5. Liiketoiminnan sähköistyminen

Liiketoiminnan sähköistymiseksi kutsutaan tässä yhteydessä sellaisten ohjelmistojen käyttöä, joilla pyritään automatisoimaan tiettyjä sisäisiä tai ulkoisia toimintoja, esim. toiminnanohjausjärjestelmät (ERP), asiakkuuden hallinta (CRM), EDI-tyyppiset ratkaisut tai sähköinen toimitusketjun hallinta.

Kyselyn lähestymistapa liiketoiminnan sähköistymistä koskevaan tilastointiin on kehitetty EU-yhteistyössä ja tehdään perusmuodossaan samanlaisena jäsenmaissa. Lähestymistapaan kuuluu useiden kysymysten tekeminen enemmänkin asiaa kuvailevilla kysymyksillä täsmällisten teknologioiden tai standardien sijaan.

5.1. Automaattinen tiedon jakaminen yrityksen sisällä

Yritysten sisäisen tietojärjestelmäintegroinnin yleisyyttä ja tasoa arvioidaan EU:n yhteisessä lähestymistavassa kysymällä automaattisesta tiedon jakamisesta yrityksen sisällä ensin onko myynti- ja ostotilauksen tiedot automaattisesti käytettävissä ohjelmistoissa joita käytetään eräisiin muihin tarkoituksiin. Tämän jälkeen kysytään täsmällisemmin ERP-ohjelmistosta ja asiakastiedon hallinnoimisen ohjelmistoista, ns. CRM:stä.

Myyntitilausten tiedot ovat automaattisesti käytettävissä ainakin yhdessä mainittuihin tarkoituksiin käytetyissä ohjelmistoissa 33 prosentilla yrityksistä (Kuvio 34). Suurimmassa tarkastellussa kokoluokassa näin oli 65 prosentilla yrityksistä ja pienimmillä yrityksillä 26 prosentilla. Toimialoittain tarkasteltuna tiedot oli automaattisesti käytettävissä tavallisimmin tukkukaupan toimialalla, 59 prosentilla yrityksistä.

Ostotilausten tiedot ovat automaattisesti käytettävissä jossakin mainittuihin tarkoituksiin käytetyissä ohjelmistoissa 29 prosentilla yrityksistä (Kuvio 35). Suurimmassa tarkastellussa kokoluokassa näin oli 58 prosentilla yrityksistä ja pienimmillä yrityksillä 23 prosentilla. Toimialoittain tarkasteltuna tiedot oli automaattisesti käytettävissä tavallisimmin tukkukaupan (57 %) ja vähittäiskaupan (55 %) toimialoilla.

Myyntitilausten tiedot ovat automaattisesti käytettävissä eri tarkoituksiin hyvin tasaisesti. Kaikkiin kysyttyihin tarkoituksiin (tuotannon- tai palvelujen hallinta, jakelun/toimitusten hallinta, kirjanpito ja varastotasojen hallinta) käytettävien ohjelmistojen käytettävissä oli myyntitilausten tiedot 20-22 prosentilla yrityksistä (Kuvio 36 ja taulukko 2). Samoin ostotilauksien tiedot ovat automaattisesti käytettävissä lähes yhtä yleisesti, varastotasojen hallinnan ohjelmistoissa 23 prosentilla yrityksistä ja kirjanpitoon käytettävissä ohjelmistoissa 22 prosentilla yrityksistä (Kuvio 37 ja taulukko 2).

ERP-ohjelmisto oli 16 prosentilla yrityksistä (Kuvio 38). Erot yritysten suuruuden mukaan ovat luonnollisesti suuria, vaihdellen pienimpien tarkasteltujen yritysten 6 prosentista suurimpien yritysten 66 prosenttiin. Toimialoittain tarkasteltuna yleisimmin ERP-ohjelmisto oli käytössä tukkukaupan (35 %), teollisuuden (30 %) ja informaation ja viestinnän (25%) toimialoilla.

Asiakastiedon hallintaan tarkoitettu ohjelmisto (ns. CRM) oli käytössä 25 prosentilla yrityksistä (Kuvio 39). Suuruusluokittain CRM-ohjelmiston yleisyys vaihtelee pienimpien yritysten 18 prosentista suurimpien 55 prosenttiin. Toimialoittain CRM-ohjelmisto on selvästi yleisimmin käytössä informaation ja viestinnän toimialalla (57%) ja tukkukaupassa (46 %).

