Bruttokansantuote, kokonaistuotannon arvo, on usein arvostelun kohteena. Se on käytetyin taloustilastojen yksittäinen luku, ja se soveltuu kansainväliseen vertailuun. Näistä syistä sille yritetään sovittaa myös viittoja, joihin sitä ei ole tarkoitettu.
Bruttokansantuote kertoo, kuinka paljon taloudessa on tuotettu tavaroita ja palveluita. Sitä käytetään sekä talouden suhdannevaihteluiden että (raha)talouden laajuuden ja rakenteen kuvaamiseen.
Kansantuotelaskelmia voidaan kritisoida siitä, että tuotannoksi luetaan hyödykkeiden lisäksi myös haitakkeiden tuottaminen. Kansantuotetta lisää esimerkiksi saastuttava toiminta. Tällaista tuotannon yhteydessä tulevaa haitaketta kutsutaan myös negatiiviseksi ulkoisvaikutukseksi. Kansantalouden tilinpito ei ota kantaa siihen, onko jokin tuotanto hyödyllistä tai aiheuttaako se ulkoisvaikutuksia, koska se pyrkii taloudellisen aktiviteetin kuvaamiseen.
Luonnonvarojen käyttäminen lisää kansantuotetta, mutta saastuminen ja luontokato heikentävät hyvinvointiamme. Kansantalouden tilinpidon ydinjärjestelmä ei kuitenkaan kuvaa näitä seikkoja.
Laskentakehikon laajentaminen huomioimaan luontoa ei ole helppoa. Monille luonnon tuottamille tuotteille ja palveluille ei ole markkinahintaa. Tällaisia ovat esimerkiksi viljelykasvien pölyttäminen tai luonnonkalat. Voidaan puhua luontopääomasta, josta nämäkin hyödykkeet kumpuavat. Jos pölyttäjähyönteisille suotuisa ekosysteemi tuhoutuu, pölytyspalvelut vaarantuvat. Jos vesistö saastuu, kalakannat hupenevat.
Markkinahintaa ei ole myöskään negatiivisille ulkoisvaikutuksille, jotka tuhoavat ekosysteemejä tai saastuttavat vesistöjä. Tähän voidaan kuitenkin puuttua esimerkiksi verottamalla ympäristölle haitallista toimintaa.
Markkinahintainen bkt sisältää tuotteisiin kohdistuvat ympäristöverot, kuten muutkin tuoteverot. Ympäristöveroa voidaan ajatella ympäristön kannalta kahdella tavalla. Ensinnäkin se pyrkii ohjaamaan käyttäytymistä vähemmän ympäristöä kuormittavaan suuntaan, esimerkiksi vähentämään tuotannosta aiheutuvia haitallisia päästöjä. Toisekseen sen avulla kerätään rahaa, jota voidaan käyttää ympäristön kannalta hyödyllisiin toimenpiteisiin. Toki verotuloja voidaan käyttää mihin tahansa kohteeseen, jos ne eivät ole korvamerkittyjä.
Vaikka vaihtoehtoisia mittareita bkt:lle on kehitetty ja kehitetään jatkossakin, myös kansantalouden tilinpidon nykyiselle kehikolle on käyttötarkoituksena. Se tarjoaa kokonaisvaltaisen tavan tarkastella taloutta ja on kansainvälisesti vertailukelpoinen. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, mitä se kuvaa ja mitä se ei kuvaa. Myös muita mittareita ja tilastoja tarvitaan.
Ekosysteemitilinpito, jota Suomessakin valmistellaan, voi olla yksi vastaus luonnon ja talouden kytkentöjen esittämisessä. Siinä kuvataan ekosysteemejä, niiden muutoksia ja niiden tuottamia ekosysteemipalveluja.
Ekosysteemitilinpitoon on tarkoitus ainakin joiltain osin sisällyttää myös arvotietoja, vaikka monessa tapauksessa arvottaminen voi olla hankalaa. Toisaalta, jos kaikissa hankalissa asioissa nostetaan kädet pystyyn, on vaikea saavuttaa mitään.
Vuonna 2008 perustetun, Stiglitz-Sen-Fitoussi-komiteana tunnetun ryhmän tehtävänä oli tarkastella bkt:n rajoitteita hyvinvoinnin kuvaajana sekä pohtia muita mahdollisia indikaattoreita. Vuonna 2009 julkaistussa raportissa komitea totesi, että nimenomaan kotitalouksien hyvinvoinnin kuvaamisen kannalta bruttokansantuote ei ole hyvä mittari, vaan tarvitaan muita tietoja.
Vuonna 2021 julkaistussa luonnon ja talouden yhteyttä käsitelleessä Dasguptan raportissa puolestaan todettiin, että kansantalouden tilinpidon laskentakehikolla on paikkansa, mutta tarvittaisiin myös muita mittareita.
Riippumattoman, maailmanlaajuisen raportin tilasi Britannian valtiovarainministeriö. Raportissa kaivattiin luonnolle määritettyä hintaa, koska taloutemme ja hyvinvointimme on luonnosta riippuvainen. Yksi johtopäätös oli, että taloudellisen onnistumisen mittaristoa tulisi laajentaa siten, että onnistumisessa huomioitaisiin myös luonto.
Kirjoittajat työskentelevät Tilastokeskuksessa, Tapio Kuusisto kansantalouden tilinpidon ja Sami Hautakangas ympäristötilinpidossa.
YK:n uusi suositus kansantalouden tilinpitojärjestelmäksi valmistuu vuosikymmenen puolivälissä. Tavoitteena on kuvata paremmin yhteiskuntia muuttavia ilmiöitä kuten hyvinvointi ja kestävä kehitys, globalisaatio, digitalisaatio ja sen yhteydessä esimerkiksi krypto-varojen käsittely.
Finnveran vientitakuut ja erityistakaukset esitetään jatkossa valtion takauskannan sijaan erillisessä, lakisääteisille takauksille varatussa kohdassa julkisyhteisöjen vastuiden julkaisussa. Muutoksen myötä Suomen valtion takausten vertailtavuus muihin EU-maihin paranee.
Maailman maat neuvottelevat luontokadon estämisestä ja luonnon monimuotoisuuden pelastamisesta. Tavoitteena on, että suojelualueet kattaisivat 30 prosenttia maapallon maa- ja vesialueista. Luontoasiantuntijoiden mukaan tavoite on hyvä, mutta ei riittävä pelastamaan luonnon monimuotoisuutta.
Tilastokeskus on valmistellut uudesta sektoriluokituksesta luonnoksen, jossa hyvinvointialueet tullaan luokittelemaan paikallishallintosektorille. Helsingin kaupungin sote-toiminta luokitellaan jatkossakin kuntasektorille.
Globalisoitumisasteeltaan poikkeuksellinen valtio on vaikea tapaus kansantalouden tilinpidolle. Irlannin tilastoviranomainen laskee nykyään myös irlantilaisten omaa taloudellista toimeliaisuutta kuvaavaa indikaattoria, joka kertoo tutumpaa tarinaa pandemian vaikutuksista.
Viljellyn maan pinta-ala EU-alueella on hieman pienentynyt 2000-luvulla, kun taas metsien pinta-ala on pysynyt ennallaan. Suhteellisesti eniten on kasvanut urbaani ympäristö.
Ympäristötilinpito on laajentunut ja tarkentunut, mutta täydellisetkään mittarit eivät itsekseen ratkaise ainoatakaan ongelmaa.
Talous supistui pahimpia pelkoja maltillisemmin viime vuonna, mutta Suomen harmaantuminen jatkuu. Koronakriisin seurauksena talouden uudistumistakin tapahtuu.
