Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Saamelaisilla on useita keinoja tunnistaa esivanhempiensa ensimmäinen kieli

6.2.2023
Twitterissä: @JuhoKeva
Kuva: Aki Harju

Vuoden 2023 polttavimpia saamelaispolitiikan aiheita on saamelaiskäräjälain uudistaminen, enkä voi sitä perinteisessä saamelaisten kansallispäivän blogissanikaan sivuuttaa. 

Marinin hallitus on jo kolmas hallitus, jonka tavoitteena on uudistaa lakia. Parhaillaan lakiesitys kiertää valiokunnissa ja etenee mahdollisesti eduskunnan äänestykseen helmikuun lopulla. Lain sisällöstä voi lukea tarkemmin esimerkiksi Helsingin Sanomista ja  Ihmisoikeuskeskuksen artikkelista. 

YK:n rotusyrjinnän vastainen komitea ja ihmisoikeuskomitea ovat kehottaneet Suomea korjaamaan saamelaiskäräjälakia. Pitkittynyttä prosessia on leimannut disinformaation levittäminen, ja osa saamelaisaktiiveista on kohdannut vihapuhetta. Disinformaation oikaiseminen on ollut pois uhanalaisten kielten ja kulttuurin elvyttämisestä.

Uuden lakiesityksen saamelaismääritelmä on yhtenäinen Norjan ja Ruotsin kanssa. Laissa kielikriteeri laajenisi kolmannesta sukupolvesta neljänteen polveen, koska kieli kuvaa yhteisöön kuulumista ja yhteyttä elävään saamelaiseen kulttuuriin.

Käytännössä kielikriteerin laajentuminen tarkoittaa, että yksikin saamelainen isoisovanhempi riittää vaaliluetteloon pääsyyn. Kielikriteerin taustalla on pakkosuomalaistamispolitiikka, jota Suomen valtio harjoitti 1900-luvun lopulle saakka. Sen seurauksena monet saamelaiset menettivät kielensä.

Vuoden 1950 väestölaskennasta alkaen henkilön äidinkielitiedon on voinut ilmoittaa väestötietorekisteriin. Tämän jälkeen kieleksi pystyi ilmoittamaan ”lapinkielen”, jolla tarkoitettiin saamea. Myöhemmin äidinkieleksi on voinut ilmoittaa saamen. Vuodesta 2013 lähtien väestörekisteriin on voinut ilmoittaa, mitä eri saamen kielistä henkilö puhuu.  Esimerkiksi Suomessa puhutaan kolmea eri saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea.  

Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmässä noin 2 000 henkilöllä äidinkielenä on saame. Saamelaiskäräjien arvio saamenkielisten määrästä on suurempi, noin 2 600. Henkilöitä, joilla omaksi tai vähintään yhden vanhemman tai isovanhemman äidinkieleksi on ilmoitettu saame, on noin 4 000. Nykyinen äidinkielitieto ei siis kuvaa koko saamelaisväestöä. 

Vielä heikommin tilastot ja rekisterit kuvaavat eri saamen kieliä puhuvien määriä. Esimerkiksi vuonna 2021 pohjoissaamenkielisiä oli väestötietojärjestelmässä ainoastaan 140, inarin- ja koltansaamenkielisiä vieläkin vähemmän, yhteensä noin 60.

Koska luotettavaa tietoa äidinkielestä ei ole saatavilla 1800-luvulta, ei ole olemassa yhtä tiettyä kriteeriä, jonka perusteella voisi todentaa isoisovanhempiensa ensimmäisen kielen.

Saamelaiskäräjälakiesityksen mukaan vaalilautakuntaa laajennettaisiin siten, että lautakunnalla olisi aiempaa laajempi asiantuntemus saamelaisyhteisöstä ja eri suvuista. Vaalilautakunta myös auttaisi hakeutumaan kielikriteerin pohjalta luetteloon.

