Tilaston julkaisu-uudistuksen sisällöstä

Tehtävittäiset menot julkaistaan aikaisempaa tarkemmalla tasolla

Tilastokeskuksen Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin-tilasto laajenee helmikuussa 2009 nykyisestä kymmenen pääryhmän tasosta tarkemmalle tasolle. Tarkemman tason jaottelussa on yli 50 tehtäväluokkaa jaettuna kymmeneen pääryhmään.

Tilasto kuvaa julkisyhteisöjen menoja tehtävittäin ja alasektoreittain kansantalouden tilinpitojärjestelmän tietoihin perustuen. Julkisyhteisöjen menoja tehtävittäin koskeva tilasto on osa Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (EKT95) säännöllistä raportointiohjelmaa Euroopan tilastovirastolle Eurostatille. Tehtäväluokituksena on kansainvälinen Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) alunperin kehittämä julkisyhteisöjen tehtäväluokitus (COFOG, Classification of Functions of Government).

Tilaston avulla voidaan tarkastella julkisten menojen rakennetta ja kehitystä, mutta toistaiseksi tarkimman tason aikasarjat alasektoreittain julkaistaan vuodesta 2002 lähtien. Kymmenen pääryhmän tasolla aikasarjat alkavat vuodesta 1990 alasektoreittain.

Yhteydet muihin kansallisiin ja kansainvälisiin tilastoihin

Tilasto on osa kansantalouden tilinpidon järjestelmää ja tilaston taloustoimi- ja sektoriluokitukset perustuvat tilinpitoon. Tärkeänä erona kansantalouden tilinpidon toimialatileihin on, että yleensä toimialatileillä hallintotoiminta on luokiteltu omalle toimialalleen, kun tehtävittäisessä tarkastelussa hallintomenot kohdistetaan hallinnoitavaan tehtävään. Tehtävittäinen tarkastelu kuvaa erityisesti sitä, mitä tarvetta julkinen meno palvelee.

Kansallisesti julkisyhteisöjen menot tehtävittäin-tilastolla on yhteyksiä useaan muuhun tilastoon. Esimerkiksi Tilastokeskuksen koulutus, ympäristönsuojelu sekä tutkimus- ja kehitysmenotilastot käsittelevät saman aihealueen asioita, mutta näkökulmissa voi olla eroja suhteessa tilinpitoon perustuvaan tilastoon.

Tilinpidon ympäristönsuojelu-tehtävässä menojen suhteellinen vähäisyys verrattuna kansalliseen Tilastokeskuksen Julkiset ympäristösuojelumenot-tilastoon selittyy pääosin sillä, että kunnalliset vesi- ja viemärilaitokset on luokiteltu tilinpidossa yrityssektoriin ja kuntien muu jätehuolto toimii alueellisesti paljolti kuntien omistamien osakeyhtiöiden kautta, jolloin pääryhmän kokonaismenot jäävät alhaisiksi. Laajempi tarkastelu, jossa julkinen sektori olisi kokonaisuus, tuottaisi toisenlaisen tuloksen. Esimerkiksi Tilastokeskuksen Julkiset ympäristönsuojelumenot-tilasto kattaa myös kunnallisten vesi- ja viemärilaitosten toiminnan, jolloin menot siinä tilastossa ovat tilinpitoon perustuvaa tilastoa suuremmat.

Koulutuksen tehtävässä eroja Tilastokeskuksen Koulutuksen talous-tilastoon aiheutuu mm. esi- ja perusopetuksen kustannustietojen jakaminen eri tehtäville sekä tutkintoon johtamattoman koulutuksen menojen käsittely erilaisella tavalla eri tilastoissa.

Tutkimus-ja kehittämismenojen erottaminen muista menoista voi aiheuttaa eroa Tilastoskeskuksen Tutkimus-ja kehittämistoiminta-tilaston ja julkisyhteisöjen menot tehtävittäin-tilaston välille, koska tietolähteet, aineiston kattavuus tai menetelmät eroavat. Esimerkiksi julkisyhteisöjen menot tehtävittäin- tilastossa ei ole eroteltu ammattikorkeakoulujen tutkimusmenoja niiden muista käyttömenoista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuottamat tilastot terveydenhoitomenoista ja sosiaalimenoista käsittelevät samoja aiheita, lähinnä COFOG-luokituksen pääryhmiä seitsemän (terveydenhuolto) ja kymmenen (sosiaaliturva).THL:n kansainväliseen terveydenhuoltotilien eli SHA - luokitukseen perustuva Terveydenhuollon menot ja rahoitus-tilasto on Tilastokeskuksen julkiset menot tehtävittäin - tilastoa laajempi ja yksityiskohtaisempi. Esimerkiksi THL:n tilasto kattaa kaikki sektorit eikä ainoastaan julkisyhteisöjä.Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin-tilastossa on käytetty THL:lta saatuja tietoja kuntien ja kuntayhtymien perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tietojen jakamiseksi avohoidon ja sairaalahoidon kesken. THL:n asiantuntijoiden kanssa on tehty yhteistyötä erityisesti tilinpidon sosiaali- ja terveydenhuollon menojen tilastoinnin yhdenmukaistamisessa.

