Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Nollatuntisopimuksella työskentelevät aiempaa useammin opiskelijoita

4.4.2022
Twitterissä: @anna_parnanen
Kuva: Kari Likonen

Vuoden 2021 alusta uudistuneessa työvoimatutkimuksessa kysytään nykyään palkansaajien työsopimustyyppiä sovitun työajan mukaan. Näihin eri työsopimustyyppeihin kuuluvat myös niin sanotut nollatuntisopimukset, joilla tässä tarkoitetaan työjärjestelyä, jossa luvattujen työtuntien määrä on nolla. Nollatuntisopimukset ovat herättäneet paljon keskustelua ja niiden käytöstä on kaivattu tietoa. 

Tilastokeskus on tuottanut tietoa nollatuntisopimusten yleisyydestä työvoimatutkimuksen yhteydessä kahdesti aiemmin, vuosina 2014 ja 2018. Tuolla aikavälillä nollatuntisopimukset yleistyivät hieman, 3,6 prosentista 4,8 prosenttiin kaikista 15–74-vuotiaista palkansaajista. Nollatuntisopimuksella työskentelevien määrä kasvoi tuona aikana 89 000:sta 106 000:teen. 

Vuonna 2021 nollatuntisopimuksella työskenteli yhteensä 107 000 palkansaajaa, eli 4,9 prosenttia 15–74-vuotiaista palkansaajista. Viime vuonna nollatuntisopimuslaisten lukumäärä ja osuus ikäryhmän palkansaajista oli näin ollen jokseenkin sama kuin vuoden 2018 työvoimatutkimuksessa.

On tosin otettava huomioon, että mittaustavan eroavaisuuden vuoksi nyt julkaistavat luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia edellisiin mittauskertoihin nähden. Joka tapauksessa kovin suurta muutosta nollatuntisopimuksissa ei vuosien 2018 ja 2021 välillä näyttäisi tapahtuneen.

Työelämää koskevassa keskustelussa nousee usein esiin huoli joustavien työsopimusten käytön yleistymisestä. Tästä näkökulmasta tulos onkin jossain määrin odotusten vastainen.

Mikä sitten voisi selittää tuloksia?

Mittaustavan erojen lisäksi vuosien 2018 ja 2021 vertailussa on ensinnäkin syytä ottaa huomioon koronakriisin vaikutukset vuoden 2021 työmarkkinatilanteeseen. Vaikka työllisyysaste ja työllisten määrä ylittivät vuonna 2021 korona-aikaa edeltävän vuoden 2019 tason, kriisistä pahiten kärsineillä toimialoilla työllisyys ei vielä palautunut koronakriisiä edeltävälle tasolle. Näitä koronan kurittamia toimialoja ovat majoitus- ja ravitsemisala, kuljetuksen - ja varastoinnin toimiala sekä toimiala taiteet, viihde ja virkistys.

Nollatuntisopimukset ovat toimialoista kaikkein yleisimpiä juuri majoituksen ja ravitsemisen toimialalla (15 % vuonna 2021 ja 2018) ja niiden käyttö on keskimääräistä yleisempää myös kahdella muulla mainitulla toimialalla.

Toiseksi vaihtelevaa työaikaa koskevaan lakiin tulleet muutokset ovat voineet heijastua nollatuntisopimusten käyttöön. Vuonna 2018 voimaan tulleen lakimuutoksen myötä vaihtelevasta työajasta ei saa työnantajan aloitteesta sopia, jos työvoiman tarve on kiinteä. Lisäksi laki edellyttää neuvottelemaan vähimmäistyöajasta uudelleen, jos toteutunut työaika on pitkähkön aikaa ollut sopimukseen kirjattua työaikaa pidempi ja työntekijä pyytää neuvottelua. Niin ikään lakimuutos tuo uutta myös sairausajan palkan ja irtisanomisajan palkan maksamiseen.

Lakimuutoksen tavoitteena on ollut säädellä aiempaa tarkemmin nollatuntisopimusten käyttöä. On hyvin mahdollista, että lakiin tehdyt muutokset heijastuvat nyt työmarkkinalukuihin siten, ettei nollatuntisopimusten määrä juuri ole kasvanut.