Saamelainen nimi jo itsessään kertoo kantajastaan neljän sukupolven taakse ja asettaa henkilön kartalle yhteisössä. Esimerkiksi oma nimeni on Jovnna Ovllá Hánno Juhan. Se kertoo, että isoisäni isä oli Jouni Keva, entinen Guttorm.

Saamelaisten sukukäsitys on laaja, ja esivanhemmat tiedetään sukupolvia taaksepäin ja sukulaiset helposti neljänsien serkkujen päähän. Saamelaiset suvut tunnetaan yhteisössä hyvin, ja esimerkiksi sukututkimukset voivat ulottua 1600-luvulle, jolloin ensimmäiset verokirjat ja henkikirjat otettiin käyttöön Saamenmaalla.  

Myös saamelainen joiku- ja kertomaperinne voi kertoa esivanhempien kielestä. Saamelaisia henkilöitä on muistettu joiulla, ja saamenkielinen joiku kertoo kohteestaan ja myös hänen kielestään.

 

Buori sámi álbmotbeaivvi! 

Pyeri säämi aalmugpeivi! 

Šiõǥǥ saa´mi meersažpeei´v! 

Hyvää saamelaisten kansallispäivää kaikille!

 

Jovnna Ovllá Hánno Juhan, Juho Keva, työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksessa ja haastaa lukijat osoittamaan tukea saamelaiskäräjälain puolesta allekirjoittamalla adressin.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
19.3.2024
Jaana Huhta

Meneillään olevan verkkouudistuksemme tavoitteena on tarjota tilastoja nykyaikaisemmassa ja helpommin löydettävässä muodossa erilaisille tilastonkäyttäjille. Tilastojen julkistamisen johtotähtenä on: data ensin. Teksti rakentaa tilastoille merkityksen. Jotta kaikki pääsevät yhtä vaivattomasti tilastojen äärelle, tulee kaikessa tilastokirjoittamisessa käyttää selkeää ja ymmärrettävää kieltä.

Blogi
16.2.2024
Markus Sovala

Suomen tilastojärjestelmä ylsi ykkössijalle 186 valtiota kattaneessa vertailussa. Tilastokeskuksen pääjohtaja löytää kolme perustetta Suomen menestykselle Maailmanpankin arviossa.

Blogi
1.9.2023
Maija Metsä

Kesälomani lopulla seurasin sivusilmällä lukiolaisnuoren pakkausruljanssia. Edessä oli vaihto-oppilasvuosi ja lähtöön muutama päivä. Mahtuisiko matkaan myös taskullinen tietoa Suomesta?

Blogi
2.5.2023
Tapio Kuusisto

Talouden keskeiset mittarit näyttävät isoja ja risti­riitaisiltakin vaikuttavia muutoksia. Tilastojen päälinja lienee oikea, mutta lukuihin voi laskennan tarkentuessa tulla revisioitakin, kun talouden rakenteessa on tapahtunut muutoksia. Tarkentumisten suuntaa ei pysty ennakoimaan, se vaihtelee eri vuosien välillä.  

Blogi
12.1.2023
Markus Sovala

Suomessa on laadukkaat rekisterit. Niistä saatavaa tietoa yhdistelemällä syntyy tieto­varallisuus, joka on Suomen kilpailu­etu. Sitä hyödyntämällä teemme parempia päätöksiä tulevaisuudessa.  

Blogi
24.10.2022
Jukka Hoffren

Demokratioissa tilastot ovat osa yhteiskunnallista keskustelua, päätöksentekoa sekä seurausten arviointia  ja puolueettomina ne luovat edellytyksiä kompromisseille. Tietoon perustuva päätöksenteko edellyttää hidasta, harkitsevaa ja kyseenalaistavaa ajattelua. Jotta demokratia säilyisi informaatioyhteiskunnan perustana, tulisi tilastojen luku- ja käyttötaidosta tehdä yleinen kansalaistaito.

tk-icons