CRM ohjelmisto asiakastietojen hankintaan oli 23 prosentilla yrityksistä (Kuvio 40). Analyysien tekemisen markkinointitarkoituksiin CRM-ohjelmisto mahdollisti 18 prosentissa yrityksistä (Kuvio 41).

5.2. Automatisoitu tiedonvaihto ulkoisten tietojärjestelmien kanssa

EU lähestymistavassa EDI-tyyppinen automatisoitu tiedonvaihto määritellään Suomen lomakkeella seuraavasti: ”Automatisoidulla tiedonvaihdolla tarkoitetaan tietojärjestelmästä tuotettua määrämuotoista tiedonvaihtoa, joka välitetään sähköisesti vastaanottavaan organisaatioon ja on siellä automaattisesti jatkokäsiteltävissä, esim. tilaus, lasku, rahtikirja tai palkka-aineisto. Tällaista tiedonvaihtoa kutsutaan usein EDI:ksi (Electronic Data Interchange), Suomessa käytetään usein termiä EDI/OVT ja viranomaisten kanssa asioitaessa TYVI-tiedonsiirtoa (tässä ei tarkoiteta web-lomakkeilla asiointia). Esimerkkejä EDI:stä: EDIFACT, ODETTE, XML/EDI. Myös standardien ulkopuoliset muiden osapuolten kanssa sovitut määrämuotoiset viestimuodot ovat tässä tarkoitettua tiedonvaihtoa.”

Automatisoitua tiedonvaihtoa ulkoisten tietojärjestelmien kanssa käytti 35 prosenttia yrityksistä (Kuvio 42). Suuruusluokittain tarkasteltuna käytön yleisyys vaihteli pienimpien yritysten 28 prosentista suurimpien 71 prosenttiin. Toimialoittain käyttö oli suhteellisen tasaista. Yleisintä automaattinen tiedonvaihto oli vähittäiskaupan (50 %), tukkukaupan (44 %) sekä informaation ja viestinnän toimialalla (41 %). Automatisoitua tiedonvaihtoa käytettiin kysytyistä vaihtoehdoista yleisimmin maksutietojen lähettämiseen rahoituslaitoksille ja tietojen lähettämiseen tai vastaanottamiseen viranomaisilta, joihin sitä käytti 60-62% automatisoitua tiedonvaihtoa käyttävistä yrityksistä (Kuvio 10). Harvimmin kysytyistä tarkoituksista käytettiin tilausten vastaanottoa asiakkaalta (23%) ja kuljetusasiakirjojen lähettämistä tai vastaanottoa (24 %). Muita käyttötarkoituksia oli tasaisesti 32-40 prosentilla näistä yrityksistä.

Automatisoidun tiedonvaihdon käyttötarkoitukset vaihtelevat selkeästi toimialoittain. Sitä käyttävistä yrityksistä laskettuna tilausten lähettäminen tavarantoimittajille on huomattavan tavallista vähittäiskaupan (82 %) toimialalla, tilausten vastaanotto asiakkailta tukkukaupan (35%), kuljetuksen ja varastoinnin (30%) sekä teollisuuden (28%) toimialoilla, tuoteinformaation lähettäminen tai vastaanotto vähittäiskaupan (56 %) rakentamisen (42 %) ja tukkukaupan (35%) toimialoilla, kuljetusasiakirjojen lähettäminen kuljetuksen ja varastoinnin (55 %) ja tukkukaupan (39 %) toimialoilla ja tietojen lähettäminen tai vastaanottaminen viranomaisilta rakentamisen (74 %), informaation ja viestinnän (72%) sekä ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan (72%) toimialoilla. (Taulukko 3).

5.3 Tiedon jakaminen toimitusketjussa

Sähköisellä tiedonjakamisella toimitusketjussa tarkoitetaan kaikkea tavarantoimittajien ja asiakkaiden välillä tietokoneverkoissa (ml. Internet) tapahtuvaa tiedonvaihtoa, jonka tarkoituksena on koordinoida tai hallita tuotteiden ja palveluiden saatavuutta ja toimitusta toimitusketjun eri tasoilla. Vaihdettava tieto voi koskea esim. kysyntäennusteita, varastotasoja, tuotantosuunnitelmia, toimitusten etenemistä tai tuotesuunnittelun tietoja.