Koska julkiset menot tehtävittäin -tilasto on osa Euroopan kansantalouden tilinpidon järjestelmää, ovat tiedot pääosin vertailukelpoisia EU:n muiden jäsenmaiden vastaaviin tietoihin. Tilaston kehittämisessä tehdään yhteistyötä Euroopan Unionin jäsenmaiden kesken Eurostatin kautta. Eurostat on järjestänyt säännöllisesti työryhmiä julkisten menojen tilastoinnin luokitusten ja ohjeiden kattavuuden kehittämiseksi.

Julkisten menojen käsitteestä kansantalouden tilinpidossa

EU-asetuksiin (EY No 2223/96, 1500/2000 ja 113/2002) perustuvat julkiset kokonaismenot käsittävät seuraavat taloustoimet:

  • D.1 Palkansaajakorvaukset

  • P.22 Välituotekäyttö

  • D.3 Tukipalkkiot

  • D.4 Omaisuusmenot

  • D.61+D.62+D.631 Sosiaalietuudet (ml. luontoismuotoiset)

  • D.7 Muut tulonsiirrot

  • D.9 Pääomansiirrot

  • P.5 Pääoman bruttomuodostus

  • K.2 Valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen hankinnat

Sulautetut julkiset kokonaismenot tehtävittäin saadaan, kun julkisyhteisöjen menoista eliminoidaan julkisyhteisöjen väliset omaisuusmenot, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot (taloustoimet D.4, D.7 ja D.9) . Muita taloustoimia ei sulauteta menoina tai tuloina, mutta tilinpidossa voidaan lähtökohtaisesti uudelleenluokitella perusaineistoissa myyntituloiksi tai palveluiden ostoiksi luokiteltuja eriä, jos ne ovat tulonsiirtojen luonteisia julkisyhteisöjen eri alasektoreiden välillä tai sisällä.

Tilinpidossa lasketaan myös julkiset kulutusmenot tehtävittäin. Julkisissa kulutusmenoissa palveluiden ja hyödykkeiden tuotanto omaan käyttöön ei aiheuta ylimääräistä tilastoitua menojen kasvua verrattuna sulautettuihin kokonaismenoihin, koska oman tuotannon arvo oikaisee siitä syntyviä juoksevia kustannuksia. Tämä vastaa käsitteellisesti liikekirjanpidossa tuloslaskelman rivin “valmistus omaan käyttöön” käyttämistä oikaisueränä, jos tuloslaskelmassa on kuluksi kirjattu pysyvien vastaavien investointihyödykkeiden omaan tuotantoon kuuluvia menoja.

Tilinpidossa periaatteena on lähes aina taloustoimien bruttokirjaus ja tämä voi aiheuttaa tulkintaongelmia sulautettuja julkisia kokonaismenoja analysoitaessa. Koska julkiset kokonaismenot sisältävät myös omaan käyttöön tuotettujen palveluiden ja hyödykkeiden arvon, voidaan menot joissain tapauksissa kirjata kahteen kertaan bruttoperiaatteen vuoksi. Esimerkiksi kun kunta rakentaa tieverkkoa omin tuotantopanoksin, kirjataan liikenteen tehtäväluokassa menoiksi rakentajien palkat, sosiaalivakuutusmaksut, materiaalit sekä ostetut aliurakointipalvelut. Kuitenkin samassa tehtävässä kirjataan taloustoimena P.5 myös koko kustannusten perusteella lasketun investoinnnin arvo eli meno esiintyy kahteen kertaan. Tällaista tulkintaongelmaa ei synny, jos investointihyödykkeet ostetaan kokonaan ulkopuolisilta tuottajilta.


Lähde: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus

Lisätietoja: Asko Kauppinen (09) 1734 3216, rahoitus.tilinpito@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Ari Tyrkkö


Päivitetty 4.2.2009

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-0593. 2007, Tilaston julkaisu-uudistuksen sisällöstä . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 21.10.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/jmete/2007/jmete_2007_2009-02-04_kat_001_fi.html