Palkansaajien työtapaturmariski alentunut viime vuosina

Suomalaisten palkansaajien työpaikkatapaturman riski on alentunut 1990 –luvun lopusta alkaen (kuvio 1). Tämä käy ilmi, kun suhteutetaan palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden. Vuosien 1998–2004 välillä työtapaturmasuhde aleni noin 14 prosenttia. Vuonna 2005 tapaturmasuhde kääntyi lievään nousuun. Tuolloin sattui 2 581 työpaikkatapaturmaa 100 000 palkansaajaa kohden, joka on viitisen prosenttia (4,6 %) enemmän kuin vuotta aiemmin.

Kuvio 1. Palkansaajien vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden vuosina 1996–2005

Kuvio 1. Palkansaajien vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden vuosina 1996–2005

Myös tapaturmataajuudella mitattu työtapaturmariski pieneni vuosien 1998–2004 välisenä aikana noin 12 prosenttia. Vuonna 1998 palkansaajille sattui 17,2 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta tapaturmaa työpaikalla miljoonaa työtuntia kohden, kun vuoteen 2004 tultaessa taajuus oli alentunut 15,2:een. Vuonna 2005 työtapaturmataajuus kohosi 16,1:een.

Tapaturmataajuus on työtapaturmasuhdetta tarkempi riskimittari, sillä tapaturmien määrä suhteutetaan aikaan (tehtyihin työtunteihin), jona palkansaajat ovat olleet alttiina työtapaturmalle. Tapaturmasuhde ilmoittaa työtapaturmien määrän sataatuhatta henkeä kohden. Työssäoloaika eli tapaturmalle alttiina olemisen aika voi tällöin eri henkilöillä vaihdella. Tapaturmataajuutta ja tapaturmasuhdetta käytetään eri toimialoilla tai ammattiryhmissä vallitsevien tapaturmariskien vaihtelun mittaamiseen.

Aiemmin Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa tapaturmasuhde laskettiin suhteuttamalla vähintään 3 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat tuhatta palkansaajaa kohden. Tunnuslukuja on yhdenmukaistettu kansallisesti sekä Eurostatin käytännön mukaisiksi. Tapaturmasuhde lasketaan suhteuttamalla vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat sataatuhatta referenssiväestöön kuuluvaa kohden. Tapaturmataajuus lasketaan suhteuttamalla vähintään 4 päivän työstä poissaolon aiheuttaneet työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden. Palkansaajien lukumäärä- ja työtuntitiedot saadaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta.

Tapaturmariski korkein nuorilla miehillä

Miesten työtapaturmariski on suurin nuorimmassa ikäryhmässä. Nuorille miehille sattui 4 406 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden vuonna 2005 (kuvio 2). Tämä merkitsi sitä, että tapaturmasuhteella laskettu riski oli 14 prosenttia suurempi kuin miespalkansaajilla keskimäärin. Riski alenee lähes tasaisesti iän myötä. Toisin kuin miehillä, naisten tapaturmariski on korkein vanhimmassa, 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä. Ikäryhmien väliset erot ovat kuitenkin varsin pieniä. Tapaturmasuhteen kautta valottuva kuva sukupuolen mukaisesta työtapaturmatilanteesta onkin pysytellyt lähes ennallaan vuodesta toiseen.

Kuvio 2. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2005

Kuvio 2. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2005

Rakentamisen toimialalla sattuu suhteessa eniten työtapaturmia

Vuonna 2005 työtapaturmataajuudella mitattuna korkean työtapaturmariskin toimialoja olivat rakentaminen (44,4), maaliikenne ja putkijohtokuljetus (38,8) ja metallituotteiden valmistus (37,8). Taulukossa 2 on esitetty järjestyksessä kymmenen toimialaa, joissa työtapaturmataajuus oli korkein vuonna 2005. Taajuudet on laskettu vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista ilman työkuolemia. Kuntasektorilla työskentelevät on luokiteltu omaan luokkaan, koska työtapaturma-aineistossa heiltä puuttuu tieto toimialasta. Kunta-alan palkansaajille sattui 10,0 työpaikkatapaturmaa miljoonaa tehtyä työtuntia kohden vuonna 2005, kun vuotta aiemmin heidän työtapaturmataajuutensa oli 9,3.

Taulukko 2. Palkansaajien työtapaturmataajuudet eräillä toimialoilla vuonna 2005

Työtapaturmataajuus toimialan mukaan
Toimiala N Taajuus
45 Rakentaminen 9277 44.4
60 Maaliikenne, putkijohtokuljetus 3749 38.8
28 Metallituotteiden valmistus 2589 37.8
20 Puutavaran ja puutuotteiden valm. 1918 37.5
26 Ei-metallisten mineraalituott. valm. 917 37.0
15 Elintarvikkeiden ja juomien valm. 1819 28.4
27 Perusmetallien valmistus 871 28.3
29 Koneiden ja laitteiden valmistus 2027 21.8
25 Kumi- ja muovituotteiden valmistus 699 21.4
36 Huonekalujen valmistus, muu valm. 410 20.2
Kaikki toimialat 54 133 16.1

Ammattitarkastelu osoittaa, että talonrakennustyön ammattiryhmässä työtapaturmariski on edelleen korkein, yli nelinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Vuonna 2005 talonrakennustyön ammateissa sattui 10 717 vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Vuotta aiemmin vastaava tapaturmasuhde oli 10 407.