Yrityksiltä kysyttiin erikseen käyttääkö se tietokoneverkkoja säännölliseen tiedon jakamiseen tavarantoimittajien tai asiakkaiden suuntaan. Lisäksi kysyttiin tiedon jakamisen keinoista. Tiedon jakamisen keinot on jaettu kolmeen vaihtoehtoon: web-portaali, automatisoitu tiedonvaihto ja muu esim. sähköposti. Tiedon jakamisen keinojen pohjalta on luvut tuotettu muista tiedoista kahdella tapaa, siten että pelkästään muulla esim. sähköpostilla tietoa toimitusketjussa jakavia ei lasketa mukaan lukuihin ja siten, että huomioidaan kaikki vastaukset mukaan lukien muu, esim. sähköpostitse tapahtuva tiedonvaihto.

Sähköpostilla tapahtuva tiedon jakaminen toimitusketjussa on kaikkien yleisin tapa jakaa tietoa, sitä käyttää 89 prosenttia kaikista sähköisesti tietoa toimitusketjussa jakavista yrityksistä (Kuvio 44). Usein yritykset käyttävät useampia tapoja tiedon jakamisessa. WEB-portaalin kautta tietoja jakaa 49 prosenttia ja automatisoidulla tiedonvaihdolla 23 prosenttia kaikista sähköisesti tietoa toimitusketjussa jakavista yrityksistä.

Kun kaikki keinot tiedon jakamiseen huomioidaan jakaa 22 prosenttia yrityksistä säännöllisesti tietokoneverkkojen avulla tietoja tavarantoimittajiensa tai asiakkaidensa kanssa toimitusketjun hallitsemiseksi (Kuvio 45). Suuruusluokittain tarkasteltuna pienimmät yritykset jakavat tietoa vajaassa viidenneksessä yrityksistä ja suurimmat 43 prosentissa yrityksistä.

Toimialoittain tarkasteltuna tiedon jakaminen on tavallisinta tukkukaupan (35 %) ja vähittäiskaupan (31 %) toimialoilla ja harvimmin sitä tehdään majoitus- ja ravitsemistoiminnan (9 %) ja rakentamisen toimialoilla (14 %). Kun niitä yrityksiä, jotka käyttävät pelkästään muuta esim. sähköpostia toimitusketjutiedon jakamiseen ei lasketa mukaan jakaa 14 prosenttia yrityksistä säännöllisesti tietokoneverkkojen avulla tietoja tavarantoimittajiensa tai asiakkaidensa kanssa toimitusketjun hallitsemiseksi (Kuvio 46). Suuruusluokittain tarkasteltuna pienimmät yritykset jakavat tietoa 10 prosentissa yrityksistä ja suurimmat 35 prosentissa yrityksistä. Toimialoittain tarkasteltuna tiedon jakaminen on tavallisinta tukkukaupan (24 %) ja vähittäiskaupan (23%) toimialoilla ja harvimmin sitä tehdään majoitus- ja ravitsemistoiminnan (5 %) ja rakentamisen toimialoilla (7 %). Eri tyyppisen tiedon sähköisen jakamisen yleisyys toimitusketjussa vaihtelee hiukan riippuen siitä katsotaanko toimitusketjua ylös vai alaspäin sekä riippuen siitä otetaanko muu, esim. sähköposti tarkasteluun mukaan. Kaikilla tarkasteluilla on kuitenkin tavallisin jaettava tieto toimitusten eteneminen ja seuraavaksi tulee joko varastotasot tai tuotesuunnittelun tiedot. (Kuviot 47-50).


Lähde: Tietotekniikan käyttö yrityksissä 2009, Tilastokeskus

Lisätietoja: Aarno Airaksinen (09) 1734 3206, tiede.teknologia@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Leena Storgårds


Päivitetty 17.12.2009

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tietotekniikan käyttö yrityksissä [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-2957. 2009, 5. Liiketoiminnan sähköistyminen . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 17.11.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/icte/2009/icte_2009_2009-12-17_kat_005_fi.html