Nollatuntisopimuksella työskentelevät ovat pääosin nuoria

Vuoden 2021 tulokset eivät juuri muuta aikaisempien vuosien kertomaa kuvaa nollatuntisopimuksella työskentelevistä. Noin neljä kymmenestä (42 %) nollatuntisopimuslaisista on alle 25-vuotiaita ja noin viidennes (22 %) 25–34-vuotiaita.

Naisia on hieman enemmän (54 %) kuin miehiä (46 %). Eniten nollatuntisopimuksia on solmittu toimialoilla terveys ja sosiaalipalvelut, kauppa, majoitus ja ravitsemus sekä kuljetusala. Yli puolet nollatuntisopimuksella työskentelevistä sijoittuu juuri näille neljälle toimialalle.

Nollatuntisopimus yhdistyy tyypillisesti – joskaan ei pelkästään – osa-aikatyöhön. Vuonna 2021 lähes neljä viidestä (78 %) nollatuntisopimuslaisesta teki osa-aikatyötä ja 36 prosentilla oli määräaikainen työsuhde. Vastaavasti osa-aikatyötä tekevistä 15–74-vuotiaista palkansaajista 22 prosentilla oli nollatuntisopimus, kun kokoaikatyössä olevilla nollatuntisopimusten käyttö jäi hyvin vähäiseksi (1,3 %).

Ansiotyö aiempaa harvemmalla pääasiallinen toiminta

Kuvaa nollatuntisopimuksella työskentelevistä voidaan vielä täydentää tarkastelemalla joukkoa sen mukaan, mitä vastaajat itse pitivät pääasiallisena toimintanaan.

Kuten kuviosta nähdään, suurimman ryhmän muodostavat opiskelijat (37 %). Toiseksi suurin ryhmä pitää sisällään ne osa-aikaisesti työskentelevät, joilla ansiotyö on pääasiallinen toiminta (28 %). Kolmas suurehko ryhmä ovat kokoaikaisesti työskentelevät, joille niin ikään ansiotyö on pääasiallinen toiminta (18 %).

Kuvio 1. Nollatuntisopimuksella työskentelevät pääasiallisen toiminnan ja työajan mukaan, 2021, prosenttia
Kuvio 1. Nollatuntisopimuksella työskentelevät pääasiallisen toiminnan ja työajan mukana, 2021, prosenttia. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Lisäksi nollatuntisopimuksella työskentelevistä löytyy niin eläkkeellä tai työkyvyttöminä olevia tai työn vähyyden takia itsensä työttömäksi mieltäviä. Kaikissa näissä ryhmissä työtä tehdään pääsääntöisesti osa-aikaisesti. 

Kaiken kaikkiaan nollatuntisopimuksella työskentelevistä siis 46 prosenttia ilmoitti ansiotyön pääasialliseksi toiminnakseen. Tämän ryhmän osuus nollatuntisopimuslaisista on pienentynyt verrattuna vuoteen 2018. Tuolloin vastaava osuus oli 52 prosenttia (Pärnänen 2019).

Samaan aikaan opiskelijoiden osuus on kasvanut vuoteen 2018 verrattuna viisi prosenttiyksikköä. Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että nollatuntisopimuksella työskentelevissä on tapahtunut siirtymää pääasiallisena toimintanaan ansiotyötä tekevistä opiskelijoihin.    

 

Kirjoittaja työskentelee kehittämispäällikkönä Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastot -osastolla.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
23.5.2022
Johanna Lahtela, Marjut Pietiläinen

Kokemukset kiireestä ja työn kuormituksesta korona-aikana eroavat niin lähi- ja etätyötä tekevien kuin eri alojenkin välillä. Muutokset pandemiaa edeltävään aikaan nähden ovat yleisellä tasolla pieniä, mutta yksittäisten palkansaajien kokemuksissa on viitteitä polarisaatiosta. Joidenkin kohdalla työ on kuormittanut entistä enemmän, toisilla työtilanne on keventynyt.

Artikkeli
29.10.2021
Hanna Sutela

Koronakriisin sukupuolittuneet seuraukset näyttävät erilaisilta riippuen siitä, mitataanko muutoksia palkkasumman tai tehtyjen työtuntien mukaan vaiko työtä vaille jääneiden määrällä. Naisilla ja miehillä työllisyyden muutokset ovat kohdentuneet eri tavoin työn osa- tai kokoaikaisuuden, ammattiaseman ja iän mukaan tarkastelluissa ryhmissä.

tk-icons