Seuraavana tulevat elintarviketeollisuustyön (7 696), konepaja- ja rakennusmetallityön (7 689) ja puutyön (7 609) ammattiryhmät. Konepaja- ja rakennusmetallityön ammattiryhmässä tapaturmasuhteella mitattu tapaturmariski nousi seitsemisen prosenttia, kun elintarviketeollisuustyön ammateissa toimivilla riski pieneni noin yhdeksän prosenttia ja puutyön ammateissa toimivilla nelisen prosenttia edellisvuodesta. Kuviossa kolme on esitetty ammattiryhmät, joissa työpaikkatapaturman riski on keskimääräistä korkeampi. Keskimäärin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työpaikkatapaturmia sattui 2 581 sataatuhatta palkansaajaa kohden. Lukumääräisesti eniten tapaturmia sattui edellisvuosien tapaan eri teollisuuden ammattiryhmissä.

Kuvio 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden ammatin mukaan vuonna 2005, tapaturmasuhde yli keskiarvon

Kuvio 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden ammatin mukaan vuonna 2005, tapaturmasuhde yli keskiarvon

Palkansaajien työmatkatapaturmat

Vuonna 2005 palkansaajille sattui työmatkalla yhteensä 17 949 sellaista tapaturmaa, joista vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia. Näistä kuolemaan johti 31 (taulukko 3). Työmatkatapaturmien määrä nousi selvästi vuosina 2004–2005. Kun vuonna 2004 palkansaajille sattui 8 348 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työmatkatapaturmaa, niin vuonna 2005 tapaturman uhriksi työmatkalla joutui 9 199 palkansaajaa. Nousua oli yhdeksän prosenttia.

Työmatkatapaturmat poikkeavat työpaikkatapaturmista siinä, että niitä sattuu naisille enemmän kuin miehille: kahdessa kolmasosassa (66 %) kaikista työmatkatapaturmista uhrina oli nainen. Sen sijaan kuolemaan johtaneita työmatkatapaturmia sattui miehille (25) neljä kertaa enemmän kuin naisille (6).

Työmatkatapaturmissa kuolleiden määrä nousi edellisvuodesta. Matkalla kotoa töihin tai töistä kotiin kuoli 21 palkansaajaa vuonna 2004 ja vuonna 2003 työmatkalla henkensä menettäneitä oli 23. Vuonna 2002 työmatkatapaturmissa kuoli 28 palkansaajaa.

Taulukko 3. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen mukaan vuonna 2005

Työmatkatapaturmat
  Alle 4 päivää   Väh 4 päivää   Kuolemat   Yhteensä  
  N % N % N % N %
Miehet 2942 33,7 3329 36,2 25 80,6 6296 35,1
Naiset 5777 66,3 5870 63,8 6 19,4 11653 64,9
Yhteensä 8719 100 9199 100 31 100 17949 100

Maatalousyrittäjien työtapaturmat

Vuonna 2005 Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela) korvasi yhteensä 6 711 maatalousyrittäjille sattunutta työtapaturmaa, joista 5 465 johti vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen. Vuotta aiemmin maatalousyrittäjille sattui yhteensä 5 805 työtapaturmaa, joista 5 088 johti vähintään neljän päivän työstä poissaoloon. Lyhyisiin poissaoloihin johtaneiden työtapaturmien määrän kasvu johtuu pääasiassa sairaanhoidon täyskustannusvastuu-uudistuksesta. Uudistus on mahdollisesti lisännyt myös vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työtapaturmien ilmoittamista.

Maatalousyrittäjien työ on riskialtista, sillä työtapaturmasuhde on yli kaksinkertainen palkansaajiin verrattuna. Vuonna 2005 sattui 5 962 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työtapaturmaa sataatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden, kun vastaava suhdeluku vuonna 2004 oli 5 444. Tapaturmasuhteella mitattu työtapaturmariski nousi siten vajaa kymmenen (9,5 %) prosenttia.

Miesten tapaturmariski on selvästi korkeampi kuin naisilla: miehille sattui 7 008 ja naisille 4 062 työtapaturmaa sataatuhatta maatalousyrittäjää kohden (taulukko 4). Vastaava suhdeluku oli vuonna 2004 miehillä 6 353 ja naisilla 3 842.

Vuonna 2005 menehtyi 9 maatalousyrittäjää työtapaturman uhrina. Yhtä lukuun ottamatta kaikki kuolleet olivat miehiä.

Taulukko 4. Maatalousyrittäjien työtapaturmat sukupuolen mukaan vuonna 2005

Työtapaturmat
  Kaikki Vähintään 4 päivän työkyvyttömyys Työkuolemat
N % N % N
Miehet 5158 76,9 4142 75,8 8
Naiset 1553 23,1 1323 24,2 1
Molemmat sukupuolet 6711 100 5465 100 9

Lähde: Työtapaturmat 2005, Tilastokeskus

Lisätietoja: Arto Miettinen 09–1734 2963, etunimi.sukunimi@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 18.4.2008

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työtapaturmat [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-5999. 2005, Palkansaajien työtapaturmariski alentunut viime vuosina . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 25.1.2022].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ttap/2005/ttap_2005_2008-04-18_kat_001_fi.html