomessa, mutta tieto on hajallaan. Tilastokeskus suunnittelee lapsia ja nuoria koskevaa tietoa kokoavan portaalin – paitsi helpottaakseen tiedon käytettävyyttä myös palvellakseen kansallisen lapsistrategian toteutusta.

Artikkeli
8.6.2022
Kaisa-Mari Okkonen

Lasten elatusmaksujärjestelyt ovat 2010-luvulla harvinaistuneet selvästi aiemmasta. Yhä useammassa eroperheessä lapset asuvat vuoroviikoin vanhempiensa kodeissa ja lasten kulutusmenot jakautuvat tasaisesti ns. lähi- ja etävanhemman kesken. Kotitalouspohjainen tilastointi ei kuitenkaan tavoita tätä ilmiötä kunnolla. Asumisjärjestelyjen parempi huomioiminen tarkentaa kuvaa perheiden tulotasosta. 

Artikkeli
8.6.2022
Kaisa-Mari Okkonen

Lasten ja vanhempien erillään asuminen koskettaa lähes joka kymmenettä kotitaloutta. Noin 240 000 lapsen vanhemmat asuvat eri kotitalouksissa, ja noin 160 000 lasta viettää säännöllisesti aikaa etävanhempansa luona. Kahden kodin lapsista runsas neljännes on tosiasiallisesti vuoroasuvia. Lasten monipaikkainen asuminen haastaa tilastointia, joka ei tunnista vuoroasumisen vaikutuksia kotitalouksien toimeentuloon.

Artikkeli
24.3.2022
Tuomas Parikka

Lapsiperheiden ja ilman lapsia asuvien pariskuntien kulutusmenojen rakenne on yllättävän samankaltainen ja painottuu asumiseen, energiaan, liikkumiseen ja elintarvikkeisiin. Kulutuksen luonne kuitenkin vaihtelee perheen taloudellisen tilanteen ja olosuhteiden mukaan: välttämättömyydet korostuvat pienituloisilla ja liikkumavara muun kulutuksen suhteen jää pieneksi. Kaikkia lapsiperheitä yhdistää uuden viestintätekniikan verraten nopea omaksuminen.

tk-icons